Wikipedia

Jyrki Järvilehto

suomalainen autourheilija
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. huhtikuuta 2008 kello 16.07 käyttäjän JannE (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Jyrki Juhani Järvilehto, ajajanimeltään JJ Lehto, (s. 31. tammikuuta 1966 Espoo)[1] on suomalainen kilpa-autoilija ja kaksinkertainen Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.[1] Järvilehto oli neljäs suomalainen Formula 1 -kilpailija.

Jyrki Järvilehto
Henkilötiedot
Kansalaisuus Suomi Suomi
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1989–1994
Talli(t) Onyx, Scuderia Italia, Sauber, Benetton
Kilpailuja 70 (62 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 1
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 10
Ensimmäinen kilpailu Portugalin GP 1989
Ensimmäinen voitto -
Viimeinen voitto -
Viimeinen kilpailu Australian GP 1994

Järvilehto osallistui urallaan 70 Grand Prix -kilpailuun, joista 62:ssa hän pääsi osallistumaan kilpailun lähtöön. Hän keräsi yhteensä 10 MM-pistettä ja yhden palkintosijan. Järvilehdon F1-uran parhaimmaksi saavutuksiksi jäivät San Marinon GP:n kolmas sija 1991 ja Espanjan GP:n harjoitusten kärkisija 1994.[2] F1-uransa jälkeen Järvilehto saavutti suurempaa kilpailumenestystä Yhdysvalloissa, sillä hän voitti muun muassa American Le Mans Series -sarjan mestaruuden vuonna 2004 ja Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti, vuosina 1999 ja 2005. Nykyään Järvilehto kommentoi MTV3 Max -kanavalla Formula 1 -kilpailuja ja on yksi kanavan F1-asiantuntijoista.[3]

Järvilehdon managerina toimi F1-maailmanmestari Keke Rosberg, jonka luomus on myös taiteilijanimi JJ Lehto.[4]

Nuoruus ja yksityiselämä

Järvilehto syntyi 31. tammikuuta 1966 Espoossa. Hänen isänsä Atte[5] on ammatiltaan lakimies.[6] Järvilehdolla on veli Jouni,[5] joka on naimisissa vuoden 1990 Miss Suomen Tiina Vierron kanssa.

Jo lapsena Järvilehtoa viehätti kilpaileminen urheilussa, eikä itse lajilla sinänsä ollut hänelle merkitystä. Järvilehto kirjoitti itsensä ylioppilaaksi sen jälkeen, kun hänen isänsä oli todennut, että autourheiluharrastus saisi jäädä, jos hän ei saisi valkolakkia.[6]

Järvilehto avioitui Satu Larmalan kanssa vuonna 1995. Heillä on kaksi tytärtä, Juulia (s. 1995) ja Johanna (s. 1997), ja yksi poika, Juho (s. 1999). Järvilehto on sanonut odottavansa innolla sitä, kun joku hänen lapsistaan kertoo haluavansa kilpa-ajajaksi.[7] Järvilehdoilla on asunto Westendissä Espoossa ja Monacossa. Heillä on myös kesämökki lähellä Tammisaarta.[5] Lisäksi he ovat asuneet Yhdysvalloissa, kun Järvilehto ajoi Amerikan sarjoissa kilpaa.

Uran alku

Järvilehto ajoi kartingia vuosina 1974–1986 ja voitti viisi Suomen mestaruutta. Vuonna 1986 hän osallistui Formula Ford 1600 -sarjaan[8] ja voitti sen mestaruuden niin Suomen kuin Britanniankin sarjoissa.[9] Hän siirtyi Britannian FF2000-sarjaan kaudeksi 1987 ja voitti sarjan mestaruuden.[9] Samalla kaudella hän ajoi myös Euroopan Formula Ford -sarjassa, jossa hän niin ikään ajoi mestariksi.[9]

Seuraavaksi hän siirtyi kaudeksi 1988 Britannian Formula 3 -sarjaan Pacific Racing -tallin kuljettajaksi.[8] Hän voitti mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa.[10] Kaudeksi 1989 Järvilehto sai paikan Formula 1 -talli Ferrarin testikuljettajana.[1] Samana vuonna hän ajoi lisäksi Formula 3000 -sarjassa, johon hän oli siirtynyt yhdessä Pacific Racing -tallin kanssa.

Järvilehdon Formula 3000 -kausi ei sujunut erityisen hyvin. Ensimmäinen kilpailu ajettiin Silverstonen radalla. Kilpailuun hän lähti seitsemännestä ruudusta ja onnistui ajamaan maaliin kolmantena. Hänet kuitenkin hylättiin. Vallelungassa ajetussa kilpailussa kilpailu päättyi tekniseen vikaan, mutta Paun radalla hän sijoittui neljänneksi. Jerezin radalla Järvilehto ajoi kuudentena maaliin, mutta seuraavissa kolmessa kilpailussa hän ei päässyt maaliin saakka. Span radalla hän ajoi viidennellä sijalla maaliin. Järvilehdon kanssa F3000-sarjassa ajoivat samaan aikaan muun muassa myöhemmin F1:ssäkin ajaneet Damon Hill ja Jean Alesi. [11]

Formula 1 -ura

Testaajana Ferrarilla ja kuljettajana pikkutallissa

 
Ferrarin kauden 1989 auto, Ferrari F1 640. Järvilehto pääsi ajamaan F1 640:aa ollessaan Ferrarilla testikuljettajana kaudella 1989.

Järvilehdon F1-ura alkoi kaudella 1989 Keke Rosbergin manageroimana, kun hän pääsi aluksi Ferrarin testikuljettajaksi ja kauden päätteeksi Onyxin kilpakuljettajaksi. Ferrarin kanssa hän teki testisopimuksen maaliskuussa 1989.[12] Hänellä oli jopa mahdollisuus päästä kilpailuihin Ferrarin ratissa Gerhard Bergerin loukkaannuttua pahasti San Marinon GP:ssa. Häntä pidettiin kuitenkin kyseiseen tehtävään liian kokemattomana, ja niinpä Osella-kuljettaja Piercarlo Ghinzania suunniteltiin Bergerin tilalle. Järvilehdon sen sijaan oli tarkoitus korvata Ghinzani Osellalla, mutta Bergerin toivuttua yllättävän nopeasti korvaajia ei tarvittukaan.[13]

Belgialaisen Bertrand Gachot'n riitaannuttua Onyx-tallinsa kanssa paikka tallissa aukeni, ja Keke Rosberg sai neuvoteltua Järvilehdolle paikan kauden neljään[14] viimeiseen kilpailuun.[13] Hänen tallikaverinaan ajoi melko kokenut ruotsalainen Stefan Johansson. Portugalin GP oli Järvilehdon ensimmäinen GP, mutta kilpailu päättyi jo esikarsintoihin. Hetken aikaa näytti siltä, että hän olisi selviytynyt aika-ajoihin, mutta auton takaripustus hajosi.[15] Helsingin Sanomat uutisoi tapahtumaa otsikolla ”Auton hajoaminen pilasi karsinnan”.[15] Seuraavaksi ajetussa Espanjan GP:ssa Järvilehto pääsi lähtöruudukkoon asti, mutta kilpailu päättyi vaihteiden hajoamiseen.[16] Tallikaveri Johansson sen sijaan ylsi palkintokorokkeelle oltuaan maalissa kolmas. Japanissa Järvilehdon kilpailut jäivät jo esikarsintoihin. Koska Japanin GP ajettiin samana viikonloppuna kuin F3000-sarjan viimeinen kilpailu, hän jätti osallistumatta F3000-kilpailuun.[17] F1-kauden päättäneessä Australian GP:ssa Järvilehto selvitti taas tiensä lähtöruudukkoon. Todella sateinen Australian GP toi esille Järvilehdon sadekelin taidot. Ruudusta 17 lähtenyt Järvilehto aiheutti ensimmäisessä lähdössä punaisen lipun, mutta kilpailun käynnistyttyä kunnolla hän paransi jatkuvasti sijoituksiaan ajoi pian jo sijalla viisi.[18] Auton elektroniikat kuitenkin pettivät, ja hän joutui keskeyttämään hyvältä sijalta ajettuaan 27 kierrosta. Häntä ennen olivat tosin keskeyttäneet muun muassa maineikkaat Ayrton Senna, Nigel Mansell ja Gerhard Berger.[13] Järvilehto laskeskeli myöhemmin, että hänellä oli mahdollisuudet jopa palkinnoille.[18] Hän kuitenkin sanoi, että kilpailu oli ”vain yksi satojen joukossa”.[19]

Kaudella 1990 talli ja tallikaveri olivat samat. Kahdessa ensimmäisessä kilpailussa käytössä oli edellisen kauden Onyx ORE-1 -auto. Järvilehdon kilpailut jäivät Yhdysvalloissa ja Brasiliassa aika-ajoihin, mutta kun uusi ORE-2-auto otettiin käyttöön, aika-ajoista selvittiin välillä kilpailuihin. San Marinon GP:ssa Järvilehto onnistui ajamaan maaliin asti sijalla 12, mutta muissa kilpailuissa matka päättyi joko karsiutumiseen, keskeytykseen tai sijoituksetta jäämiseen.[20] Onyx vetäytyi sarjasta ennen Belgian osakilpailua, minkä takia Järvilehtokaan ei päässyt osallistumaan kauden kuuteen viimeiseen osakilpailuun. Johansson sen sijaan ei ajanut enää kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen, ja Järvilehdon tallikaveriksi vaihtui Gregor Foitek.

Ensimmäiset pisteet

Kaudeksi 1991 Järvilehto siirtyi pieneen Scuderia Italia -talliin. Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Emanuele Pirro, joka oli ajanut tallissa jo kaudella 1990. Kausi oli Järvilehdon osalta keskeytyksiä täynnä,[21] ja ongelmia oli jo kautta edeltäneissä testeissä: kerran Monzassa mekaanikot unohtivat kiinnittää jarrupolkimen.[13] Kauden kolmannessa kilpailussa San Marinossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle tultuaan kolmantena maaliin,[10] kun moni kuljettaja oli märän radan takia joutunut keskeyttämään. Samalla hän saavutti F1-uransa ensimmäiset pisteet, ja hänestä tuli toinen suomalainen, joka oli ollut F1-kilpailussa palkintokorokkeella. Muita pistesijoituksia hän ei kaudella enää saavuttanut. Hän sijoittui neljällä MM-pisteellään kuljettajien MM-sarjassa sijalla 12.[22]

 
Scuderia Italia -tallin vuoden 1991 Dallara 191 -auto.

Kaudella 1992 Järvilehto jatkoi Scuderia Italia -tallissa. Hänen tallikaverikseen vaihtui italialainen Pierluigi Martini. Vaikka keskeytyksiä ei Järvilehdolle sattunut niin paljon kuin kaudella 1991, hän ei kuitenkaan onnistunut ajamaan kertaakaan pistesijalle. Auto ei ollut kovinkaan hyvä, ja vaikeasti sujuneen Monacon osakilpailun jälkeen Järvilehto totesi Autocource 1992–93 -julkaisussa ”SSDD – same shit, different day”.[23] Järvilehdon kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi seitsemäs sija Belgian osakilpailusta.[24] Martini sen sijaan onnistui ajamaan kahdesti kuudenneksi ja saavutti näin kaksi pistettä.[25]

Kaudeksi 1993 Järvilehto siirtyi uuteen sveitsiläiseen Sauber-talliin, ja hänen tallikaverinaan ajoi itävaltalainen Karl Wendlinger. Heti kauden avanneessa Etelä-Afrikan GP:ssa kuudennesta ruudusta lähtenyt Järvilehto onnistui ajamaan viidennelle sijalle, ja hän saavutti kaksi MM-pistettä.[26] Hän tosin jäi kaksi kierrosta kärjelle ja oli viimeinen maaliin ajanut kuljettaja.[26] Järvilehto onnistui ajamaan pisteille vielä San Marinon kilpailussa, jossa hän oli neljäs.[27] Aivan kilpailun loppuvaiheilla hän moottorinsa hajosi, mutta koska kukaan ei ollut hänen kanssaan samalla kierroksella, hän ei menettänyt yhtään sijaa. Loppukaudella hän onnistui ajamaan viidesti kymmenen parhaan joukkoon, mutta ei saavuttanut enää pisteitä. Koko kaudelta pisteitä kertyi hänelle 5, ja hänen sijoituksensa kuljettajien MM-sarjassa oli kolmastoista.[28]

Epäonnistunut Benetton-pesti

Asiat näyttivät kääntyneen parempaan suuntaan, kun Järvilehto sai ajopaikan huipputalli Benettonilta kaudeksi 1994. Talli etsi sopivaa kuljettajaa Michael Schumacherin pariksi vuodenvaihteessa testien kautta. Testeihin osallistui kaiken kaikkiaan viisi kuljettajaa, joista yksi oli Järvilehto. Suurimpana suosikkina talliin pidettiin Michele Alboretoa, joka olisi tuonut talliin huomattavan määrän sponsorirahaa. Järvilehto onnistui kuitenkin testeissä niin hyvin, että hänet päätettiin ottaa talliin.[6]

Testionnettomuus Silverstonessa

Ennen kauden alkua tammikuussa hän kuitenkin joutui vakavaan testionnettomuuteen Silverstonen radalla. Hän oli testaamassa Benettonin B194-auton uutta jousitusta, kunnes hän syöksyi Hangar-suoran päässä olleessa Stowe-mutkassa radan reunaan perä edellä ja loukkasi vakavasti niskansa. Hänen selkäytimeensä joutui luunsiruja, ja kuolema oli todella lähellä.[6] Hän ei muistanut onnettomuudesta mitään. Hän muisti maanneensa selällään kykenemättömänä liikuttamaan käsiään tai jalkojaan.[29] Hänet vietiin ensin Northamptonin sairaalaan, jossa ei annettiin vain diagnoosi siitä, että niska oli murtunut. Myöhemmin hänet vietiin Lontoossa sijainneeseen Clinical Center -nimiseen yksityissairaalaan. Siellä niskaspesialisti tohtori O'Brien leikkasi hänet seuraavana päivänä. Leikkaus tehtiin kurkun kautta, ja se kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia.[29]

Tapahtuman vakavuutta ei kuitenkaan aluksi haluttu kertoa muun muassa sponsorineuvottelujen takia,[30] mutta asiaa ei pystynyt kauan salaamaan. Leikkauksen jälkeen Järvilehto lähti toipumaan Mauritiukselle. Hän kertoi kipujen olleen sietämättömiä ja ettei missään asennossa ollut hyvä olla. Myöhemmin Järvilehto on katunut valintaansa lähteä toipumislomalle Mauritiukselle, sillä mistään ei tullut mitään. Hän yritti saada itseään kuntoon kävelylenkkien avulla, ja varsinkin alussa oli vaikeaa.[31]

Lääkärien mukaan hän pääsisi takaisin normaaliin elämään puolen vuoden kuluttua, mutta jo kahdeksan viikon kuluttua hän testasi jo F1-autoa.[6] Järvilehto kertoi, ettei tapahtuma aiheuttanut erityistä pelkoa, mutta asia pyöri koko ajan mielessä. Hän joutui olemaan sivussa kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta, joissa hänet korvasi alankomaalainen Jos Verstappen.

Järvilehto itse ei muistanut onnettomuudesta mitään, mutta hän arveli sen johtuneen liian kovasta nopeudesta,[30] mutta hän on myös veikannut alijäähtyneen jään tai auton rikkoutumisen johtaneen onnettomuuteen.[29] Järvilehto on myöhemmin ajatellut, että uudemmissa autoissa hänen niskansa ei olisi murtunut, koska ohjaamon reunoja on kauden 1994 jälkeen nostettu.[29]

Paluu kilpailuihin puolikuntoisena

 
Järvilehdon Benetton-ura ei sujunutkaan hyvin. Vaikka Benetton B194:llä voitettiin kuljettajien mestaruus ja sijoituttiin valmistajien sarjassa toiseksi, Järvilehto saavutti autolla vain yhden pisteen. Kuvassa tallin auto näyttelyssä vuonna 2006.

San Marinon GP Imolassa oli Järvilehdon kauden ensimmäinen kilpailu. Ennen kilpailua hän ei ollut pystynyt ajamaan edes puolikasta testipäivää kipujen takia. Harjoituksissa kivut olivat yhä valtavat eikä hän jaksanut kannatella ajon aikana kunnolla päätään niskalihasten huonon kunnon vuoksi. San Marinossa kohtasi kuitenkin myös uusi järkytys. Järvilehdon hyvä ystävä Roland Ratzenberger menehtyi aika-ajoissa pahan törmäyksen seurauksena.[6] He olivat edellisenä päivänä illastaneet yhdessä ja tulleet samalla autolla Imolaan.[6] Järvilehdon osalta kilpailu päättyi lähtöruutuun, sillä hän ei päässyt liikkeelle. Lisäksi Lotus-kuljettaja Pedro Lamy ajoi lujaa häntä perään. Varikolta kilpailua seurannut Järvilehto koki pian uuden järkytyksen: Ayrton Senna ajoi kuolettavan kolarinsa. Hänen henkiseltä toipumiseltaan kerrotaan tässä vaiheessa menneen pohja.[6]

Seuraavassa kilpailussa, Monacon GP:ssa, Järvilehto onnistui ajamaan lupaavalle, tosin pisteiden ulkopuoliselle, seitsemännelle sijalle. Totuus oli kuitenkin täysin muuta: hänen niskaansa sattui koko ajan eikä hän jaksanut kannatella päätään. Omien sanojensa mukaan hän näki radan kunnolla ainoastaan radan vähäisillä suorilla. Järvilehdon niskalihakset revähtivät ja toipuminen hidastui. Niskaa piti tukea entistä tukevammin. Hän itse kuitenkin ehdotti pitävänsä sairauslomaa, jotta saisi itsensä kuntoon. Niska näytti kuitenkin paranevan, ja hän osallistui kahteen seuraavaan kilpailuun.[6]

Espanjan osakilpailuun Järvilehto lähti lupaavalta neljänneltä sijalta, joka oli samalla hänen F1-uransa paras lähtöruutu. Kilpailun harjoituksissa hän oli onnistuneesti koko joukon nopein.[2] Kilpailu päättyi kuitenkin moottorin hajoamiseen, ja hän joutui keskeyttämään. Kanadan GP:ssa Järvilehdon lähtöruutu oli vasta 20, mutta hän onnistui ajamaan seitsemänneksi ja nousi pistesijalle kuudenneksi Christian Fittipaldin hylkäyksen myötä. Tallin tallipäällikkö Flavio Briatore päätti kuitenkin kilpailun siirtää hänet sivuun kilpailemisesta, ja Verstappen korvasi hänet. Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa on kritisoitu paljonkin, sillä sen katsottiin panostavan pelkästään Michael Schumacherin mestaruuteen. Järvilehto pääsi vielä kahden kilpailun ajaksi Benettonin rattiin, kun Michael Schumacher kärsi kilpailukieltoaan. Lupaavalta kuulostanut Benetton-pesti jäi kuitenkin vain kuuden kilpailun mittaiseksi, ja hän saavutti vain yhden pisteen autolla. Kauden kaksi viimeistä kilpailua Järvilehto ajoi Sauberilla. Hän sijoittui yhdellä pisteellään MM-sarjassa sijalle 24.

Myöhempiä mietteitä

Järvilehto on sanonut palanneensa liian aikaisin auton rattiin onnettomuutensa jälkeen. Hän sanoi olleensa täysin kunnossa vasta runsas vuosi tapahtuman jälkeen Le Mansin 24 tunnin ajossa.[31]

Benettonin autosta löydettiin monia apuvälineitä, kuten luistonesto, jotka oli kielletty kaudeksi 1994. Tallin mukaan apuvälineitä käytettiin pelkästään testeissä, eikä FIA pystynyt todistamaan niiden laitonta käyttöä kilpailuissa. Onkin epäilty, että Schumacherin autossa olisi ollut monia apuvälineitä, joita ei olisi ollut Järvilehdon ja Verstappenin autoissa.[32]

»Olihan siellä vähän erikoisia juttuja silloin tällöin meneillään. Kyllähän siellä oli sellaisia nappeja, joita paineltiin tiimikaverin autossa ihan eri järjestyksessä. Vaikea sanoa, mitä se sitten tarkoitti. – – Niitä on vaikea ikinä todistaa. Voihan se olla, ettei niitä ole ikinä ollutkaan.[32]»
(Jyrki Järvilehto vuonna 2004.)

F1-uran jälkeinen aika

»Toiminta Ykkösissä on nykyään jäykkää, ihan kuin kaikilla olisi rautakanki persauksissa. Ihan kuin siellä ei olisi enää hauska työskennellä. Homma on muuttunut kymmenessä vuodessa paljon.[33]»
(Järvilehto vuonna 2002)

Järvilehdon uran suurimmat saavutukset sijoittuvat F1-uran jälkeiseen aikaan. Hän jatkoi ensin Rosbergin neuvosta DTM- ja ITC-sarjassa kaudella 1995, ja vuonna 1996 ITC-sarjassa Team Rosberg -tallissa. Vuonna 1995 hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajon. Autona oli McLaren.[14] DTM:ssä ajaessaan myös hänen managerinsa Keke Rosberg ajoi kyseisessä sarjassa.

Vuonna 1997 Järvilehto ajoi FIA:n GT-sarjassa McLaren-BMW:llä. Hän sijoittui 59 pisteellä luokkansa toiseksi.[14]

Yhden kauden kestänyt CART-ura

Järvilehto oli siirtymässä yhdysvaltalaiseen CART-sarjaan (myöh. Champ Car) vuonna 1996, ja melkein kaikki oli sovittu PacWest-tallin kanssa. Aikaisemmin McLarenilla F1:ssä ajaneelle Mark Blundellille ei kuitenkaan F1:ssä löytynyt ajopaikkaa, jolloin McLarenin moottoritoimittaja Mercedes-Benz hankki hänelle paikan PacWest-tallista Järvilehdon nenän edestä.[34]

Joulukuussa 1997 Järvilehdon uutisoitiin olevan lähellä sopimusta CART-sarjassa. Yhdessä Hogan-tallin järjestämissä testeissä Järvilehdon ajo oli sujunut hyvin, ja hän lähti Floridaan Homesteadtin radalla testaamaan ovaalilla ajoa.[35] Lopulta Järvilehto sai ajosopimuksen kaudeksi 1998 Hogan-tallin kuljettajana, ja hänestä tuli näin ensimmäinen sarjassa kilpaillut suomalainen kuljettaja.[35] Tallin tallipäällikkö Carl Hogan oli Keke Rosbergin vanha ystävä, mikä auttoi omalta osaltaan paikan saamista.[34] Järvilehdolla ei ollut kaudella 1998 ollenkaan tallikaveria, mikä haittasi auton säätöjä haettaessa, sillä auton säätäminen ovaaliradoille on aivan erilaista kuin tavanomaisille moottoriradoille. Tallin menestys oli siis Järvilehdosta kiinni. Kautta edeltäneet testit sujuivat Järvilehdon osalta hyvin, mutta kauden ensimmäisessä kilpailussa asiat eivät sujuneetkaan kovin hyvin. Floridan Homesteadin ovaaliradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto ajoi maaliin sijalla 14.[34] Long Beachin katuradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto johti varikkopysähdysten ansiosta hetken, mutta kilpailu päättyi keskeytykseen. Ensimmäiset pisteensä CART-sarjassa hän saavutti kymmenennellä sijallaan kauden viidennessä kilpailussa Rio de Janeirossa.[34] Seuraavassa kilpailussa hän oli yhdeksäs.

U.S. 500 -kilpailussa kolme katsojaa menehtyi Adrian Fernándezin autosta irronneesta renkaasta. Samassa kilpailussa Järvilehto törmäsi lujaa betonimuuriin menetettyään auton hallinnan. Hän sai aivotärähdyksen, ja hänen kylkensä kipeytyi.[34] Kauden viidennestätoista kilpailusta, joka ajettiin Vancouverissa Kanadassa, Järvilehto sijoittui kahdeksanneksi. Tämän lisäksi hän ajoi kymmenenneksi Houstonissa Texasissa ja viidenneksi Australiassa ajetussa Gold Coast Indy 300 -kilpailussa. Tämä viides sija jäi Järvilehdon parhaaksi CART-sijoitukseksi ja hänen viimeiseksi pistesijoituksekseen sarjassa.

Tallin pula rahasta johti lopulta Hoganin ja Järvilehdon teiden erkanemiseen vuoden 1999 alussa, vaikka vielä syyskuussa 1998 Järvilehdon uskottiin jatkavan CART-sarjassa kaudella 1999.[36] Järvilehto oli käynyt BMW:n kanssa neuvotteluja Le Mansissa ajamisesta, ja niinpä Hogan syytti häntä sopimusrikkomuksesta.[34] Järvilehto korvattiin brasilialaisella Tony Kanaanilla. Todellinen syy Järvilehdon pois potkimiseen oli tallin rahapula; Kanaan toi talliin mukanaan jonkin verran sponsorirahaa.[34] Koska Järvilehto jäi tässä vaiheessa ilman tallipaikkaa, ei hän saanut ajopaikkaa mistään muustakaan sarjan tallista. Hänen oli siirryttävä muihin sarjoihin ajamaan.

Järvilehdon saldoksi kaudelta jäi 25 pistettä ja 20. sija kuljettajien MM-sarjassa. Paras sijoitus kilpailussa oli viides, ja paras lähtöruutu neljäs.[30]

American Le Mans Series

Vuodesta 1999 lähtien JJ kilpaili hiljattain perustetussa ALMS- eli American Le Mans Series -sarjassa. BMW oli kiinnostunut hänestä ja pari vuotta aiemmin, kun Järvilehto oli ajanut FIA:n GT-sarjaa. Järvilehto ajoi BMW:llä ALMS-sarjassa kolme seuraavaa vuotta. Ensimmäisellä kaudellaan Järvilehdolla oli vauhti kohdallaan, ja hän voitti neljä kilpailua parinaan Steve Soper ja välillä Jörg Müller. Sarjavoittoa ei kuitenkaan tullut, sillä Järvilehto ei ollut ilmoittautunut ajoissa sarjaan. Niinpä hän ei saanut pistettäkään Sebringin radalla ajetusta kilpailusta. Ilman tätä hässäkkää, Järvilehto olisi ollut sarjan mestari. Nyt oli tyytyminen neljänteen sijaan prototype-luokan loppupisteissä. Järvilehdon toinen Le Mans -voitto oli lähellä, mutta juuri Järvilehdon ajovuorolla autoon tuli mekaaninen vika, ja kilpailu oli ohi.[34]

Järvilehto yhdistettiin vielä kerran Formula 1 -sarjaan. Alessandro Zanardin saatua Williamsilta potkut Järvilehdon huhuttiin siirtyvän talliin. BMW:n siirtyminen Williamsin moottorintoimittajaksi väitettiin vahvistavan tätä väitettä. Lopulta huhut kumottiin, ja Järvilehto jatkoi ajamistaan ALMS-sarjassa.[34] Järvilehto oli samana vuonna voittamassa Mestareiden kisan maiden sarjan yhdessä Tommi Mäkisen ja Kari Tiaisen kanssa.

Kaudella 2000 Järvilehto voitti kaksi kilpailua ja sijoittui prototype-luokassa sijalle 6. Kaudeksi 2001 Järvilehto siirtyi GT-luokkaan ja oli loppupisteissä luokkansa toinen.[37] Hän saavutti neljä luokkavoittoa.[34]

 
Järvilehto Petit Le Mans -kilpailussa vuonna 2005. Auton kyljessä komeili numero yksi, koska JJ oli hallitseva mestari.

Kaudeksi 2002 Järvilehto vaihtoi Cadillacille, mutta voittoja ei tullut yhtään. Sen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2003 Audille Johnny Herbertin[38] tallikaveriksi. Siirto Audille oli Järvilehdon mielestä positiivinen asia, sillä talli oli viime vuosina ollut sarjan kärjessä.[38] Kauden 2003 Sebringin 12 tunnin ajossa Järvilehdon autokunnalla, jossa ajoivat hänen lisäkseen Stefan Johansson ja Emanuele Pirro, oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta he jäivät lopulta toiseksi.[39] Järvilehdon loppusijoitus kaudella 2003 oli lopulta kolmas. Seuraavana vuonna 2004 hän ajoi kolmanneksi Le Mansin 24 tunnin ajossa ja ajoi Audillaan sarjan mestariksi.[1]

Kaudella 2005 Järvilehti voitto kaksi arvostettua kilpailua: ensin Sebringin 12 tunnin ajon ja seuraavaksi jo toistamiseen Le Mansin 24 tunnin ajon. Le Mansin kilpailun hän voitti yhdessä Marco Wernerin ja Tom Kristensenin kanssa. Kauden 2005 loppupisteissä hän oli kolmannella sijalla.[40]

ALMS-sarjassa Järvilehdon autokunta ajoi yhteensä 23 luokkavoittoon. Järvilehdon tallikavereina ajoivat muun muassa Tom Kristensen, Jörg Müller, Steve Soper, Johnny Herbert ja Marco Werner.

Vähemmän ajoja

Kaudella 2006 Järvilehto ei kilpaillut rata-autoilussa, mutta 2007 hän sijoittui Grand Am -urheiluautosarjan Daytonan 24 tunnin ajossa sijalle 17.[1] Hän ajoi Krohn Racing -tallin Pontiacilla Colin Braunin ja Max Papisin kanssa.[41]

Paluu radoille Speedcar-autolla

Maaliskuussa 2008 Järvilehto teki yllätyspaluun kilparadoille, kun hän osallistui Speedcar-sarjan kilpailuun Malesiassa Sepangin radalla.[42] Hänen Onyx-aikainen tallikaverinsa, ruotsalainen Stefan Johansson oli pyytänyt häntä mukaan. Sekä Sepangin rata että Speedcar-auto olivat Järvilehdolle kuitenkin vieraita.[43] Ongelmana oli myös se, että hän joutui viikonloppuna käyttämään lainattuja varusteita, jotka eivät olleet sopivan kokoisia.[44] Hän lähti lauantaina 22. maaliskuuta ajettuun kilpailuun viimeisestä lähtöruudusta eli ruudusta 16,[43] mutta kilpailussa hän nousi sijalle 12.[45] Sunnuntaina ajettiin toinen lähtö, jossa hän onnistui nousemaan sijalle kymmenen.[44] Malesian kilpailun aikana kerrottiin, että hänen olisi tarkoitus osallistua sarjan kuuteen viimeiseen lähtöön startissa, joista kaksi ensimmäistä ajettiin Sepangissa.[46]

Bahrainin radalla ajetut kilpailut eivät sujuneet ollenkaan. Ensimmäisessä lähdössä hän keskeytti tekniseen vikaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.[47] Toisessa lähdössä hän onnistui nousemaan hetkeksi seitsemänneksi, mutta kilpailu päättyi jälleen tekniseen vikaan.[48]

Työ kommentaattorina

Järvilehto on toiminut vuodesta 2001 MTV3-kanavan F1-lähetysten kommentaattorina.[49] Hän on selostanut kilpailuja Tomi Tuomisen, Matti Kyllösen ja Oskari Saaren kanssa. Karsiuduttuaan Unkarin GP:sta 1992 hän oli mukana kommentoimassa kilpailua YLE TV2:lle. Nykyään Järvilehto on yksi MTV3:n F1-asiantuntijoista, ja hän on usein haastateltavana.

Järvilehto on myös kommentoinut DTM-lähetyksiä Canal+-kanavalla.

Ajajanimi

Järvilehto on erityisesti ulkomailla tunnetumpi nimellä JJ Lehto. Nimi oli Järvilehdon managerin, Keke Rosbergin, luomus.[4] Nimen yksinkertaistamisen tarkoitus helpottaa nimen ääntämistä ja kirjoittamista. Rosberg oli itsekin muuttanut ajajanimensä vastaavalla tavalla; hänen oikea etunimensä on Keijo, mutta hän muutti sen Kekeksi. Muun muassa F1-kilpailujen televisiolähetyksissä sijoituksia ilmoittaessa näkyy yleensä vain pelkkä sukunimi. Tällöin Järvilehdon kohdalla luki pelkkä Lehto.

Vaikka Järvilehdon taiteilijanimelle joskus naurettiinkin, taisi se kuitenkin olla tarpeellinen, sillä muun muassa Italiassa nimi onnistuttiin kirjoittamaan muotoon Jurki Jaervi Lepho.[13] JJ:n nimestä on tehty monenlaisia väännöksiä muun muassa Aku Ankassa, jossa oli henkilö nimeltään Jee-Jee Lähtö.[50]

Matti Kyllösen selostuksista on jäänyt elämään lause ”Mutta missä on JJ?”. Järvilehdon mukaan kysymys on seurannut häntä siitä lähtien, kun Kyllönen sen ensimmäisen kerran sanoi.[51]

Luonnehdintoja

Järvilehtoa on pidetty lahjakkuutena, jonka lahjakkuudet eivät päässeet F1:ssä esille.[2] Muun muassa entinen F1-kuljettaja John Watson on pitänyt Järvilehtoa taitavana sadekelin kuljettajana; taitavimmaksi sadekuskiksi hän listasi Ayrton Sennan, Järvilehto oli toinen.[13] Hyvin taidot pääsivät esille kaudella 1997, kun Järvilehto ajoi McLaren-autolla FIA:n GT-sarjaa Span radalla Belgiassa. Hän nousi sateisessa kilpailussa ylivoimaisina pidettyjen Mercedes-Benzien ohi voittoon.[13]

Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa vuoden 1994 onnettomuuden jälkeen on kritisoitu paljon. Entisen F1-kuljettajan Jonathan Palmerin mielestä sen sijaan oli Benetton-tallilta tuhlausta, että he antoivat kaudella 1994 toisen autoista Järvilehdolle.[52] Entisen Benettonin ja nykyisen Renault'n tallipäällikkö Flavio Briatore kertoi vuonna 2007 ottaneensa Järvilehdon talliinsa suurena lupauksena. Hänen mukaansa JJ ei oikeastaan edes saanut mahdollisuutta ajaa heillä kilpaa onnettomuuden takia.[53]

Järvilehto nostaa perheen ja ystävät autourheilun edelle ja sanoi F1-uransa aikana olleensa valmis opiskelemaan uutta ammattia varten, jos olisi pakko. Vastakohtana on esimerkiksi Mika Häkkinen, joka sanoi, ettei pystyisi enää palaamaan tavalliseen elämään.[52] Järvilehdon mukaan suurin uhraus, jonka hän on työnsä vuoksi joutunut tekemään, oli se, että hän on joutunut olemaan liian paljon erossa perheestään. Hän onkin sanonut mieluisimmaksi kilpailujen ulkopuoliseksi ajanvietteekseen perheen kanssa yhdessä olemisen.[7] Kysyttäessä mikä on elämässä tärkeintä, Järvilehto vastasi välittömästi ”Ei ainakaan kilpaileminen”.[51]

Kun Mika Häkkistä ja Kimi Räikköstä on heidän kylmähermoisuutensa ansiosta kutsuttu nimellä jäämies, Järvilehtoa on pidetty lämpimänä jäämiehenä jatkuvan hyväntuulisuutensa ansiosta.[33]

Suurimmiksi esikuvikseen JJ on maininnut kolminkertaisen F1-maailmanmestarin Niki Laudan ja viisinkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion.[7]

Tuloksia

Formula 3 -tulokset

Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1988 Pacific Racing Reynard-Toyota 18 8 6 11 113 1.

Formula 3000 -tulokset

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sijoitus Pisteet
1989 Pacific Racing Reynard 89D Mugen V8 SIL
DSQ 		VAL
Kesk. 		PAU
4 		JER
6 		PER
Kesk. 		BH
Kesk. 		BIR
Kesk. 		SPA
5 		BUG
Kesk. 		DIJ 13. 6

Formula 1 -tulokset

[54]

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1989 Moneytron Onyx Onyx ORE-1 Ford BRA
 SMR
 MON
 MEX
 USA
 CAN
 FRA
 GBR
 GER
 HUN
 BEL
 ITA
 POR
DNPQ 		ESP
Kesk. 		JPN
DNPQ 		AUS
Kesk. 		- 0
1990 Monteverdi Onyx Formula One Onyx ORE-1 Ford USA
DNQ 		BRA
DNQ 		- 0
Onyx ORE-2 Ford SMR
12 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		MEX
Kesk. 		FRA
DNQ 		GBR
DNQ 		GER
NC 		HUN
DNQ 		BEL
 ITA
 POR
 ESP
 JPN
 AUS
1991 Scuderia Italia SpA Dallara BMS-191 Judd USA
Kesk. 		BRA
Kesk. 		SMR
3 		MON
11 		CAN
Kesk. 		MEX
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
13 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
Kesk. 		ITA
Kesk. 		POR
Kesk. 		ESP
8 		JPN
Kesk. 		AUS
12 		12. 4
1992 Scuderia Italia SpA Dallara BMS-192 Ferrari RSA
Kesk. 		MEX
8 		BRA
8 		ESP
Kesk. 		SMR
11 		MON
9 		CAN
9 		FRA
9 		GBR
13 		GER
10 		HUN
DNQ 		BEL
7 		ITA
11 		POR
Kesk. 		JPN
9 		AUS
Kesk. 		21. 0
1993 Sauber AG Sauber C12 Sauber RSA
5 		BRA
Kesk. 		EUR
Kesk. 		SMR
4 		ESP
Kesk. 		MON
Kesk. 		CAN
7 		FRA
Kesk. 		GBR
8 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
9 		ITA
Kesk. 		POR
7 		JPN
8 		AUS
Kesk. 		13. 5
1994 Mild Seven Benetton Ford Benetton B194 Ford BRA
 PFC
 SMR
Kesk. 		MON
7 		ESP
Kesk. 		CAN
6 		FRA
 GBR
 GER
 HUN
 BEL
 ITA
9 		POR
Kesk. 		EUR
 24. 1
PP Sauber AG Sauber C13 Mercedes JPN
Kesk. 		AUS
10

FIA GT Championship -luokkasijoitukset

Suluissa on kokonaissijoitus, jos se on muu kuin luokkasijoitus. Kilpailun jossain vaiheessa auton kuljettajaa vaihdetaan. Järvilehdon kanssa tallikaverina ajoi ensin kymmenessä kilpailussa britti Steve Soper ja viimeisessä kilpailussa alankomaalianen Peter Kox.

Vuosi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1997 BMW Motorsport McLaren F1 GTR GT1 HOC
1 		SIL
3 		HEL
1 		NÜR
3 		SPA
1 		A1
3 		SUZ
4 		DON
3 		MUG
1 		SEB
14 (22) 		LAG
Kesk. 		2.= 59

CART-tulokset

Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Sijoitus Pisteet
1998 Hogan  
MIA
14 		 
MOT
Kesk. 		 
LBH
Kesk. 		 
NAZ
16 		 
RIO
10 		 
GAT
9 		 
MIL
Kesk. 		 
DET
Kesk. 		 
POR
Kesk. 		 
CLE
Kesk. 		 
TOR
Kesk. 		 
MIC
Kesk. 		 
MDO
15 		 
ROA
Kesk. 		 
VAN
8 		 
LAG
Kesk. 		 
HOU
10 		 
SUR
5 		 
FON
Kesk. 		20. 25

American Le Mans Series -luokkasijoitukset

Suluissa on kokonaissijoitus, jos se on muu kuin luokkasijoitus. Kokonaissijoituksella ei ole merkitystä luokkamestaruudesta taistellessa. Kauden 2001 kolmas ja neljäs kilpailu ajettiin yhdessä Euroopan Le Mans Series -sarjan kanssa. Tulosten lähde:[55]

Vuosi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Sijoitus Pisteet
1999 BMW Motorsport BMW V12 LMR LMP 1* – DNS 1 2 3 1 1 4. 123
2000 BMW Motorsport BMW V12 LMR LMP 3 1 1 2 3 2 4 3 5 3 9 (26) – 6. 220
2001 BMW Motorsport BMW M3 GT 5 (12) 3 (10) 10 (20) 2 (6) 1 (7) 3 (10) 1 (10) 1 (14) 1 (9) 4 (12) 2. 186
2002 Team Cadillac Cadillac Northstar LMP02 LMP900 9 (27) – – – – – 3 3 2 3 13. 101
2003 ADT Champion Racing Audi R8 LMP900 2 1 2 (3) 2 4 (20) 1 3 (4) 1 1 3. 163
2004 ADT Champion Racing Audi R8 LMP1 2 1 1 1 1 2 1 1 2 1. 183
2005 ADT Champion Racing Audi R8 LMP1 1 1 5 (18) 1 3 5 (23) 3 2 3 (7) 4 3. 148

* Järvilehto ei saanut kilpailusta pisteitä, koska hänellä ei ollut Amerikan kilpailulisenssiä.

Le Mansin 24 tunnin ajon tilastot

  • Osallistumisvuodet: 1990–1991, 1995–1997, 1999, 2002–2005
  • Tallit: Richard Lloyd Racing, Kremer Racing, Kokusai Kaihatsu, GTC Competition, BMW Motorsport, Team Cadillac, Champion Racing
  • Paras sijoitus: 1. (1995, 2005)
  • Luokkavoitot: 2 (1995, 2005)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e J. J. Lehto MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  2. ↑ a b c Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet – 1990-luvun kuljettajat, s. 170. Hämeenlinna: Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  3. ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään 20.3.2008. MTV3. Viitattu 2.4.2008.
  4. ↑ a b Jyrki Järvilehto (JJ) Lehto Grandprix.com. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Seppo Pitkänen: JJ Lehto (Jyrki Jarvilehto) (FIN) clarinet.fi. Viitattu 28.3.2008. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h i Pekka Anttila: Jyrki Järvilehto 13.7.1994. Suomen kuvalehti. Viitattu 21.3.2008.
  7. ↑ a b c Here for the long haul: J.J. Lehto of Champion Audi Rfmsports.com. Viitattu 5.2.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b Jyrki Järvilehto Formula 1 driver Crash.net. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Jyrki “J.J. Lehto” Järvilehto career statics Driver Database. Viitattu 8.4.2008. (englanniksi)
  10. ↑ a b Kuinka Jyrki Järvilehto on menestynyt F1-kisoissa ja missä talleissa hän on ajanut? 14.8.2003. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  11. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 108. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
  12. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 120. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
  13. ↑ a b c d e f g Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho F1-forum.fi. Viitattu 21.3.2008.
  14. ↑ a b c J.J. Lehdon ura tilastoina MTV3. Viitattu 22.3.2008.
  15. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 125. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
  16. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 126. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
  17. ↑ Juha Kärkkäinen: Sinivalkoisia Formula 1 -hetkiä, s. 109. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
  18. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 115. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
  19. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 116. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X.
  20. ↑ 1990 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 9.4.2008. (englanniksi)
  21. ↑ 1991 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  22. ↑ 1991 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 147. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
  24. ↑ 1992 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  25. ↑ 1992 – Pierluigi Martini Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  26. ↑ a b 1993 South African Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  27. ↑ 1993 San Marino Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  28. ↑ 1993 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d Silverstonen Stowe-mutka muutti JJ Lehdon elämän 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
  30. ↑ a b c Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 2) F1-forum.fi. Viitattu 27.3.2008.
  31. ↑ a b JJ Lehdon toipuminen täysin kesti yli vuoden 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
  32. ↑ a b Järvilehto muisteli Benetton-tallin "erikoisia juttuja" 23.2.2004. MTV3. Viitattu 27.3.2008.
  33. ↑ a b Vesa Eskola: Lämmin jäämies 2002. Tuulilasi.fi. Viitattu 9.4.2008.
  34. ↑ a b c d e f g h i j Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 3) F1-forum.fi. Viitattu 27.3.2008.
  35. ↑ a b JJ Lehto lähellä Indy-sopimusta 1.12.1997. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
  36. ↑ JJ jatkaa Amerikassa 6.9.1998. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
  37. ↑ 2001 Final American Le Mans Series GT Points IMSA. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
  38. ↑ a b Jyrki Järvilehto palaa voittaja-auton rattiin 4.2.2003. MTV3. Viitattu 28.3.2008.
  39. ↑ JJ Lehdon autokunta menetti voiton lopussa 16.3.2003. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  40. ↑ 2005 American Le Mans Series Championship points IMSA. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
  41. ↑ Järvilehto 17:s Daytonan 24 tunnin kilpailussa, Montoya voittajatiimissä 28.1.2007. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  42. ↑ Järvilehto tekee yllätyspaluun kilparadoille 20.3.2008. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  43. ↑ a b Järvilehto viimeisestä ruudusta Speedcar-kisaan 21.3.2008. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  44. ↑ a b Järvilehto kymmenes speedcar-kilpailussa 23.3.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
  45. ↑ Järvilehto 12:s Speedcar-kisassa 22.3.2008. MTV3. Viitattu 22.3.2008.
  46. ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään 20.3.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
  47. ↑ Tekninen vika pysäytti Järvilehdon Speedcar-kisan 5.4.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
  48. ↑ Alzen Speedcar-voittoon, Järvilehto keskeytti 6.4.2008. MTV3. Viitattu 22.4.2008.
  49. ↑ Jyrki Järvilehto MTV3:n Formula 1 -kommentaattoriksi 27.2.2001. MTV3. Viitattu 21.3.2008.
  50. ↑ Aku Ankka 50/1997
  51. ↑ a b Vesa Eskola: Missä on JJ? 2002. Tuulilasi.if. Viitattu 9.4.2008.
  52. ↑ a b Pekka Anttila: Formula ykkösten suljettu maailma 21.9.1994. Suomen kuvalehti. Viitattu 28.3.2008.
  53. ↑ Heikki on Briatoren uusi brändi 13.3.2007. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.
  54. ↑ Formula1.com-sivuston arkistot Formula1.com. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)
  55. ↑ International Motor Sports Association -sivuston arkistot IMSA. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

 
Suomalaiset Formula 1 -kuljettajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jyrki_Järvilehto&oldid=4684000”