Avaa päävalikko

Monte Carlon ralli (Rallye Automobile Monte Carlo) on Ranskan Alpeilla ajettava perinteikäs rallikilpailu. Se on ajettu vuodesta 1911 lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuosia 1913–1923 ja 1940–1948 sekä vuosia 1957, jolloin ralli peruttiin Suezin kriisin Euroopassa aiheuttaman polttoaineiden säännöstelyn vuoksi[1], ja 1974, jolloin kilpailua ei ajettu energiakriisin vuoksi. Kilpailu on kuulunut rallin MM-sarjaan ja toiminut monena vuonna sen avauskilpailuna. Vuosina 2009 ja 2010 ralli ei kuulunut MM-sarjaan vaan oli osa IRC-rallisarjaa. Ranskalaiset Sébastien Loeb ja Sébastien Ogier ovat voittaneet rallin seitsemästi, Italian Sandro Munari, Saksan Walter Röhrl ja Suomen Tommi Mäkinen neljästi sekä Ranskan Didier Auriol ja Espanjan Carlos Sainz kolmesti. Rallin kahdesti voittaneita ovat olleet Ruotsin Erik Carlsson ja Björn Waldegård sekä Italian Massimo Biasion. Ensimmäinen pohjoismainen voittaja oli Norjan Per Malling vuonna 1955.

Monaco Monte Carlon ralli
Sarja Rallin MM-sarja
Sijainti Monaco
Ensimmäinen tapahtuma 1911
Viimeisin tapahtuma 2019
Eniten voittoja
Kuljettajat Ranska Sébastien Loeb
Ranska Sébastien Ogier (7)
Viimeisin kilpailu (2019):
Voittaja Ranska Sébastien Ogier (Citroën)
Toinen Belgia Thierry Neuville (Hyundai)
Kolmas Viro Ott Tänak (Toyota)

Ensimmäiseen Monte Carlon ralliin vuonna 1911 osallistui 23 autoa ja seuraavana vuonna osallistujia oli jo 87.[2] Rallin alkuperäisenä tarkoituksena oli lähinnä houkutella varakkaita turisteja talvella hiljaiseen Monacoon ja osanottajien joukossa oli sen mukaisesti prinssejä, kreivejä ja ruhtinaita. Ajon luonne – retkeilyajo Monte Carloon vaihtoehtoisista, etukäteen määrätyistä lähtöpisteistä eri puolilta Eurooppaa – poikkesi 1930-luvulle saakka jyrkästi siitä, millaiseksi se kehittyi toisen maailmansodan jälkeen. Varakkaimmat osallistujat nauttivat matkasta autojensa takaistuimilla samaan aikaan kun varsinaisen ajon suorittivat heidän virkapukuiset kuljettajansa.[3]

Osallistujien lukumäärä lähti voimakkaaseen kasvuun toisen maailmansodan jälkeen ja saavutti huippunsa vuonna 1953, jolloin rallissa oli mukana 404 autoa. Osallistujat edustivat tällöin yli 20 kansallisuutta. 1960-luvun alkupuolelta lähtien autourheilun voimakas ammattimaistuminen ja lajin kallistuminen alkoivat karsia joukosta harrastelijoita: vuonna 1963 osallistujia oli vielä 357, mutta vuonna 1966 enää 192.[4] Monte Carlon rallin historian skandaaleista kohutuimpia on ollut kaikkien Minillä ajaneiden kilpailijoiden suoritusten hylkääminen ”sääntöjen vastaisten” valolaitteiden vuoksi vuonna 1966.[5]

Ensimmäinen Monte Carlon rallissa kilpaillut suomalainen oli insinööri Lothar Westrén-Doll vuonna 1934. Vuonna 1935 oli mukana kuusi suomalaista, mutta tämän jälkeen siellä nähtiin suomalaisia osanottajia seuraavan kerran vasta sotien jälkeen, vuonna 1949. Alkuaikoina suomalaisten kilpailijoiden taustatukena oli silloinen Suomen Automobiiliklubi. Suomalaisten, kuten muidenkin pohjoismaalaisten, menestys Monte Carlon rallissa oli kuitenkin melko vaatimatonta 1960-luvun alkuun saakka, kunnes Esko Keinänen sijoittui kokonaiskilpailun kuudenneksi vuonna 1961. Ensimmäinen rallin suomalaisvoittaja oli Timo Mäkinen vuonna 1965. Suomi sai kolmoisvoiton vuonna 1986: voittaja oli Henri Toivonen, toinen Timo Salonen ja kolmas Hannu Mikkola. Tommi Mäkinen voitti rallin peräti neljä kertaa peräkkäin vuosina 1999–2002. Muut suomalaisvoittajat ovat olleet Pauli Toivonen (1966), Rauno Aaltonen (1967), Ari Vatanen (1985), Marcus Grönholm (2006) ja Mikko Hirvonen (2010).

Suomalaisten ralliajajien arvostusta Monte Carlon rallia kohtaan kuvasi, että vuonna 1952 perustettiin Monte Carlon Ajajien Kerho. Sen jäseneksi pääseminen edellytti loppukoetta edeltävän keräilyajon hyväksyttyä suoritusta eli selviytymistä Monte Carloon. Vuonna 1966 kerhossa oli 78 jäsentä.[6]

VoittajatMuokkaa

Kausi Kuljettaja Auto Raportti
1911   Henri Rougier Turcat-Mery Raportti
1912   Julius Beutler Berliet Raportti
1924   Jacques Édouard Ledure Bignan Raportti
1925   François Repusseau Renault Raportti
1926   Victor A. Bruce A.C. Raportti
1927   André Lefèbvre Amillar Raportti
1928   Jacques Bignan Fait Raportti
1929   Sprenger van Eijk Granham-Paige Raportti
1930   Hector Petit Licorne Raportti
1931   Donald Healey Invicta Raportti
1932   Maurice Vaselle Peugeot Raportti
1934   Louis Gas Hotchkiss Raportti
1935   Charles Lahaye Renault Raportti
1936   P. G. Cristea Ford Raportti
1937   René Le Bègue Delahaye Raportti
1938   Gerard Bakker-Schut Ford Raportti
1939   Jean Paul Hotchkiss Raportti
1949   Jean Trévoux Hotchkiss Raportti
1950   Marcel Becquart Hotchkiss Raportti
1951   Jean Trévoux Delahaye Raportti
1952   Sydney Allard Allard Raportti
1953   Maus Gatsonides Ford Zephir Raportti
1954   Louis Chiron Lancia Raportti
1955   Per Malling Sunbeam-Talbot Raportti
1956   Ronnie Adams Jaguar Raportti
1958   Guy Monraisse Renault Raportti
1959   Paul Coltelloni Citroën Raportti
1960   Walter Schock Mercedes Raportti
1961   Maurice Martin Panhard Raportti
1962   Erik Carlsson Saab Raportti
1963   Erik Carlsson Saab Raportti
1964   Paddy Hopkirk Morris Mini Cooper Raportti
1965   Timo Mäkinen BMC Raportti
1966   Pauli Toivonen Citroën Raportti
1967   Rauno Aaltonen BMC Raportti
1968   Vic Elford Porsche Raportti
1969   Björn Waldegård Porsche Raportti
1970   Björn Waldegård Porsche Raportti
1971   Ove Andersson Alpine Raportti
1972   Sandro Munari Lancia Raportti
1973   Jean-Claude Andruet Alpine Raportti
1975   Sandro Munari Lancia Stratos Raportti
1976   Sandro Munari Lancia Stratos Raportti
1977   Sandro Munari Lancia Stratos Raportti
1978   Jean-Pierre Nicolas Porsche Carrera Raportti
1979   Bernard Darniche Lancia Stratos Raportti
1980   Walter Röhrl Fiat 131 Abarth Raportti
1981   Jean Ragnotti Renault 5 Turbo Raportti
1982   Walter Röhrl Opel Ascona 400 Raportti
1983   Walter Röhrl Lancia Rally Raportti
1984   Walter Röhrl Audi Quattro Raportti
1985   Ari Vatanen Peugeot-Talbot Raportti
1986   Henri Toivonen Lancia Delta S4 Raportti
1987   Miki Biasion Lancia Delta 4WD Raportti
1988   Bruno Saby Lancia Delta 4WD Raportti
1989   Miki Biasion Lancia Delta Int Raportti
1990   Didier Auriol Lancia Delta Int Raportti
1991   Carlos Sainz Toyota Celica Raportti
1992   Didier Auriol Lancia HF Int Raportti
1993   Didier Auriol Toyota Celica Raportti
1994   François Delecour Ford Escort Co 4X Raportti
1995   Carlos Sainz Subaru Impeza Raportti
1996   Patrick Bernardini Ford Escort CO 4X Raportti
1997   Piero Liatti Subaru Impreza Raportti
1998   Carlos Sainz Toyota Corolla WRC Raportti
1999   Tommi Mäkinen Mitsubishi Lancer EVO Raportti
2000   Tommi Mäkinen Mitsubishi Lancer EVO Raportti
2001   Tommi Mäkinen Mitsubishi Lancer EVO Raportti
2002   Tommi Mäkinen Subaru Impreza WRC Raportti
2003   Sébastien Loeb Citroën Xsara WRC Raportti
2004   Sébastien Loeb Citroën Xsara WRC Raportti
2005   Sébastien Loeb Citroën Xsara WRC Raportti
2006   Marcus Grönholm Ford Focus RS WRC 06 Raportti
2007   Sébastien Loeb Citroën C4 WRC Raportti
2008   Sébastien Loeb Citroën C4 WRC Raportti
2009   Sébastien Ogier Peugeot 207 S2000 Raportti
2010   Mikko Hirvonen Ford Fiesta S2000 Raportti
2012   Sébastien Loeb Citroën DS3 WRC Raportti
2013   Sébastien Loeb Citroën DS3 WRC Raportti
2014   Sébastien Ogier Volkswagen Polo R WRC Raportti
2015   Sébastien Ogier Volkswagen Polo R WRC Raportti
2016   Sébastien Ogier Volkswagen Polo R WRC Raportti
2017   Sébastien Ogier Ford Fiesta WRC Raportti
2018   Sébastien Ogier Ford Fiesta WRC Raportti
2019   Sébastien Ogier Citroën C3 WRC Raportti

LähteetMuokkaa

  1. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 23. Helsinki: Otava, 1967.
  2. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 29. Helsinki: Otava, 1967.
  3. Nygren & Melart, 1967, s. 32.
  4. Nygren & Melart, s. 27.
  5. Nygren & Melart, 1967, s. 34–35.
  6. Nygren & Melart, s. 31.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.