Wikipedia

Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla

Islamin vaikutus Eurooppaan keskiajalla tarkoittaa islamilaisen maailman vaikutusta Eurooppaan noin vuoteen 1500 asti, jolloin keskiajan katsotaan päättyneen.

Turkkilaiseksi puettu Muhammed seisoo keskenään kiistelevien oppineiden keskellä käsissään miekka ja puolikuu. Hän polkee jalkoihinsa ristin, maapallon ja Mooseksen lakitaulut. Muhammedin kupeella roikkuu naamio, joka symboloi kaksinaamaisuutta. Käsivarrella on paperiliuska esittämässä Koraanin kirjoituksia. Muhammedille on piirretty naiselliset rinnat. Taustalla uhkaa muslimiarmeija. Kuva Humphrey Prideauxin Muhammed -elämäkerran ranskankielisestä käännöksestä 1698.[1]

Eurooppaa reunustamaan oli 600-luvulla syntynyt arabien valtakunta, joka kulttuuriltaan ja kieleltään poikkesi Euroopasta. Sen perustivat Lähi-idässä valtaan nousseet paimentolaisheimot pääasiassa sassanidien Persian raunioille. Abbasidiklaani oli vuonna 750 ottanut vallan tässä uudessa jättivaltiossa. Kun tultiin 800-luvulle, valtakunnan identiteetti alkoi pääkaupunki Bagdadista lähtien tiivistyä islaminuskon ympärille. Alettiin kertoa, että sekä valtakunnan että sen uskonnon perustaja oli profeetta Muhammed, joka oli elänyt 600-luvun alussa. Abbasidien valtakunta alkoi hajota jo 800-luvulla, mutta islam säilytti myös irtautuvissa osissa asemansa uskontona Atlantin valtamereltä Afganistaniin.

Islaminusko rakentui kristillisen, juutalaisen ja persialaisen vaikutuksen lisäksi arabien heimoyhteiskunnan arvoille. Yhdistelmä synnytti maailmankulttuurin, joka levisi kauas syntysijojensa ulkopuolelle. Abbasidikalifaatin murentumisen jälkeen Euroopan naapureiksi jäi idässä ja etelässä joukko valtakeskuksia, joille yhteistä oli islamilainen kulttuuri, paimentolaistausta sekä arabian tai turkin kieli.

Islamilainen maailma vaikutti sekä eurooppalaiseen politiikkaan, talouteen että kulttuuriin. Paimentolaiskansojen sotilaallinen menestys saattoi johtua Välimeren maanviljelyskulttuurien pitkäaikaisesta heikentymisestä kulkutautien ja kuivuuden takia. Syntynyt arabivaltio katkaisi Euroopan kauppayhteydet Aasiaan ja syvensi sillä tavoin Välimeren alueen taloustaantumaa. Euroopan painopiste siirtyi Välimereltä pohjoiseen. Idän ja lännen välille syntynyt muuri hidasti Kiinan ja Intian keksintöjen siirtymistä Eurooppaan. Kiinalainen paperinvalmistus ja intialainen nollan merkki pääsivät Eurooppaan vasta satojen vuosien kuluttua.

Tieteessä islamilaisen maailman vaikutus alkoi tuntua myönteisellä tavalla 1200-luvulla, jolloin arabeilta vallatuilla alueilla Espanjassa varsinkin juutalaiset käänsivät arabiankielistä tieteellistä kirjallisuutta latinaksi. Osa siitä oli arabiaksi aiemmin käännettyä antiikin kreikkalaista tiedettä. Valtaosa kreikkalaisesta kirjallisuudesta saatiin kuitenkin Bysantista suoraan kreikankielestä käännettynä. Käännöskirjallisuus antoi herätteitä Euroopassa uudelleen virinneelle sivistykselle.

Taloudelliset vaikutukset muokkaa

Arabivaltioiden ja islamin synty Lähi-itään katkaisi Euroopan kauppareitit ja yhteydet Lähi-itään ja sitä kautta myös Kiinaan ja Intiaan. Vielä 600-luvun alussa Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä olivat kristittyjä, ja niissä puhuttiin latinaa tai kreikkaa. 600-luvun lopulla kristityt alkoivat valittaa heihin kohdistuvista vainoista, ja hallinnon kieli vaihtui arabiaksi.[2][3] Näiden alueiden poliittiset, kaupalliset ja kulttuuriset yhteydet Eurooppaan katkesivat arabivalloituksiin. Välimeri ei enää yhdistänyt sen reunoilla olevia maita, vaan muuttui merirosvojen saalistusalueeksi. Ranskalainen historioitsija Henry Pirenne katsoi, että arabimaailman aiheuttama saarto edisti Euroopan taantumista ja johti sen painopisteen siirtymiseen Välimereltä Pohjois-Ranskaan.[4][5]

Poliittiset vaikutukset muokkaa

Paimentolaisheimojen hyökkäys 600-luvun alussa pakotti itä-Rooman eli Bysantin luopumaan sen Lähi-idän alueista, jotka se menetti Muawijan hallitsemalle uudelle heimopohjaiselle paimentolaisvaltiolle. Arabiheimojen ekspansio jatkui pitkin Pohjois-Afrikkaa ja ulottui Espanjaan ja eteläiseen Ranskaan saakka. Espanjassa visigoottien valtio sortui 700-luvun alussa, mutta Galliassa arabihyökkäys heikentyi enää ryöstöretkiksi. Pohjois-Afrikan paimentolaisten valloitukset ulottuivat Sisiliaan ja Etelä-Italiaan, minne 800-luvulla syntyi heidän perustamiaan emiraatteja. Aghlabidit ryöstivät myös Rooman vuonna 846, vaikka Aurelianuksen muurit estivät heitä pääsemästä esikaupunkeja pidemmälle.

Paimentolaisheimojen ekspansion on uskottu johtuvan siitä, että kulkutaudit, kuten rutto, olivat vähentäneet jopa kolmanneksella maanviljelykseen perustuvien yhteiskuntien väestöä. [6][7] Toisaalta arvellaan, että globaalit sääolot muuttuivat 500-luvulta alkaen niin, että kuivuus lisääntyi. Se haittasi maanviljelyä, mutta suosi paimentolaisuutta.[8] Maanviljelijöiden ja paimentolaisten tasapaino olisi siten 600-luvulla heilahtanut paimentolaisten eduksi. Se olisi sitten näkynyt paimentolaisten invaasiona heikentyneiden maatalousyhteiskuntien kimppuun. Heiluri alkoi kuitenkin liikkua toiseen suuntaan jo 800-luvulla, jolloin arabit alkoivat vetäytyä reconquistan tieltä al-Andalusissa. Etelä-Italiasta pohjois-afrikkalaiset valloittajat karkotettiin 800-luvun lopussa ja Sisiliasta 1000-luvun lopussa. Arabien heikkous kumpusi molemmilla tahoilla heimorakenteesta, joka johti keskinäiseen eripuraan.

1000-luvulla alkoivat ristiretket Syyriaan ja Palestiinaan. Niiden sotilaallinen menestys johtui siitä, että seldzukkivaltakunnassa oli siirrytty heimorakenteeseen perustuvaan appanaasi-järjestelmään. Sen tuloksena valtakunta oli hajonnut itsenäisten sotaherrojen hallitsemiin alueisiin, jotka eivät kyenneet tehokkaaseen puolustukseen.[9] Ristiretkien yhtenä sytykkeenä oli Egyptin fatimidien päätös estää pyhiinvaeltajien pääsy Jerusalemiin. Muista motiiveista keskustellaan edelleen.

Keskiajan lopulla vuonna 1453 turkkilaiset osmanit valloittivat Konstantinopolin ja tekivät lopun Bysantin valtakunnasta. Uuden ajan ensimmäisinä vuosisatoina eurooppalaiset kokivat vielä turkkilaisten hyökkäyksen Balkanille sekä Wienin piiritykset vuosina 1529 ja 1683. 1700-luvulle saakka eurooppalaiset eivät puhuneet muslimeista eivätkä arabeista vaan saraseeneista, maureista tai turkkilaisista. Tieto islamista oli vähäistä ja täynnä väärinkäsityksiä. Suurin osa tiedosta oli myös tahallista vääristelyä.[10][11]

Teknologiset vaikutukset muokkaa

Idässä tehtyjä keksintöjä levisi keskiajalla Eurooppaan islamilaisen maailman kautta. Niiden siirtymisessä tärkeitä olivat alueet, jotka oli vallattu takaisin arabeilta, kuten Espanja, Sisilia ja Antiokia. Tärkein näin levinneistä keksinnöistä oli Kiinassa keksitty paperi. Islamilaisen maailman muodostama este hidasti kuitenkin paperin tuloa Eurooppaan satojen vuosien ajan.

Paperi muokkaa

Arabikalifaatti oppi paperinvalmistuksen taidon 750-luvulla kiinalaisilta käsityöläisiltä Samarkandissa. Taito siirtyi eurooppalaisten käsiin vasta 1100-luvulla Andalusian kautta, mistä paperinvalmistus levisi ensin Italiaan ja Ranskaan.[12] Arabit eivät tehneet paperia puusta vaan pellavalumpuista. Kiinalaiset olivat käyttäneet mulperipuu kuorta, mutta sitä ei ollut abbasidivaltakunnassa.[13] Paperinvalmistuksen taidolla oli valtava merkitys kirjallisen kulttuurin levittämisessä, sillä papyruksen tai pergamentin käyttö oli kallista. Paperi antoi myös mahdollisuuden siirtyä kynällä ja paperilla tapahtuvaan laskemiseen päässälaskun ja sormien käytön sijaan. Paperinvalmistuksen oppimista oli islamilaisessa maailmassa seurannut 800-luvulla koettu arabialais-persialainen kirjallinen renessanssi. Euroopassa sitä seurasi 1100-luvun renessanssi kirjantuotantoineen.[12]

Maatalous muokkaa

Islamilainen sivilisaation on väitetty edistäneen kastelun käyttöä maanviljelyssä.[14] Islamin väitetään myös levittäneen uusia peltoviljelylajikkeita ja puutarhakasveja.[15] Historioitsija Andrew M. Watson on kirjoittanut islamin "vihreästä vallankumouksesta", joka olisi alkanut heti 600-luvun valloitusten jälkeen. Ne olisivat tuoneet mukanaan uutta maanviljelys- ja kasteluteknologiaa, jotka olisivat nostaneet satoisuutta. Watson katsoi, että muslimit levittivät seitsemäätoista uutta viljelykasvia sekä puuvillaa, joista kaikista tuli maatalouden tärkeitä osia laajoilla alueilla 600–1000-luvuilla.[16]

Watsonin näkemyksiä on arvosteltu.[17] Historioitsija Peter Christensen katsoi, että arabivalloitus päinvastoin johti sassanidien Persian korkeatasoisen kastelujärjestelmän romahdukseen, mistä se ei koskaan enää toipunut. Arabivalloittajat olivat paimentolaisia, jotka tarvitsivat laidunmaita karjalleen eivätkä peltoja. Mesopotamiassa maatalouden ongelmia lisäsivät kastelun aiheuttama maaperän hidas suolaantuminen sekä kulkutaudit. Kasteluun perustuvan viljelyn huippu olisi siten saavutettu jo sassanidien kaudella.[17][18] Espanjassa arabivalloitus ei Thomas Glickin mukaan muuttanut maisemaa, sillä arabit rakensivat omat kastelujärjestelmänsä roomalaisen kanavaverkoston pohjalle.[17]

Viljelylajikkeista historioitsija Michael Decker selvitti Watsonin väitteitä muutamien lajikkeiden osalta. Deckerin mukaan durumvehnä, riisi ja puuvilla jo tunnettiin sekä roomalaisessa että persialaisessa maailmassa ja artisokka roomalaisessa. Deckerin mukaan muslimeilla ei ollut mitään osuutta durumvehnän levittämisessä.[17] Riisiä Mesopotamiassa oli viljelty jo kauan ennen islamia. Myöhäisantiikin aikana sen viljely oli levinnyt kohti länttä. Arabivallan aikana riisinviljely Mesopotamiassa ei kuitenkaan lisääntynyt vaan jäi edelleen vehnän ja ohran jälkeen. Riisin viljelyä Espanjassa on pidetty muslimien suursaavutuksena, mutta ilmeisesti sen merkitys jäi vähäiseksi vehnän ja ohran pysyessä päälajikkeina.[17] Puuvillan viljely tunnettiin sekä roomalaisessa maailmassa että Persiassa ennen islamia. Persiassa puuvilla oli tärkeä raaka-aine kankaiden valmistuksessa, kun taas roomalaisessa maailmassa sillä oli merkitystä etenkin Egyptissä. Artisokka tunnettiin Rooman valtakunnassa jo ennen islamia.[17]

Decker arvioi, että 'vihreän vallankumouksen' sijaan maatalousympäristö ei juurikaan muuttunut islamin myötä.[17]

Kreikkalaisen kulttuurin siirtyminen muokkaa

Pääartikkeli: Käännökset latinaan keskiajalla

Islamin ansioksi luetaan usein antiikin kreikkalaisen kulttuurin välittyminen Eurooppaan 1200-luvulta alkaen. Se olisi tapahtunut siten, että Euroopassa alettiin kääntää latinan kielelle antiikin Kreikan tieteellistä kirjallisuutta, jota oli saatu haltuun arabiankielisinä käännöksinä islamilaisesta maailmasta. Muslimien ansioista antiikin kulttuurin siirtymisessä on kuitenkin toisistaan suuresti poikkeavia käsityksiä.

Islamilainen maailma tieteen huipulla muokkaa

Kun abbasidit nousivat valtaan vuonna 750, he jatkoivat Persian sassanidikuninkaiden toimintaa, jossa antiikin tieteellistä kirjallisuutta oli käännetty omalle kielelle.[19] Sassanideilla asia liittyi uskontoon: tehtävänä oli palauttaa ennalleen Zarathustran kirjoittaman, mutta maailmalle hajonneen Avestan koko sisältö. Abbasidit jatkoivat tätä toimintaa, ensin miellyttääkseen voitettuja, mutta pian käännösliikkeen motiivit laajenivat. Käännöstoiminnan tukeminen levisi koko arabieliitin piiriin ja jatkui parisataa vuotta.[20] Sen luoman tietopohjan ansiosta islamilainen kulttuuri nousi koko maailman johtoon monilla tieteenaloilla ja useiksi vuosisadoiksi. Asiaa kuitenkin suhteellisti se, että tieteen edistysaskeleet olivat tuohon aikaan vaatimattomia.

Teoria kulttuurin välittymisestä muokkaa

Islamilaisen maailman pitkä johtoasema tieteissä synnytti teorian, että Eurooppa olisi koko sivistyksensä "velkaa" islamilaiselle maailmalle. Hellenistinen kulttuuri olisi ensin siirtynyt islamilaiseen maailmaan. Sieltä se olisi paljon myöhemmin siirtynyt pimeää keskiaikaa eläneeseen Eurooppaan ja tarjonnut lähtökohdat Euroopan sivistykselle.[21] Teoriaa on Suomessa kannattanut Jaakko Hämeen-Anttila. Hänen mukaansa antiikin traditio välittyi muslimien ansiosta keskiajan yli Eurooppaan, missä se käynnisti renessanssin ja teki mahdolliseksi modernin tieteen synnyn.[22][23]

Käsitys lännen velasta islamille kirjallisuuden käännösten johdosta on saanut suosiota islamilaisissa maissa.[24] Se esiintyy melkein jokaisessa asiaa koskevassa yleistajuisessa kirjoituksessa myös länsimaissa niin arabistien keskuudessa[23] kuin sanomalehdissä,[25] tieteestä kertovissa aikakauslehdissä[26] tai tietokirjoissa.[27][28] Nämä kirjoitukset pyrkivät tyypillisesti korostamaan arabiankielestä tehtyjen käännösten merkitystä. Tällöin ne kopioivat myös lähteestä toiseen siirtyviä virheellisiä väitteitä.[29]

Teoria antiikin vaikutuksen suorasta siirtymisestä muokkaa

Teoria muslimimaailmasta antiikin kulttuurin siirtäjänä ei ole saanut yleistä hyväksyntää historioitsijoilta. On todettu, että sitä ei tarvittu kreikkalaisen kirjallisuuden siirtämiseen, koska sen tärkeimmät osat, kuten Aristoteles, Platon, Eukleides ja Ptolemaios käännettiin suoraan kreikasta usein jo ennen arabiasta tehtyjä käännöksiä.[30] Historioitsija Michael Harris arvioi, että suurin ansio antiikin tekstien säilymisessä oli Itä-Rooman valtakunnalla, sillä noin 75 % kreikankielisestä kirjallisuudesta hankittiin Eurooppaan Konstantinopolista. [31] Käännökset arabiasta kuitenkin laajensivat käännöskirjallisuuden määrää ja lisäsivät käytössä olleita kopioita.

Toiseksi on todettu, että islamilainen maailma ei omaksunut hellenistisen kulttuurin perintöä sellaisenaan, vaan poimi siitä itseensä sopivat osat.[32] Hylättyjä asioita olivat muun muassa roomalaiset instituutiot, rationalismi luonnon tutkimisessa sekä melkein kaikki antiikin taiteet.[32]

Kolmanneksi historioitsijat ovat hylänneet perinteisen käsityksen "pimeästä keskiajasta".[33] Euroopan kulttuurinen aallonpohja koettiin 500-luvulta 700-luvulle, mutta sivistys alkoi elpyä jo karolingisen renessanssin myötä 800-luvulla ja erityisesti 1100-luvulta lähtien.[34] Vastaavasti Lähi-idässä koettiin sivistyksen romahdus arabivalloituksen myötä vuosina 600–800. Sitä on kuvattu "kahdensadan vuoden hiljaisuutena", miltä ajalta ei juuri ole kirjallisia dokumentteja.[35] Tuolloin idän vanhat sivistysvaltiot olivat romahtaneet, ja sotilaallinen valta siirtynyt paimentolaisheimoille.[36] Kulttuurin toipuminen alkoi vasta abbasidien myötä vuoden 750 jälkeen.

Tieteet muokkaa

Matematiikka ja astronomia muokkaa

Islamilainen sivilisaatio oli koko maailman kärjessä matemaattisissa tieteissä 800-luvulta 1400-luvulle asti, jolloin Eurooppa ohitti sen. Matemaattiset tieteet pääsivät kukoistamaan islamilaisessa maailmassa muita aloja pidempään, koska formaalisina tieteenaloina ne eivät joutuneet yhtä lailla ideologisten epäilyjen kohteeksi.[37] Tällaisia aloja olivat aritmetiikka, algebra, geometria, trigonometria ja sitä soveltava tähtitiede. Matematiikan kehitys islamilaisessa maailmassa ei kuitenkaan yltänyt universaalin matematiikan läpimurtoon ja luonnontieteiden matematisoitumiseen, kuten tapahtui myöhemmin Euroopassa.

Arabialaisen matematiikan tuloksia käännettiin Euroopassa latinaksi, jolloin ne nopeuttivat matematiikan eurooppalaista kehitystä. Jotkut keksinnöt vaipuivat silti unohduksiin ja keksittiin Euroopassa uudelleen. Tärkein merkitys oli arabien Intiasta tuomalla paikkamerkintäjärjestelmällä ja siihen liittyvällä nollamerkillä. Järjestelmä esiintyy ensimmäisen kerran al-Khwarizmin vuonna 825 kirjoittamassa kirjassa, joka on säilynyt vain latinankielisenä käännöksenä.[38]

Lääketiede muokkaa

Keskiajan islamilainen lääketiede nojautui samoihin kreikkalaisiin lähteisiin kuin keskiajan eurooppalainen lääketiede, joten arabiankielisen kirjallisuuden kääntäminen latinaksi 1100-luvulta alkaen ei tuonut mukanaan suuria uutuuksia. Sen sijaan antiikin klassikkoja tarkasteltiin islamilaisten kommentaattoreiden kautta. Lääketieteen alueella arabiasta latinaksi käännetyt kirjat tulivat keskiajalla hyvin suosituiksi Euroopassa. Niitä olivat etenkin persialaisen al-Rāzin eli Rhazesin (k. 925) kaksi teosta, jotka käännettiin Euroopassa latinaksi nimillä Liber ad Almansorem ja Continens.[39] Lisäksi Avicennan (k. 1037) 14-osainen Lääketieteen kaanon tuli kuuluisaksi ja oli lääketieteen keskeisimpiä teoksia Länsi-Euroopassa 1600 -luvulle asti. Teos luokitteli ja kuvasi tauteja ja hahmotteli niiden oletettuja syitä. Se käsitteli myös hygieniaa, lääkkeitä sekä eri ruumiinosien toimintaa.[40]

Islamilainen filosofia muokkaa

Islamilaisen maailman filosofia oli antiikin Kreikan filosofien, etenkin Aristoteleen ja uusplatonistien kommentaaria ja soveltamista vailla erityistä omaperäisyyttä.[41] Espanjan Córdobassa vaikuttanut Averroës tuli Euroopassa kuuluisaksi Aristoteleen kommentaattorina varsinkin Pariisin yliopistossa ja fransiskaanien keskuudessa.[41] Hänen teoksensa ovat pääosin säilyneet latinankielisinä käännöksinä, sillä muslimimaailmassa Averroës joutui epäsuosioon ja hänen teoksiaan hävitettiin. Antiikin kreikkalaiset filosofiset teokset saatiin pääosin käännöksinä suoraan kreikankielestä.[42]

Kuvitellut keksinnöt muokkaa

Jotkut muslimit korostavat islamilaisen maailman tieteellisiä saavutuksia keskiajalla ja haluavat lukea ne nimenomaan islaminuskon ansioiksi.[43][44] Islamilaisen kulta-ajan keksintöjä on esitellyt varsinkin Ahmed Salimin vuonna 2006 perustama järjestö "1001 inventions", [45] joka on tuottanut maailmanlaajuisia kasvatusohjelmia, näyttelyitä, filmejä ja kirjoja islamilaisen tieteen saavutuksista keskiajalla.[46][47] Hanke on saanut julkisuutta ja arvovaltaisia kumppaneita.[48] Useat tieteenhistorioitsijat ovat arvostelleet sen levittämiä tietoja epäluotettavuudesta ja vääristelystä.[49]

Ayda Albayrak on Helsingin Sanomissa luetellut esimerkkeinä Islamilaisissa kulttuureissa kehitettyinä ja ideoituna kymmenen keksintöä. Niitä olisivat rokottaminen, yliopisto, numerot, näköaistin ymmärtäminen, ajan mittaaminen, säveltavut, kahvi, kosmetiikka, parfyymit ja leikkausvälineet.[50] Albayrak katsoo myös, että "ensimmäinen miehitetty lentoyritys" tehtiin islamilaisessa Espanjassa tuhat vuotta ennen Wrightin veljeksiä ja ennen Leonardo Da Vincin suunnittelemia siipiä. Tällä hän viittaa kansantarinaan siitä, että Abbas ibn Firnas -niminen henkilö olisi hypännyt Córdoban moskeijan minareetista tukikepeillä varustettuun viittaan pukeutuneena.[51][52] Tieteenhistorioitsijoiden kirjoittamassa teoksessa "1001 Distortions" osoitetaan, että väitteet ovat virheellisiä jokaisen luetellun keksinnön osalta. [53]

Oppiin Koraanista ihmeenä on kuulunut uskomus, että se sisältää kaiken tarpeellisen tiedon. Tähän on nykyaikana liittynyt modernien tieteellisten keksintöjen etsiminen Koraanista eli niin sanottu ijaz -kirjallisuus.[54][55][56][57][58] Yle:n mukaan hindulaisuutta on vastaavasti propagoitu etsimällä hindulaisuuden vanhoista teksteistä modernin tieteen saavutuksia.[59]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5. Teoksen verkkoversio.
  • Aspelin, Gunnar: Ajatuksen tiet. Suomentanut J.Å. Hollo. Wsoy, 1963 (alkuteos 1958).
  • Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 10. vsk, s. 119–153, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  • Brentjes, Sonja, Taner Edis & Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2.
  • Brentjes, Sonja: Science, Religion and Education. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.): 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures. Ergon Verlag, 2016. ISBN 978-3-95650-169-2.
  • Decker, Michael: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Vol. 20 (2), s. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  • Edis, Taner & Brentjes, Sonja: A Golden Age of Harmony? Misrepresenting Science and History in the 1001 Inventions Exhibit, s. 49–53. Sceptical Inquirer, 2012. Teoksen verkkoversio.
  • Gouguenheim, Sylvain: Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel. Darmstadt: WBG, 2006/2013. ISBN 978-3-534-25435-4. (saksaksi)
  • Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture. Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. (englanniksi)
  • Harris, Michael H.: History of Libraries in Western World. 4th Edition. The Scarecrow Press, 1999. Teoksen verkkoversio.
  • Harris, Sam: Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The end of faith: Religion, terror, and the future of reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1.
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. 3rd edition. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5. (englanniksi)
  • Joráti, Hadi: Misuse and abuse of language, and the perils of amateur historiography (of science) Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.) 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 110–119. Ergon Verlag, 2016.
  • Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme. Opetushallitus, 2011. ISBN 978-952-13-1813-9.
  • David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science. Cambridge University Press, 2013. (englanniksi)
  • McDaniel, Spencer: If You Like Ancient Greek Texts, Thank the Byzantines for Preserving Them Tales of Times Forgotten. 21.1.2020. Viitattu 19.4.2021.
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2.
  • Pesonen, Hannu: Alkuvaltio suosi suvaitsevaisuutta. Tiede, 2015 Maaliskuu, s. 55. Sanoma Osakeyhtiö.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Richter-Bernburg, Lutz: Potemkin in Baghdad – the Abbasid ‘House of Wisdom’ as constructed by 1001 Inventions. Teoksessa: Sonja Brentjes, Taner Edis, Lutz Richter-Bernburg (toim.) 1001 Distortions. How to (Not) Narrate History of Science, Medicine, and Technology in Non-Western Cultures, s. 121–129. Ergon Verlag, 2016. Teoksen verkkoversio.
  • Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia, 1. osa. Suomentanut J. A. Hollo. Wsoy, 1967 (alkuteos1946).
  • Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science (toim. David C. Lindberg & Michael H. Shank), s. 139–167. Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-59448-6.
  • Zeidan, Alan (toim.): al-Razi Encyclopaedia Britannica. ei vl.. Viitattu 2.9.2021.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ A. D. Magnusson: Britain in the Islamic World: Imperial and Post-Imperial Connections (toim. Justin Quinn Olmstead), s. 16. Palgrave MacMillan, 2019. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Hoyland, R.G.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late An-tiquity and Early Islam 13, s. 92–103. Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Nevo, Y.E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state., s. 232. Prometheus, 2003.
  4. ↑ Henri Pirenne: Mohammed and Charlemagne, s. 284. Dover Publication, 1954/2001.
  5. ↑ Scott, Emer: Mohammed & Charlemagne revisited. The history of a controversy. New English Review Press, 2012.
  6. ↑ Michael W. Dols: Plague in Early Islamic History. Journal of the American Oriental Society, Vol. 94, No. 3, s. 371–383, 1974. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Pekka Heikura: Justinianuksen rutto. Duodecim, 2002, vol 118 (8), s. 821–826. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ McNeill, J. R. & McNeill, W. H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan, s. 143. Vastapaino, 2003/2006..
  9. ↑ Lapidus, Ira M.: Sultanates and Gunpowder Empires. Teoksessa: The Oxford History of Islam (Toi. J.L. Esposito), s. 372. Oxford University Press, 2000.
  10. ↑ John V. Tolan: Saracens, s. xv–xvi. Columbia University Press, 2002.
  11. ↑ Webb, Peter: Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5. (englanniksi)
  12. ↑ a b Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  13. ↑ Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 139, 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia, s. 498. WSOY, 1967.
  15. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 158–159. Otava, 2006.
  16. ↑ Michael Decker: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Volume 20, Number 2, June 2009, pp. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ a b c d e f g Michael Decker: Plants and Progress: Rethinking the Islamic Agricultural Revolution. Journal of World History, Volume 20, Number 2, June 2009, pp. 187–206, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Alastair Northedge: The Near and Middle East Peter Christensen: The decline of Iranshahr: irrigation and environments in the history of the Middle East, 500 B.C. to A.D. 1500. Copenhagen. Bulletin of The School of Oriental and African Studies-university of London, s. 1122–1123, 1999. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Gutas, D.: Greek Thought, Arabic Culture, s. 1. Routledge, 1998.
  20. ↑ Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West, s. 54–75. Cambridge University Press, 2017.
  21. ↑ Gouguenheim, 2008, s. 3
  22. ↑ Komulainen, Matti: Arabit jalostivat Kreikan tiedon uuteen käyttöön Turun Sanomat. 26.3.2012. Arkistoitu 23.10.2020.
  23. ↑ a b Hämeen-Anttila, Jaakko: Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla, s. 17–18, 148. Otava, 2006/2012.
  24. ↑ Gouguenheim, 2008, s. 5
  25. ↑ Hallamaa, Laura: Palvomme länsimaista kulttuuria, vaikka sitä ei ole olemassa. Idässä luodaan oivaltavia teoksia, mutta me näemme vain eksotiikan tai lapsellisuuden. Helsingin Sanomat, Kulttuuri, C 6. HS-Analyysi, 13.1.2018. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ Pesonen, 2015, s. 55: "Ilman islamilaisia oppineita olisimme 'pimeällä keskiajalla' menettäneet sivistyksemme perustan, antiikin aikaiset tieteen saavutukset."
  27. ↑ Harris 2007, s. 98 "Muslimioppineet keksivät algebran, käänsivät Platonin ja Aristoteleen teokset - - Klassiset kreikkalaiset tekstit käännettiin latinaksi vastaa muslimien valloitettua Espanjan, ja nämä teksti käynnistivät Länsi-Euroopassa renessanssin."
  28. ↑ Räisänen 1993, s. 105: "Ovatpa muslimit myötävaikuttaneet antiikin fisen perinnön, erityisesti Aristoteleen, säilymiseen uudelle ajalle."
  29. ↑ Esimerkiksi Pythagoraalta ei tunneta yhtään kirjaa, kreikkalaisia tekstejä ei käännetty latinaksi Espanjassa, Aristoteleen teokset saatiin suoraan kreikasta käännettyinä, vaikka myös arabian kautta.
  30. ↑ Gouguenheim, 2008, s. 11
  31. ↑ Harris, Michael H.: History of Libraries in Western World. 4th Edition, s. 94. The Scarecrow Press, 1999. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) "Of the Greek classics known today, at least 75% are known through Byzantine copies. "
  32. ↑ a b T. E. Huff, 1998, s.103
  33. ↑ Michael H.Shank & David C. Lindberg: Introduction. Teoksessa: David C.Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science, s. 1–5. Cambridge University Press, 2013.
  34. ↑ Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta, s. 63–86. Gaudeamus, 2019.
  35. ↑ Zarinkoob, A.: Two Centuries of Silence, s. 86–89. Authorhouse, 2016.
  36. ↑ Popp, 2010, s. 37
  37. ↑ Huff, 1998, s. 54
  38. ↑ Huff, 1998, s. 56
  39. ↑ Savage-Smith, 2013, s. 146
  40. ↑ Gunnar Aspelin: Ajatuksen tiet, s. 183. WSOY, 1963.
  41. ↑ a b Russell, 1967, s.503-504
  42. ↑ Harris, 1999, s. 75–78; McDaniel, 2020
  43. ↑ NMF Nuorten muslimien foorumi.
  44. ↑ Albayrak, Ayla: Islamilaisten 1001 keksintöä hämmästyttävät maailmaa Helsingin Sanomat. Kulttuuri. 13.9.2010. Viitattu 15.11.2021.
  45. ↑ Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5.
  46. ↑ 1001 inventions 1001inventions.com.
  47. ↑ National Geographic: 1001 inventions and awesome facts from muslim cilivization. Teachers' guide 2012. National Geographic Society.
  48. ↑ 1001 interventions. Credits 1001inventions.com.
  49. ↑ Brentjes 2013, s. 119–153; Edis & Brentjes 2012; Sardar 2008; Jorati 2016; Richter-Bernburg 2016
  50. ↑ Albayrak, Ayla: Islamilaisten kulttuurien jälkiä arjessa Helsingin Sanomat. Kulttuuri. Tausta. 13.9.2010. Viitattu 15.11.2021.
  51. ↑ Al-Hassani, Salim T.S. (Chief Editor): 1001 Inventions. The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Third Edition, s. 296–297. National Geographic, 2012. ISBN 978-1-4262-0934-5.
  52. ↑ Ahmed ibn Mohammed al-Makkari: The History of the Mohammedan Dynasties in Spain, s. 148. Oriental Translation Fund, 1840. Teoksen verkkoversio.
  53. ↑ Brentjes, Edis & Richter-Bernburg (toim.) 2016
  54. ↑ Maurice Bucaille: Koraani ja nykytiede Islamopas.com.
  55. ↑ Fatan, Afnan H: Language and the Quran. Teoksessa: The Quran. An Encyclopaedia (Toim. Oliver Leaman), s. 356–357. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.
  56. ↑ Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 87. Opetushallitus, 2011.
  57. ↑ Tampereen Islamin Yhdyskunta: Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? islamtampere.com. Viitattu 11.9.2020.
  58. ↑ Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge, s. 205. Amazon, 1976 (First French Edition). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  59. ↑ Päivi Koskinen: Hindujumalat lensivät raketilla ja käyttivät kirurgiaa – äärihindut sekoittavat uskontoa ja tiedettä YLE Uutiset Ulkomaat. 4.4.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamin_vaikutus_Eurooppaan_keskiajalla&oldid=22320234”