HMS Tanatside (viirinumero L69) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Tanatside
HMS Tanatside
HMS Tanatside
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow, Scotstoun
Kölinlasku 23. kesäkuuta 1941
Laskettu vesille 30. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön 4. syyskuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä Kreikan laivastolle 1946 nimellä Adrias
palautettu 1962
Loppuvaihe romutettu 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 1 070 t (standardi)
1 458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus
Aseistus 4 x QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 x QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena
3 x Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 x 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 3 x kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

Valmistus

muokkaa

Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 työnumerolla J1869 hätäohjelmassa Yarrow Shipbuildersilta Scotstounista Glasgowista, missä köli laskettiin 23. kesäkuuta 1941. Alus laskettiin vesille 30. huhtikuuta 1942 nimettynä Pohjois-Walesissa pidetyn ketunmetsästyksen mukaan ja valmistui 4. syyskuuta.[1]

Palvelus

muokkaa

Elokuussa 1942 alus määrättiin 15. hävittäjälaivueeseen. Telakalta valmistuttuaan alus läpäisi valmistajan testit. Se siirrettiin 4. syyskuuta hyväksyntäkokeisiin, jotka suoritettuaan sekä varustamisen päätyttyä alus siirrettiin Scapa Flow'hun, jossa sen koulutus aloitettiin osana Kotilaivastoa. Alus kolaroi 26. syyskuuta miinanraivaaja HMS Bramblen kanssa (58°13′N, 03°18′E), jolloin se vaurioitui. Se siirrettiin 28. syyskuuta Tynessä telakalle korjattavaksi.[1]

Telakalta alus palasi 28. lokakuuta, minkä jälkeen se palasi Scapa Flow'hun jatkamaan koulutustaan. Aluksen koulutus päättyi marraskuussa, minkä jälkeen se liittyi laivueeseensa Plymouthissa. Laivueen tehtävänä oli häiritä akselivaltojen rannikkoliikennettä sekä suojata saattueita Englannin kanaalissa ja lounaisen reitin alueella. 12. joulukuuta alus pysäytti HMS Egretin kanssa saksalaisen tankkerin SS Germanian, jonka miehistö upotti aluksensa ennen valtausta.[1]

Aluksen tehtävät saattueiden suojana jatkuivat, kunnes se kolaroi 23. lokakuuta 1943 SS Normanvillen kanssa. Se siirrettiin 25. lokakuuta Devonportin telakalle korjattavaksi. Alus palasi palvelukseen tammikuussa 1944, jolloin se palasi laivueeseensa jatkamaan saattueiden suojaamista.[1]

Helmikuussa taistellessaan Bretagnen rannikolla Saksan laivaston torpedoveneiden kanssa alus vaurioitui lievästi. Maaliskuussa se oli saattuepalveluksessa. Alus suojasi 17. huhtikuuta HMS Melbreakin ja rannikkojoukkojen moottoritorpedoveneiden kanssa miinaristeilijä HMS Apolloa, joka laski Normandian maihinnousun suojaksi miinoja operaatio Maple-Hostile23:ssa. Se suojasi 19. huhtikuuta uudelleen miinanlaskua Ranskan rannikolle operaatiossa Maple -hostile 24. Alus suojasi 25. huhtikuuta vielä kolmannen kerran miinanlaskua operaatio Maple - hostile 25:ssa Ranskan rannikolle, jolloin se joutui rannikkotykistön tuleen.[1]

Alus siirrettiin 4. toukokuuta HMS Talybontin ja HMS Melbreakin kanssa Yhdysvaltain laivaston johtamaan Normandian maihinnousun läntisen ryhmän Force O:hon. Seuraavana päivänä alus osallistui maihinnousuharjoituksiin. Kesäkuun alussa se liittyi Portlandissa Yhdysvaltain laivaston esikuntalaiva USS Anconiin ja sitä suojaaviin hävittäjiin ennen siirtymistä Force O:n osastoon I. Alus lähti 5. kesäkuuta Portlandista osastonsa mukana sillanpäähän ja saapui seuraavana päivänä Omaha rannan edustalle suojaamaan ankkuripaikkaa ja tukemaan maihinnousua. Alus vapautui 27. kesäkuuta operaatiosta, jolloin se palasi saattuepalvelukseen.[1]

Alus siirrettiin 12. heinäkuuta Bristolissa telakalle, mistä se vapautui 22. elokuuta palaten laivueeseensa Plymouthissa. Alus siirrettiin syyskuussa 21. hävittäjälaivueeseen Sheernessiin. Se vaurioitui 16. joulukuuta kolaroidessaan HMS Byronin kanssa.[1]

Alus siirrettiin Devonportin telakalle, mistä se vapautui 22. tammikuuta 1945. Aluksen saattuepalvelus Sheernessissä jatkui, kunnes se toukokuussa nimettiin Itäiseen laivastoon siirrettäväksi. Kesäkuussa alus siirrettiin Tarantoon, missä se siirrettiin telakalle.[1]

Aluksen huolto ei valmistunut ennen sotatoimien päättymistä, joten se pidettiin telakalla säilytyksessä. Vuonna 1946 alus lainattiin Kreikan kuninkaalliselle laivastolle, jossa se korvasi vuonna 1943 tuhoutuneen Adriaksen. Kreikassa Tanatside nimettiin Adriakseksi.[1]

Kreikka palautti elokuussa 1962 aluksen Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka sijoitti sen poistolistalle. Alus myytiin BISCOlle romutettavaksi. Se saapui tammikuussa 1964 romuttamolle Kreikassa.[1]

Lähteet

muokkaa
  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa