Córdoban kalifaatti

muslimivaltio Iberian niemimaalla 929–1031

Córdoban kalifaatti (arab. خلافة قرطبة, Khilāfat Qurṭuba) oli islamilainen dynastia, joka hallitsi alueita Iberian niemimaalla ja Pohjois-Afrikassa Córdoban kaupungista käsin vuosina 929–1031. Kalifaatti syntyi kun Abd ar-Rahman III otti 16. tammikuuta 929 itselleen kalifin arvon. Sitä ennen Córdoban hallitsijat olivat käyttäneet emiirin titteliä. Kalifaatin lyhyt aikakausi oli kaupan ja kulttuurin kukoistuskautta. Córdoban suuri moskeija rakennettiin tällöin lopulliseen kokoonsa. Kalifaatti hajosi käytännössä jo 1010 syttyneeseen sisällissotaan, mutta oli muodollisesti olemassa vuoteen 1031, jonka jälkeen se jakautui useisiin itsenäisiin taifoihin.

Córdoban kalifaatti
خلافة قرطبة
Khilāfat Qurṭuba

Córdoban kalifaatti 1000-luvulla
Córdoban kalifaatti 1000-luvulla

Valtiomuoto Kalifaatti
Kalifi Abd al-Rahman III (929–961)
Pääkaupunki Córdoba
Pinta-ala
– yhteensä 600,000 km² 
Kielet arabia, berberikielet, mozarabi
Valuutta Dinaari
Edeltäjä(t) Córdoban emiraatti

Kalifaatin hallitsijat ja alamaisetMuokkaa

Damaskoksen umaijadikalifaatin kaaduttua vuonna 750 dynastian perillinen Abd ar-Rahman I vietti kuusi vuotta vainoajiaan paossa, kunnes saapui Espanjaan, jossa voitti paikalliset muslimihallitsijat ja perusti Córdoban emiraatin. Emiraatin hallitsijat käyttivät titteliä emiiri tai sulttaani 900-luvulle, jolloin valtakuntaa uhkasi Pohjois-Afrikkaan asettunut ismailiittišiialaisten fatimidien dynastia. Fatimidien vaatiessa kalifiutta Bagdadin abbasideilta, Abd ar-Rahman päätti vastapainoksi vaatia kalifin titteliä itselleen. Tällä hän sai arvovaltaa alaistensa joukossa, ja titteli säilyi senkin jälkeen kun fatimidit oli torjuttu. Kalifaatin valta laajeni Algeriaan. Iberian niemimaan pohjoisosien kristittyjen kuningaskuntien kuten Navarran ja Aragonin oli vaikea vastustaa kalifaattia ja ne joutuivat luovuttamaan sille alueita. Vuonna 995 maurit hävittivät Barcelonan ja 997 Santiago de Compostelan. Viimeisen kalifin Hisham III:n jälkeen valtakunta hajosi itsenäisiin taifoihin, joista alueeltaan supistunut Córdoba muodosti vain yhden. [1]

Kalifaatin asukkaista vain pieni osa oli arabeja. Toisuskoiset alamaiset saivat pitää uskontonsa, mutta heidät oli alistettu toisen luokan kansalaisiksi eli dhimmeiksi. Hallitsija oli yksinvaltias ja hänen valtansa perustana olivat orjasotilaat ja palkkasoturit. Arabien mukanaan tuoma klaaniyhteiskunta oli altis sisällissodille, joita käytiin melkein jatkuvasti. [2][1]

Talous ja kulttuuriMuokkaa

 
Cordoban moskeija ("La Mezquita") on nykyään museo ja sen keskellä on kristillinen katedraali.

Kalifaatin talous perustui kauppaan, kehittyneeseen käsityöläisyyteen ja uusimpiin maanviljelytekniikoihin. Vuosia 929–975 pidetään Córdoban kalifaatin ja samalla al-Andalusin kultakautena. Córdoba oli tuolloin arabimaailman merkittävin keskus Bagdadin ohella. Suuren moskeijan koon perusteella arvioituna kaupungin väkiluku oli 700-luvun lopulla noin 4 000.[3] Seuraavilla vuosisadoilla väkimäärä kuitenkin kasvoi.

Kalifi palkkasi juutalaisia tärkeisiin hallintovirkoihin hoviinsa, mutta tätä on pidettävä mieluummin keinona vähentää palatsivallankumouksen riskiä kuin osoituksena kalifin maailmankatsomuksen suvaitsevaisuudesta. [4] Kalifaatti oli epävakaa sortoyhteiskunta, jonka myönteinen jälkimaine syntyi islamilaisten historioitsijoiden nostalgiasta menetettyä maata kohtaan.[4]

Kalifi Al-Hakam II:n perustamassa kirjastossa oli 400 000 nidettä, väitti arabihistorioitsija al-Maqqari 600 vuotta myöhemmin.[5] Tietoon on suhtauduttu luottavasti,[6] mutta historioitsija Roger Collins pitää sitä liioitteluna[7] ja Maqqarin luetteloimia muitakin luja absurdeina.[8] Córdoban kalifaatti on tunnettu filosofiastaan, tieteestään sekä antiikin teosten kääntämisestä, joka toi ne keskiaikaisen Euroopan ulottuville.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Collins, 2014
  2. Otavan suuri maailmanhistoria 8: Sydänkeskiaika, s. 34–36. Päätoimittaja Erling Bjøl. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07825-9.
  3. Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710–797, s. 188. Blackwell, 1989/1998.
  4. a b Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796–1031. Wiley, 2014.
  5. Al-Maqqari: The history of the Mohammedan Dynasties of Spain. Volume 1. Kääntänyt P. de Gayangos, s. 139. Oriental translation fund. Google-kirjat, 1628–1630.
  6. Menocal, M. R.: Ornament of the world. How muslims, jews, and christians created a culture of tolerance in medieval Spain. New York: Back Bay Books., s. 33. Back Bay Books, 2002.
  7. Collins, R.: Caliphs and Kings. Spain, 796–1031, s. 190. Wiley, 2014.
  8. Collins, 1989, s. 183