Tommi Mäkinen
Tommi Antero Mäkinen (s. 26. kesäkuuta 1964 Puuppola, Jyväskylän mlk) on suomalainen entinen ralliautoilija ja nelinkertainen ralliautoilun maailmanmestari vuosilta 1996–1999. Hän lopetti ralliuransa vuonna 2003. Urallaan Mäkinen ajoi yhteensä 139 MM-rallia, joista hän voitti 24. Maailmanmestaruusvuosinaan hän ajoi Mitsubishin tallissa. Mäkinen on voittanut viisi kertaa peräkkäin Suomen MM-rallin sekä neljä kertaa peräkkäin Monte Carlon MM-rallin. Tommi Mäkistä pidetään yleisesti Suomen kaikkien aikojen parhaana ralliautoilijana[2][3][4].
Tommi Mäkinen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Tommi Antero Mäkinen |
Syntynyt | 26. kesäkuuta 1964 Puuppola |
Kansalaisuus | Suomi |
WRC-ura | |
Aktiivivuodet | 1987–2003 |
Kartanlukija(t) |
Kaj Lindström Risto Mannisenmäki Seppo Harjanne Timo Hantunen |
Entiset tallit |
Nissan (1992) Ford (1994) Mitsubishi (1994–2001) Subaru (2002–2003) |
Kilpailuja | 139[1] |
Maailmanmestaruuksia | 4 (1996, 1997, 1998, 1999) |
Voittoja | 24[1] |
Palkintosijoja | 45[1] |
Erikoiskoevoittoja | 362[1] |
MM-pisteitä | 544[1] |
Ensimmäinen kilpailu | Suomen ralli 1987 |
Ensimmäinen voitto | Suomen ralli 1994 |
Viimeinen voitto | Monte Carlo -ralli 2002 |
Viimeinen kilpailu | Walesin ralli 2003 |
Sijoitus kaudella 2003 | 8. (30 p.) |
Mäkisen kartanlukijana toimi vuoteen 1997 asti Seppo Harjanne. Hänen kanssaan Mäkinen voitti kaksi maailmanmestaruutta. Harjanteen tilalla jatkoi Risto Mannisenmäki, jonka kanssa Mäkinen ajoi maailmanmestaruuteen vuosina 1998 ja 1999. Mannisenmäen loukattua selkänsä Korsikan ulosajossa vuonna 2001 Mäkinen vaihtoi kartturikseen Kaj Lindströmin.
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaTommi Mäkinen toimi koneiden parissa jo ennen ralliuransa alkua[5] ja muun muassa voitti 14-vuotiaana traktorikynnön junioreiden piirimestaruuden. 19-vuotiaana hän voitti ensimmäisen kolmesta ko. lajin Suomen mestaruudestaan. Nuoruutensa Mäkinen asui Jyväskylän Suurajojen reitin varrella lähellä Kuukanpään erikoiskoetta, joka oli 1970- ja 1980-luvuilla yksi Suurajojen vakioerikoiskokeista, ja hän olikin jo alle kouluikäisenä seuraamassa rallia Kuukanpäässä[5].
Koulua Mäkinen kävi Puuppolan koululla ja opiskeli myöhemmin pari vuotta maataloutta. Mäkinen rakensi kavereidensa ja veljiensä kanssa autonromuista peltoautoja, joilla he harjoittelivat ajamista muun muassa jääradoilla.
Uran aloitus
muokkaaEnsimmäinen ralliauto
muokkaaAjokortin saatuaan Mäkinen teki paljon töitä metsätyökoneen kuljettajana ja lopulta, 21-vuotiaana vuonna 1985, hänellä oli koossa tarpeeksi rahaa ralliauton ostoon. Mäkinen osti ensimmäisen ralliautonsa Suomen menestyneimmältä naisralliautoilijalta Minna Sillankorvalta. Auto oli Ford Escort RS2000.
Ensimmäiset rallikilpailut
muokkaaEnsimmäisen rallinsa Mäkinen ajoi junioriluokassa lokakuussa 1985 Nokialla[5] ja sijoitus oli heti kolmas. Ensimmäinen yleiskilpailun voittokin tuli nopeasti, junioreiden SM-rallisarjan karsintaosakilpailussa Summassaari-rallissa Saarijärvellä vuoden 1986 tammikuussa.
Voitto toi suuria odotuksia, mutta junioreiden SM-sarjassa muutamaa hyvää erikoiskoeaikaa tapasi seurata suistuminen tieltä. Ensimmäisen kerran Mäkinen johti junioreiden SM-yleiskilpailua Ähtärissä 1986 mutta sekin kisa päättyi ulosajoon. Kesällä Ford Escort RS 2000 vaihtui BDA-escortiin, jonka moottori tuotti lähes 50 hevosvoimaa edeltäjäänsä enemmän. Mäkinen ajoi luokkansa SM-rallin voittoon Somerolla, minkä ansiosta hän nousi SM-loppupisteissä sijalle 12. Vuosi ensimmäisestä rallistaan Mäkinen kilpaili yleisen luokan SM-tasolla. Tampereella ajetussa rallissa kaukaa kärjen takaa numerolla 74 startannut Mäkinen ajoi yleiskilpailun kymmenen joukossa kunnes ajoi Escortillaan ulos pellolle.
Kohti WRC-uraa
muokkaaVuonna 1987 Mäkinen sai takavetoiset ja luokituksiltaan vanhentuneet Escortinsa myytyä ennen Jyväskylän Suurajoja ja hankki N-ryhmän nelivetoisen Lancia Deltan. Hänen ajonsa ensimmäisessä MM-rallissaan herätti huomiota ennen kuin matka päättyi ulosajoon. Auto päätettiin kunnostaa ja seuraavan kauden tavoitteeksi asetettiin N-ryhmän Suomen mestaruus, minkä hän saavuttikin ailahtelevista suorituksista huolimatta. Hankirallissa ja Five Stars -rallissa Mäkinen voitti ryhmänsä. Hänet valittiin samana vuonna AKK:n kokoamaan Finnish Junior Rally Teamiin.
Suomen mestaruutensa jälkeen Mäkinen ajoi pääosin velkarahalla italialaisen yksityistallin Lanciaa Italiassa ja Suomessa. Tunturirallista irtosi voitto, mutta Mäkinen ajautui talousvaikeuksiin, joista häntä auttoivat selviytymään Juha Kankkunen ja Timo Jouhki.
Koulun penkillä
muokkaaVuonna 1990 Mäkinen aloitti ammattimaisen valmentautumisen ralliautoilijaksi. Ensimmäiset viikot kuluivat englannin kielen harjoittelussa. Kartturikseen hän sai maailman parhaimpiin alallaan kuuluvan Seppo Harjanteen. Kauden tavoitteeksi asetettiin kokemuksen kerääminen sekä osallistuminen kilpailuihin, joissa Mäkinen noteerattaisiin menestymisen myötä mahdollisimman laajalti. Autoksi hankittiin Saksasta N-ryhmän Mitsubishi Galant. Alkukauden Mäkinen kilpaili rallin SM-Miljoona Cup -sarjoissa ja myöhemmin MM-tasolla Uudessa-Seelannissa. Mäkinen voitti myöhemmin rallin N-ryhmän ja sijoittui yleiskilpailussa kuudenneksi. Kausi oli tulosten kannalta lupaava, muttei vielä kantanut MM-sarjan työpaikkaan.
Takaisin N-ryhmään
muokkaaVuonna 1991 Mäkinen kilpaili jälleen N-ryhmässä, mutta katseet olivat suunnattuna tehokkaampiin autoihin. Vuoden 1983 maailmanmestarin Hannu Mikkolan avustuksella hän sai mahdollisuuden ajaa Mazdalla kaksi MM-rallia[6]. Mäkinen voitti Mikkolan Jyväskylässä ja ajoi yleiskilpailun viidenneksi. RAC-ralli päättyi keskeytykseen, mutta Mäkinen oli herättänyt tallipäälliköiden kiinnostuksen.
Tommi Mäkinen ja Nissan
muokkaaVuonna 1992 Mäkisellä oli valittavana kaksi tallivaihtoehtoa: Nissan tai Subaru. Molemmat tarjosivat täyttä MM-ohjelmaa. Mäkinen valitsi tallikseen Nissanin, mikä osoittautui lopulta huonoksi valinnaksi. Japanilaistehdas ilmoitti jo kahden ajetun MM-rallin jälkeen supistavansa ohjelmaansa ja myöhemmin kesällä vetäytyvänsä kokonaan sarjasta. Näin Mäkinen pääsi ajamaan vain neljä MM-rallia.
Vuodet 1993–1994
muokkaaVuonna 1993 Mäkinen kilpaili MM-sarjassa harvakseltaan yksityistallin Lancialla mutta menestyi auton kilpailukykyyn nähden hyvin; tuloksena kaksi neljättä ja yksi kuudes sija. Mitsubishi kiinnostui Mäkisestä mutta sopimuksen ollessa allekirjoitusta vaille valmis päätti talli palkata Toyotalta työttömäksi jääneen saksalaisen Armin Schwarzin.
Seuraavana vuonna Mäkinen kilpaili etuvetoisella Nissanilla mutta Portugalin MM-ralli päättyi keskeytykseen[7]. Hän harkitsi jo uransa lopettamista, kunnes Mitsubishi ilmoitti pettyneensä Schwarziin. Näin Mäkinen sai tilaisuuden ajaa Mitsubishilla syksyn Sanremon rallissa. Heinäkuun lopulla Ford tarjosi vapaaksi jäänyttä Miki Biasionin tehdasautoa Jyväskylän Suurajoihin, ja Mäkinen ajoi sillä Suurajojen voittoon[8]. Sanremossa Mitsubishilla ajanut Mäkinen keskeytti[9] ja kauden päätösosakilpailussa hän sijoittui Nissanilla yhdeksänneksi[10].
Ammattilaisura
muokkaaMitsubishi
muokkaaHeinäkuun lopulla 1994 Mäkisellä oli valittavanaan Ford tai Mitsubishi, joista hän päätyi jälkimmäiseen. Vuoden 1995 MM-sarja alkoi Mäkisen osalta Monte Carlo -rallin neljännellä sijalla.[11] Ruotsin rallissa Mäkinen sijoittui toiseksi tallipäällikkö Andrew Cowanin määrättyä pitämään viimeistä jaksoa edeltäneet sijoitukset tallitoveri Kenneth Erikssonin johtaessa Mäkistä yhdellä sekunnilla. Mäkinen osoitti mieltään pysähtymällä viimeisen erikoiskokeen maalin lähelle lähes minuutiksi ja hävisi Erikssonille lopulta 12 sekunnilla.[12] Portugalin ralliin Mäkinen ei päässyt lainkaan Mitsubishin ajattaessa siellä vain N-ryhmän autoja.[13] Korsikan asvalttirallissa Mäkinen sijoittui kahdeksanneksi.[14] Uuden-Seelannin rallissa Mäkinen ajoi johtoasemassa ulos ja keskeytti, ja Australian rallissa hän sijoittui neljänneksi.[15] Katalonian rallissa kahden vuoden jatkosopimuksen Mitsubishin kanssa jo solminut Mäkinen ajoi viimeisenä päivänä tieltä ulos.[16] Kauden päättäneessä RAC-rallissa hän törmäsi ajolinjalla olleeseen tukkiin ja keskeytti. MM-sarjassa Mäkinen sijoittui viidenneksi.[17]
MM-kauden 1996 Mäkinen aloitti voittamalla niukasti Ruotsin rallin sekä ensikertalaisena yli 14 minuutin erolla Safari-rallin.[18] Hän keskeytti Indonesian rallissa ja sijoittui Akropolis-rallissa toiseksi.[19] Argentiinan rallin, Jyväskylän Suurajot ja Australian rallin Mäkinen voitti ja varmisti näin ensimmäisen maailmanmestaruutensa jo kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa.[20] Sanremon rallissa tavoitteena oli auttaa Mitsubishia taistelussa automerkkien maailmanmestaruudesta mutta Mäkinen keskeytti ja Subaru karkasi merkkimestaruustaistossa selvään johtoon. Mäkisen kartanlukija Seppo Harjanne loukkasi ulosajossa selkänsä, joten viimeiseen osakilpailuun Katalonian ralliin Mäkinen sai kartanlukijaksi Juha Revon.[21] Katalonian rallissa Mäkinen ajoi viidenneksi ja voitti maailmanmestaruuden 31 pisteen erolla Subaru-kuljettaja Colin McRaehin.[22]
Vuonna 1997 MM-rallisarjassa siirryttiin WRC-autoihin ja osakilpailujen määrä kasvatettiin neljääntoista.[23] Mäkisen kausi alkoi Monte Carlon ja Ruotsin rallin kolmossijalla sekä Safari-rallin rengasrikkojen aiheuttamalla keskeytyksellä.[24] Kauden ensimmäisen voittonsa Mäkinen sai Portugalissa ja tämän jälkeen hän ajoi ensimmäisen kerran asvaltilla MM-rallin voittoon Kataloniassa.[25] Korsikan rallissa Mäkinen keskeytti törmättyään lehmään ja syöksyttyään sen seurauksena rotkoon.[26] Argentiinan rallissa hän ajoi voittoon yli minuutin erolla MM-pisteissä toisena olleeseen Colin McRaehin.[27]
MM-rallikauden 1997 jälkimmäinen puolisko alkoi Mäkisen osalta Akropolis-rallin kolmannella sijalla.[28] Uuden-Seelannin rallissa hän keskeytti.[29] Jyväskylän Suurajojen nimen taakseen jättäneen Suomen rallin Mäkinen voitti seitsemän sekunnin erolla Juha Kankkuseen suomalaisten ottaessa neloisvoiton.[30] Indonesian rallissa Mäkinen keskeytti ja espanjalainen Ford-kuljettaja Carlos Sainz nousi MM-tilanteessa kahdeksan pisteen päähän.[31] Sanremon rallissa Mäkinen sijoittui kolmanneksi ja Australian rallissa toiseksi, ja Mäkisen maailmanmestaruuden ainoaksi uhkaajaksi kymmenen pisteen päähän nousi molemmat rallit voittanut Colin McRae.[32] Kauden päättäneen RAC-rallin McRae voitti saaden kymmenen lisäpistettä mutta Mäkinen sijoittui kuudenneksi ja voitti maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla McRaehin. Mäkisen kartanlukija Seppo Harjanne lopetti kilpauransa tähän.[33]
Vuonna 1998 Mäkisellä oli uusi kartanlukija, Risto Mannisenmäki. Kaksikon ensimmäinen MM-ralli Monte Carlossa päättyi keskeytykseen.[34] Ruotsin rallin Mäkinen voitti mutta Safari-ralli ja Portugalin ralli päättyivät keskeytykseen.[35] Katalonian rallissa Mäkinen oli kolmas mutta toisessa asvalttirallissa Korsikalla hän keskeytti sähkövian seurauksena.[36] Argentiinan rallin Mäkinen voitti vaikka ajoi pikataipaleilla vain neljä pohja-aikaa.[37] Akropolis-ralli jäi kesken jo alkumatkasta sähköongelmien vuoksi.[38] Uuden-Seelannin rallissa Mäkinen ajoi kolmanneksi.[39] Suomen rallin hän voitti viidennen peräkkäisen kerran.[40] Mäkisen voittokulku jatkui Sanremon asvalttirallissa ja Australian sorarallissa vaikka hän jälkimmäisessä ajoi ensimmäisenä päivänä kiveen ja jäi korjausten viivyttämänä puolentoista minuutin päähän kärjestä.[41]
Mäkinen lähti kauden päättävään RAC-ralliin MM-sarjan ykkösenä kahden pisteen johtoasemassa[42] tavoittelemaan vuoden toista suurta suomalaista automestaruutta, sillä Mika Häkkinen oli varmistanut F1-luokan maailmanmestaruuden kolme viikkoa aiemmin. Mäkinen joutui kuitenkin keskeyttämään RAC-rallin jo avauspäivänä ajettuaan öljyläikkään ja takapyörän taituttua auton alle. Mestaruus näytti menevän Espanjan Carlos Sainzille mutta Mäkinen sai suoran tv-haastattelun aikana kännykkäänsä veljeltään Tuomolta tiedon, että Sainzin auto oli pysähtynyt vain muutama sata metriä ennen maalia rallin viimeisellä erikoiskokeella eikä hän päässyt maaliin saakka, joten Mäkinen voitti kolmannen maailmanmestaruutensa kahden pisteen erolla Sainziin[42].
MM-rallikauden 1999 Mäkinen aloitti voittamalla ensi kertaa Monte Carlo -rallin ja jatkoi kautta Ruotsin rallin voitolla.[43] Safari-rallissa Mäkinen hylättiin toiselta sijalta Toyotan protestoitua hänen saaneen sääntöjen vastaisesti paikallisilta ihmisiltä apua renkaanvaihdossa.[44][45] Mäkisen kausi jatkui viidennellä sijalla Portugalissa, kolmannella sijalla Kataloniassa, kuudennella sijalla Korsikassa, neljännellä sijalla Argentiinassa ja kolmannella sijalla Akropolis-rallissa.[46] Uudessa-Seelannissa Mäkinen palasi voittajaksi ja suomalaiset ylsivät kolmoisvoittoon.[47] Suomen rallissa Mäkinen keskeytti mutta sai kuitenkin kaksi MM-pistettä kauden uutuuden, tv-erikoiskokeen kakkossijan ansiosta.[48] Kiinan rallissa Mäkinen keskeytti ja Ranskan Didier Auriol nousi hänen kanssaan MM-pisteissä tasoihin.[49] Sanremon asvalttirallissa Mäkinen nousi viimeisellä pikataipaleella kilpailun voittoon. Australian rallissa hän sijoittui kolmanneksi Auriolin hukatessa mestaruustoiveensa keskeytykseen.[50] Kauden päätöskilpailussa Isossa-Britanniassa Mäkinen keskeytti mutta voitti neljännen maailmanmestaruutensa seitsemän pisteen erolla päätöskilpailun voittaneeseen englantilaiseen Richard Burnsiin (pisteet 62–55).[51]
MM-rallikauden 2000 Mäkinen aloitti voittamalla Monte Carlo -rallin[52] ja ajamalla toiseksi Ruotsin rallissa[53] mutta ne jäivät hänen parhaiksi saavutuksikseen tuona vuonna.[54] Viidennessä MM-osakilpailussa Kataloniassa Mäkinen sijoittui neljänneksi ja seuraavassa kilpailussa Argentiinassa kolmanneksi.[55] Kahden heikomman kisan jälkeen hän oli Suomen rallissa neljäs ja Kyproksen rallissa viides.[56] Korsikalla Mäkinen ajoi ulos mutta putoaminen alas vuoren rinnettä pitkin ei aiheuttanut pahoja vammoja.[57] Sanremon rallissa Mäkinen sijoittui kolmanneksi.[58] Australian rallissa hän ajoi ykkösenä maaliin mutta hänen autonsa turbo todettiin sääntöjen vastaiseksi ja suoritus hylättiin.[59] Mäkisen kausi päättyi Britannian rallin kolmanteen sijaan, ja kauden kokonaistuloksissa hän oli viides 36 pisteellä. Mestariksi ajoi toinen suomalaiskuljettaja Marcus Grönholm, joka keräsi 65 pistettä.[54]
Vuosi 2001 jäi Mäkisen viimeiseksi Mitsubishilla. Hän ajoi tammikuussa kolmannen kerran peräkkäin Monte Carlo -rallin voittoon.[60] Ruotsin rallissa Mäkinen lähti kakkossijalta viimeiselle pikataipaleelle mutta ajoi ulos yrittäessään tavoittaa kärjessä ollutta Harri Rovanperää ja jäi pisteittä.[61] Portugalin ralli oli Mäkisen uran sadas MM-osakilpailu ja hän ajoi siinä uransa 22. MM-voiton.[62] Katalonian rallissa Mäkinen ajoi kolmanneksi ja Argentiinan rallissa neljänneksi mutta Kyproksen ralli päättyi keskeytykseen.[63] Akropolis-rallissa Mäkinen sijoittui neljänneksi ja Colin McRae nousi MM-pisteissä hänen kanssaan tasoihin.[64] Safari-rallissa Mäkinen ajoi kauden kolmanteen voittoon[65] mutta viimeiset kuusi osakilpailua tuottivat hänelle enää yhden pisteen.[66] Neljään viimeiseen kilpailuun Mäkinen lähti uudella WRC-luokitellulla autolla Mitsubishin luovuttua vihdoin A-ryhmän autosta.[67] Korsikan rallissa Mäkinen törmäsi rajusti kallionseinään ja kartanlukija Risto Mannisenmäki loukkasi selkänsä pahasti. Toiseksi viimeiseen kisaan Mannisenmäen sijaiseksi tuli Timo Hantunen.[68] Australian rallissa Mäkinen ajoi kuudenneksi ja sijan verran häntä paremmin suoriutunut Colin McRae siirtyi MM-sarjan johtoon yhden pisteen erolla Mäkiseen.[69] Kauden päättäneessä Britannian rallissa Mäkisen ja hänen kartanlukijakseen tulleen Kaj Lindströmin taival loppui jo toisella erikoiskokeella etupyörän tukivarren pultin katkeamiseen mutta myös Colin McRae keskeytti ja maailmanmestariksi nousi englantilainen Richard Burns, joka keräsi kauden aikana 44 pistettä. McRae oli MM-tuloksissa toinen 42 pisteellä ja Mäkinen kolmas 41 pisteellä.[66]
Subaru
muokkaaVuodelle 2002 Mäkinen siirtyi Subarulle.[70] Kauden aluksi hän voitti Monte Carlo -rallin neljännen peräkkäisen kerran mutta ei päässyt paikan päällä juhlimaan voittoa, sillä Sébastien Loebin kielletyllä alueella tapahtuneesta renkaanvaihdosta saama kahden minuutin aikasakko, joka pudotti hänet tuloksissa Mäkisen taakse toiseksi, jätettiin odottamaan Loebin Citroën-tallin vetoomuksen käsittelyä ja lisättiin tuloksiin vasta runsas viikko kilpailun jälkeen, kun Citroën luopui vetoomuksestaan.[71] Tämä voitto teki Mäkisestä kaikkien aikojen ensimmäisen kuljettajan, joka on pystynyt voittamaan Monte Carlon rallin neljä kertaa peräkkäin ja ensimmäisen 24 MM-rallia voittaneen kuljettajan. Ruotsin rallin lumisilla teillä Mäkinen joutui MM-sarjan ykkösenä ajamaan ensimmäisenä eli ikään kuin auraamaan tietä lumesta ja hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen[72]. Myös Korsikalla ja Kataloniassa Mäkinen keskeytti ja ajoi sitten Kyproksella kolmanneksi.[73] Kolmessa seuraavassa osakilpailussa Mäkinen jäi pisteittä kunnes sijoittui Suomen rallissa kuudenneksi.[74] Saksassa hän sijoittui seitsemänneksi eli pistesijojen ulkopuolelle ja Sanremon rallissa hän keskeytti vetoakselin katkettua.[75] Uuden-Seelannin rallissa Mäkinen ajoi kolmanneksi edellään kaksi muuta suomalaista, maailmanmestaruuden voitollaan varmistanut Marcus Grönholm ja toiseksi ajanut Harri Rovanperä.[76] Australian rallissa Mäkinen hylättiin auton alipainoisuuden vuoksi.[77] Kauden lopuksi ajetussa Britannian rallissa Mäkinen sijoittui neljänneksi. MM-sarjassa hän sijoittui kahdeksanneksi 22 pisteellä.[77]
Kauden 2003 Mäkinen aloitti keskeytyksellä Monte Carlo -rallissa.[78] Ruotsin rallissa hän sijoittui palkintokorokkeelle toiseksi.[79] Turkin rallissa hän sijoittui kahdeksanneksi, mikä uudessa pistelaskujärjestelmässä riitti yhteen MM-pisteeseen.[80] Uuden-Seelannin rallissa hän sijoittui seitsemänneksi mutta Argentiinan ralli ei tuonut lisäpisteitä.[81] Akropolis-rallissa Mäkinen oli viides, ja kahden heikomman kilpailun jälkeen hän sijoittui Suomen rallissa parhaana suomalaisena kuudenneksi.[82] Viikko Suomen rallin jälkeen Mäkinen ilmoitti lopettavansa MM-uransa tähän kauteen.[83] Australian rallissa hän oli kuudes, Sanremon rallissa kymmenes, Korsikan rallissa seitsemäs ja Katalonian rallissa kahdeksas.[84] Mäkinen päätti MM-uransa palkintokorokkeelle sijoittuen viimeisessä MM-kilpailussaan Walesissa kolmanneksi.[85] MM-sarjassa Mäkinen sijoittui kahdeksanneksi 30 pisteellä.[86]
Ralliuran jälkeen
muokkaaTommi Mäkinen omistaa kotiseudullaan Puuppolassa ralliautoja valmistavan Tommi Mäkinen Racing -yrityksen. Ralliautoja valmistetaan yhteistyössä japanilaisen Subarun kanssa. Vuosittain valmistuu noin 20 autoa. Ralliauton keskihinta on noin 135 000 euroa. Oheispalveluna yritys tarjoaa rallikoulutusta. [87] Yritys avasi tuotantotilojensa uuden laajennusosan heinäkuussa 2009 ja tiloja avaamassa oli entisten rallitähtien lisäksi Kimi Räikkönen ja ministeri Mauri Pekkarinen.[88][89]
Kaudesta 2017 kauden 2020 loppuun Mäkinen toimi Toyota Gazoo Racing WRT:n tallipäällikkönä rallin maailmanmestaruussarjassa. Edellisen kerran Toyota oli mukana rallin MM-sarjassa vuonna 1999.[90] Vuoden 2021 alusta hän sai ylennyksen Toyotan autotehtaan moottoriurheilun neuvonantajaksi.[91] Vuoden 2022 lopussa Mäkisen pesti Toyotalla päättyi.[92]
Rallin MM-sarjan tulokset
muokkaaVäri | Tulos |
---|---|
Kulta | Voittaja |
Hopea | Toinen sija |
Pronssi | Kolmas sija |
Vihreä | Pistesijoitus |
Sininen | Maaliin pistesijojen ulkopuolella |
Ei sijoittunut (NC) | |
Violetti | Keskeytti (Kesk.) |
Punainen | Karsiutui (DNQ) |
Esikarsiutui (DNPQ) | |
Musta | Hylättiin (DSQ) |
Valkoinen | Ei startannut (DNS) |
Vaaleansininen | Vain harjoituksissa (PO) |
Perjantain testikuljettaja (TD) | |
Tyhjä | Kilpailu peruttiin (C) |
Ei harjoituksissa (DNP) | |
Loukkaantunut tai sairas (Louk.) | |
Kilpailukiellossa (EX) | |
Ei saapunut (DNA) | |
Vetäytyi (WD) | |
Lihavoitu | Paalupaikka |
Kursivoitu | Nopein kierros |
† – keskeytys ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen. | |
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa Power Stage -erikoiskokeella. | |
* – Fanboost | |
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa |
MM-osakilpailuvoitot
muokkaa- 1994: Suomi
- 1996: Ruotsi, Kenia, Argentiina, Suomi, Australia
- 1997: Portugali, Espanja, Argentiina, Suomi
- 1998: Ruotsi, Argentiina, Suomi, Sanremo, Australia
- 1999: Monte Carlo, Ruotsi, Uusi-Seelanti, San Remo
- 2000: Monte Carlo
- 2001: Monte Carlo, Portugali, Kenia
- 2002: Monte Carlo
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Makinen, Tommi juwra.com. Viitattu 9.12.2023. (englanniksi)
- ↑ VM: He ovat kautta aikojen kovimmat suomalaiset rallikuskit www.iltalehti.fi. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ Salttu Forsström: TOP 10: Kaikkien aikojen suomalaiset rallikuskit mtvuutiset.fi. 7.11.2014. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ 100 suomalaista kertoi: Hän on kaikkien aikojen paras suomalainen ralliautoilija yle.fi. Viitattu 9.10.2019.
- ↑ a b c Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 30. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 33. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1994, s. 18–19. Crea Video Oy, 1994. ISBN 952-9750-05-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1994, s. 32–33. Crea Video Oy, 1994. ISBN 952-9750-05-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1994, s. 36–37. Crea Video Oy, 1994. ISBN 952-9750-05-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1994, s. 177. Crea Video Oy, 1994. ISBN 952-9750-05-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 14. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 18–19. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 19–20. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 21–24. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 23, 25, 28–29. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 29–31. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1995, s. 177. Crea Video Oy, 1995. ISBN 952-9750-09-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 14, 17. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 19, 21. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 25, 28–29. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 29. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 177. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 12–14. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 15–18. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 18–21. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 21–22. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 22–23. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 23. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 24. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 24, 26. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 26–27. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 28–29. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 177. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 17. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 17–20. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 21–24. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 24–25. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 25–26. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 27–29. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 29, 49. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 29–31. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ a b Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 177. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 14–15. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ http://www.motorsport.com/news/article.asp?ID=24686&FS=WRC[vanhentunut linkki]
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 16. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21, s. 312. Kustannus-Notariaatti Oy, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 22. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 23. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 24–25. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 26. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1999, s. 177. CreaSport Production Oy, 1999. ISBN 951-98236-1-1.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 64–66. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 67–68. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ a b Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 177. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 72, 74. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 78–79. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 81–82. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 82–83. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2000, s. 83. CreaSport Production Oy, 2000. ISBN 951-98236-2-X.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 16. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 17–18. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 18–19. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 19–21. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 24–25. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 25–26. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ a b Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 177. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 28. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 29. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 30–31. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 14. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 15–16. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 17. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 18–20. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 21–24. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 25–27. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 27–28. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ a b Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2002, s. 28–29. Crea Sport Production Oy, 2002. ISBN 951-98236-5-4.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 14. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 15, 31. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 11, 16. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 17–18. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 20, 22–24. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 31. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 25–28. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 28–29. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2003, s. 171. Crea Sport Production Oy, 2003. ISBN 951-98236-6-2.
- ↑ Taloussanomat.fi – Tommi Mäkinen vauhdittaa ralliautobisnestään
- ↑ Iltasanomat.fi Räikkönen tapasi Pekkarisen
- ↑ yle.fi Mäkisen rallitallille uudet tilat[vanhentunut linkki]
- ↑ Toyota vahvistaa: Tommi Mäkinen tallipäälliköksi 7.7.2015. Yle Urheilu. Viitattu 7.7.2015.
- ↑ Tommi Mäkinen siirtyy sivuun Toyotan WRC-tallin johdosta – sai merkittävän ylennyksen www.iltalehti.fi. Viitattu 22.9.2020.
- ↑ MTV: Tommi Mäkisen työt loppuivat www.iltalehti.fi. Viitattu 21.10.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- ForoCompeticion.com (Arkistoitu – Internet Archive) Tommi Mäkinen.
- Juha Kärkkäinen: Mäkinen, Tommi (1964–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
1970-luku: 1977: S. Munari 1978: M. Alén 1979: B. Waldegård |
1980-luku: 1980: W. Röhrl1981: A. Vatanen 1982: W. Röhrl 1983: H. Mikkola 1984: S. Blomqvist 1985: T. Salonen 1986: J. Kankkunen 1987: J. Kankkunen 1988: M. Biasion 1989: M. Biasion |
1990-luku: 1990: C. Sainz1991: J. Kankkunen 1992: C. Sainz 1993: J. Kankkunen 1994: D. Auriol 1995: C. McRae 1996: T. Mäkinen 1997: T. Mäkinen 1998: T. Mäkinen 1999: T. Mäkinen |
2000-luku: 2000: M. Grönholm2001: R. Burns 2002: M. Grönholm 2003: P. Solberg 2004: S. Loeb 2005: S. Loeb 2006: S. Loeb 2007: S. Loeb 2008: S. Loeb 2009: S. Loeb |
2010-luku: 2010: S. Loeb2011: S. Loeb 2012: S. Loeb 2013: S. Ogier 2014: S. Ogier 2015: S. Ogier 2016: S. Ogier 2017: S. Ogier 2018: S. Ogier 2019: O. Tänak |
2020-luku: 2020: S. Ogier2021: S. Ogier 2022: K. Rovanperä 2023: K. Rovanperä |