Al-Karaouinen yliopisto

Al-Karaouinen yliopisto sai yliopiston aseman vuonna 1963. Se sijaitsee Fèsissä, Marokossa. Yliopiston kiinnostavin ominaisuus on sen oletettu pitkä esihistoria, sillä sen alkuperä on ulotettu moskeijaan, jonka Fatima al-Fihrin kerrotaan perustaneen vuonna 859. Tieto on kuitenkin epävarma, sillä se on peräisin vasta 1300-luvulta eli 500 vuotta oletetun perustamisen jälkeen. 1100-luvulle tultaessa moskeijan yhteyteen oli kuitenkin perustettu madrasa, joka tarjosi islamilaisen maailman korkeinta opetusta. Myöhemmin siitä tuli yksi islamilaisen maailman tunnetuimmista oppilaitoksista.[1] Myös monet länsimaiset lähteet kertovat muslimilähteitä seuraten, että al-Karaouine olisi "maailman vanhin yliopisto", jonka perustaja olisi prinsessa Fatima al-Fihri.[2] Näin tekevät muun muassa Unesco,[3] Guinnessin ennätysten kirja[4][5] ja monet muut.[6]

Al-Karaouinen moskeijan ja nykyisen yliopiston piha muistuttaa Alhambraa Espanjassa.

Osana Al-Karaouinen yliopistoa on kirjasto. Sitäkin esitellään usein maailman vanhimpana ja sen perustajana Fatima al-Fihriä. [7][8] Väite perustajasta on esitetty vasta nykyajalla. Kirjasto kunnostettiin ja avattiin yleisölle kesällä 2016. Ennen sitä kirjasto oli vain yliopistoväen käytössä.[9][10]

YmpäristöMuokkaa

Yliopisto sijaitsee muurien ympäröimän Fèsin vanhan kaupungin Fès al Balin alueella, joka nimettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1981 nimellä Fèsin Medina.[11] Fès al Bali perustettiin Idrisidien dynastian pääkaupungiksi vuosien 789 ja 808 välisenä aikana. Ensimmäinen paperimylly mainitaan Fesista vuonna 1100.[12] Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla jo "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperin valmistus oli levinnyt islamilaisen al-Andalusin kautta kristilliseen Eurooppaan 1100-luvulta lähtien.[13][14]

Opiskelijat ja opettajatMuokkaa

Al-Karaouinen madrasan opiskelijoihin ja opettajiin on islamilaisissa lähteissä luettu monia tunnettuja nimiä, mutta luetteloihin on suhtauduttava varauksella.[2] Madrasassa opiskelleista muslimioppineista mainitaan Ibn Khaldun (1332–1395)[2], mutta elämäkerran mukaan Ibn Khaldun ei opiskellut missään madrasassa.[15] Muita esitettyjä musliminimiä ovat maantieteilijä Al-Idrisi (k.1166), suufilainen filosofi Ibn al-Arabi (1165–1240), vääräuskoisuudesta kuolemaan tuomittu filosofi Ibn al-Khatib, tähtitieteilijä Al-Bitruji (Alpetragius) ja Ibn Hirzihim.[2]

Väite, että madrasassa olisi opiskellut myös juutalaisia ja eurooppalaisia kristittyjä, on tieteenhistorioitsija Sonja Brentjesin mukaan absurdi.[16] Al-Karaoiunen madrasassa koulutettiin arabian kielellä uskonoppineita ja uskonnollisia virkamiehiä ahdasmielisen malikiittisen lakikoulukunnan oppien mukaisesti. Opiskelijat saivat lahjoitusvaroista täyden ylläpidon, valitsivat opettajansa, ja opettelivat tämän johdolla ulkoa tiettyä arabiankielistä kirjaa. Eräät kristityt oppineet kyllä matkustivat muslimimaissa, mutta heidän tavoitteenaan oli ostaa arabialaisia käsikirjoituksia. Islamilaiset uskonoppineet sen sijaan vaelsivat keskiajalla eri kaupungeissa kuunnellakseen madrasoissa eri kirjojen luentaa ja tulkitsemista.[17]

Kuuluisan juutalaisen oppineen Moses Maimonideen (1135–1204) väitetään opiskelleen madrasassa.[2] Hänen tosin tiedetään teeskennelleen kääntymistä muslimiksi, mutta myöhemmin Maimonides pakeni fanaattisten almohadien hallitsemasta maasta.[18] Berberitaustainen kirjailija ja maantieteilijä Leo Africanus on myös mainittu oppilaaksi, mutta hänen nimeään ei ole löydetty madrasan arkistosta.[19] Muista eurooppalaisista kristityistä madrasassa väitetään opiskelleen tuleva paavi Sylvester II.[2] Hänestä kuitenkin tiedetään vain, että hän oli matkustellut kristityssä Espanjassa. Muista matkailijoista mainitaan belgialainen kielitieteilijä Nicolas Cleynaerts ja hollantilainen matemaatikko Jacobus Golius.[2] Golius kävi ainakin Agadirissa ja Marrakeshissa. Nicolas Cleynaerts oli 15 kuukautta Fesissä, mutta ei ole näyttöä siitä, että kumpikaan olisi harjoittanut opintoja madrasassa.

Tie madrasasta yliopistoksiMuokkaa

Historioitsija Ian D. Morris on kyseenalaistanut väitteen, että Fatima al-Fihri olisi perustanut al-Karaouinen yliopiston ja sen kirjaston.[20][21] Al-Fihri mainitaan perustajana ensimmäisen kerran vasta feziläinen Ibn Abi Zar‘ (k. 1310–1320) kaupungin historiasta kertovassa teoksessa Rawd al-Qirtas.[22] Tämä teos on kirjoitettu vasta 500 vuotta yliopiston oletetun perustamisen jälkeen. Kuuluisa tunisialainen historioitsija Ibn Khaldun (k. 1406) toistaa perustamistiedon muutama vuosikymmen myöhemmin. Kumpikaan lähde ei puhu yliopistosta, vaan molempien mukaan al-Fihri perusti moskeijan, johon kuului lisäksi minareetti sekä peseytymisallas rituaalipesua varten. Kumpikaan ei mainitse kirjaston perustamista.[20][21]

Islamilainen koulutusjärjestelmäMuokkaa

 
Al-Karaouinen madrasan vuonna 1207 myöntämä lääketieteen opetuslupa.

Morrisin mukaan suosituimmat moskeijat houkuttelivat uskonoppineita käyttämään niiden tarjoamia mahdollisuuksia uskonnollisen opetuksen antamiseen. Hallitsijat ja muu varakas väki lahjoittivat tähän toimintaan varoja, joilla maksettiin opettajien palkat ja opiskelijoiden ylläpito asumista myöten. Jo 1100-luvulla al-Karaouinen moskeijasta oli tullut monipuolisen oppineisuuden keskus.

Islamilaisen maailman koululaitos ei ottanut mallia kreikkalaisesta ja kristillisestä perinteestä, joka oli ollut satoja vuosia läsnä myös Lähi-idässä. Kun näissä kouluissa oli opeteltu lukemaan ja ymmärtämään luettua, islamilaisen maailman koraanikouluissa keskityttiin Koraanin tekstien ulkoa opetteluun ilman tarkoitusta ymmärtää, mitä opittiin. Tavoite perustui ajatukseen Koraanista pyhänä kirjoituksena, jonka ääneen toistaminen oli jo päämäärä sinänsä.[23] Koraanikoulujen rinnalle, mutta ei niiden jatkoksi alkoi 1000-luvulla levitä seldzukkien Keski-Aasiasta tuoma uskonnollinen koulujärjestelmä, joka perustui moskeijan yhteyteen perustettuihin madrasoihin.[24] Niissä keskityttiin islamilaisen lain ja sen aputieteiden opiskeluun samalla ulkoa oppimisen metodilla, jota käytettiin koraanikouluissa. [1] Islamilaisen lain ja Koraanin lisäksi madrasoissa voitiin opettaa arabian kielioppia, leksikologiaa ja sukututkimusta.[25] Oppiaineiksi on väitetty muutakin, kuten musiikkia, mikä on epätodennäköistä, koska Pohjois-Afrikan malikiittinen koulukunta hyväksyi soittimista vain tamburiinin. [26]

Islamilaisen maailman madrasoista puuttuivat ne asiat, joita pidetään Euroopassa syntyneen yliopistolaitoksen tuntomerkkeinä. Madrasat olivat rakennuksia, eivät yhteisöjä, kuten eurooppalaiset yliopistot, joita alkoi syntyä 1000-luvun lopulla. Madrasojen rahoitus keskittyi ensin itse rakennukseen ja sen ylläpitoon, myöhemmin myös opettajien palkkoihin ja opiskelijoiden stipendeihin.[27] Madrasoista valmistui uskonoppineita, joita tarvittiin muun muassa uskonnollisiksi tuomareiksi. Seldzukit olivat luoneet madrasa-opetuksen "uudeksi vallan instrumentiksi". Niissä koulutettiin hallinnon virkamiehiä ja vastustettiin harhaoppisuutta.[15]

Eurooppalaiset yliopistot olivat itsenäisiä korporaatioita, jotka laativat omat sääntönsä ja opetusohjelmansa. Niiden esikuvina eivät olleet madrasat vaan eurooppalainen ammattikuntalaitos.[28] Toinen ero oli opetuksen sisältö, joka madrasoissa painottui Koraaniin ja šariaan mutta Euroopan yliopistoissa filosofiaan ja keskiaikaisen quadriviumin laajennettuun muotoon, jossa myös luonnontieteet alkoivat saada sijaa. [29] Madrasassa opetuksella ei ollut virallista opetussuunnitelmaa eikä muodollisia tutkintoja suoritettu, mitkä molemmat kuuluivat eurooppalaisen yliopiston tuntomerkkeihin. Madrasassa tutkintoa vastasi edistyneelle oppilaalle annettu lupa opettaa tiettyä kirjaa. Opetusmuotona ei käytetty väittelyitä, kuten eurooppalaisissa yliopistoissa, vaan arvostettuja kirjoja opeteltiin ulkoa. [30]

Muutos yliopistoksiMuokkaa

Al-Karaouine liitettiin Marokon valtion koulujärjestelmään vuonna 1947, ja siitä tuli uskonnollinen yliopisto useine tiedekuntineen vuonna 1965. [31] Marokkolaiset olivat tyytyväisiä siitä, että madrasan luutunut opetus jäi taakse, sillä uudet opetussuunnitelmat palvelivat itsenäistyneen Marokon koulutustarpeita vanhaa paremmin.[31] Oppilaitoksen kirjasto syntyi ilmeisesti vähitellen 1000-luvulla, kun moskeijassa annettu opetus oli vakiintunut.

 
Vesiallas al-Karaouinen moskeijassa

Ian D. Morris arvelee, että tarina maailman vanhimmasta "al-Karaouinen yliopistosta" on tullut suosituksi ideologisista syistä. Tarinaa yhdistää muslimien tuntema ahdistus kasvatuksesta ja naisten oikeuksista sekä ajatus siitä, että islamilaisella sivilisaatiolla olisi länsimaita suurenmoisempi historia. Kertomus korostaa kunnianhimoisesti sukupuolten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen arvoa, vaikka jättääkin toivomisen varaa tosiseikkojen suhteen. [20]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Islamilaiset lähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 141. Cambridge University Press, 2017.
  2. a b c d e f g FSTC (Foundation for Science, Technology and Civilization): Al-Qarawiyyin Mosque and University Muslim Heritage. 20.10.2004. FSTC. Viitattu 19.10.2020.
  3. Medina of Fez Unesco World Heritage Centre. UNESCO "Founded in the 9th century and home to the oldest university in the world,-- ". Viitattu 16.11.2020.
  4. The Guinness Book Of Records, Published 1998, ISBN 0-553-57895-2, p. 242
  5. Oldest higher-learning institution, oldest university 2020. Guinness World Record Limited "The oldest existing, and continually operating educational institution in the world is the University of Karueein, founded in 859 AD in Fez, Morocco. The University of Bologna, Italy, was founded in 1088 and is the oldest one in Europe.". Viitattu 16.11.2020.
  6. Top 10 oldest universities in the world: ancient colleges 2020. College.stats.org "This university is considered the oldest continuously-operating degree-granting university in the world by the Guiness Book of World Records.". Viitattu 16.11.2020.
  7. Danny Lewis: The World’s Oldest Working Library Will Soon Open Its Doors to the Public Smithsonian Magazine.
  8. World's oldest library reopens in Fez: 'You can hurt us, but you can't hurt the books' The Guardian. 19.9.2016.
  9. http://www.hs.fi/paivanlehti/30062016/a1467168182848 Maailman vanhin kirjasto avautui yleisölle Marokossa
  10. http://www.tor.com/2016/06/13/moroccos-al-qarawiyyin-library-oldest-in-world-newly-renovated-and-open-to-visitors/ Now You Can Visit the Oldest Library in the World
  11. http://whc.unesco.org/en/list/170
  12. Jeremy M. Norman: From Gutenberg to the Internet: A Sourcebook on the History of Information Technology, s. 62. historyofscience.com, 3005.
  13. Tschudin, Peter F. (1996), "Werkzeug und Handwerkstechnik in der mittelalterlichen Papierherstellung", in Lindgren, Uta, Europäische Technik im Mittelalter. 800 bis 1400. Tradition und Innovation (4th ed.), Berlin: Gebr. Mann Verlag, pp. 423−428, ISBN 3-7861-1748-9
  14. Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  15. a b Fromhertz, Allen James: Ibn Khaldun, Life and Times, s. 46–47. Edinburg University Press, 2010.
  16. Brentjes, 2016, s. 147
  17. Brenjes, Sonja: 1001 Inventions:The Enduring Legacy of Muslim Civilization. Edited by Salim T. S. al-Hassan. Aestimatio, 2013, 10. vsk, s. 119–153. Artikkelin verkkoversio.
  18. Moses Maimonides: Rambam. Selected Letters of Maimonides, s. vi–vii. Yeshivath Beth Moshe, 1994.
  19. What scholars know about Leo... leoafricanus.com. luettu 22.7.2020.
  20. a b c Ian D.Morris: A mosque, a muslimah and a little white lie Tidbits of wisdom on the origins of islam. 28.2.2014.
  21. a b Ian D. Morris: Fatima al-Fihri: modern legends, medieval sources iandavidmorris.com. 28.2.2014.
  22. Door ʻAlī ibn ʻAbd Allāh Ibn Abī Zarʻ al-Fāsī, Ṣāliḥ ibn ʻAbd al-Ḥalīm al-Gharnāṭi: Annales Regum Mauritanae, vol 2., s. 42–43. Litteris Academicis, 1846. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  23. Huff, T.E.: Early modern science. Islam, China, and the West. 3rd ed., s. 140–141. Cambridge University Press, 2017.
  24. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 44. Tauris, 2011.
  25. Huff, 2017, s. 142
  26. Fernandez-Morera, D.: The Myth of the Andalusian Paradise. Muslims, Christians and Jews under Islamic Rule in Medieval Spain, s. 108. ISI Books, 2016.
  27. Huff, 2017, s. 143
  28. Huff, 2017, s. 173
  29. Huff, 2017, s. 175
  30. Huff, 2017, s. 178
  31. a b Lulat, Y. G.-M.: A History of African Higher Education from Antiquity to the Present: A Critical Synthesis, s. 155. Praeger, 2005. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al-Karaouinen yliopisto.