Wikipedia

Vantaan Pyhän Laurin kirkko

kirkkorakennus Vantaalla
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. syyskuuta 2010 kello 13.50 käyttäjän Ulrika (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko[2] eli Helsingin pitäjän kirkko on Helsingin pitäjän (Helsinge) yli viisisataavuotias keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkon kaikki palavat osat tuhoutuivat vähäistä irtaimistoa lukuun ottamatta tulipalossa 1893, minkä jälkeen se kunnostettiin raunioista silloisia tyyli-ihanteita noudattaen. Kirkko ympäristöineen kuuluu nykyisin Vantaan Helsingin pitäjän kirkonkylän kaupunginosaan, jossa sitä ympäröi Etelä-Suomen parhaiten säilynyt kirkonkylämiljöö[3].

Pyhän Laurin kirkko ja sen kellotapuli
Pyhän Laurin kirkko ja sen kellotapuli
Sijainti Helsingin pitäjän kirkonkylä, Vantaa
Koordinaatit 60°16.989′N, 24°59.16′E
Seurakunta Tikkurilan seurakunta[1]
Rakentamisvuosi 1401
1893–1894 (tulipalon jälkeen)
Suunnittelija Theodor Höijer
Materiaali Kivi
Istumapaikkoja Noin 500
Tyylisuunta Uusgotiikka
Avoinna yleisölle
ma–pe		 klo 9–12 13–15
(vuonna 2010) [1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kirkon historia

Helsingin pitäjän seurakunta on perustettu viimeistään 1300-luvun lopulla Vantaan- ja Keravanjokien väliselle alueelle.[4] Ensimmäinen asiakirjamaininta kylässä sijainneesta puukirkosta on vuodelta 1401. Kirkko oli omistettu pyhälle Laurille eli diakoni Laurentiukselle, joka koki marttyyrikuoleman Roomassa vuonna 252.[5][6]

Pyhän Laurin kirkon valmistumisvuotena pidettiin pitkään vuotta 1494, jolloin vanhin säilynyt sitä koskeva asiakirja, valtaneuvos Gregers Matinpojan kirkolle antama lahjoitus on päivätty. Toinen arvioitu valmistumisvuosi on ollut 1496.[7] Sen jälkeen kun 1994 vietettiin kirkon 500-vuotisjuhlia, sen ikä on tutkija Markus Hiekkasen uudemmissa väitöskirjaansa varten tekemissä tutkimuksissa venynyt 50 vuodella. Aikaisempi ajoitus perustui testamenttilahjoituksesta kertovaan asiakirjaan, tuoreempien pohjana ovat muista saman tekijän, Pernajan mestarin, kirkoista tehdyt dendrologiset tutkimukset.[8][9] Kirkon suunnitteli Pernajan mestari, joka rakensi myös Itä-Uudenmaan kivikirkot.[9] Kirkon vihki mahdollisesti Turun piispa Konrad Bitz, kun aiemmin esitettyjen rakennusajankohta-arvioiden mukaan vihkijä olisi ollut Maunu III Särkilahti[8]. Sen sivuitse kulki vanha Turku–Viipuri-rantatie eli Kuninkaantie, niin että se näkyi kauas tielle.[10].

Pyhän Laurin kirkko palveli Helsingin pitäjän vanhaa emäseurakuntaa, joka käsitti keskiaikaisessa laajuudessaan nykyisten Helsingin ja Vantaan kuntien alueet sekä osia Tuusulasta, Nurmijärvestä ja Espoosta. Pitäjän eteläosat olivat ruotsinkielisiä ja pohjoisosat suomenkielisiä[11]. Pitäjän vanhaa valta-asemaa alkoi kuitenkin horjuttaa vuonna 1550 perustettu Helsingin kaupunki, joka siirrettiin 1640-luvulla nykyiselle paikalleen Vironniemelle. Kuningatar Kristiinan aikana pitäjä pieneni huomattavasti, kun sen läntisimmät osat siirrettiin 1630-luvulla Espooseen ja suomenkieliset pohjoisosat 1650-luvulla uudella ajalla perustettuihin Nurmijärven ja Tuusulan kirkkopitäjiin. Lopulta 1652 Helsingin pitäjän seurakunta menetti hallinnollisen itsenäisyytensä ja se liitettiin palkkapitäjänä Helsingin kaupunkiseurakuntaan.[12] Se tarkoitti myös kirkkoherran menettämistä. Oman kirkkoherran seurakunta sai uudestaan 1865.[13]

Helsingin kaupungin perustaminen 1550 heikensi Helsingin pitäjän ja seurakunnan vanhaa valta-asemaa. Vuonna 1652 Helsingin pitäjän seurakunta siirrettiin kaupungin apuseurakunnaksi kahdeksisadaksi vuodeksi. Tänä aikana kirkko rappeutui pahoin vaikkakaan ei kärsinyt iso- ja pikkuvihassa yhtä pahasti kuin lähikirkot. Kirkon kunnostamiseksi kerättiin 1729 Porvoon hiippakunnasta kolehti. Piispantarkastuksissa huomautettiin huonosta kunnosta toistuvasti.[14] Isonvihan aikaan sekä kirkkoherra että kirkkoväärti pakenivat Ruotsiin, jonne väärtin mukanaan viemät arvoesineet jäivät. Häntä vastaan nostettiin kavallussyyte, mutta hän kuoli ennen tuomiota.[15]

 
Kirkko sisältä.

Kirkkoon rakennettiin lämmitysjärjestelmä, kalorifeerilaitos, joka valmistui syksyllä 1874. Sen suunnitteli norjalainen insinööri Endre Lekve. Kirkon paloruisku todettiin 1891 liian pieneksi, ja kirkkoväärti velvoitettiin selvittämään hintaa uudelle ruiskulle, jonka suihku yltäisi katon harjalle.[16]

Tulipalo ja sen jälkeinen aika

Toukokuussa 1893, juuri ennen sunnuntain jumalanpalveluksen alkamista, kirkossa syttyi tulipalo, joka ilmeisesti sai alkunsa lämmityslaitteista. Tulipalo tuhosi kirkon kaikki puiset rakenteet, vain kiviseinät ja holvit jäivät jäljelle. Korjaustyöt suunnitteli aikansa kuuluisin arkkitehti Theodor Höijer ajan etevimpinä pidettyjen asiantuntijoiden kanssa, ja ne muuttivat kirkon ulkoasua merkittävästi.[17] Ikkunoita suurentamalla pimeästä keskiaikaisesta kirkosta saatiin valoisa ja avaranoloinen. Kirkkosalin sisustus rakennettiin uudelleen 1800-luvun lopun uusgoottilaisen tyylin mukaan. Kunnostettu kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 400-vuotispäivänään 1894[18].

Suhtautumisessa keskiaikaisten kirkkojen jälleenrakentamisessa tapahtui muutamassa vuosikymmenessä radikaali muutos, ja arkkitehti, professori Armas Lindgren antoi kunnostuksesta 1920-luvulla jyrkkäsanaisen lausunnon, jossa hän kiitti ainoastaan sen teknistä suoritusta. Maalaustyöt tehtiin Lindgrenin suunnitelmien perusteella, lämmitysjärjestelmä uusittiin, ja 1934 kirkkoon vedettiin sähköt. Laajempia korjauksia tehtiin jälleen 1970-luvulla, ja kirkon 500-vuotisjuhlia valmisteltaessa tehtiin jonkin verran sisätilojen ja kalusteiden korjausta.[19]

Puukirkko

Kivikirkossa pidettiin ruotsinkieliset jumalanpalvelukset. Kasvanutta suomenkielistä väestönosaa varten rakennettiin kirkon viereen asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1660-luvulla mainittu pieni puukirkko, jossa suomenkieliset jumalanpalvelukset pidettiin 1800-luvun alkupuolelle asti. Kun suomenkieliset jumalanpalvelukset oli siirretty pääkirkkoon, puukirkko purettiin 1818. Kivikirkon pääoven edessä on neljästä graniittilaatalla olevasta kivikuutiosta muodostuva puukirkon muistomerkki (1968), jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Heikki Häiväoja.[20]

Kirkkorakennus

Yleiskuva

 
Eteläsivun asehuoneen koristepääty.

Pyhän Laurin kirkko muistuttaa ulkomuodoltaan ja mittasuhteiltaan muita Uudenmaan keskiaikaisia kivikirkkoja, kuten Porvoon tuomiokirkkoa, Sipoon vanhaa kirkkoa tai Pyhtään Pyhän Henrikin kirkkoa. Sen ulkoasu on kuitenkin kokenut huomattavia muutoksia vuoden 1893 tulipalon jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Kirkon nykyinen asu on sekoitus keskiaikaa ja 1890-luvun uusgotiikkaa. Kirkossa oli ennen tulipaloa tervattu paanukatto. Korjausten yhteydessä siihen asennettiin peltikatto.[13]

Kirkko on 27,6 m pitkä ja 17,4 m leveä. Sen pinta-ala on 600 neliömetriä.[13] Kirkkorakennus on vanhaan kristilliseen tapaan itä–länsi-suuntainen. Alttari on itäpäädyssä, auringonnousun ja uudelleensyntymän ilmansuunnassa. Kiviset ulkoseinät oli alun perin kalkittu valkeiksi,[21] samalla tavoin kuin esimerkiksi Porvoon tuomiokirkossa, mutta tulipalo vahingoitti rappausta, ja seinät jätettiin korjauksessa paljaiksi.

Kirkon länsipäädyssä on eteishuone, eteläsivulla asehuone ja pohjoissivulla sakaristo; näiden rakennusten nykyinen ulkoasu punatiilisine koristepäätyineen on Theodor Höijerin suunnittelema. Ikkunoita oli suurennettu jo 1800-luvun alkupuolen korjauksissa, mutta nykyinen ikkunajärjestely on peräisin Höijerin suunnitelmasta, jossa alkuperäiset epäsymmetriset ja erikokoiset ikkunat suurennettiin suippokaarisiksi, tiilellä reunustetuiksi uusgoottilaisiksi ikkunoiksi. Kirkkosalissa on länsipäädyssä korkea päätyikkuna, joka syntyi yhdistämällä vanha matala päätyikkuna ja ullakonluukku, itäpäädyssä on kuori-ikkuna, eteläsivulla kolme ikkunaa ja pohjoissivulla neljä.[22][23]

 
Kirkon päätykolmiossa on ruotsinkielinen teksti: En dag i dina gårdar är bättre än eljest de tusende Ps. 84:11 ("Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla." Vuoden 1992 suomennos.)
 
Kirkon tapuli. Kuvaa suurentamalla näkyy vanhan ja uuden tiilimuurauksen raja.

Tyypillinen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin piirre on korkeat tiilikoristellut päädyt. Länsipäädyn yläosaa verhoavat punatiiliset koristekuviot ovat yhä alkuperäisessä asussaan; kuviot ovat tiiliverhoilulla ympäröityjä syvennyksiä joiden pohjat on kalkittu valkeiksi. Päädyn keskellä on suuri risti, jonka yläpuolella on kaksi neliapilakuviota ja alapuolella rivi suippokaaria. Alimpana on rivi ympyräkuvioita ja niiden alla leveä koristesyvennys, jossa on ruotsinkielinen raamatunlause En dag i Dina gårdar är bättre än eljest tusende. Ps. 84:11 ("Yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla". Vuoden 1933 suomennos.). Kirjoitus muurattiin seinään korjaustöiden yhteydessä, ja sen valitsi seurakunnan tuolloinen kirkkoherra, rovasti J. J. Fogelberg.[23]

Tapuli

Tulipaloa edeltäneessä kellotapulissa oli kolme kuutionmuotoista kerrosta: alin kivikerros 1600-luvulta, joka oli perusteellisesti kunnostettu 1787, sekä 1850-luvulla rakennetut puhtaaksi muurattu tiilinen välikerros ja puinen kellohuone. Kello hankittiin 1628 ja uusi kello 1797, jolloin valmistuivat kirkon korjaustyöt. Palossa tuhoutuneiden tilalle hankittiin kaksi kelloa, jotka valoi Tukholmassa Johan A. Beckman & Co. Jälleen 1974 korjaustöiden päättyessä kirkkoon hankittiin uusi kello, ja silloin ne sähköistettiin. Tapulia kattoi nelilappeinen peltinen taitekatto, jonka kapeneva huippu päättyi ristiin. Ylin kerros tuhoutui palossa, ja uudistuksessa punatiilinen keskikerros korotettiin kaksinkertaiseksi ja muokattiin uusgoottilaiseksi. Tapulissa on neljään suuntaan antavat korkeat ja suipot luukut, joiden katteena on koristeelliset päädyt. Se huipentuu kattoratsastajaan, jonka päässä on tuuliviirikukko.[13][24][25][26]

Kirkkosali

Vuoden 1893 tulipalon jälkeisissä korjaustöissä kirkkosali sisustettiin uusgoottilaiseen tyyliin Theodor Höijerin suunnitelmien mukaan. Tällöin kirkon sisätilat muuttivat ilmettään radikaalisti. Tulipalon myötä holveista oli paljastunut ihmis- ja eläinhahmoja esittäneitä maalauksia, joiden ajoitus on epäselvä ja jotka oli jossakin vaiheessa uskonpuhdistuksen jälkeen peitetty kalkkimaalilla. Kuvia ei kuitenkaan voitu säästää, sillä tulipalon kuumuus oli osin irrottanut, osin heikentänyt ne niin, että holvit maalattiin uudelleen. Osasta vanhaa koristelua oli kuitenkin tehty Muinaistieteellisen toimikunnan määräyksestä jäljennökset, joita säilytetään Museovirastossa, ja koristemaalaukset ideoitiin osin niiden pohjalta.[27]

Paloa ennen kirkossa oli kahdeksan keskiaikaista puuveistosta. Niistä on säilynyt neljä, joista kolme on nähtävillä kirkossa: tuntematon naispyhimys 1400-luvun puolivälistä, sekä noin vuodelta 1500 olevat Neitsyt Maria ja Pyhä Dominicus. Neljäs, Job, on todennäköisesti peräisin vuoden 1500 tienoilta Lyypekistä, ja se on Kansallismuseossa.[28]

Noin 500 henkeä vetävä kirkkosali[13] on yleisilmeeltään tummasävyinen. Sen kiviseinät ja pilarit on maalattu kellertäviksi, kun taas penkit ja lehterit sekä muu puinen sisustus ovat väriltään tummanruskeita. Kattoholveja peittävät tyylitellyt goottilaiset koristemaalaukset, joiden esikuvana ovat Pariisin Notre Dame -katedraalin maalaukset.[29]

Kirkkosalin korkeassa kuori-ikkunassa on lasimaalaus, jonka konsulinna Maria Ekman lahjoitti kirkolle palon jälkeen. Ehkä saksalaista alkuperää oleva maalaus esittää Jeesusta lohduttamassa pyhiinvaeltajaa. Perimätiedon mukaan lasimaalauksessa esiintyvillä enkeleillä on von Haartmanin nuorena hukkuneiden tyttärien kasvonpiirteet. Ikkunan alapuolella on varsinainen alttaritaulu, Leonardo da Vincin Pyhää ehtoollista jäljittelevä signeeraamaton maalaus (1853).[30]Sen todennäköisimpänä tekijänä pidetään Robert Wilhelm Ekmania.[31] Alttaritaulun lisäksi tulipalosta pelastuneeseen esineistöön kuuluvat kaksi messinkistä kattokruunua[32], jotka ovat lahjoituksia paikallisilta kartanonherroilta 1600- ja 1700-luvuilta. Tapulista on löytynyt palosta säästyneitä alttarikynttelikköjä ja lampetteja, joiden tiedetään olleen käytössä 1950-luvulla.[33]

Tekstiilejä kirkkoon on kertynyt lahjoituksina ja hankintoina koko 1900-luvun. Kirkon 500-vuotisjuhliin hankittiin kaikki liturgiset värit käsittävät paramenttisarjat, jotka suunnitteli tekstiilitaiteilija Katri Haahti. Käsihaavit ovat vuodelta 1990. Kaatokalkki ja pikarit on hankittu 1930. Kastemaljoja kirkkoon on saatu ja hankittu neljä. Harvinainen morsiuskruunu on 1930-luvulta, ja sen on valmistanut jalokiviseppä Alexander Tillander.[34]

Urut

Kirkkoon saatiin ensimmäiset urut 1853, ja ne rakensi Anders Thulé. Nykyinen urkufasadi on sama, jonka takana olivat palon jälkeisen kunnostuksen yhteydessä rakennetut J. A. Zachariassenin rakentamat paljeilmalla toimineet urut. Niiden on sanottu olleen hyvin raskassointiset ja karkeat, ja viimeisinä aikoina niistä kuului ääniä, joita ei olisi pitänyt kuulua. Alkuun ne olivat 18-äänikertaiset, mutta myöhemmin niihin lisättiin kaksi äänikertaa, ja ne sähköistettiin 1930-luvulla. Fasadi on valittu Zachariassenin mallistosta. Nykyiset 37-äänikertaiset urut on suunnitellut Enzio Forsblom, ja ne on valmistanut vuonna 1976 Veikko Virtasen urkutehdas. Julkisivun lisäksi urkukaappi ja pari äänikertaa ovat peräisin edellisistä uruista.[30][35][36]

Hautausmaa

 
Carl Olof Cronstedtin hautakappeli.

Pyhän Laurin kirkkoa ympäröivä Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa on Vantaan seurakuntien päähautausmaa.[35]

Hautausmaa säilyi 1700-luvun loppuun asti keskiaikaisessa laajuudessaan ja käsitti vain kirkon eteläpuolisen alueen. Vuoden 1793 piispantarkastuksessa hautausmaa todettiin ahtaaksi, epätasaiseksi ja pahalta haisevaksi, ja sen jälkeen sitä laajennettiin. Sittemmin aluetta on laajennettu säännöllisesti kasvavan väestön tarpeiden mukaan. 1800-luvun puolivälissä hautausmaata ryhdyttiin muokkaamaan puistomaiseksi hiekkakäytävin ja puuistutuksin. Nykyisin se käsittää noin kymmenen hehtaarin alueen.[35]

Vuonna 1887 vihittiin käyttöön seurakunnan toinen hautausmaa, Ruskeasannan hautausmaa, joka sijaitsi silloisen Hämeenlinnantien varressa nelisen kilometriä kirkonkylästä pohjoiseen. Nykyisin hautaukset on kuitenkin keskitetty Helsingin pitäjän hautausmaalle, sillä Ruskeasannan hautausmaa on jäänyt puristuksiin Helsinki-Vantaan lentoaseman ja Tuusulanväylän väliin.

Hautausmaan parhaiten säilynyt osa on kirkon itä- ja kaakkoissivulla. Sen huomattavimmat hautamuistomerkit ovat kaksi hautakappelia, Cronstedtin ja von Wendtin kappelit, jotka liittyivät aikoinaan kiviaitaan.[24] Lisäksi siellä on yksi hautaholvi. Vanhemmassa kappelissa lepäävät Ruotsinsalmen toisen meritaistelun (1790) sankari ja Viaporin komendantti, vara-amiraali Carl Olof Cronstedt (1758–1820) sekä hänen vaimonsa kreivitär Beata Sofia Wrangel (1762–1840)[35]. Kappelin oven päälle on hakattu sekä Cronstedtin että Wrangel-suvun vaakunat. Cronstedtin suvun kappelin vieressä on Ullnerin suvun hautakammio, jota koristaa avoin kirja.[37] Nuoremman kappelin rakennutti 1848 Linnan kartanon omistaja, kenraaliluutnantti Alexander Jacob von Wendt. Von Wendtien vaakunalla koristettu kappeli on edelleen käytössä suvun hautapaikkana. Maanalaisen hautaholvin rakennutti 1826 Königstedtin kartanon omistaja, senaattori ja todellinen valtioneuvos J. W. Hisinger, ja siellä lepää useita Hisinger-suvun jäseniä.[35]

 
Pyhän Laurin kirkon sankarivainajien hautausmaa, jonka keskellä pronssinen risti.
 
Pyhän Laurin kirkko ja Helsingin pitäjän kirkon hautausmaa kaakosta.

Kirkon asehuoneen edessä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen suunnittelema 1964 valmistunut sankarivainajien hauta-alue, jonka keskellä on pronssinen risti[35]. Vuosien 1939–1945 sodissa kaatuneiden hautoja kiertää graniittimuuri, jonka katkaisee kaksi valurautaista porttia, ja alueen keskellä kohoaa monumentaalinen pronssiristi. Sankarihautojen vieressä kirkon kupeessa on hautausmaan vanhin säilynyt muistomerkki, Tuomarinkylän kartanon rakennuttajan, sotakamreeri Johannes Weckströmin (1753–1811) hautapaasi.

Kirkon pohjoispuolella on uurnalehto muistomerkkeineen ja itäpuolella muualle haudattujen vainajien muistelupaikka, jonne valmistui 2001 kuvanveistäjä Arvo Siikamäen suunnittelema muistokivi. Muistolehto, jonne tuhkat haudataan ilman uurnaa, on perustettu 1982. Sen muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Tuula Taponen.[37]. Kirkon lähellä ovat myös sisällissodassa 1918 Helsingin maalaiskunnassa kaatuneiden saksalaisten sotilaiden muistopatsas sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.

 
Pyhän Laurin kappeli.

Siunauskappeli

Pääartikkeli: Pyhän Laurin kappeli

Pyhän Laurin kirkon hautausmaan siunauskappeli valmistui kesällä 2010. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Ville Hara ja Anu Puustinen.[38] Arkkitehdit ovat suunnitelleet myös kalusteet ja esineistön.

Kuvanveistäjä Pertti Kukkosen teos Ristin tie koostuu tiilimuuriin kätketyistä kulkua johdattavista valoista sekä reliefeistä, joiden materiaalina ovat savesta erikokoisiksi muotoillut tiilet. Taiteilija Pekka Jylhän lasiteoksista Sielu on kappelin portaikossa. Vainajan hyvästijättötilassa on teos Suru, jossa katosta riippuvat kristallit muodostavat kyynelhelmiä kuvaavan ketjun. Kappeliin valmistuu urut 2011, jolloin myös kirkkotekstiilit otetaan käyttöön.[39]

Kappelissa on uurnanluovutushuone, jossa tuhkatun vainajan tuhkauurna luovutetaan omaisille hautaan laskua varten. Huoneen seinässä on katakombimaisia lokeroita luovutettaville uurnille.[40]

Lähteet

  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  • Knapas, Marja Terttu (toim.): Vantaan Pyhän Laurin kirkko 500 vuotta. Tutkielmia kirkon historiasta. Vantaa: Vantaan seurakunnat, 1994. ISBN 9789529054220.

Viitteet

  1. ↑ a b Tikkurilan seurakunta - Kirkot Vantaan seurakuntayhtymä. Viitattu 25.8.2010.
  2. ↑ Pyhän Laurin kappeli, S:t Lars kapell Vantaa.fi. Vantaan kaupunki. Viitattu 24.8.2010.
  3. ↑ Knapas, s. 7.
  4. ↑ Knapas, s. 22, 163.
  5. ↑ Knapas, s. 35.
  6. ↑ Knapas, s. 41.
  7. ↑ Knapas, s. 42.
  8. ↑ a b Pauli Juusela: Pyhän Laurin kirkko nousi nopeasti Vantaan Lauri. 5.8.2010. Vantaan seurakunna. Viitattu 5.9.2010.
  9. ↑ a b Hiekkanen 2007, s. 485.
  10. ↑ Vantaan Pyhän Laurin kirkko (Googlen välimuisti) webcache.googleusercontent.com. Viitattu 24.8.2010.
  11. ↑ Knapas, s. 22.
  12. ↑ Knapas, s. 46.
  13. ↑ a b c d e Liisa Nordman: Seurakunnat ja kirkot MaTaPuPu. 2001. Viitattu 24.8.2010.
  14. ↑ Knapas, s. 46–48.
  15. ↑ Knapas, s. 144.
  16. ↑ Knapas, s. 57–59.
  17. ↑ Knapas, s. 75–80.
  18. ↑ Marja Tiirikka: Papin työ vie Pyhän Laurin kirkkoon (pdf) Asiakaslehti. 3/2008. Vantaan energia. Viitattu 4.9.2010.
  19. ↑ Knapas s. 110–117.
  20. ↑ Knapas, s. 60–61.
  21. ↑ Knapas, s. 36
  22. ↑ Knapas, s. 56
  23. ↑ a b Knapas, s. 88–90
  24. ↑ a b Helsingin pitäjän kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  25. ↑ Knapas, s. 66–67.
  26. ↑ Knapas, s. 157
  27. ↑ Knapas, s. 92, 122.
  28. ↑ Hiekkanen 2007, s. 487.
  29. ↑ Knapas, s. 95.
  30. ↑ a b Knapas, s. 96.
  31. ↑ Knapas, s. 144
  32. ↑ Knapas, s. 106.
  33. ↑ Eija Harju: Löytöjä tapulista Vantaanlauri.fi. 24.11.2005. Viitattu 20.8.2010.
  34. ↑ Knapas, s. 147, 150–152.
  35. ↑ a b c d e f Pyhän Laurin kirkko on Suomen suosituin vihkipaikka Mtv3.fi. 1.6.2008. Viitattu 20.8.2010.
  36. ↑ Nykyään Pyhän Laurin kirkossa soivat kirkon historian kolmannet Vantaanlauri.fi. 3.9.2003. Viitattu 20.8.2010.
  37. ↑ a b Historiaa hautausmaalla Vantaan seurakunnat. Viitattu 20.8.2010.
  38. ↑ Pyhän Laurin kirkko Vantaan seurakunnat. Viitattu 24.8.2010.
  39. ↑ Pyhän Laurin kappeli valmistui Vantaalle Vantaan seurakunnat. Viitattu 20.8.2010.
  40. ↑ Jukka Hämäläinen: Pyhän Laurin kappeli tukee surevaa Vantaan Sanomat. 13.8.2010. Viitattu 20.8.2010.

Aiheesta muualla


Uudenmaan kirkot (pois lukien Espoo, Helsinki ja Vantaa)

Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vantaan_Pyhän_Laurin_kirkko&oldid=9004778”