HMS Southwold (L10)

HMS Southwold (viirinumero L10) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Southwold
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 18. kesäkuuta 1940
Laskettu vesille 29. toukokuuta 1941
Palveluskäyttöön 9. lokakuuta 1941
Palveluskäytöstä upotettu 24. maaliskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 työnumerolla J6274 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 18. kesäkuuta 1940. Alus laskettiin vesille 29. toukokuuta 1941 ja valmistui 9. lokakuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

Lokakuussa 1941 alus siirtyi vastaanottotestien ja varustamisen jälkeen Scapa Flowhun, jossa se aloitti kouluttautumisen Kotilaivaston mukana. Alus määrättiin koulutuksen jälkeen liittymään Välimeren laivastoon.[1]

Alus liittyi 16. marraskuuta Clydessä saattueeseen WS12Z HMS Dulvertonin kanssa matkatakseen Hyväntoivonniemenreittiä Aleksandriaan. Alus saapui 24. marraskuuta saattueen mukana Freetowniin, josta se jatkoi 28. marraskuuta matkaansa. Alus erkani 14. joulukuuta saattueesta jatkaakseen matkaansa itsenäisesti. Se lähti 29. joulukuuta Mombasasta Adenin kautta Aleksandriaan.[1]

1942Muokkaa

Southwold liittyi 5. tammikuuta 1942 Aleksandriassa Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli saattueiden suojaaminen ja meriliikenteen valvonta. Alus osallistui laivueen mukana Tobrukin varuskunnan huoltamiseen ja joukkojen siirtoihin.[1]

Helmikuussa alus suojasi Malta saattuetta MW9B, joka joutui voimakkaaseen ilmahyökkäykseen. Saattue joutui palaamaan Aleksandriaan. Alus oli 20. maaliskuuta saattueen MW10 reitillä sukellusveneidentorjuntapartiossa HMS Avon Valen, HMS Beaufortin, HMS Dulvertonin, HMS Eridgen, HMS Heythropin ja HMS Hurworthin kanssa ennen saattueen lähtöä Aleksandriasta (operaatio MG1), minkä aikana Heythrop torpedoitiin Bardian edustalla. Seuraavana päivänä alus lähti Tobrukissa tankattuaan liittyäkseen saattueeseen MW10, kun saatiin tieto Italian laivaston osaston merellä olosta. Alus suojasi risteilijöitä HMS Cleopatra ja HMS Penelope, kun hävittäjät tekivät torpedohyökkäyksen Italian laivastoa vastaan. Se palasi saattueen suojaksi Italian laivaston vetäytyessä (Sirten lahden toinen taistelu). Saattue joutui tämän jälkeen ilmahyökkäykseen.[1]

Seuraavana päivänä ilmahyökkäykset jatkuivat. Saattueen kärsittyä pahoin ilmahyökkäyksissä sen alukset saivat määräyksen pyrkiä itsenäisesti satamaan. Southwold ja Beaufort määrättiin suojaamaan huoltoalus HMS Breconshireä. Southwold osui 24. maaliskuuta kovassa merenkäynnissa brittiläiseen miinaan pyrkiessään ohittamaan Breconshireä, joka oli vaurioitunut ilmahyökkäyksessä liikuntakyvyttömäksi. Hävittäjä kärsi pahoja vaurioita muun muassa suuren vuodon konehuoneeseen sekä sähkövoiman katoamisen. Hinaaja Ancient otti aluksen hinaukseen, mutta aluksen runko katkesi. Aluksen hitaasti vajotessa aaltoihin Dulverton pelasti sen eloonjääneet. Aluksen konehuoneen täyttyessä vedellä sai surmansa yksi upseeri ja viisi miehistönjäsentä.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa