Tiede keskiajan islamilaisessa maailmassa

Wikimedia-luetteloartikkeli

Tiede islamilaisessa maailmassa tarkoittaa islamilaisen sivilisaation maissa suunnilleen vuosien 800–1500 välissä tapahtunutta tieteellistä toimintaa. Abbasidikalifaatti nousi tieteiden harjoituksessa koko maailman kärkeen 800-luvulla, kun antiikin kreikkalaisen tieteen käännösliike yhdistyi omaan tieteelliseen toimintaan. Sen mesenaattina toimi koko arabivaltakunnan yläluokka, ja tieteiden suosiminen jatkui satojen vuosien ajan. Tieteiden osalta kulta-aika alkoi kääntyä laskuun 1100-luvulla[1], mutta esimerkiksi matematiikassa ja tähtitieteessä Eurooppa ohitti islamilaisen maailman vasta 1400-luvulla.[2]

Islamilaisen sivilisaation "kulta-ajan" tiedemiesten muotokuvia ja patsaita

Islamilaisen maailman filosofinen ja tieteellis-tekninen edistys alkoi Bagdadin kalifien päätöksestä jatkaa Persian sassanidikuninkaiden perinnettä, jossa kreikkalaista kirjallisuutta oli käännetty pahlaviksi. Käännöstoiminnan alkuperäisenä tarkoituksena Persiassa oli se, että näin kootaan uudelleen maailmalle hajonneen Zarathustran kirjoittaman Avestan viisaus. Kyse ei siten ollut varsinaisesti islamilaisesta hankkeesta. Kalifien tarkoituksena oli miellyttää persialaisia ja rakentaa hyviä suhteita valtavaan persialaisväestöön, josta oli tullut kalifin alamaisia. Esiintyessään sassanidien perinteen jatkajina he eivät olleet enää valloittajia vaan entisen dynastian työn jatkajia. [3]

Keskiajan islamilainen maailma on käsitteenä yksinkertaistava, sillä kyse oli ainakin 700 vuoden ajanjaksosta ja monista erilaisista valtakunnista. Tiedemiehet olivat enimmäkseen persialaisia eivätkä arabeja, ja tieteellisiä teoksia kirjoitettiin arabian ohella myös persiaksi ja hepreaksi. Vaikka tieteen nousu oli historiallisesti merkittävä, sitä suhteellistaa se, että mullistavia läpimurtoja ei saatu aikaan. Esimerkiksi matematiikka edistyi tuntuvasti, mutta tulokset rajoittuivat alkeisiin.[4] Myös ptolemaiolainen astronominen maailmankuva osoittautui lopulta vääräksi. Islamilaisen maailman tieteellinen kehitys ei johtanut tieteellis-tekniseen vallankumoukseen kuten Euroopassa, vaan kuihtui 1000-luvulta alkaen yksittäisten tiedemiesten toiminnaksi. Suuri osa siitä vaipui unohduksiin tullakseen löydetyksi kirjastojen kätköistä vasta nykyaikana. Tärkein syy tieteen kuihtumiseen oli islam. Muun muassa kausaliteettiperiaatteen hylkääminen 1000-luvulta alkaen teki islamin vihamieliseksi luonnontieteellistä tutkimusta kohtaan.[5]

Historioitsija Sonja Brentjes kirjoittaa, että islamilaisen maailman tutkijat saivat aikaan merkittäviä tuloksia etenkin matematiikan ja luonnontieteen aloilla. Nykypäiviin näistä tuloksista ei kuitenkaan ole jäänyt jäljelle juuri mitään ellei sitten sisältöihin, jotka kuuluvat ensimmäisen ja toisen asteen opintoihin. Sielläkään mikään ei enää vastaa arabialaisten, persialaisten tai turkkilaisten käsikirjoitusten ideoita, metodeja, teorioita tai merkintätapoja. [6] Tärkeimmät islamilaisen maailman keksinnöt liittyvät matematiikkaan, missä kehitystä auttoivat intialaisen matematiikan saavutukset, kuten nollan käyttö. Islamilaisen maailman keksintöjä on viime aikoina propagandistisesti liioiteltu ja vääristelty, esimerkkinä "1001 inventions" - näyttely.[7] Uusi ilmiö on niin sanottu ijaz -kirjallisuus, jonka mukaan monet modernin luonnontieteen saavutukset löytyvät jo Koraanista.[8] Tämä suuntaus on Suomessa levinnyt myös koulukirjoihin.[9]

Islamin "maatalousvallankumous" keskiajallaMuokkaa

Islamilainen sivilisaation parhaina puolina on pidetty maataloutta, ja sen on katsottu edistäneen kastelun käyttöä.[10] Islamin kerrotaan myös levittäneen uusia peltoviljelylajikkeita ja puutarhakasveja.[11] Huomiota ovat saaneet Andrew Watsonin julkaisut, joissa hän on kirjoittanut islamin aikaansaamasta "vihreästä vallankumouksesta", joka olisi alkanut heti 600-luvun valloitusten jälkeen. Se olisi muodostunut maanviljelysteknologian kehityksestä ja uudesta kasteluteknologiasta, jotka olisivat nostaneet satoisuutta. Watson katsoi, että muslimit levittivät 17 uutta viljelykasvia sekä puuvillaa, joista kaikista tuli maatalouden tärkeä osa taloutta laajoilla alueilla 600–1000-luvuilla. Watsonin mainitsemia uusia tärkeitä viljelykasveja olivat riisi, sokeriruoko, banaani, sitruuna, limetti, durumvehnä ja durra. Vähemmän tärkeitä uutuuksia olivat vesimeloni, munakoiso, pinaatti, artisokka, taaro, greippi, pomelo, mango ja kookospalmu. Watsonin mukaan maatalousteknisiin uudistuksiin kuuluivat vuoroviljely, uudet kastelutekniikat, maanalaiset kastelukanavat (qanats) ja mekaaniset pumput. [12]

Maatalousvallankumouksen kritiikkiäMuokkaa

Watsonin näkemyksiä on laajasti arvosteltu.[12] Peter Christensen katsoi, että arabivalloitus johti sassanidien Persian kastelujärjestelmän romahdukseen, mistä se ei koskaan toipunut. Arabivalloittajat olivat paimentolaisia, jotka tarvitsivat mieluumin laidunmaita kuin peltoja. Mesopotamiassa ongelmiksi muodostuivat ajan myötä kastelun aiheuttama suolaantuminen sekä kulkutaudit. Kasteluun perustuvan viljelyn huippu olisi siten saavutettu sassanidien kaudella.[12][13] Espanjassa arabivalloitus ei Glickin mukaan muuttanut maisemaa, sillä arabit rakensivat kastelujärjestelmiään aikaisemman roomalaisaikaisen kanavaverkoston pohjalle.[12]

Viljelylajikkeista Decker tutki Watsonin väitteitä durumvehnän, riisin, artisokan ja puuvillan osalta. Deckerin mukaan durumvehnä, riisi ja puuvilla tunnettiin sekä roomalaisessa että persialaisessa maailmassa ja artisokka roomalaisessa. Durumvehnä oli levinnyt koko Rooman vallan alueelle Välimeren piirissä ja kuului tärkeimpiin ruoka-aineisiin. Deckerin mukaan muslimeilla ei ollut mitään roolia durumvehnän levittämisessä.[12] Riisiä Mesopotamiassa oli viljelty jo kauan ennen islamia, ja myöhäisantiikin aikana sen viljely oli levinnyt länttä kohti. Arabivallan aikana riisinviljely Mesopotamiassa ei kasvanut vaan jäi vehnän ja ohran jälkeen kuten ennenkin. Riisin viljelyä Espanjassa pidetään muslimien suursaavutuksena, mutta nähtävästi sen taloudellinen merkitys jäi vähäiseksi, ja vehnä ohra pysyivät sielläkin tärkeimpinä ravintokasveina.[12] Puuvillan viljely tunnettiin sekä roomalaisessa maailmassa että Persiassa ennen islamia. Persiassa puuvilla oli tärkeä raaka-aine kankaiden valmistuksessa, kun taas roomalaisessa maailmassa sillä oli merkitystä etenkin Egyptissä. Artisokka tunnettiin samoin Rooman valtakunnassa jo ennen islamia.[12]

Decker arvioi, että vihreän vallankumouksen sijaan maatalousympäristö ei juurikaan muuttunut aikaisemmasta islamin nousun myötä.[12]

Keksinnöt muilla aloillaMuokkaa

LääketiedeMuokkaa

 
Mansur ibn Ilyas: Ihmisen verenkierto- ja hermojärjestelmä, (kopio n. 1488). Mansurin kirja oli ensimmäinen islamilainen lääketieteellinen teos, jossa oli kuvia. Kuvien esikuvat on löydetty latinankielisestä 1100-luvun teoksesta.[14]

Kun arabikalifaatti syntyi 600-luvun puoliväliin mennessä, sen alaisuuteen jäi Itä-Rooman perintönä useita lääketieteen keskuksia, kuten Aleksandria, Antiokia, Edessa ja Amida. Persiassa Gundeshapur oli hellenisoitunut kaupunki, jossa oli vahva lääketieteen perinne. Sieltä tulivat muun muassa kalifeja vuosikymmeniä hoitaneet nestoriolaiset hovilääkärit, kuten Bukhtishun suku. [15]

Keskiajan islamilainen lääketiede nojautui samoihin kreikkalaisiin lähteisiin kuin keskiajan eurooppalainen lääketiede. Euroopassa antiikin klassikkoja tarkasteltiin kuitenkin aluksi islamilaisten kommentaattoreiden kautta. Islamilaisten lääkäreiden käsikirjoja kuten Avicennan Kaanonia, luettiin laajasti, koska Euroopassa ei ollut tarjolla mitään vastaavaa. Joitakin uutuuksiakin on ehdotettu. On arveltu, että ristiretkeilijät näkivät Lähi-idässä suuria sairaaloita ja toivat ajatuksen mukanaan Eurooppaan.[16] Bysantissa kirkko ja luostarit olivat kuitenkin perustaneet sairaaloita jo Konstantinus II:n hallituskaudella 350-luvulta alkaen, joten vaikutteet olivat kulkeneet pikemminkin lännestä itään.[17] Esimerkiksi Jerusalemiin oli 600-luvun alussa rakennettu kristillinen hospitaali pyhiinvaeltajia varten.[18]

Arabeilta opittiin uusia lääkeaineita, kuten Kaakkois-Aasiasta peräisin oleva kamferi. Uutuuksiin kuului myös albarello eli apteekkien keraaminen lääkepurkki.[16]

MatematiikkaMuokkaa

Islamilaisessa maailmassa tapahtunut matematiikan kehitys johtui abbasidikalifien luomasta tieteelle myötämielisestä politiikasta. Menestyksen perustan loi jokseenkin kaikkien kreikkalaisten matemaattisten tekstien kääntäminen arabiaksi 800-luvulta alkaen (esim. Eukleides, Arkhimedes, Apollonios). Eurooppaan verrattuna arabiankieliset tiedemiehet saivat myös käyttöönsä tehokkaamman merkkijärjestelmän, kun Intiasta omaksuttiin kantalukuun 10 perustuva paikkajärjestelmä, jossa oli oma merkkinsä nollalle.[19]

Vaikka muillakin tieteenaloilla tapahtui edistystä islamilaisessa maailmassa, se oli erityisen näkyvää matemaattisten tieteiden alueella. Abstraktin luonteensa takia matematiikka oli luonnonfilosofiaa paremmin suojassa uskonnolliselta dogmatismilta, joka islamilaisessa maailmassa alkoi nousta 900-luvulla.[20] Tällaisia suojatumpia matemaattisia tieteitä olivat myös esimerkiksi tähtitiede ja geometrinen optiikka.[21] Matematiikan osalta uskonnosta oli todellisuudessa jopa apua: haluttiin määritellä Mekan suunta rukouksia varten ja tarkentaa oikeat rukousajat. Geometria kehittyi, kun kreikkalaisen astronomian kömpelöt jännefunktiot korvattiin intialaisilla sinifunktioilla, mikä johti viiden muun trigonometrisen funktion keksimiseen.[22]

KirjallisuusMuokkaa

Ghazal on lyyristä, lyhyttä arabirunoutta, jonka aiheena on tyypillisesti rakkaus. Kerrotaan, että lajityyppinä se kehittyi Arabian niemimaalla 600-luvun lopulla nasib -runoudesta.[23] Niin sanottu "esi-islamilainen arabialainen runous" käsittää kymmeniä tuhansia säkeitä, jotka julkaistiin antologioina. Niistä tunnetuin on Hammadin (k. 772) kokoamaksi kerrottu Mu'allaqat, joka sisältää seitsemän runoa. Antologian runoilijoista on kuitenkin eri mielipiteitä.[24][25]

1900-luvun alussa tämän "esi-islamilaisen runouden" alkuperä herätti runsaasti keskustelua. Vuonna 1925 D.S. Margoliouth katsoi, ettei koko laajan runoaineiston aitoudesta ollut riittävästi näyttöä.[26] Hän muun muassa kysyi, miten runot olisivat pystyneet säilymään oletetut 200 vuotta vain suullisena perintönä, ja oliko niin sanottuja rawi -oppipoikia lainkaan olemassa, joiden väitettiin opetelleen runot ulkoa. John Wansbroughn mukaan tietoja näiden runojen kokoamisesta on vasta 800- ja 900-luvuilta. Tekstejä myös käsiteltiin niin, että niiden muodolliset ja sisällölliset (monoteismi) piirteet sopisivat yhteen Koraanin kanssa.[27] Jaakko Hämeen-Anttila toteaa, että esi-islamilaiselta ajalta ei ole säilynyt kirjoitettua kirjallisuutta.[28] Eräät tutkijat pitävät runojen varhaista ajoitusta aitona.[24]

Saavutusten liioitteluMuokkaa

Viime vuosina muslimit ovat länsimaissa alkaneet jopa liioitella islamin keskiaikaisia tieteellisiä saavutuksia. Koraanissa olevien tieteellisten löytöjen lisäksi on korostettu islamin niin sanotun kulta-ajan saavutuksia. [29][30][31] Saavutuksia on viime vuosina esitellyt Ahmed Salimin 2006 perustama järjestö "1001 inventions". Se on tuottanut maailmanlaajuisia kasvatusohjelmia, näyttelyitä, filmejä ja kirjoja islamilaisen tieteen saavutuksista keskiajalla.[32][33] Hanke on saanut paljon julkisuutta, ja sillä on arvovaltaisia kumppaneita.[34] Etenkin tieteenhistorioitsija Sonja Brentjes on arvostellut näyttelyyn liittyvää National Geographicin julkaisemaa kirjaa epäluotettavuudesta ja suoranaisesta vääristelystä.[7][35][4]

Islamilaiseen oppiin Koraanista ihmeenä on kuulunut myös uskomus, että se sisältää kaiken tarpeellisen tiedon. Tähän on nykyaikana liittynyt modernien tieteellisten keksintöjen etsiminen Koraanista eli niin sanottu ijaz -kirjallisuus.[36][37][38][39] Islam ei tässä ole ainoa poikkeus uskontojen joukossa. YLE:n mukaan myös hindulaisuutta on edistetty hakemalla sen vanhoista uskonnollisista teksteistä modernin tieteen saavutuksia.[40]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Huff, 2017, s. 60
  2. Toby E. Huff: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West, s. 57. Cambridge University Press, 1998.
  3. Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture, s. 48–49. Routledge, 1998.
  4. a b Brentjes, Sonja: 1001 inventions. Review. Aestimatio, vol. 10, s. 119–153, 2013.
  5. Huff, Toby E: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition, s. 89–90. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  6. Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b Taner Edis & Sonja Brentjes: A Golden Age of Harmony? Misrepresenting Science and History in the 1001 Inventions Exhibit. Sceptical Inquirer, 2012. Artikkelin verkkoversio.
  8. Tampereen Islamin Yhdyskunta: Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? islamtampere.com. Viitattu 11.9.2020.
  9. Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 87. Opetushallitus, 2011.
  10. Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia, s. 498. WSOY, 1967.
  11. Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 158–159. Otava, 2006.
  12. a b c d e f g h Michael Decker: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Volume 20, Number 2, June 2009, pp. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  13. Alastair Northedge: The Near and Middle East Peter Christensen: The decline of Iranshahr: irrigation and environments in the history of the Middle East, 500 B.C. to A.D. 1500. Copenhagen. Bulletin of The School of Oriental and African Studies-university of London, s. 1122–1123, 1999. Artikkelin verkkoversio.
  14. Islamic Culture and the Medical Arts US National Library of Medicine. 2011.
  15. Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 139–167. Cambridge University Press, 2013.
  16. a b Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 139–167. Cambridge University Press, 2013.
  17. Henderson, John, Horden, P. & Pastore, A. (toim.): The impact of hospitals in Europe: 300–2000, s. 64. Peter Lang Publisher, 2007. ISBN 9783039110018.
  18. Boas, Adrian J.: Jerusalem in the Time of the Crusades: Society, Landscape and Art in the Holy City under Frankish Rule, s. 156. Routledge, 2001.
  19. J. L. Berggren: Islamic Mathematics. Teoksessa: David C.Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science, s. 63–64. Cambridge University Press, 2013.
  20. Huff, 1998, s. 54
  21. F. Jamil Rageb: Islamic culture and the natural sciences. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 29. Cambridge University Press, 2013.
  22. Rageb, F. Jamil, 2013, s. 55–56
  23. Kathleen Kuiper: Ghazal Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.10.2020.
  24. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Klassinen arabialainen kirjallisuus. Teoksessa: Heikki Palva & Irmeli perh (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 361. Otava, 2016.
  25. Ibn Warraq, 2013, s. 27
  26. D.S. Margoliouth: The Origins of Arabic Poetry. Teoksessa: Ibn Warraq (toim), s. 173–201. Prometheus Books, 2013 (alkuperäinen artikkeli 1925).
  27. John Wansbrough: Quranic Studies, s. 97. Prometheus Books, 1977/2004.
  28. Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta, s. 13. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja, 1998.
  29. NMF Nuorten muslimien foorumi.
  30. Maurice Bucaille: Koraani ja nykytiede Islamopas.com.
  31. Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5.
  32. 1001 inventions 1001inventions.com.
  33. National Geographic: 1001 inventions and awesome facts from muslim cilivization. Teachers' guide 2012. National Geographic Society.
  34. 1001 interventions. Credits 1001inventions.com.
  35. Ziauddin Sardar: Weird science New Statesman. 25.8.2008.
  36. Fatan, Afnan H: Language and the Quran. Teoksessa: The Quran. An Encyclopaedia (Toim. Oliver Leaman), s. 356–357. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.
  37. Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 87. Opetushallitus, 2011.
  38. Tampereen Islamin Yhdyskunta: Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? islamtampere.com. Viitattu 11.9.2020.
  39. Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge, s. 205. Amazon, 1976 (First French Edition). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  40. Päivi Koskinen: Hindujumalat lensivät raketilla ja käyttivät kirurgiaa – äärihindut sekoittavat uskontoa ja tiedettä YLE Uutiset Ulkomaat. 4.4.2015.