Viisauden talo

Viisauden talo (arab. بيت الحكمة‎; bayt al-hikma) oli Bagdadissa sijainnut, abbasidikalifien aikana toiminut hovikirjasto. Ilmaisu ei ollut erisnimi vaan persialainen yleisnimitys kirjastolle yleensä. Bagdadin Viisauden talosta on jäänyt historiaan äärimmäisen vähän tietoja, mikä viittaa siihen, ettei se ollut virastona erityisen merkittävä.[1]

Abbasidien aikainen käsikirjoitus

Orientalisti Dimitri Gutasin mukaan kirjaston päätehtävä liittyi persialaiseen ideaan koota yhteen maailmalle hajonnut Zarathustran kirjoittama Avesta.[1] Viisauden talo oli sassanidihovista peritty instituutio, kuninkaan yksityiskirjasto ja sisälsi etenkin persialaisisa runoteoksia.[1] Se tuhoutui vuonna 1258, kun mongolit hävittivät Bagdadin.[2]

PerustaminenMuokkaa

Viisauden talon perustajiksi ilmoitetaan usein joko Harun ar-Rashid (786–809) tai al-Mamun (813–833).[2] Historiallisista lähteistä perustamistietoa ei löydy. Kirjaston varhaisvaiheista on säilynyt vain kaksi tietoa.[1] Toisessa Ibn an-Nadim kirjoittaa, että Harun ar-Rashid palkkasi Abu Sahl ibn Nawbahtin Viisauden taloon kääntämään kirjallisuutta persiasta arabiaksi. Toisessa Ibn al-Qifti toistaa tiedon ja lisää, että Allan as-Shuubi kopioi siellä kirjoja eri tahojen laskuun.

Hovikirjaston otti ilmeisesti käyttöön jo 760-luvulla kalifi Al-Mansur (754–775). Kirjasto eli kukoistuskauttaan kalifi Al-Mamunin kaudella 800-luvulla.

Viraston tehtävätMuokkaa

Viraston tärkeimmäksi tehtäväksi tuli koota ja säilyttää Iranin historiaan liittyvää kirjallisuutta, jota käännettiin pahlavista arabiaksi. Al-Mamunin tieteellisten harrastusten takia sillä mahdollisesti oli myös astronomiaan ja matematiikkaan liittyviä tehtäviä. Raportit al-Mamunin ajalta kertovat, että matemaatikko ja astronomi al-Khwarizmi palkattiin kalifin palvelukseen viisauden taloon ja että astronomi Yahua ibn Abi Mansur sekä kolme Banu Musa -veljestä palkattiin myös. Nämä olivat ainoita mainittuja henkilöitä, joiden toiminta kohdistui muuhun kuin sassanidien kirjalliseen perintöön. Kirjaston johtaja kalifi al-Mamunin aikana oli Sahl ibn Harun, pahlavin kielen asiantuntija.[1]

Mitä Viisauden talo ei ollutMuokkaa

Toimittajien ja tietokirjailijoiden tekemät populaarit teokset sisältävät paljon legendaarista tietoa Bagdadin viisauden talosta.[2][3] Orientalisti Dimitri Gutas on oikonut näitä käsityksiä seuraavasti.

  • Viisauden talossa ei käännetty kirjoja kreikasta arabiaan. Missään aikalaislähteessä ei kerrota tällaista. Lähteet mainitsevat käännöstyön persian kielestä arabiaan.[1]
  • Viisauden taloon ei koottu kreikkalaisia käsikirjoituksia. Esimerkiksi Hunain ibn Ishaq kertoo etsineensä kaikkialta kreikkalaisia käsikirjoituksia, mutta ei koskaan ilmoita löytäneensä niitä Bagdadin Viisauden talosta.
  • Viisauden talo ei ollut akatemia, jossa olisi opetettu eri tieteitä.[1]
  • Viisauden talo ei ollut oppineitten kohtaamispaikka tai konferenssikeskus.[1]

Gutasin mukaan Viisauden talo oli pääasiassa tarkoitettu toteuttamaan kalifien omaksumaa sassanidikuninkaiden politiikkaa, jossa haluttiin koota yhteen Zarathustran kirjoittaman ja Aleksanteri Suuren tuhoaman Avestan kadonnut viisaus.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i Gutas, 1998, 54–58
  2. a b c Else Christensen: Viisauden talo. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 10, s. 38–39. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209. (suomeksi)
  3. Lyons, Jonathan: Viisauden talo, s. 110. Into, 2014.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.