Jyväskylän maalaiskunta
Jyväskylän maalaiskunta (ruots. Jyväskylä landskommun), virallisissa yhteyksissä lyhennettynä Jyväskylän mlk, oli Suomen kunta, joka sijaitsi Keski-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä Jyväskylän kaupungin luoteis-, pohjois- ja itäpuolella. Kunta liittyi uuteen Jyväskylän kaupunkiin 1. tammikuuta 2009. Jyväskylän maalaiskunta oli Suomen viimeinen maalaiskunta-nimikettä käyttänyt kunta.
| Jyväskylän maalaiskunta Jyväskylä landskommun |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Jyväskylä |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Maalaiskunnassa sijainnut Vaajakoski ilmakuvassa. |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Keski-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Jyväskylän seutukunta |
| Kuntanumero | 180 |
| Hallinnollinen keskus | Vaajakoski |
| Perustettu | 1868 |
| – emäpitäjä | Laukaa |
| Kuntaliitokset | Osa Laukaasta (1927) |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Jyväskylä Korpilahti Jyväskylän maalaiskunta |
| – syntynyt kunta | Jyväskylä |
| Pinta-ala |
534,37 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 450,76 km² |
| – sisävesi | 83,61 km² |
| Väkiluku |
36 465 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 80,9 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 21,5 % |
| – 15–64-v. | 66,5 % |
| – yli 64-v. | 12,1 % |
Ennen vuoden 1965 alueliitosta Jyväskylän maalaiskunta ympäröi Jyväskylän kaupungin joka puolelta. Sittemmin sen alue käsitti kaksi toisistaan lähes erillistä lohkoa, luoteisen ja kaakkoisen, joiden välissä oli Jyväskylän kaupunki. Sen väkiluku kasvoi nopeasti, 2000-luvulla monena vuonna nopeammin kuin Jyväskylän kaupungin. Vuonna 2008 kaupungin väkiluku kuitenkin kasvoi nopeammin.
Jyväskylän maalaiskunnan naapurikunnat olivat Jyväskylä, Korpilahti, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen. Vuoteen 1993 saakka naapurikuntiin kuului myös Säynätsalo.
Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti ja Jyväskylä muodostivat 1. tammikuuta 2009 lukien uuden kunnan, jonka nimeksi tuli Jyväskylä. Aikaisemmin Jyväskylän maalaiskunnasta oli liitetty useita alueita Jyväskylän kaupunkiin. Suurimmat näistä liitoksista tapahtuivat vuosina 1941 ja 1965. Pienempiä liitoksia tapahtui ainakin 1914, 1948, 1968 tai 1967, 1978 ja 1990. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistämisestä päätettiin 18. helmikuuta 2008, ja tällöin perustettuun uuteen Jyväskylän kaupunkiin liittyi samalla myös Korpilahden kunta. Liitoksista enemmän Jyväskylästä kertovan artikkelin osiossa Alueliitokset.
Jyväskylän maalaiskunnan virastot sijaitsivat Jyväskylän kaupungissa Rajakadulla.
Nimi muokkaa
Jyväskylän maalaiskunta oli viimeinen Suomen kunta, joka käytti nimessään maalaiskunta-sanaa. Kuntia, jotka ovat aikaisemmin käyttäneet nimessään sanaa maalaiskunta, on kuitenkin olemassa vielä kolme: Keminmaa (ent. Kemin maalaiskunta), Pedersören kunta (ent. Pietarsaaren maalaiskunta) ja Vantaa (ent. Helsingin maalaiskunta). Enimmillään maalaiskunta-nimisiä kuntia on ollut yli 30.
Historia muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jyväskylän maalaiskunta oli osa ensin Hämeen lääniä ja vuoden 1775 jälkeen Vaasan lääniä, kunnes Keski-Suomen lääni perustettiin vuonna 1960. Vuodesta 1997 vuoteen 2009 kunta kuului Länsi-Suomen lääniin.
Laukaan pitäjästä erotettu Jyväskylän kaupunki perustettiin Jyväsjärven rannalle vuonna 1837. Pian asukkaat alkoivat kaivata myös kirkollista itsenäisyyttä, ja 1850-luvulla syntyikin myös Jyväskylän oma seurakunta. Seuraavan vuosikymmenen kunnallislainmuutokset johtivat ehdotukseen erottaa Laukaasta uusi kunta, joka perustettaisiin kaupungin ympärille. Ensi kerran asia otettiin esille vuonna 1865 ja uudelleen alkuvuodesta 1867, mutta se kaatui molemmilla kerroilla johtuen perustettavan kunnan suuresta köyhyydestä. Kuitenkin joulukuussa 1867 lääninhallitus määräsi, että uusi kunta oli tarpeen, ja niinpä vuonna 1868 Jyväskylän maalaiskunta perustettiin. Kaupunkiseurakunta ja Jyväskylän maaseurakunta erotettiin toisistaan vasta 1880.
Maalaiskunnalla oli aina läheiset yhteydet Jyväskylän kaupunkiin, ja esimerkiksi kunnantalo ja maaseurakunnan kirkko sijaitsivat kaupungissa, Taulumäellä. Suuri osa asukkaista kävi töissä Jyväskylän kaupungissa. Kunnantalon tiloissa alkoi pian kuntaliitoksen jälkeen toimia Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikkö.
Maalaiskunnan rajat muuttuivat poikkeuksellisen monta kertaa. Maalaiskunta joutui monta kertaa luovuttamaan alueitaan Jyväskylän kaupungille. Suurimmat kunnanosaliitokset Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin tapahtuivat vuosina 1914, 1941, 1948 ja 1965. Ennen vuotta 1965 se ympäröi Jyväskylän kaupungin kokonaan, kuten monet muutkin maalaiskunta-nimiset kunnat lähikaupunkiaan. Vuoden 1965 liitoksesta lähtien maalaiskunta reunusti kaupunkia hevosenkenkämäisesti ja oli sangen erikoisen muotoinen, koska se koostui kahdesta samaa kokoluokkaa olleesta lohkosta ja niiden välisestä hyvin kapeasta käytävästä. Vuonna 1910 perustettu Toivakan kunta sai pääosan alueestaan Jyväskylän maalaiskunnasta. Toisaalta Laukaan kunnasta liitettiin myöhemmin alueita maalaiskuntaan.
Suurimmat Jyväskylän maalaiskunnan ja kaupungin keskinäiset aluemuutokset tapahtuivat vuosina 1941 ja 1965. Vuonna 1941 maalaiskunnasta siirrettiin kaupunkiin Halssilan, Keljon, Lohikosken, Nisulan, Savelan, Taulumäen ja Tourulan alueet, vuonna 1965 taas Kuokkalan, Etu-Palokan eli Mannilan[4], Haukkalan, Keljonkankaan ja Taka-Keljon alueet sekä osa Seppälänkankaasta.[5]
Jyväskylän seudun teollistuminen alkoi vuonna 1816, kun majuri Carl Christian Rosenbröijer rakennutti Vaajakoskelle (entinen Haapakoski) sahan ja jauhomyllyn. SOK osti Vaajakosken sahan maa-alueineen sen silloiselta omistajalta James Salvesenilta vuonna 1916. 1960-luvulla SOK:lla oli Vaajakoskella kymmenen eri tehdasta, joiden tuotanto kattoi neljänneksen SOK:n valtakunnallisesta teollisuustuotannosta. Vanha lastulevytehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1966, ja sen tilalle valmistui seuraavana vuonna uusi tehdas, josta tuli alallaan Suomen suurin. Tikkakosken tehdas perustettiin alun perin vuonna 1893, jolloin jo toiminnassa olleiden sahan ja myllyn yhteyteen rakennettu metalliverstas sai toimiluvan läänin kuvernööriltä. Tikkakosken tehtaan tunnetuimmat tuotteet toisen maailmansodan jälkeen olivat ompelukoneet, joista suurin osa meni vientiin lähinnä Neuvostoliittoon.[5]
Jyväskylän ensimmäinen kirkko rakennettiin sen ajan kuuluisan kirkonrakentajan Jaakko Jaakonpoika Leppäsen johdolla vuonna 1775. Se oli puinen ristikirkko, jossa oli jyrkkä harjakatto. Ensimmäinen Jyväskylän maaseurakuntaa varten tehty kirkko rakennettiin Taulumäelle vuosina 1883–1885, mutta se paloi vuonna 1918. Tulipalosta saatiin pelastetuksi Eero Järnefeltin maalaama alttaritaulu. Samalle paikalle valmistui vuonna 1929 arkkitehti Elsi Borgin suunnittelema uusi kirkko. Maaseurakunnassa olivat lisäksi vuonna 1957 valmistunut Tikkakosken kirkko ja vuonna 1954 valmistunut Vaajakosken seurakuntatalo, joka oli vihitty kirkoksi.[5]
Agronomi William Koskelin osallistui talonpoikaissäädyn edustajana säätyvaltiopäiville vuodesta 1899 ja toimi säädyn varapuhemiehenä. Eduskuntauudistuksen jälkeen hän oli vielä kolmeen otteeseen Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana.[5]
Kuntaliitos Jyväskylään oli aiemminkin ollut ajoittain esillä. Maalaiskunta suhtautui asiaan jyrkän kielteisesti ennen vuotta 2007. Käänne maalaiskunnan valtuutettujen enemmistön mielipiteissä tapahtui kuitenkin äkkiä.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen Jyväskylän maalaiskuntaan sijoitettiin siirtoväkeä enimmäkseen Sortavalan maalaiskunnasta.
Maantiede muokkaa
| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jyväskylän maalaiskunta sijaitsi Sisä-Suomen reunamuodostuman kohdalla, joten maasto on enimmäkseen epätasaista ja mäkistä, vaikkakaan ei erityisen korkeaa. Suomen toiseksi suurimman järven Päijänteen pohjoispää on kunnan alueella, samoin suuri osa Leppävedestä. Näiden kahden järven välillä olevan Vaajakosken putouskorkeus on 2,5 metriä.
Jyväskylän maalaiskunta oli, kun kaupunkeja ei otettu lukuun, väkiluvultaan Suomen suurin kunta, kunnes Nurmijärvi ja Tuusula ohittivat sen.
Entisen Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakosken taajamassa sijaitsee Jyväskylän lentoasema, joka on yksi Suomen vilkkaimmista. Muita asutuskeskuksia ovat Vaajakoski ja Palokka, jotka kuuluvat Jyväskylän keskustaajamaan. Alueen läpi kulkee pääväylistä nelostie, jonka ansiosta bussiyhteydet taajamiin Jyväskylän kaupungista ja muualta Suomesta ovat hyvät. Myös poikittaiset tieyhteydet Jyväskylästä itään päin (ja länteenkin) kulkivat kunnan läpi, samoin tärkeä Jyväskylä–Pieksämäki-poikkirata, joskaan Vaajakosken asema ei ole enää käytössä, joten henkilöjunaliikenne hoidetaan Jyväskylän rautatieaseman kautta.
Kunnan osat muokkaa
Jyväskylän maalaiskunnan kolme pääasutuskeskusta olivat Vaajakoski, joka oli Jyväskylän kaupungin itäpuolella, Palokka kaupungin pohjoispuolella sekin kaupunkiin kiinteästi yhteydessä ja kunnan pohjoisosassa kauempana kaupungista Tikkakoski. Vaajakosken asukasmäärä oli kunnan olemassaolon loppuessa vuoden vaihteessa 2008–2009 noin 14 000, Palokan runsaat 10 000 ja Tikkakosken 5 000. Loppu asutus oli jakaantunut haja-asutusalueille ja pikkutaajamiin kuten Vesankaan.
Jyväskylän maalaiskunnan kylät olivat Haapaniemi, Humalamäki, Ilmoniemi, Jylhänperä, Kaunisharju, Puuppola, Kuohu, Leppälahti, Mehtoniemi, Nyrölä, Oravasaari, Palokka, Perälä, Tikkakoski, Tikka-Mannila, Jyskä, Vaajakoski, Vesanka ja Väinölä.
Saaret muokkaa
Kunnan pinta-alasta suuri osa oli vesistöjä. Niissä olevia saaria ovat muun muassa:
|
|
|
Ystävyyskunnat muokkaa
| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Borlänge – Ruotsi
- Ystävyyskuntasuhde Ruotsin Borlängen kunnan kanssa alkoi toisen maailmansodan aikaan kummikuntatoimintana.
- Tarton maalaiskunta – Viro
- Tarton maalaiskunnasta (Tartu vald) tuli Jyväskylän maalaiskunnan ystävyyskunta Viron uudelleen itsenäistymisen aikoihin vuonna 1991.
Ystävyyskuntasuhdetta selviteltiin myös Slovakian Presovin ja Thaimaan Narathiwasin kanssa.
Kirjallisuutta muokkaa
- Jyväskylän maalaiskunnan kirja. Toimittanut Jussi T. Lappalainen. Jyväskylä: Jyväskylän maalaiskunta ja maaseurakunta, 1977. ISBN 951-99104-3-3.
- Jäppinen, Jussi: Jyväskylän maalaiskunta: 120 kuvaa. Jyväskylän maalaiskunta: Jyväskylän maalaiskunta, 1988. ISBN 951-99882-1-1.
- Repo, Onni A.: Jyväskylän kunnan historia. Jyväskylä: tuntematon kustantaja, 1937.
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Jyväskylän karttapalvelu (peruskartta 1963, kuntaliitosalueet) kartta.jkl.fi. Arkistoitu 22.11.2020. Viitattu 25.6.2023.
- ↑ a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 2: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 389–395. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1968.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyväskylän maalaiskunta Wikimedia Commonsissa
| Palokka | |
|---|---|
| Vaajakoski | |
| Tikkakoski | |
| Muut |