Aristide Cavaillé-Coll

ranskalainen urkujen rakentaja

Aristide Cavaillé-Coll (4. helmikuuta 181113. lokakuuta 1899) oli ranskalainen urkujenrakentaja.

Aristide Cavaillé-Coll noin vuonna 1894.

Elämäkerta muokkaa

Ranskan merkittävimmän urkujenrakentajan isoisä Jean-Pierre Cavaillé syntyi vuonna 1743 ja avioitui 1767 espanjalaisen Marie-Françoise Collin kanssa. Liitosta syntyi Toulousessa vuonna 1771 Dominique-Hyacinthe. Espanjalaisen tavan mukaan pojan sukunimeksi tuli Cavaillé-Coll. Dominique avioitui Jeanne Autardin kanssa ja asettui Montpellier’hen. Avioliitosta syntyivät pojat Vincent 1808 ja Aristide 1811.

Aristide Cavaillé-Coll siirtyi 1833 Gioacchino Rossinin ehdotuksesta Pariisiin ja rakensi isänsä ja veljensä kanssa lähes 500 urut pääasiassa Ranskaan, mutta myös Belgiaan, Alankomaihin ja muualle. Tunnetuimpia sijaintipakkoja ovat Pariisin Notre-Dame, Saint-Sulpice, Sainte-Clotilde, Église de la Madeleine ja La Trinité. Urkureina toimineet romantiikan ajan säveltäjät Louis Vierne, Charles-Marie Widor, César Franck, Camille Saint-Saëns ja Alexandre Guilmant sekä uudemman ajan säveltäjät Jehan Alain ja Olivier Messiaen ynnä monet muut ovat säveltäneet erityisesti Cavaillé-Coll-uruille.

Jo ennen Pariisiin siirtymistään nuori Aristide paransi sirkkelisahan ja sai mainion uusia ulottuvuuksia avaavan työkalun pienten puukappaleiden valmistukseen. Hän pystyi nyt kehittelemään vuonna 1832 keksimäänsä urkuharmonin edeltäjää, joka tunnetaan nimellä Poikilorgue. Näillä kahdella keksinnöllään hän saavutti rahoittajien luottamuksen.

Cavaillé-Coll & Convers -yhtiön kohtalona oli kadota vuoden 1929 pörssiromahduksen maininkeihin. Vuonna 1928 valmistuneeseen uuteen Mäntän kirkkoon ennätettiin kuitenkin toimittaa Suomen oloissa ainutlaatuiset urut.

Cavaillé-Coll-uruista muokkaa

 
Saint-Sulpicen urut olivat uudistuksen jälkeen Ranskan suurimmat.

Cavaillé-Coll uudisti useita barokkiajan urkuja, ja oli merkittävin urkujenrakennuksen tyylisuunnan kehittäjä ranskalaisen barokin ja romantiikan ajan siirtymävaiheessa. Tämän kehityksen voi havaita vertaamalla urkujen ominaisuuksia hänen uransa alusta ja lopusta; hänen ensimmäiset urkunsa Saint-Denis'n basilikassa sisältävät vielä ranskalaisen barokin aikakaudelle tyypillisiä piirteitä sekä äänikerroissa, pillien rakenteessa että koneistossa, kun taas myöhäisemmät urut Saint-Ouenin luostarissa Rouenissa edustavat jo täysin sinfonista ja kehittynyttä tyylisuuntaa.

Cavaillé-Collin tavalle uudistaa etenkin suurempia urkuja oli keskeistä vanhan pillistön osittainen hyödyntäminen, jotta edellisen rakentajan tyylisuunnan aikaista sointia säilyisi ja resursseja säästyisi. Hän pyrki laajentamaan vanhojen urkujen sointiväriä ja monipuolisuutta: hän lisäsi orkesteriäänikertoja (mm. klarinetti- ja viuluäänikerrat), laajensi kieli- ja huiluäänikertojen oktaavialoja (enemmän 16- ja 32-jalkaisia äänikertoja sekä 16-8-4- äänikertakokonaisuuksia eri koskettimistoilla). Suurempien urkujen jalkioäänikertoihin Cavaillé-Coll sisälsi 32-jalkaisen bombarde-kieliäänikerran. Tämä on usein hänen urkujensa voimakkain ja matalin äänikerta, joka imitoi sinfoniaorkesterin rumpua. Cavaillé-Collin suurimmissa uruissa (mm. Pariisin Notre-Damessa ja Saint-Sulpicessa) on keskeistä soinnin paksuutta lisäävä kokoelma äänikertoja, "harmoninen pyramidi", joka muodostuu erilaisista kvintti- terssi- ja septimiäänikerroista. Esimerkiksi 8 jalan mittaan rakennettu laaja harmoninen pyramidi voidaan rekisteröidä seuraavilla äänikerroilla: 8' + 4' + 2 2/3' + 2' + 1 3/5' + 1 1/3' + 1 1/7' + 1'. Muun muassa Pariisin Notre-Damen urkuihin Cavaillé-Coll rakensi tämän pyramidin kolmelle oktaavialalle soinnin laajentamiseksi: jalkioäänikertoihin 32 jalan mittoihin, neljänteen sormioon 16-jalkaisena ja viidenteen 8-jalkaisena.

Cavaillé-Coll muokkasi myös urkujen rakennetta sekä koskettimistojen ominaisuuksia: esimerkiksi kolmas koskettimisto (Récit) sisältää urkujen koskettimistoista eniten äänikertoja ja on rakennettu paisutuskaappiin, jonka äänenvoimakkuutta voi säätää. Tämä koskettimiston tarkoitus on toimia kuin erillisinä, pienempinä urkuina suurten urkujen sisällä. Toisin kuin ranskalaisbarokkisissa uruissa, Cavaillé-Coll pyrki rakentamaan uruista sinfonisen kokonaisuuden, jossa jokaisella koskettimistolla oli oma äänimaailmansa ja sointinsa, mutta jotka kaikki toimivat yhtenä, selkeänä kokonaisuutena.

Cavaillé-Coll myös huomasi, että käytettäessä suurempaa ilmanpainetta, jota hänen äänikertansa tarvitsivat, koskettimen painaminen tuli lähes ylivoimaiseksi useampien äänikertojen ollessa kytkettynä. Englantilainen Charles Barker oli keksinyt pneumaattisen vahvistimen, niin sanotun Barker-koneen, joka käytti ilmanpainetta venttiilin avaamiseen. Cavaillé-Coll hyödynsi sekä paransi tätä usealla tavalla.

Cavaillé-Coll-uruissa äänikerrat on jaettu ryhmiin. Jeux de fond sisältää oktaaviäänikertoja jalkaluvuiltaan 32, 16, 8, 4, 2 ja näiden avulla saadaan neutraali perusrekisteröinti, joka toimii pohjana muille äänikerroille. Jeux de combinaison sisältää erilaisia kvinttiäänikertoja kuten 5 1/3 ja 2 2/3, terssiäänikertoja kuten 3 1/5 sekä kertaavia kuoroäänikertoja. Näitä ei periaatteessa käytetä yksinään, vaan ne yhdistetään eli kombinoidaan perusäänikertoihin, jolloin saadaan plenosointi. Ranskalaisten urkujen kertaavat kuorot (Fourniture) ovat yleensä matalampia ja vähäkuoroisempia kuin vastaavien saksalaisten. Anches tarkoittaa kieliäänikertoja, ja ne jäljittelevät orkesterin klarinetteja, fagotteja, trumpetteja ja pasuunoita. Niitä voidaan käyttää sellaisenaan sooloäänikertoina tai yhdistää antamaan plenolle täyteläisyyttä. Cavaillé-Collin uruissa urkuri voi kytkeä päälle tai pois kokonaisen ryhmän yhdellä napinpainalluksella.

Esimerkkejä muokkaa

Pariisin Notre-Damen katedraalin urut 1868 Cavaillé-Collin tekemän uudistuksen jälkeen.

Cavaillé-Coll sisällytti useat Clicquot’n vuoden 1788 dispositioon kuuluneet äänikerrat (sellaisenaan) tai [uudistettuna]:

Pédale I Grand Orgue II Positif III Récit IV Solo V Grand Choeur

Jeux de fond :
Principal 32
Contrebasse 16
(Soubasse 16)
(Flûte 8)
Octave 4

Jeux de combinaison :
Quinte 10 2/3
Tierce 6 2/5
Quinte 5 1/3
Septième 4 4/7

Anches :
[Bombarde 32]
[Bombarde 16]
Basson 16
(Trompette 8)
Basson 8
(Clairon 4)

Jeux de fond :
[Principal 16]
(Bourdon 16)
(Montre 8)
Principal 8
Flûte harmonique 8
Bourdon 8
Prestant 4
(Octave 4)
(Doublette 2)

Jeux de combinaison :
[Fourniture IV]
[Cymbale V]

Anches :
(Bombarde 16)
(Trompette 8)
(Clairon 4)

Jeux de fond :
[Montre 16]
[Bourdon 16]
Salicional 8
Unda maris 8
Flûte harmonique 8
(Bourdon 8)
(Prestant 4)
(Flûte douce 4)
(Doublette2)
(Quinte 2 2/3)

Anches :
Clarinette 16
Clarinette 8
Clarinette 4

Jeux de fond :
(Quintaton 16)
Gambe 8
Voix céleste 8
Flûte harmonique 8
Flûte harmonique 4
Octavin 2
Cornet d’écho

Anches :
Bombarde 16
(Trompette 8)
(Trompette d’écho)
Basson-Hautbois 8
(Voix humaine 8)
(Clairon 4)
Tremblant

Jeux de fond :
(Bourdon 32)
Principal 16
(Montre 8)
Flûte harmonique 8
Prestant 4
Doublette 2

Jeux de combinaison :
[Cornet II – V]
(Quinte 5 1/3)
Tierce 3 1/5
Quinte 2 2/3
Septième 2 2/7

Jeux de fond :
Principal 8
Bourdon 8
Prestant 4
Doublette 2
Piccolo 1

Jeux de combinaison :
Quinte 2 2/3
Tierce 1 3/5
Larigot 1 1/3
Septième 1 1/7

Anches :
Tuba 16
(Trompette 8)
(Clairon 4)