Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla

Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla liittyy islamilaisen maailman vaikutuksiin noin vuoteen 1500 asti, jolloin keskiajan katsotaan päättyneen. Eurooppaa reunustamaan syntyi 600-luvulla Atlantin valtamereltä Afganistaniin ulottunut arabien laaja valtakunta, jonka perustivat alueella valtaan nousseet Lähi-idän paimentolaisheimot. Abbasidiklaanin valtaannousun jälkeen vuonna 750 valtakunnan pääkaupungiksi tuli Bagdad, ja 800-luvulla alkoi ilmestyä kirjallisuutta, joka osoitti, että alueen valtauskontona ollut kristinusko oli joutunut väistymään islamin tieltä.

Turkkilaiseksi puettu Muhammed seisoo keskenään kiistelevien oppineiden keskellä käsissään miekka ja puolikuu. Hän polkee jalkoihinsa ristin, maapallon ja Mooseksen lakitaulut. Muhammedin kupeella roikkuu naamio, joka symboloi kaksinaamaisuutta. Käsivarrella on paperiliuska esittämässä Koraanin kirjoituksia.Muhammedille on piirretty naiselliset rinnat. Taustalla uhkaa muslimiarmeija. Kuva Humphrey Prideauxin Muhammed -elämäkerran ranskankielisestä käännöksestä 1698.[1]

Islaminusko rakentui Koraanissa näkyvän kristillisen ja juutalaisen vaikutuksen lisäksi arabien klaaniyhteiskunnan arvoille ja synnytti omaleimaisen uuden maailmansivilisaation, joka myöhemmin levisi kauas arabiankielisen maailman ulkopuolelle. Abbasidikalifaatin vähittäisen murentumisen jälkeen Euroopan naapureina oli vaihtuva joukko valtakeskuksia, joille yhteistä oli islamilainen kulttuuri, paimentolaistausta sekä arabian tai turkin kieli. Islamilainen maailma vaikutti monin tavoin Eurooppaan sekä politiikan, talouden että kulttuurin alueilla.

Taloudelliset vaikutuksetMuokkaa

Arabivaltion syntyminen 600-luvulla Lähi-itään katkaisi Euroopan valtioiden kauppareitit ja yhteydet Lähi-itään ja sitä kautta myös Kiinaan. Vielä 600-luvun alussa Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä olivat kristittyjä, ja niissä puhuttiin latinaa tai kreikkaa. 600-luvun lopulla kristityt alkoivat valittaa heihin kohdistuvista vainoista ja hallinnon kieli alkoi vaihtua arabiaksi.[2][3] Näin alueiden poliittiset, kaupalliset ja kulttuuriset yhteydet Eurooppaan murtuivat, eikä Välimeri ei enää yhdistänyt sen reunoilla olevia maita.

Ranskalainen historioitsija Henry Pirenne on esittänyt teorian, jonka mukaan arabimaailman luoma saarto edisti Euroopan taloudellista taantumista ja johti sen painopisteen siirtymiseen Välimereltä Pohjois-Ranskaan.[4][5]

Poliittiset vaikutuksetMuokkaa

Paimentolaisheimojen hyökkäys 600-luvun alussa johti itä-Rooman eli Bysantin vetäytymiseen sen Lähi-idän alueilta, jotka se menetti Muawijan hallitsemalle uudelle klaanivaltiolle. Arabiheimojen ekspansio jatkui pitkin Pohjois-Afrikkaa ja ulottui Espanjaan ja eteläiseen Ranskaan saakka. Espanjassa visigoottien valtio sortui 700-luvun alussa, mutta Galliassa arabihyökkäys oli heikentynyt enää satunnaiseksi ryöstelyksi. Arabien valloitukset ulottuivat myös Sisiliaan ja Etelä-Italiaan, minne 800-luvulla syntyi arabivaltioita. Arabit ryöstivät myös Roomaa vuonna 846, vaikka Aurelianuksen muurit estivät heitä pääsemästä kaupungin keskustaan asti.

Paimentolaisheimojen ekspansion on arveltu johtuvan siitä, että kulkutaudit ja etenkin rutto olivat vähentäneet jopa komanneksella maanviljelykseen perustuvien yhteiskuntien väestöä, kun taas mustarotan levittämä rutto ei yhtäläisesti kiusannut liikkuvia paimentolaisia. [6][7] Toisaalta on uskottu globaalien sääolojen muutoksen eli kuivuuden lisääntymisen 500-luvulta alkaen haitanneen maanviljelyä mutta suosineen paimentolaisuutta.[8] Maanviljelysyhteiskuntien ja paimentolaisten välinen tasapaino olisi siten 600-luvulla heilahtanut paimentolaisväestöjen eduksi. Heiluri alkoi kuitenkin liikkua toiseen suuntaan jo 800-luvulla, jolloin arabit alkoivat tällöin vetäytyä reconquistan edetessä al-Andalusissa. Etelä-Italiasta arabit karkotettiin 800-luvun lopussa ja Sisiliasta 1000-luvun lopussa.

1000-luvulla alkoivat ristiretket Syyriaan ja Palestiinaan. Niiden sotilaallinen menestys johtui siitä, että vastavoimana olleessa seldzukkivaltakunnassa käytettiin heimorakenteeseen perustuvaa appanaasi-järjestelmää, jonka tuloksena valtakunta oli murentunut itsenäisten sotaherrojen pieniin alueisiin.[9] Ristiretkien yhtenä sytykkeenä oli se, että Egyptin fatimidit estivät pyhiinvaeltajien pääsyn Jerusalemiin. Muista motiiveista keskustellaan edelleen.

Keskiajan lopulla vuonna 1453 turkkilaiset osmanit valloittivat Konstantinopolin ja tekivät lopun Bysantin valtakunnasta. Uuden ajan ensimmäisinä vuosisatoina eurooppalaiset kokivat vielä turkkilaisten hyökkäyksen Balkanille sekä Wienin piiritykset vuosina 1529 ja 1683. Aina 1700-luvulle saakka eurooppalaiset eivät puhuneet muslimeista eivätkä arabeista vaan saraseeneista, maureista ja turkkilaisista. Tieto islamista oli vähäistä ja siitä vallitsi väärinkäsityksiä, joista useat olivat tahallista vääristelyä. [10][11]

Teknologiset vaikutuksetMuokkaa

Joukko teknisiä uudistuksia saapui vuosina 800–1500 Eurooppaan joko islamilaisen maailman välittäminä tai siellä tehtyinä keksintöinä. Vaikutusten välittämisessä tärkeitä olivat alueet, jotka oli vallattu arabeilta, kuten Espanja, Sisilia ja Antiokia. Tärkein teknologinen keksintö oli luultavasti paperin valmistus, joka avasi keinon laajentaa kirjallista sivistystä. Islamilaisen maailman luoma muuri hidasti tämän keksinnön tuloa Eurooppaan satojen vuosien ajan.

PaperiMuokkaa

Arabikalifaatti oppi paperinvalmistuksen taidon 750-luvulla kiinalaisilta käsityöläisiltä Samarkandissa, mutta taito siirtyi eurooppalaisten käsiin vasta 1100-luvulla Andalusian kautta. Arabit eivät tehneet paperia puusta vaan pellavalumpuista. Kiinalaiset olivat käyttäneet mulperipuu kuorta, mutta sitä ei ollut saatavissa abbasidivaltakunnassa.[12] Taidolla oli valtava merkitys kirjallisen kulttuurin levittämisessä, sillä papyruksen tai pergamentin käyttö oli erittäin kallista. Paperi antoi myös mahdollisuuden siirtyä kirjallisiin laskutoimituksiin päässälaskun ja sormien käytön sijaan. Paperinvalmistuksen oppimista seurasi islamilaisessa maailmassa 800-luvulla arabialais-persialainen kirjallinen renessanssi ja Euroopassa 1100-luvun renessanssi kirjantuotantoineen. Paperi saapui Eurooppaan islamilaisen al-Andalusin kautta 1100-luvulla ja levisi ensin Pyreneiltä Italiaan ja Ranskaan.[13]

MaatalousMuokkaa

Islamilainen sivilisaation on toisinaan katsottu edistäneen kastelun käyttöä.[14] Islamin kerrotaan myös levittäneen uusia peltoviljelylajikkeita ja puutarhakasveja.[15] Viime aikoina eniten huomiota on saanut Andrew Watsonin julkaisut, joissa hän on kirjoittanut islamin aikaansaamasta "vihreästä vallankumouksesta", joka olisi alkanut heti 600-luvun valloitusten jälkeen. Se olisi muodostunut maanviljelysteknologian kehityksestä ja uudesta kasteluteknologiasta, jotka olisivat nostaneet satoisuutta. Watson katsoi lisäksi, että muslimit levittivät 17 uutta viljelykasvia sekä puuvillaa, joista kaikista tuli maatalouden tärkeä osa taloutta laajoilla alueilla 600–1000-luvuilla.[16]

Watsonin näkemyksiä on kuitenkin arvosteltu.[17] Peter Christensen katsoi, että arabivalloitus johti sassanidien Persian korkeatasoisen kastelujärjestelmän romahdukseen, mistä se ei koskaan toipunut. Arabivalloittajat olivat paimentolaisia, jotka tarvitsivat mieluumin laidunmaita kuin peltoja. Mesopotamiassa ongelmia myös lisätä kastelun aiheuttama suolaantuminen sekä kulkutaudit. Kasteluun perustuvan viljelyn huippu olisi siten saavutettu sassanidien kaudella.[17][18] Espanjassa arabivalloitus ei Glickin mukaan muuttanut maisemaa, sillä arabit rakensivat kastelujärjestelmiään aikaisemman roomalaisaikaisen kanavaverkoston pohjalle.[17]

Viljelylajikkeista Decker selvitti Watsonin väitteitä durumvehnän, riisin, artisokan ja puuvillan osalta. Deckerin mukaan durumvehnä, riisi ja puuvilla tunnettiin sekä roomalaisessa että persialaisessa maailmassa ja artisokka roomalaisessa. Deckerin mukaan muslimeilla ei ollut mitään roolia durumvehnän levittämisessä.[17]

Riisiä Mesopotamiassa oli viljelty jo kauan ennen islamia. Myöhäisantiikin aikana sen viljely oli levinnyt kohti länttä. Arabivallan aikana riisinviljely Mesopotamiassa ei kuitenkaan lisääntynyt vaan jäi vehnän ja ohran jälkeen kuten ennenkin. Riisin viljelyä Espanjassa pidetään muslimien suursaavutuksena, mutta ilmeisesti sen taloudellinen merkitys jäi vähäiseksi, ja vehnä ohra pysyyivät tärkeimpinä ravintokasveina.[17]

Puuvillan viljely tunnettiin sekä roomalaisessa maailmassa että Persiassa ennen islamia. Persiassa puuvilla oli tärkeä raaka-aine kankaiden valmistuksessa, kun taas roomalaisessa maailmassa sillä oli merkitystä etenkin Egyptissä. Artisokka tunnettiin Rooman valtakunnassa jo ennen islamia.[17]

Decker arvioi, että vihreän vallankumouksen sijaan maatalousympäristö ei juurikaan muuttunut islamin nousun myötä.[17]

Kreikkalaisen kulttuurin siirtyminenMuokkaa

Abbasidien noustua valtaan arabivaltakunnassa vuonna 750 uudet hallitsijat omaksuivat Persian sassanidikuninkaiden politiikan tieteellisen kirjallisuuden kääntämisestä omalle kielelle. Sassanideilla toiminta oli lliittynyt uskontoon: tarkoituksena oli koota Zarathustran kirjoittaman Avestan maailmalle hajonnut tieto takaisin yhteen. Abbasidien tarkoitus oli luultavasti aluksi miellyttää persialaisia, mutta myöhemmin sen motiivit laajenivat samalla, kun käännöstoiminta laajeni koko arabieliitin harrastukseksi ja jatkui parisataa vuotta.

Käännöstoiminnan luomalta pohjalta arabiankielinen maailma nousi koko maailman johtoon tärkeimmillä tieteenaloilla useiksi vuosisadoiksi. Tämä on synnyttänyt teorian, että Eurooppa olisi koko sivistyksensä "velkaa" islamilaiselle maailmalle. Hellenistinen kulttuuri olisi ensin siirtynyt islamilaiseen maailmaan. Sieltä se olisi myöhemmin siirtynyt pimeää keskiaikaa eläneeseen Eurooppaan ja luonut perustan siihen asti barbaarisen Euroopan sivistykselle.[19] Tällöin kyse olisi ollut etenkin antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden kääntämisestä arabian kautta latinaksi 1100-luvulta alkaen.

Muun muassa Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan antiikin traditio välittyi muslimien ansiosta keskiajan yli renessanssin Eurooppaan mahdollistaen modernin tieteen synnyn.[20][21] Käsitys lännen sivistyksellisestä velasta islamille on saanut suosiota islamilaisissa maissa[22] mutta myös lännessä varsinkin arabistien keskuudessa[21] ja monissa tiedotusvälineissä.[23] Näkemys ei kuitenkaan ole saanut historioitsijoiden jakamatonta tukea. On todettu, että islamilainen maailma ei omaksunut koko hellenististä kulttuuria vaan poimi siitä itselleen sopivat osat hyläten muut.[24] Hylättyjä asioita olivat muun muassa roomalainen oikeus ja yhteiskunnalliset instituutiot, tieteellinen rationalismi luonnon tutkimisessa sekä melkein kaikki antiikin taiteiden alueet.

Toiseksi arabiankielistä maailmaa ei välttämättä tarvittu kreikkalaisen kirjallisuuden välittämiseen, koska sen tärkein osa, kuten Aristoteles, Platon, Eukleides ja Ptolemaios käännettiin suoraan kreikasta ja usein jo ennen arabialaisia käännöksiä.[25] Historioitsija Michael Harris arvioi, että suurin ansio antiikin tekstien säilymisessä oli Itä-Rooman valtakunnalla. Hänen mukaansa noin 75 % kreikankielisestä kirjallisuudesta siirtyi Eurooppaan Konstantinopolista. [26] Käännökset arabiasta kuitenkin laajensivat käännöskirjallisuuden määrää ja lisäsivät käytössä olleita kopioita.

Kolmanneksi historioitsijat ovat hylänneet perinteisen käsityksen "pimeästä keskiajasta".[27] Euroopan kulttuurinen aallonpohja koettiin 500-luvulta 700-luvulle, mutta sen jälkeen sivistys alkoi elpyä karolingisen renessanssin myötä 800-luvulla ja erityisesti 1100-luvulta lähtien.[28] Lähi-idässä koettiin vielä suurempi kulttuurin notkahdus vuosien 600–800 välisenä barbarian aikana, mistä ei ole jäänyt juuri mitään kirjallisia dokumentteja.[29] Tuolloin idän vanhat sivistysvaltiot olivat romahtaneet, ja valta oli siirtynyt luku- ja kirjoitustaidottomille beduiiniheimoille.

TieteetMuokkaa

Matematiikka ja astronomiaMuokkaa

Islamilainen sivilisaatio oli koko maailman kärjessä matemaattisissa tieteissä 800-luvulta 1400-luvulle asti, jolloin Eurooppa ohitti sen. Nämä tieteet pääsivät kukoistamaan islamilaisessa maailmassa muita aloja pidempään, koska formaalisina tieteenaloina ne eivät joutuneet yhtä lailla ideologisten epäilyjen kohteeksi.[30] Tällaisia aloja olivat aritmetiikka, algebra, geometria, trigonometria ja sitä soveltava tähtitiede. Matematiikan kehitys islamilaisessa maailmassa ei kuitenkaan johtanut universaalin matematiikan läpimurtoon ja luonnontieteiden matematisoitumiseen, kuten tapahtui myöhemmin Euroopassa.

Arabialaisen matematiikan tuloksia käännettiin Euroopassa latinaksi, jolloin ne nopeuttivat matematiikan eurooppalaista kehitystä. Jotkut keksinnöt vaipuivat silti unohduksiin ja keksittiin Euroopassa uudelleen. Tärkein merkitys oli arabien Intiasta tuomalla paikkamerkintäjärjestelmällä ja siihen liittyvällä nollamerkillä. Järjestelmä esiintyy ensimmäisen kerran al-Khwarizmin vuonna 825 kirjoittamassa kirjassa, joka on säilynyt vain latinankielisenä käännöksenä.[31]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Sylvain Gouguenheim: Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel. Darmstadt: WBG, 2006/2013. ISBN 978-3-534-25435-4. (saksaksi)
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. A. D. Magnusson: Britain in the Islamic World: Imperial and Post-Imperial Connections (toim. Justin Quinn Olmstead), s. 16. Palgrave MacMillan, 2019. Teoksen verkkoversio.
  2. Hoyland, R.G.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late An-tiquity and Early Islam 13, s. 92–103. Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio.
  3. Nevo, Y.E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state., s. 232. Prometheus, 2003.
  4. Henri Pirenne: Mohammed and Charlemagne, s. 284. Dover Publication, 1954/2001.
  5. Scott, Emer: Mohammed & Charlemagne revisited. The history of a controversy. New English Review Press, 2012.
  6. Michael W. Dols: Plague in Early Islamic History. Journal of the American Oriental Society, Vol. 94, No. 3, s. 371–383, 1974. Artikkelin verkkoversio.
  7. Pekka Heikura: Justinianuksen rutto. Duodecim, 2002, vol 118 (8), s. 821–826. Artikkelin verkkoversio.
  8. McNeill, J. R. & McNeill, W. H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan, s. 143. Vastapaino, 2003/2006..
  9. Esposito, J.L.: The Oxford History of Islam, s. 372. Oxford University Press, 2000.
  10. John V. Tolan: Saracens, s. xv–xvi. Columbia University Press, 2002.
  11. Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  12. Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 139, 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  13. Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia, s. 498. WSOY, 1967.
  15. Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 158–159. Otava, 2006.
  16. Michael Decker: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Volume 20, Number 2, June 2009, pp. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  17. a b c d e f g Michael Decker: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Volume 20, Number 2, June 2009, pp. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  18. Alastair Northedge: The Near and Middle East Peter Christensen: The decline of Iranshahr: irrigation and environments in the history of the Middle East, 500 B.C. to A.D. 1500. Copenhagen. Bulletin of The School of Oriental and African Studies-university of London, s. 1122–1123, 1999. Artikkelin verkkoversio.
  19. Gouguenheim, 2008, s. 3
  20. Komulainen, Matti: Arabit jalostivat Kreikan tiedon uuteen käyttöön Turun Sanomat. 26.3.2012.
  21. a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 17–18, 148. Otava, 2006/2012.
  22. Gouguenheim, 2008, s. 5
  23. Hallamaa, Laura: Palvomme länsimaista kulttuuria, vaikka sitä ei ole olemassa. Idässä luodaan oivaltavia teoksia, mutta me näemme vain eksotiikan tai lapsellisuuden. Helsingin Sanomat, Kulttuuri, C 6. HS-Analyysi, 13.1.2018. Artikkelin verkkoversio.
  24. T. E. Huff, 1998, s.103
  25. Gouguenheim, 2008, s. 11
  26. Harris, Michael H.: History of Libraries in Western World. 4th Edition, s. 94. The Scarecrow Press, 1999. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) "Of the Greek classics known today, at least 75% are known through Byzantine copies. "
  27. Michael H.Shank & David C. Lindberg: Introduction. Teoksessa: David C.Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science, s. 1–5. Cambridge University Press, 2013.
  28. Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta, s. 63–86. Gaudeamus, 2019.
  29. Zarinkoob, A.: Two Centuries of Silence, s. 86–89. Authorhouse, 2016.
  30. Huff, 1998, s. 54
  31. Huff, 1998, s. 56
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: vain osa tieteenaloista on esitetty