Avaa päävalikko

Notre-​Damen katedraali

katedraali Pariisissa

Notre-Damen katedraali[1] (ransk. cathédrale Notre-Dame de Paris; suom. Meidän Rouvamme tai Valtiattaremme, tarkoittaa Neitsyt Mariaa) sijaitsee Pariisin keskustassa, Seinejoen Île de la Citén saarella. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1163, ja se valmistui 1345. Useat muutkin Ranskan katedraalit ja kirkot on nimetty samalla Notre-Dame-nimellä. Katedraali kärsi suuria vahinkoja 15. huhtikuuta 2019 sen kattorakenteissa syttyneessä tulipalossa.

Notre-Dame
Notre-Damen katedraalin länsifasadi ja pääsisäänkäynnit
Notre-Damen katedraalin länsifasadi ja pääsisäänkäynnit
Perustiedot
Sijainti Pariisi, Ranska
Koordinaatit 48°51′10.8″N, 2°20′59.28″E
Rakennustyyppi Kirkko
Uskonnollinen käyttö Katolisuus
Arkkitehtuuri
Rakennustöiden alkaminen 1163
Valmistumisvuosi 1345
Notre-Damen katedraali

ArkkitehtuuriMuokkaa

Notre-Dame on suuri, viisilaivainen katedraali. Sen sisätiloilla on pituutta 130 metriä, leveyttä 48 metriä ja korkeus lattiasta kattoon on 35 metriä.[2] Kaksi suurta länsitornia, joissa sijaitsevat kookkaat kellot, rakennettiin vuosina 12101250. Tornien korkeus on 68 metriä. Katedraaliin lisättiin 1200-luvulla kolme suurta pyöreää ruusuikkunaa. Ikkunat ovat halkaisijaltaan 13 metriä. Yksi niistä sijaitsee länsipäässä tornien välissä ja loput kaksi eteläisen ja pohjoisen poikkilaivan julkisivussa. Notre-Damen sisä- ja ulkopuolisten patsaiden ja symboliaiheiden lisäksi kirkkoa koristavat monet kohokuvat ja gotiikalle tyypilliset lasimaalaukset ja oviin taotut kuvat.

HistoriaMuokkaa

Pariisin Notre-Dame rakennettiin kahden vanhan kirkon raunioille. Varhaisgoottilaista tyyliä edustavan katedraalin rakennutti Pariisin silloinen piispa Maurice de Sully. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1163 ja saatiin valmiiksi 1300-luvun alkupuolella.[2] Alun perin samalla paikalla oli ollut Rooman valtakunnan aikainen temppeli.[2] Notre-Dame on vaurioitunut useita kertoja. Ranskalainen arkkitehti Viollet-le-Duc entisöi katedraalin vuosina 1845–1864.[2]

Notre-Dame on ollut suosittu matkailukohde. Sisäänpääsy katedraaliin on maksuton, mutta näköalakierros, jolla pääsee ihailemaan Pariisia kellotornista, on maksullinen. Kierrokselle voi joutua jonottamaan useita tunteja. Kierroksella ei ole opastusta. Katedraalissa vierailee vuosittain 14 miljoonaa matkailijaa.[2] Toistaiseksi kirkko on suljettu vuoden 2019 tulipalon jälkeisten korjausten vuoksi.

Kirkko on tullut tunnetuksi myös Victor Hugon kirjasta Pariisin Notre-Dame, jonka pohjalta on tehty myös elokuvia.[3]

Vuoden 2019 tulipaloMuokkaa

Notre-Damen katedraalissa oli tuhoisa tulipalo 15. huhtikuuta 2019. Sen seurauksena katedraalin keskitorni ja katto romahtivat.[4]

Urut ja urkuritMuokkaa

Notre-Damen ensimmäiset urut vuodelta 1330 sijoitettiin linnunpesään päälaivan korkean ikkunan alle. Vuonna 1403 tulivat uudet urut, ja ne sijoitettiin kapeaan holviin länsipäätyyn, mutta vanhat urut jäivät myös käyttöön. Suuri entistämistyö alkoi vuonna 1473 ja kesti noin 50 vuotta. Vuonna 1609 poistettiin pedaalikoskettimisto, jotta saatiin tilaa toiselle sormiolle. Soittimessa oli noin 2 000 pilliä, ja niistä muodostuivat pleno, huilukuoro ja kielipleno. Kolmas sormio lisättiin 1620 ja neljäs 1672. Vuonna 1730 tilattiin jälleen urut. Työn sai François Thierry. Näiden urkujen Ludvig XV:n aikainen fasadi on edelleen näkyvillä, ja se peittää osittain länsipäädyn ruusuikkunan. François-Henri Clicquot teki 1783 laajennuksia. Katedraalin entisöinnin yhteydessä valmistuivat vuonna 1868 Aristide Cavaillé-Collin uudistamat sinfoniset urut. Äänikertojen määrässä ne hävisivät Saint-Sulpicen uruille. Arkkitehti Viollet-le-Duc määräsi positiivin poistettavaksi, mutta muilta osin fasadi säilytettiin. Vuonna 1904 tehtiin jälleen restaurointi. Ilmanpuhallin sähköistettiin 1924. Urut saivat tietokoneohjauksen 1990. Suomalaisista Notre-Damessa ovat konsertoineet ainakin Erkki Forss vuonna 1975, Matti Pesonen vuonna 2003 ja Harri Viitanen vuonna 2003. Kalevi Kiviniemi on konsertoinut Notre-Damessa useaan otteeseen.

Tunnetuimmat pääurkurit ovat olleet:

  • Louis-Claude Daquin (1755–1772)
  • Claude Balbastre (1760–1793)
  • Louis Vierne (1900–1937)
  • Léonce de Saint-Martin (1937–1954)
  • Pierre Cochereau (1954–1984)

Cochereaun kuoltua vuonna 1984 nimitettiin neljä urkuria:

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Notre-Damen katedraali, Kotus 17.4.2019, viitattu 22.4.2019
  2. a b c d e Lonely Planet: Cathédrale de Notre Dame de Paris Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
  3. Miikka Kaskinen: Tällainen on pahasti vaurioitunut Notre Dame – Victor Hugon romaani pelasti katedraalin jo 1800-luvulla Yle.fi, uutiset. 15.4.2019. Viitattu 22.4.2019.
  4. Important incendie en cours dans la cathédrale Notre-Dame de Paris Le Monde. 15.4.2019. Viitattu 15.4.2019. (ranskaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa