Juha Kankkunen

suomalainen ralliautoilija

Juha Matti Pellervo Kankkunen (s. 2. huhtikuuta 1959 Laukaa)[2] on suomalainen ralliautoilija ja rallin nelinkertainen maailmanmestari. Kankkunen on toiseksi nuorimpana toisen maailmanmestaruutensa saavuttanut kuljettaja. Hänet valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi ensimmäisenä ralliautoilijana vuonna 1993.[3]

Juha Kankkunen
Juha Kankkunen Helsinki City Grand Prix'ssa elokuussa 2006.
Juha Kankkunen Helsinki City Grand Prix'ssa elokuussa 2006.
Henkilötiedot
Koko nimi Juha Matti Pellervo Kankkunen
Syntynyt2. huhtikuuta 1959 (ikä 64)
Laukaa, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
WRC-ura
Aktiivivuodet 1979–2002
Kartanlukija(t) Suomi Juha Piironen
Iso-Britannia Fred Gallagher
Iso-Britannia Nicky Grist
Suomi Juha Repo
Entiset tallit Peugeot, Martini Lancia, Toyota
Ford, Subaru, Hyundai
Kilpailuja 162[1]
Maailmanmestaruuksia 4 (1986, 1987, 1991, 1993)
Voittoja 23[1]
Palkintosijoja 75[1]
Erikoiskoevoittoja 700[1]
MM-pisteitä 1140[1]
Ensimmäinen kilpailu 1000 Lakes Rally 1979
Ensimmäinen voitto Safari-ralli 1985
Viimeinen voitto Suomen ralli 1999
Viimeinen kilpailu Suomen ralli 2010
Aiheesta muualla
www.juhakankkunen.com

Kankkunen kasvoi perheensä maatilalla Laukaan Lankamaalla. Hän kilpaili ensimmäisen kerran 12-vuotiaana jääradalla[2].

Kankkunen voitti rallin MM-sarjassa kuljettajien maailmanmestaruuden neljä kertaa ja oli ensimmäinen kolmin- ja nelinkertainen maailmanmestari.[4][5] Maailmanmestaruudet hän voitti vuosina 1986 (Peugeot), 1987 (Lancia), 1991 (Lancia) ja 1993 (Toyota). Hän ajoi MM-sarjaa myös Fordin, Subarun ja Hyundain talleissa. Ensimmäisen MM-rallivoittonsa hän saavutti Safari-rallissa 1985. Kaikkiaan Kankkunen voitti 23 MM-rallia. Hän voitti myös Pariisi–Dakar-rallin vuonna 1988.

Kankkusen kartanlukijana rallin MM-sarjassa ovat toimineet Juha Piironen, Fred Gallagher, Nicky Grist, Denis Giraudet ja Juha Repo. Menestyksekkäin Kankkunen oli Piirosen kanssa vuosina 1986–1993. Piirosen lopetettua uransa Kankkusen vierelle istui Nicky Grist. Jyväskylän suurajoissa 1993 kartanlukijana toimi Giraudet. Vuodesta 1997 lähtien Kankkusen kartanlukijana toimi Juha Repo.[6]

Ura muokkaa

Ensivoitosta kahteen maailmanmestaruuteen muokkaa

Kankkusen ensimmäinen MM-rallivoitto tuli vuoden 1985 Safari-rallista.[7] Samana vuonna hän voitti myös Norsunluurannikon rallin.[8] MM-sarjassa hän sijoittui viidenneksi.[9]

Kaudeksi 1986 Kankkunen siirtyi Toyotalta Peugeot'lle maailmanmestari Timo Salosen tallitoveriksi.[10] Kankkunen voitti vuoden aikana Ruotsin rallin, Akropolis-rallin ja Uuden-Seelannin rallin.[11] Sanremon rallissa kilpailun katsastajat hylkäsivät Peugeotit sääntöjen vastaisten sivuhelmojen[12] vuoksi ja Lancian tallimääräyksen avustamana voittoon ajoi Markku Alén.[13] Kauden päättyessä Alén oli MM-pisteissä ykkönen, mutta FISA hyväksyi 18. joulukuuta Peugeot'n protestin ja mitätöi Sanremon rallin tulokset, jolloin Kankkunen nousi maailmanmestariksi.[14] Kankkunen keräsi MM-sarjassa 118 pistettä ja Alén 104. Timo Salonen varmisti suomalaisten kolmoisvoiton ja Peugeot voitti valmistajien mestaruuden.[11]

Kankkusesta tuli vuonna 1986 nuorin MM-sarjan voittanut kuljettaja 27 vuoden ja 249 päivän ikäisenä. Tämän ennätyksen vei Colin McRae, joka voitti kauden 1995 mestaruuden 27 vuoden ja 109 päivän ikäisenä.[15]

Kaudella 1987 Kankkunen voitti vain Yhdysvalloissa ajetun Olympus-rallin sekä kauden viimeisenä osakilpailuna ajetun RAC-rallin, mutta se riitti maailmanmestaruuteen. Toiseksi Kankkunen sijoittui Monte Carlo -rallissa ja Akropolis-rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa. Kankkunen sai MM-sarjassa kokoon 100 pistettä, Italian Massimo Biasion 94 sekä Markku Alén 86. Kaikki kolme ajoivat Lancialla.[16]

Välivuodet ja kolmas maailmanmestaruus muokkaa

Vuoden 1988 alussa Kankkunen ajoi Pariisi–Dakar -rallin voittoon Peugeotilla.[17][18]

Vuodeksi 1988 Kankkunen vaihtoi MM-ralliajokikseen Toyotan.[19] MM-sarjassa hän ei saavuttanut menestystä.[20] Heinäkuussa Kankkunen sijoittui Vatasen takana toiseksi Peugeotilla Pikes Peak -mäkiajossa Yhdysvalloissa.[21] Joulukuussa hän voitti Pariisin lähellä ajetun Mestareiden kisan.[22]

Vuonna 1989 Kankkunen ajoi Toyotalla MM-sarjassa kolmanneksi 46 pistettä mestari Massimo Biasionille hävinneenä. Kankkunen voitti kauden aikana vain Australian rallin.[23] Vuonna 1990 Kankkusen ajokkina oli Lancia ja sijoitus MM-sarjassa jälleen kolmas, nyt 55 pistettä maailmanmestari Carlos Sainzin takana. Vuoden ainoan voittonsa Kankkunen ajoi jälleen Australian rallissa.[24]

Vuonna 1991 Lancialla ajanut Kankkunen voitti ensimmäisenä kuljettajana kolmannen maailmanmestaruutensa. Hän voitti kauden 14 MM-rallista viisi: Safari-rallin, Akropolis-rallin, ensi kertaa kotimaansa Suomen rallin, Australian rallin sekä kauden päätteeksi ajetun RAC-rallin. Uuden-Seelannin rallissa ja Katalonian rallissa hän sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän voitti Toyota-kuljettaja Carlos Sainzin seitsemällä pisteellä. Lancia voitti myös merkkimestaruuden.[25] Huhtikuussa Kankkunen voitti EM-sarjaan kuuluneen Costa Smeraldan rallin Sardiniassa.[26] Joulukuussa hän ajoi Espanjassa Jaraman radalla Mestarien kisan voittoon.[27] Suomessa hän sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksessä kolmanneksi.[28]

Neljäs maailmanmestaruus ja valinta vuoden suomalaisurheilijaksi muokkaa

 
Kankkusen vuoden 1993 Toyota Celica.

Vuonna 1992 Kankkunen sijoittui Lancialla MM-sarjassa toiseksi kymmenen pistettä Carlos Sainzin takana.[29] Kankkunen voitti vain maaliskuussa ajetun Portugalin rallin[30] mutta sijoittui toiseksi Safari-rallissa, Akropolis-rallissa, Suomen rallissa, Australian rallissa, San Remon rallissa ja Katalonian rallissa sekä kolmanneksi Monte Carlo -rallissa ja RAC-rallissa.[29]

Vuodeksi 1993 Juha Kankkunen siirtyi Lancialta ajamaan Toyotaa, kun taas hallitseva mestari Carlos Sainz muutti toiseen suuntaan.[31] Kankkunen voitti kauden aikana Safari-rallin, Argentiinan rallin, Suomen rallin, Australian rallin sekä RAC-rallin[32] ja varmisti neljännen maailmanmestaruutensa jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Kataloniassa, jossa hän kolmannen sijansa ansiosta nousi myös kaikkien aikojen eniten MM-pisteitä keränneeksi kuljettajaksi ohi Markku Alénin.[33] Ruotsin rallissa Kankkunen sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän oli 31 pistettä edellä Ford-kuljettaja François Delecouria. Toyota voitti tallien maailmanmestaruuden.[32] Urheilutoimittajain Liitto valitsi Kankkusen vuoden 1993 parhaaksi suomalaisurheilijaksi.[34] Kankkusen kunniaksi nimettiin Laukaassa oma tie, kun Lankamaan soratie nimettiin Juha Kankkusen tieksi.[35]

Jälleen kolmossija ja Toyotan hylkäys muokkaa

Vuonna 1994 Kankkunen jatkoi Toyotan tallissa. Hän voitti kauden kymmenestä MM-rallista vain Portugalin rallin, sijoittui Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja RAC-rallissa toiseksi sekä oli Akropolis-rallissa kolmas.[36] Safari-ralli päättyi Kankkuselta rajuun ulosajoon kärkipaikalta, mutta sekä hän että kartanlukija Nicky Grist selvisivät suuremmitta vammoitta.[37] Suomen rallissa Kankkunen ajoi ulos aivan kotimaisemissaan Lankamaan erikoiskokeella ja menetti siinä niin paljon aikaa, että sijoittui kilpailussa vasta yhdeksänneksi.[38] MM-lopputuloksissa Kankkunen sijoittui kolmanneksi 23 pistettä tallitoverilleen Didier Auriolille hävinneenä. Toyota oli jälleen tallikilpailun ykkönen.[36] Australian ralli ei tällä kertaa kuulunut MM-sarjaan ja siinä Kankkunen ajoi toiseksi Colin McRaen takana.[39]

Vuonna 1995 ajettiin vain kahdeksan MM-osakilpailua, ja Kankkunen ajoi Portugalin rallissa toiseksi sekä Monte Carlossa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa kolmanneksi.[40] Suomen rallissa hän keskeytti jo ensimmäisellä erikoiskokeella.[41] Ennen kauden päätösrallia kansainvälinen autoliitto FIA ilmoitti mitätöivänsä Toyota-tallin ja siten myös Kankkusen suoritukset koko kauden ajalta ja asettavansa tallin yhden vuoden kilpailukieltoon sääntöjen vastaisen turboahtimen vuoksi. Kankkusella olisi tuossa vaiheessa vielä ollut mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta.[42] Hänen siihen saakka keräämänsä pisteet olisivat riittäneet MM-tuloksissa kolmanteen sijaan. Maailmanmestaruuden voitti Subaru-kuljettaja Colin McRae.[40]

Vuodet 1996–1999 muokkaa

Vuoden 1996 MM-sarjassa Kankkunen ajoi yksityistallin Toyotalla tehdastallin kärsiessä kilpailukieltoaan.[43] Hän ajoi Suomen rallissa toiseksi,[44] Aasian ensimmäisessä MM-osakilpailussa Indonesian rallissa kolmanneksi[45] ja Ruotsin rallissa neljänneksi.[44] MM-tuloksissa hän sijoittui seitsemänneksi.[46]

Kaudella 1997 Kankkunen osallistui kahdeksaan MM-osakilpailuun neljästätoista[47] tultuaan kesken kauden Ford-talli M-sportin kuljettajaksi Armin Schwarzin tilalle.[48] Kankkunen ajoi palkintosijoille, toiseksi, ensimmäisen kerran kauden kahdeksannessa kilpailussa Akropolis-rallissa.[49] Hän johti kilpailua mutta joutui tallinsa määräyksestä päästämään Carlos Sainzin ohitseen.[50] Tämän jälkeen Kankkunen ajoi Uudessa-Seelannissa kolmanneksi sekä Suomessa, Indonesiassa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa toiseksi. MM-pisteissä hän sijoittui neljänneksi.[49]

Vuonna 1998 Kankkunen ajoi edelleen Fordilla. Hän sijoittui toiseksi Monte Carlo -rallissa, Safari-rallissa ja Britannian rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa, Argentiinan rallissa, Akropolis-rallissa ja Suomen rallissa. MM-sarjassa hän sijoittui neljänneksi.[51]

Vuonna 1999 Kankkunen voitti Subarulla ajaen vielä kaksi MM-rallia, Argentiinan ja Suomen. Toiseksi hän ajoi Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja Britannian rallissa. MM-pisteissä hän sijoittui jälleen neljänneksi.[52]

Viimeiset kilpavuodet muokkaa

Kaudella 2000 Kankkunen ajoi edelleen Subarulla. Hänen parhaiksi sijoituksikseen MM-ralleissa jäivät Safari-rallin kakkossija sekä Monte Carlo -rallin ja Akropolis-rallin kolmossija. MM-pisteissä hän sijoittui kahdeksanneksi.[53]

Kaudella 2001 Kankkunen piti taukoa MM-sarjasta mutta ajoi Hyundailla Suomen rallissa, jossa hyvin mennyt kisa päättyi jarruvikaan.[54] Hyundai tarjosi hänelle sopimusta koko kaudeksi 2002 mutta hän sopi vain seitsemän sorarallin ajamisesta.[55]

Kaudella 2002 Kankkunen ajoi vain kerran MM-pisteille, Uuden-Seelannin rallissa viidenneksi. Argentiinan rallissa hän sijoittui seitsemänneksi, Ruotsin rallissa ja Safari-rallissa kahdeksanneksi sekä Britannian rallissa yhdeksänneksi.[56]

Kilpauran jälkeen muokkaa

Uransa jälkeen Kankkunen on kärsinyt alkoholiongelmista, joista hän on avoimesti puhunut.[57]

Kankkunen on osakkaana vuonna 2002 perustetussa Juha Kankkunen Driving Academyssa, Kuusamossa toimivassa liukkaan kelin ajokoulussa. Vuonna 2010 FIA:n puheenjohtaja Jean Todt palkkasi Kankkusen konsultiksi työskentelemään Rallin MM-sarjan parissa.[58]

Kankkunen oli kokoomuksen ehdokkaana vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa.[59][60]

Kankkunen osallistui vuoden 2010 Neste Oil Ralliin Ford Focuksella ja sijoittui kahdeksanneksi. Kisan aikana Kankkunen ilmoitti kyseisen rallin jäävän hänen viimeiseksi rallikseen MM-tasolla.[61] Kisan jälkeen Kankkunen palkittiin Abu Dhabi Spirit of the Rally -erikoispalkinnolla, joka jaetaan johtajuudesta, rehtiydestä, kunnioituksesta tai hyvästä joukkuehengestä.[62] Vuonna 2010 Portugalin rallin historic-kulkueessa Kankkunen oli mukana BDA Escortilla ja kartanlukijana oli Nicky Gristlähde?.

Vuonna 2015 Kankkunen ajoi Valtra T234-traktorilla traktoreiden nopeusennätykseksi 130,165 kilometriä tunnissa. [63]

Tulokset rallin MM-sarjassa muokkaa

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Vuosi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Sijoitus Pisteet
1979 Juha Kankkunen Ford Escort RS2000 MON SWE POR KEN GRC NZL FIN
14
CAN ITA FRA GBR CIV 0
1982 Juha Kankkunen Opel Manta GT/E MON SWE POR KEN FRA GRC NZL BRA FIN
Kesk.
ITA CIV 0
Intereconomics GBR
Kesk.
1983 Toyota Team Europe Toyota Celica TCT MON SWE POR KEN FRA GRC NZL ARG FIN
6
ITA 19. 10
Premoto Toyota CIV
Kesk.
Toyota Team Great Britain GBR
7
1984 Toyota Team Europe Toyota Celica TCT MON SWE POR
Kesk.
KEN FRA GRC ARG FIN
5
ITA CIV 24. 8
Toyota New Zealand NZL
Kesk.
Toyota Team Great Britain GBR
Kesk.
1985 Westland Motors Toyota Celica TCT MON SWE POR KEN
1
FRA GRC 5. 48
Toyota New Zealand NZL
Kesk.
ARG
Toyota Team Europe FIN
Kesk.
ITA GBR
5
Premoto Toyota CIV
1
1986 Peugeot Talbot Sport Peugeot 205 Turbo 16 E2 MON
5
SWE
1
POR
Kesk.
KEN
5
FRA GRC
1
NZL
1
ARG
Kesk.
FIN
2
CIV ITA
Kesk.
GBR
3
USA
2
1. 118
1987 Martini Lancia Lancia Delta HF 4WD MON
2
SWE
3
POR
4
KEN FRA GRC
2
USA
1
NZL ARG FIN
5
CIV ITA GBR
1
1. 100
1988 Toyota Team Europe Toyota Supra Turbo MON SWE POR KEN
5
37. 8
Toyota Celica GT-Four ST165 FRA
Kesk.
GRC
Kesk.
USA NZL ARG FIN
Kesk.
CIV ITA
Kesk.
GBR
Kesk.
1989 Toyota Team Europe Toyota Celica GT-Four ST165 SWE MON
5
POR
Kesk.
KEN FRA
3
GRC
Kesk.
NZL ARG FIN
Kesk.
AUS
1
ITA
5
CIV GBR
3
3. 60
1990 Martini Lancia Lancia Delta Integrale 16V MON
Kesk.
POR
3
KEN
2
FRA GRC
2
NZL ARG
Kesk.
FIN
5
AUS
1
ITA
2
CIV GBR
Kesk.
3. 85
1991 Martini Lancia Lancia Delta Integrale 16V MON
5
SWE POR
4
KEN
1
FRA GRC
1
NZL
2
ARG
4
FIN
1
AUS
1
ITA
Kesk.
CIV ESP
2
GBR
1
1. 150
1992 Martini Racing Lancia Delta HF Integrale MON
3
SWE POR
1
KEN
2
FRA GRC
2
NZL ARG FIN
2
AUS
2
ITA
2
CIV ESP
2
GBR
3
2. 134
1993 Toyota Castrol Team Toyota Celica Turbo 4WD MON
5
SWE
2
POR KEN
1
FRA GRC
Kesk.
ARG
1
NZL
5
FIN
1
AUS
1
ITA ESP
3
GBR
1
1. 135
1994 Toyota Castrol Team Toyota Celica Turbo 4WD MON
2
POR
1
KEN
Kesk.
FRA
4
GRC
3
ARG
Kesk.
NZL
2
FIN
9
3. 93
Toyota Celica GT-Four ST205 ITA
7
GBR
2
1995 Toyota Castrol Team Toyota Celica GT-Four ST205 MON
3
SWE
4
POR
2
FRA
10
NZL
3
AUS
3
ESP
Kesk.
GBR DSQ 62
1996 Toyota Castrol Team Sweden Toyota Celica GT-Four ST205 SWE
4
KEN 7. 37
Toyota Team Australia IDN
3
GRC ARG
Team Toyota Castrol Finland FIN
2
AUS ITA ESP
1997 Ford Motor Co Ford Escort WRC MON SWE KEN POR ESP FRA ARG
Kesk.
GRC
2
NZL
3
FIN
2
IDN
2
ITA
6
AUS
Kesk.
GBR
2
4. 29
1998 Ford Motor Co Ford Escort WRC MON
2
SWE
3
KEN
2
POR
7
ESP
Kesk.
FRA
9
ARG
3
GRC
3
NZL
4
FIN
3
ITA
Kesk.
AUS
5
GBR
2
4. 39
1999 Subaru World Rally Team Subaru Impreza WRC99 MON
2
SWE
6
KEN
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
6
FRA ARG
1
GRC
Kesk.
NZL
2
FIN
1
CHN
4
ITA
6
AUS
Kesk.
GBR
2
4. 44
2000 Subaru World Rally Team Subaru Impreza WRC99 MON
3
SWE
6
KEN
2
8. 20
Subaru Impreza WRC2000 POR
Kesk.
ESP
Kesk.
ARG
4
GRC
3
NZL
Kesk.
FIN
8
CYP
7
FRA ITA AUS
Kesk.
GBR
5
2001 Hyundai Castrol WRT Hyundai Accent WRC2 MON SWE POR ESP ARG CYP GRC KEN FIN
Kesk.
NZL ITA FRA AUS GBR 0
2002 Hyundai Castrol WRT Hyundai Accent WRC2 MON SWE
8
FRA ESP 14. 2
Hyundai Accent WRC3 CYP
Kesk.
ARG
7
GRC
Kesk.
KEN
8
FIN
Kesk.
GER ITA NZL
5
AUS
Kesk.
GBR
9
2010 Stobart M-Sport Ford Rally Team Ford Focus RS WRC 08 SWE MEX JOR TUR NZL POR BUL FIN
8
GER JPN FRA ESP GBR 16. 4

MM-osakilpailuvoitot muokkaa

  • 1985: Kenia, Norsunluurannikko
  • 1986: Ruotsi, Kreikka, Uusi-Seelanti
  • 1987: Yhdysvallat, Iso-Britannia
  • 1989: Australia
  • 1990: Australia
  • 1991: Kenia, Kreikka, Suomi, Australia, Iso-Britannia
  • 1992: Portugali
  • 1993: Kenia, Argentiina, Suomi, Australia, Iso-Britannia
  • 1994: Portugali
  • 1999: Argentiina, Suomi

Lähteet muokkaa

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 7. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 8. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2830-8. (takakannessa ISBN 951-20-2930-8)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 9. Sporttikustannus, 1988. ISBN 951-8920-00-1.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 10. Sporttikustannus, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 11. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 12. Spartakus, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 13. Spartakus, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 14. Sporttikustannus, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  • Siukonen, Markku & Ruohonen, Eeva-Liisa: Urheilun vuosikirja 15: urheilutieto. Sporttikustannus, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1995. ISSN 0358-9536.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 13. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 14, 22. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 27, 44. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Kankkunen, Juha juwra.com. Viitattu 9.12.2023. (englanniksi)
  2. a b Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 186
  3. Siukonen 15, 1994, s. 31
  4. Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 124
  5. Siukonen 15, 1994, s. 24
  6. Siukonen 19, 1998, s. 30
  7. Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 74
  8. Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 153
  9. Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 218
  10. Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 165, 218
  11. a b Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 230
  12. Rallye San Remo 1986 juwra.com. Viitattu 20.12.2022. (englanniksi)
  13. Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 170–171
  14. Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 183, 187
  15. McRae's Magic Moments: We remember the 1995 WRC champion wrc.com. 14.9.2017. Viitattu 10.5.2023. (englanniksi)
  16. Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 230
  17. Dakar Retrospective 1979-2007 (PDF) Arkistoitu . Viitattu 20.6.2023. (englanniksi)
  18. Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 167–168
  19. Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 163
  20. Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 254
  21. Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 190
  22. Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 211
  23. Siukonen & Ahola 11, 1990, s. 249
  24. Siukonen & Ahola 12, 1991, s. 233
  25. Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 245
  26. Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 80
  27. Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 152
  28. Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 16
  29. a b Siukonen 14, 1993, s. 269
  30. Siukonen 14, 1993, s. 114
  31. Siukonen 14, 1993, s. 216
  32. a b Siukonen 15, 1994, s. 244
  33. Siukonen 15, 1994, s. 163
  34. Siukonen 15, 1994, s. 30
  35. Ari Mäntylä: Juha Kankkuselle gallialainen kukko ja oma tie (Julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 4.12.1993) Keskisuomalainen. 7.12.2013. Viitattu 16.10.2019.
  36. a b Siukonen 16, 1995, s. 249
  37. Siukonen 16, 1995, s. 110
  38. Siukonen 16, 1995, s. 177
  39. Siukonen 16, 1995, s. 186
  40. a b Siukonen 17, 1996, s. 226
  41. Siukonen 17, 1996, s. 151
  42. Siukonen 17, 1996, s. 171
  43. Kyllönen 1996, s. 13
  44. a b Siukonen 18, 1997, s. 240
  45. Kyllönen 1996, s. 19
  46. Kyllönen 1996, s. 177
  47. Siukonen 19, 1998, s. 176
  48. Kyllönen 1997, s. 14, 22
  49. a b Siukonen 19, 1998, s. 263
  50. Siukonen 19, 1998, s. 123
  51. Siukonen 20, 1999, s. 245
  52. Siukonen 21, 2000, s. 312
  53. Siukonen 22, 2001, s. 238
  54. Kyllönen 2001, s. 27
  55. Kyllönen 2001, s. 44
  56. Siukonen 24, 2003, s. 212–213
  57. Alkoholismi ja masennus yllättivät Juha Kankkusen - "Tienatut rahat eivät lämmitä yhtään" yle.fi. Viitattu 30.7.2017.
  58. MTV3.fi – Todt palkkasi Kankkusen FIA:n rallikonsultiksi. Viitattu 12.1.2010
  59. Kankkunen kokoomuksen ehdokkaaksi eurovaaleihin Turun Sanomat. 10.3.2004. Viitattu 30.7.2021.
  60. Europarlamenttivaalit 13.6.2004 - Ehdokkaat - Koko maa 13.6.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 30.7.2021.
  61. MTV3.fi – Kankkunen: Tämä oli viimeinen kerta. Viitattu 2.8.2010
  62. MTV3.fi – Juha Kankkunen sai erikoispalkinnon. Viitattu 2.8.2010
  63. Teppo Komulainen: Rallimestari kiidätti traktoria yli 130 km/h – uusi ME 7.4.2015. Savon Sanomat. Arkistoitu 13.4.2015. Viitattu 7.4.2015.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juha Kankkunen.
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juha Kankkunen.