Pyhä ehtoollinen

Leonardo da Vincin seinämaalaus
Tämä artikkeli kertoo Leonardo da Vincin maalauksesta. Uudessa Testamentissa kuvatusta tapahtumasta, katso Jeesuksen viimeinen ateria

Viimeinen ehtoollinen[1] tai Pyhä ehtoollinen[2] (Il Cenacolo tai L'Ultima Cena) on Leonardo da Vincin seinämaalaus suojelijalleen herttua Ludovico Sforzalle. Maalaus perustuu Raamatun kaikissa evankeliumeissa kuvattuun kohtaukseen, jossa Jeesus ilmoittaa yhden opetuslapsistaan pettävän hänet. Maalauksessa on kuvattu ilmoituksen aiheuttamaa kiihkeää mielentilaa.[3][4] Maalaus on maailman arvostetuimpia, ja se sijaitsee Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalissa Milanossa.[5] Leonardo aloitti teoksen maalaamisen 1495 ja sai sen valmiiksi 1498. Välillä työskentelyssä oli kuitenkin pitkiäkin taukoja. Maalaus on kooltaan 460 × 880 cm. Koska se on maalattu valmiiseen seinään eikä märkään sementtiin, se ei ole fresko.

Pyhä ehtoollinen
Nimi Pyhä ehtoollinen
Tekijä Leonardo da Vinci
Valmistumisvuosi 1498
Taiteenlaji maalaus
Korkeus 460 cm
Leveys 880 cm
Sijainti Santa Maria delle Grazie
Paikkakunta Milano
Koordinaatit 45°28'0"N, 9°10'15"E
Pyhä ehtoollinen Santa Maria delle Grazien kirkossa Milanossa. Taidehistorioitsija John Shearman kirjoitti vuonna 1962, että täyden kokemuksen saamiseksi Pyhä ehtoollinen tulisi nähdä myöhään päivällä tai aikaisin illalla, jolloin valo tulee viistosti ylävasemmalta. Ilman tätä luonnollista valoa maalauksen tasapaino hänen mukaansa horjuu.[6]

Restaurointi

muokkaa

Käytettyä maalaustekniikkaa ei hallittu hyvin, ja maalaus alkoi rapautua jo 20 vuoden kuluttua valmistumisestaan. Vuonna 1556 maalausta kuvattiin jo pilalle menneeksi, ja sen läpi puhkaistiin myöhemmin oviaukko. Rakennus toimi Napoleonin sotien aikana vankilana, ja toisen maailmansodan aikana siihen osui pommi. Maalauksen restaurointiyritykset alkoivat jo 1700-luvulla. Tuoreimmat ovat Mauro Pellicciolin korjaukset vuosilta 1951–1954 ja restaurointi vuosilta 1979–1999 Pinin Brambilla Barcilonin johtamana.[7][4][8][9]

Restauroinnissa on käytetty apuna Leonardon oppilaan 1500-luvun alussa maalaamaa kopiota, joka on yhä hyvässä kunnossa. Koska aiempien vuosisatojen restaurointiyritykset tarkoittivat lähinnä uusien maalikerrosten maalaamista aukkokohtien päälle, viimeisimmän restauroinnin yhteydessä jouduttiin poistamaan paljon näitä päällekkäinmaalauksia. Esimerkiksi opetuslasten jalkojen alue oli maalattu aikojen saatossa tukkoon, ja ne tulivat esille kunnolla vasta restauroinnin jälkeen.

22-vuotinen restaurointi aiheutti melkoisen näkemyskiistan, sillä teoksen sävyt, värit ja jopa henkilöiden kasvonpiirteet muuttuivat merkittävästi korjattaessa edellisten vuosisatojen virheellisiä pelastusyrityksiä. Aukkokohtiin lisätty uusi väri on jakanut asiantuntijoiden mielipiteitä.[10]

Spekulaatioita

muokkaa

Nykyaikana maalaus on noussut uudestaan tutkimuksen kohteeksi, kun on herännyt keskustelua kahdesta yksityiskohdasta. Ensinnäkin Jeesuksen vasemmalla puolella näyttäisi istuvan nainen, jonka on arveltu viittaavan Magdalan Mariaan.[11] Perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen vasemmalla puolella oleva henkilö olisi miespuolinen apostoli Johannes. Naishahmon vasemmalla puolella näkyy veistä (tai tikaria) pitelevä käsi, joka ei Dan Brownin Da Vinci -koodi -romaanin mukaan näyttäisi kuuluvan kenellekään. Jos veitsen kuitenkin tulkitaan olevan apostoli Pietarin taivutetussa kädessä, tämän on tulkittu olevan Leonardon lisäämä viittaus myöhempiin tapahtumiin, joissa Pietari käytti miekkaa Jeesuksen pidätystilanteessa.[12]

Lähteet

muokkaa
  1. Mestarien kätketyt viestit Tieteen Kuvalehti. Viitattu 21.7.2014.
  2. Björklund, Tommi: Renessanssin taide 2001. Vaasan yliopisto. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 21.7.2014.
  3. Matteus 26:21-22; Markus 14:18-19; Luukas 22:21-23; Johannes 13:21-22
  4. a b The Last Supper Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.7.2014.
  5. Church and Dominican Convent of Santa Maria delle Grazie with “The Last Supper” by Leonardo da Vinci Unesco. Viitattu 22.7.2014.
  6. Shearman, John: Leonardo's Colour and Chiaroscuro. Zeitschrift für Kunstgeschichte, 1962, 25. vsk, nro 1, s. 13–47. Deutscher Kunstverlag GmbH Munchen Berlin. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. ART; Monumental Toil to Restore the Magnificent NY Times. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi) lähteistää vain osan kappaleesta (pommi ja Barciloni)
  8. ’The Last Supper’ by Leonardo da Vinci about Art History. Arkistoitu 19.5.2011. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  9. Leonardo da Vinci. The Last Supper. c.1495-1498 Olga's Gallery. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  10. The Last Supper shown 1999. BBC. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  11. Is that John or Mary Magdalene in the Last Supper? About Art History. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  12. What about the disembodied hand? About Art History. Arkistoitu 30.8.2016. Viitattu 6.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa