Salpausselät
Salpausselät ovat Suomessa sijaitsevia paikoitellen korkeita jääkauden päätösvaiheessa syntyneitä reunamuodostumia. Niitä on kolme, joista kaksi ovat pidempiä. Ne ovat 1–70 (yleensä noin 20) metriä korkeita. Kolmen Salpausselän vyöhykkeen leveys on 50–70 kilometriä.[1] Salpausselät koostuvat lajittuneesta moreenista, savesta ja kivistä. Suurin osa Salpausselistä on jäätikön sulamisvesien kuljettamaa suistomaista hiekkaa, savea ja soraa, mutta joukossa on myös jäätikköön kosketuksessa ollutta lajittumatonta moreenia.
Ensimmäinen SalpausselkäMuokkaa
Ensimmäisen Salpausselän länsiosa alkaa Hankoniemenä sekä kulkee Lohjanharjuna Hyvinkäälle. Hyvinkäältä se päätyy Lahden, Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran kautta Värtsilän tienoille, ja on korkeimmillaan Lahden seudulla. Suurelta osin se muodostaa Järvi-Suomen etelä- ja kaakkoisrajan. Muun muassa Lohjanjärven, Vesijärven ja Saimaan kaakkoinen rantaviiva kulkee Salpausselän pohjoisrinteessä, ja niissä vesien voidaankin sanoa patoutuneen juuri Salpausselän taakse. Sen länsiosasta käytetään myös nimitystä Lohjanharju tai Lohjanselkä.
Toinen SalpausselkäMuokkaa
Toinen Salpausselkä on matalampi ja sijaitsee noin 20 kilometriä ensimmäistä pohjoisempana. Se alkaa Raaseporin Bromarvista, ja etenee Karkkilan kautta Hämeeseen. Asikkalan Vääksyssä se erottaa Vesijärven ja Päijänteen toisistaan. Suur-Saimaalla se muodostaa pitkän ja kapean Kyläniemen kannaksen sekä itäpäässään Pihlajaveden ja Puruveden kaakkoisrannan.
Kolmas SalpausselkäMuokkaa
Kolmas Salpausselkä on muita lyhempi ja ulottuu vain Angelniemestä Someron kautta Hämeenlinnan seudulle. Jurmo on sen jatke.
Salpausselkien syntyhistoriaMuokkaa
Salpausselät ovat syntyneet viime jääkaudella jäätikön sulamisen pysähdyttyä ja ilmaston viilennyttyä äkkiä rajusti nuoremmalla eli kolmannella dryaskaudella. Vuoden keskilämpötila oli Etelä-Suomessa 10–11 °C nykyistä alempi[2][1] Noin 12 250–12 050 vuotta sitten[3] syntyi Ensimmäinen Salpausselkä, jossa näkyy Lahden Karpalonmäessä neljä korkeampaa vyöhykettä noin puolentoista kilometrin leveydellä.
Kylmän vaiheen lopussa syntyi 11 790–11 590 Toinen Salpausselkä noin 200 vuodessa 15–25 kilometriä Ensimmäisestä Salpausselästä luoteeseen. Tämän jälkeen ilmasto lämpeni rajusti holoseenin alussa. Noin 11 300–10 400 vuotta sitten preboreaalikauden alussa syntyi vielä Kolmas Salpausselkä. Kylmien kausien vielä toistuessa syntyi 11 000–10 900 kalenterivuotta sitten noin 80–150 kilometriä Salpausselkien pohjoispuolelle Sisä-Suomen reunamuodostuma Jyväskylästä lounaaseen.[1][3]
Nimitystä "Salpausselkä" on käytetty 1850-luvulta lähtien, jolloin maanmittaaja Claes Wilhelm Gyldén antoi sen vedenjakajaverkoston erään osan nimeksi.[4][5]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet, s. 77, 88. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
- ↑ Esko Kuusisto, Jukka Käyhkö: Globaalimuutos, s. 42 ennen kohtaa "Röntgenkuvia jään arkistosta"
- ↑ a b Petri Haapala (päätoim.): Suomen historian kartasto, Karttakeskus 2007. ISBN 978-951-593-029-3
- ↑ Saarnisto, Matti. Rainio, H. Kutvonen, Harri.: Salpausselkä ja jääkaudet. Geologian tutkimuskeskus, 1994. 58088951. ISBN 951-690-551-X, 978-951-690-551-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.4.2020).
- ↑ Koivisto, Marjatta.: Jääkaudet, s. 101–"103. WSOY, 2004. 937088558. ISBN 951-0-29101-3, 978-951-0-29101-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.4.2020).