Wikipedia

Theodor Höijer

suomalainen arkkitehti

Carl Theodor Höijer (20. helmikuuta 1843 Helsinki – 31. lokakuuta 1910 Helsinki) oli aikansa johtava suomalainen arkkitehti. Höijerin on sanottu olleen ensimmäinen suomalainen arkkitehti, joka loi menestyksekkään uran ja kestävän jälkimaineen ilman asemaa rakennushallinnossa. Hänen on siten katsottu muovanneen arkkitehtien toimenkuvaa Suomessa.[1]

Theodor Höijer
Theodor Höijer
Theodor Höijer
Henkilötiedot
Koko nimi Carl Theodor Höijer
Syntynyt20. helmikuuta 1843
Helsinki
Kuollut31. lokakuuta 1910 (67 vuotta)
Helsinki
Taiteilija
Ala arkkitehtuuri
Taidesuuntaus uusrenessanssi
Kuuluisimpia töitä Ateneumin taidemuseo

Höijerin tuotanto edustaa pääasiassa uusrenessanssia ja sijaitsee suurelta osin Helsingissä. Hän suunnitteli kaupunkiin kymmeniä asuintaloja ja teollisuusrakennuksia, joista huomattava osa purettiin 1950–1960-luvuilla[2].

Elämänvaiheet Muokkaa

Höijerin isä oli menestynyt käsityöläinen, helsinkiläinen sisustusverstaan omistaja Henrik Höijer, joka halusi pojalleen arkkitehdin koulutuksen. Höijer kävi Helsingin teknillistä reaalikoulua vuosina 1856–1860, mutta ilman ylioppilastutkintoa hän ei päässyt uralle Intendentinkonttoriin. Sen sijaan hän pääsi harjoittelijaksi lääninarkkitehti G. T. Chiewitzin toimistoon ja jatkoi opintojaan vuosina 1863–1868 Tukholman vapaiden taiteiden akatemiassa Fredrik Wilhelm Scholanderin johdolla. Valmistuttuaan vuonna 1868 Höijer palasi Suomeen.[1]

Helsingissä Höijer oli aluksi kaksi vuotta perheyrityksensä palveluksessa ja sen jälkeen toiset kaksi Yleisten rakennusten ylihallituksen pääjohtajan Hampus Dalströmin apulaisena. Vuonna 1872 hän perusti arkkitehtitoimiston yhdessä Frans Sjöströmin, Axel Loenbohmin ja Theodor Deckerin kanssa. Yhteistyö päättyi vuonna 1876, mistä alkaen Höijerillä oli oma toimisto. Hän teki läpimurtonsa samana vuonna Helsingin teollisuusnäyttelyn näyttelyrakennusten suunnittelijana.[1] Vuosina 1872–1876 Höijer myös toimi ensimmäisen kerran arkkitehtuuripiirustuksen opettajana Polyteknillisessä opistossa. Toisen kerran hän oli samassa tehtävässä vuosina 1902–1903.[3]

Höijerin tärkeimmät työnantajat hänen uransa alkuvuosina olivat Sinebrychoffin panimo sekä Helsingin kaupunki ja seurakunta. Hän suunnitteli asuin- ja liikerakennuksia useille kaupungin nousevaan porvaristoon kuuluneille rakennuttajille, joista erityisesti yhteistyö Fredrik Wilhelm Grönqvistin kanssa osoittautui hänen uralleen keskeiseksi. Höijerin uran huippu oli Ateneumin taidemuseon toteuttaminen valtiolle; senaattori Leo Mechelin valitsi Höijerin suunnittelukilpailun voittajaksi ohi rakennushallituksen arkkitehtien. Höijer ei kuitenkaan koskaan päässyt rakennushallituksen yliarkkitehdiksi, vaikka haki virkaa kahdesti. 1890-luvun alussa Höijer oli itse toisena omistajana Huberin talon rakennushankkeessa, mutta joutui henkilökohtaisen vararikon vuoksi myymään osuutensa yhtiökumppanilleen Robert Huberille.[1] Höijerin koti ja työhuone jäivät kuitenkin vuokralaisiksi hänen suunnittelemaansa taloon.[4]

1900-luvulle tultaessa Höijer jäi nuorempien arkkitehtien varjoon eikä kyennyt kunnolla omaksumaan uutta kansallisromanttista tyylisuuntausta. Hänen uransa päättyi sairauskohtauksesta johtuneeseen osittaiseen halvaantumiseen vuonna 1905.[1]

Höijer oli Tekniska Föreningen i Finland -järjestön perustajajäsen ja sen arkkitehtiklubin puheenjohtaja vuodesta 1895 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettu vuosina 1881–1892.[1]

Tuotanto Muokkaa

 
Vuonna 1887 valmistunut Ateneum on tunnetuimpia Höijerin suunnittelemia rakennuksia.
 
Gamla Bastun Tammisaaressa.

Höijerin suunnittelemat rakennukset sijoittuvat suurimmaksi osaksi hänen synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin, johon hän 1870–1890-luvulla suunnitteli useita liike- ja asuinrakennuksia sekä uusrenessanssityylisiä kerrostaloja. Näihin lukeutuvat muun muassa

Teollisuusrakennuksia Höijer suunnitteli Helsingissä muun muassa Sinebrychoffin panimokortteliin Hietalahdessa, Töölön sokeritehtaalle sekä Kone ja Silta -yhtiön konepajalle Sörnäisiin. Nämäkin on kaikki purettu.[12]

Höijer suunnitteli myös keskiaikaisen Helsingin pitäjän kirkon korjaustyöt uusgotiikan tyylisuunnan mukaisesti kirkon kärsittyä mittavat vauriot tulipalossa vuonna 1893. Muualla Suomessa Höijer töihin kuuluu esimerkiksi Messukylän uusi kirkko (1879) sekä joitakin teollisuusrakennuksia.

Lähteet Muokkaa

  • Theodor Höijer. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen rakennustaiteen museon arkkitehtiesittelyt. Viitattu 31.5.2011.
  • Manninen, Antti: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6.
  • Viljo, Eeva Maija: ”Höijer, Theodor”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 244–246. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.

Viitteet Muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Viljo (2004).
  2. ↑ Manninen, s. 6–7.
  3. ↑ Theodor Höijer. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen rakennustaiteen museon arkkitehtiesittelyt. Viitattu 31.5.2011.
  4. ↑ a b Manninen, s. 60.
  5. ↑ Manninen, s. 28.
  6. ↑ Pohjoisranta 4. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi Viitattu 3.6.2011.
  7. ↑ Manninen, s. 49.
  8. ↑ Manninen, s. 31.
  9. ↑ Uudenmaankatu 1. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 31.5.2011.
  10. ↑ Manninen, s. 15.
  11. ↑ Varmavuori, Marjaana: Hulppealle huvilalle on vuosia etsitty uutta omistajaa Tammisalossa. Helsingin Sanomat: HS Helsinki, viikko 32, s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Manninen, s. 68, 115, 146, 168.

Kirjallisuutta Muokkaa

  • Arkkitehti Carl Theodor Höijer kuollut. Helsingin Sanomat, 1.11.1910, nro 252, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.06.2014.
  • Viljo, Eeva Maija: Theodor Höijer. Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1985.

Aiheesta muualla Muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Theodor_Höijer&oldid=21826880”