Avaa päävalikko

HMS Melbreak (viirinumero L73) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Melbreak
HMS Melbreak FL3416.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 23. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 5. maaliskuuta 1942
Palveluskäyttöön 10. lokakuuta 1942
Palveluskäytöstä romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1070 t (kuiva)
1458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kaksinaulaista QF Mk VIII tykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 21" (533 mm) torpedoputkea
4 syvyyspomminheittäjää ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

Alus tilattiin 28. heinäkuuta 1940 Swan Hunterilta Wallsendistä osana vuoden 1940 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 23. kesäkuuta työnumerolla J4293 ja alus laskettiin vesille 5. maaliskuuta 1941. Alus valmistui 10. lokakuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Melbreak läpäisi valmistajan koeajot ja se määrättiin palvelukseen 15. Hävittäjälaivueeseen. Valmistuttuaan 10. lokakuuta alus aloitti hyväksyntätestit, joiden päätyttyä se siirtyi Scapa Flowhun varustettavaksi ja koulutukseen. Marraskuussa alus siirtyi koulutuksen päätyttyä laivueeseensa Plymouthiin, jossa se aloitti saattueiden suojaamisen sekä partioinnin Kanaalin ja lounaisen reitin alueella.[1]

Alus saattoi 30. tammikuuta 1943 taisteluristeilijä HMS Renownia sekä lentotukialuksia HMS Furiousia ja HMS Illustriousia Clydeen, jonne se saapui 4. helmikuuta. Tehtävästä vapuduttuaan alus palasi Plymouthiin jatkaen tehtävissään laivueessa. Alukselle kuormattiin kesäkuussa tarvikkeita kuljetettaksi Välimerelle. Se lähti Gibraltarin ja Casablancan kanssa Maltalle. Alus palasi Gibraltarilta Britteinsaarille osana saattuetta XK9.[1]

Liityttyään laivueeseensa Plymouthissa alus jatkoi sen mukana saattueiden suojaamista ja partiointia. Se määrättiin 9. heinäkuuta HMS Wensleydalen ja Norjan laivaston KNM Glaisdalen kanssa häiritsemään Norjan rannikkoliikennettä. Seuraavana päivänä 45 merimailia Ushantista koilliseen taistelussa Saksan laivaston saattueen, johon kuuluivat miinanraivaajat M9, M10, M12, M48 ja M153, kanssa alus kärsi pahoja vaurioita. Alus määrättiin Plymouthiin palattuaan korjattavaksi Lontooseen, mistä se palasi 2. syyskuuta laivueeseensa.[1]

HMS Melbreak ja HMS Brissenden suojasivat 15. maaliskuuta 1944 saattuetta WP492, jolloin ne joutuivat taisteluun Lands Endin edustalla hyökänneitä Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Taistelussa vaurioitui hyökännyt S143. Alus siirrettiin 16. huhtikuuta erityistehtäviin.[1]

Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Tanatsiden ja rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa HMS Apollon miinanlaskua valmisteltaessa Normandian maihinnousua operaatio Maple-Hostile 23:ssa. Alus suojasi 19. huhtikuuta HMS Tanatsiden, HMS Wensleydalen, HMCS Haidan, HMS Ashantin sekä moottoritorpedoveneiden kanssa HMS ML10:n operaatio Maple-Hostile 24:n miinanlaskua, minkä päätyttyä alus vapautettiin erityistehtävästä ja se määrättiin varsinaisen maihinnousun läntisen maihinnousuosaston Force O:hon Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen HMS Tanatsiden ja HMS Talybontin kanssa.[1]

Toukokuussa HMS Melbreak palasi saattueiden suojaksi ja partiointiin ennen paluutaan kuun lopulla Normandian maihinnousuun määrättyyn osastoon Force O:n tulitukiosastoon Force C, jonka muuta alukset olivat mainittujen hävittäjien lisäksi taistelulaivat USS Texas ja USS Arkansas, risteilijä HMS Glasgow, kaksi Vapaan Ranskan laivaston risteilijää sekä joukko Yhdysvaltain laivaston hävittäjiä. Alus lähti kesäkuun alussa tulitukiosaston kokoamisen jälkeen osaston mukana Belfastista. Osasto jatkoi osaston mukana matkaansa 4. kesäkuuta Solentiin ja edelleen seuraavana päivänä Omaha rannan edustalle.[1]

Alus oli mukana tulittamassa 6. kesäkuuta sillanpäähän määritettyjä maaleja, minkä jälkeen se aloitti sillanpään suojaamisen estettäessä akselivaltojen alusten pääsy alueelle. Alus kohtasi 11. kesäkuuta Cap d'Antiferin edustalla alueelle pyrkiviä E-veneitä, jotka karkoitettiin alueelta. Alus jäi alueelle operaation päätyttyä 27. kesäkuuta suojatakseen saattueita.[1]

HMS Melbreak, HMS Cattistock, HMS Thornborough ja Vapaan Ranskan laivaston La Combattante taistelivat 7. heinäkuuta alueella kohtaamiensa E-veneiden kanssa. Alus kohtasi 22. heinäkuuta E-veneet S90, S132, S135 ja torpedoveneen T28 BOulognen ja Le Havren välillä. Elokuussa alus palasi laivueeseensa Plymouthissa.[1]

Alus taisteli 21. elokuuta sillanpään edustalla saattueen kimppuun hyökänneitä E-veneitä vastaan HMS Watchmanin ja HMS Foresterin kanssa. Alus oli 24. elokuuta HMS Retalickin ja rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa estämässä akselivaltojen joukkojen evakuointia Ranskan rannikkokaupungeista meritse, jolloin se kärsi lieviä vaurioita iskiessään evakuointisaattueeseen Cap d'Antiferin ja Fecampin välillä. Alus joutui 28. elokuuta tunnistamattoman lentokoneen maaliksi, jolloin 5 miestä sai surmansa ja 15 haavoittui lisäksi aluksen keulaan tuli vuoto.[1]

Satamaan palattuaan alus määrättiin korjattavaksi Barryyn, jossa ollessaan se määrättiin Sheernessiin 21. Hävittäjälaivueeseen. Alus palasi palvelukseen 11. marraskuuta ja se aloitti koeajojen päätyttyä matkansa uuteen laivueeseensa Sheernessiin. Alus suojasi saattueita ja partioi laivueensa mukana Pohjanmerellä, kunnes se ajoi karille 5. toukokuuta 1945. Seuraavana päivänä alus siirrettiin korjattavaksi Sheernessin telakalle.[1]

HMS Melbreak siirrettiin korjausten valmistuttua Chathamin reserviin. Osallistuttuaan 1953 kruunajaisten laivastokatselmukseen se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin 1956 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Graysiin Essexiin. Alus saapui hinattuna romuttamolle 22. marraskuuta.[1]

LähteetMuokkaa

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa