Kolmas Salpausselkä

Kolmas Salpausselkä, eli III Salpausselkä tai myös Salpausselkä III (lyh. SS III), on viime jääkauden loppuvaiheessa noin 11 400–11 300 vuotta sitten preboreaalisella kaudella syntynyt Salpausselkiin kuuluva läntisin reunamuodostuma . Salpausselkiä on olemassa kaksi tätä suurempaakin, jotka muodostuivat hieman aikaisemmin ja ne sijaitsevat tästä etelämpänä ja kaukana idässä. Kaksi muuta Salpausselkä ovat noin 600 kilometriä pitkiä, mutta Kolmas Salpausselkä on noin 200 kilometriä. Se on erillisten reunamoreenien ja muutaman reunatasanteen muodostamien reunamuodostumien ketju, joka alkaa Suomenlahden rannasta Kemiönsaaresta ja päättyy koillisessa Padasjoella. Myös Pohjoismaissa ja Venäjällä esiintyy monilla seuduilla samanaikaisia reunamuodostumia.

Kolme Salpausselkää ja Sisä-Suomen reunamuodostuma (Jyväskylä).

Kolmannen Salpausselän reunamuodostumaa Kiikalannummella Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella Somerniemellä Somerolla.

Kivistä päätemoreeniä Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -alueella Kiikalannummella Kolmannella Salpausselällä Somerniemen Kaskiston Väärijärven pohjoispuolella.

Taajamia ja liikenneyhteyksiä

Kolmannella Salpausselällä sijaitsevia taajamia tai kyliä ovat esimerkiksi Kärra, Muurla, Härjänlahti (Somerniemi), Räyskälä, Parola (Hattula) ja Hämeenkoski.

Kolmatta Salpausselkää on toisinaan hyödynnetty vanhoissa teissä, jotka ovat olleet usein pohjana uusille tielinjauksille. Esimerkki vanhoista teistä on Hämeen Härkätie . Dragsfjärdin niemimaan poikki kulkee yhdystie 12049, joka muuttuu siirtyessään Kärrassa Kemiönsaarelle yhdystieksi 1830. Salon puolella tiet käyttävät reunamoreeneja hyväkseen lyhyesti Joutnassa ja Tuohitunnummella Tuohitussa. Salpausselän reunamoreenit ovat koilliseen mentäessä hyvin heikkoja. Vasta Kappelinkulmalla laaja Oikianummen laaja reunatasanne on kelvannut lentokentän ja yhdystien 12227 pohjaksi. Pernunnummella reunamuodostumia seuraavat yhdystie 2824 ja 2831. Kolmannen Salpausselän reunamuodostumilla sijaitsee kaksi lentokenttää: Kiikalan lentokenttä ja Räyskälän lentokenttä. Rautateitä ei reunamuodostumilla kulje.

Merkittäviä kohteita

Kolmannen Salpausselän reunamuodostumat sijaitsevat linjalla, joka alkaa Kemiönsaarelta, kulkee katkeillen Muurlan, Kiikalan, Somerniemen, Liesjärven, Räyskälän ja Renkon kautta Hattulan ja Hämeenlinnan rajalle. Salpausselkä näkyy maastossa enimmäkseen reunamoreenina, mutta joillakin osuuksilla on reunamoreenin itäpuolelle kasautunut runsaasti lajittunutta maa-ainesta. Reunamuodostuma jatkuu myös merenpohjalla, josta sen korkeimmat kohdat kurkistavat vedenpinnalle saarina . Kolmannen Salpausselän kohteita ovat esimerkiksi:

• Jurmo , Nagelskären , Lökholm–Tofsharu , Långören–Trunsö , Fårö , Helsingholmen , Sandön , Hallonfallet (Dragsfjärd) ja Kemiönsaari
• Kappelinkulma ja Oikianummi
• Levonmäki–Jyrkinharju
• Äyräsnummi
• Innanportaannummi–Paratiisinmäki
• Tuohitunnummi
• Käärmeenselkä
• Kiikalannummi ja Hyypärän alueet
• Lammenharju
• Kaskistonnummi–Harjumäki
• Pääjärvi (Loppi) ja Pernunnummi
• Ahvenistonharju
• Parolannummi

Muodostumisteoria

Pääartikkeli: Ensimmäisen Salpausselän muodostumisteoria

Kolmannen Salpausselän muodostumisteoria on samantapainen kuin Ensimmäisellä Salpausselällä. Jotkin tapahtumat ovat kuitenkin erilaisia ja niitä esitellään alla.

Ilmaston kylmeneminen ja kaksi aiempaa Salpausselkää

Jääkauden lopussa ilmaston lämpeneminen katkesi yllättävään viilenemiseen, kun keskilämpötilat laskivat 10–11 °C. Tätä viilenemiskautta kutsutaan nuorimmaksi Dryas-kaudeksi ja sen kokonaiskesto oli noin tuhat vuotta. Kaksi ensimmäistä Salpausselkää muodostuivat 12 250–11 590 vuotta sitten. Ne muodostuivat Baltian jääjärven veteen, mutta sitten Keski-Ruotsissa Billingenissä avautui mannerjäätikön patoamalle jääjärvelle uusi lasku-uoma valtamereen. Uusi uoma oli varsin suuri ja se tyhjensi muinaisen Itämeren lyhyessä aikaa. Jääjärven vedenpinta aleni 26–28 metriä, jolloin Salpausselkien ympäristössä paljastui paljon uutta maata. Keski-Ruotsin Billingenissä sijainnut Närkensalmi oli leveä ja sen kautta pääsi Itämeren altaaseen suolaista vettä. Tätä aikaa kutsutaan Itämeren Yoldiameren vaiheeksi, jota oli 11 590–10 800 vuotta sitten. Kolmas Salpausselän muodostuminen käynnistyi 11 400 vuotta sitten ja sitä kesti noin 100 vuotta. Reunamuodostumat syntyivät Yoldiamereen ja mannerjäätikön edustalla, Hämeenlinnan eteläpuolelle ja Salon länsipuolelle, kohosi rivakan maankohoamisen seurauksena uutta saaristoa.

Muodostuminen

Animaatio Salpausselän muodostumisesta.

Lounais-Suomessa oli mannerjäätiköllä vain yksi virtauskieleke eli Itämeren virtauskieleke. Sen koillispuolella sijaitsi Näsijärven–Jyväskylän virtauskieleke ja Kaakkois-Suomessa Järvi-Suomen virtauskieleke ja tämän koillispuolella Pohjois-Karjalan virtauskieleke. Kaikki kielekkeet olivat ympyräkaaren muotoiset, koska jäätikön leviäminen maakamaralle aiheutti aina viuhkamaisen muotoisen kielekkeen . Kolmanneksi Salpausseläksi kutsutaan vain Itämeren virtauskielekkeen eteen kasautuneita reunamuodostumia.

Kolmannella Salpausselän reunamuodostumat muodostuivat noin 20 kilometrin päähän Toisesta Salapausselästä, joka on tämän kanssa rinnakkain sijaitseva reunamuodostuma. Sen ovat reunamoreenit vaatimattomampia kuin muilla Salpausselillä. Lisäksi moreeniselänteiden jatkuvuus on heikkoa, joten selänteiden korkokuvioiden kulkua on vaikeaa seurata kartoista. Sen sijaan siellä, missä pitkittäisharjujen kohdalla on reunamuodostuman taakse kasautunut lajittunutta maa-ainesta, havaitaan Kolmas Salpausselkä helposti. Näitä reunatasanteita, joita kutsutaan myös sandurideltoiksi, on kuitenkin vain muutamia. Tasapinnan korkeus kertoo Yoldiameren vedenpinnan tason, sillä jäätikköjokien tuoma sora ei voinut sandurilla kasaantua merkittävästi vedenpintaa korkeammalle.

Kolmas Salpausselän muodostuminen päätti Nuorimman Dryas-kauden ja sen jälkeen alkoi lämpimämpi ilmastojakso 11 350 vuotta sitten (Keuruun deglasiaatio). Sen aikana mannerjäätikön reuna perääntyi noin 300 vuodessa esimerkiksi Padasjoelta Keuruulle.

Katso myös

Muita Dryas-kauden suomalaisia reunamuodostumia :

• Ensimmäinen Salpausselkä ja Tuupovaaran reunamuodostuma (12 250–12 050 vuotta sitten)
• Toinen Salpausselkä ja Koitereen reunamuodostuma (11 790–11 590 vuotta sitten)
• Pielisjärven reunamuodostuma on Kolmannen Salpausselän aikainen reunamuodostuma
• Sisä-Suomen reunamuodostuma (11 000–10 900 vuotta sitten)

Lähteet

• Koskinen, Arttu: Geologisesti arvokkaat alueet Varsinais-Suomessa. (luonnos). Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2018. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.7.2021).
• Karhima, Atte & Raukas, Anto & Linna, Ari: Jäätikön jäljillä Suomessa ja Virossa, MTÜ GEOGuide Baltoscandia, Tallinna, 2007

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salpausselät Wikimedia Commonsissa

• Karhima, Atte & Raukas, Anto & Linna, Ari: Jäätikön jäljillä Suomessa ja Virossa, MTÜ GEOGuide Baltoscandia, Tallinna, 2007
• Orava, Jonna: Lopen Pernunnummen alueen järviympäristön nykytilaselvitys (opinnäytetyö), Hämeen Ammattikorkeakoulu, 1.12.2011
• Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernunnummella (pro Gradu-työ), Turnun Yliopisto, 5.2012
• Seppälä, Matti V.J.: III Salpausselällä oli myös flutingviuhkaista oskillaatiota/deglasiaatiota, Glasiaalitopografia, 18.2.2015