Maltan saattueet

Liittoutuneiden huoltokuljetukset Maltalle toisessa maailmansodassa

Maltan saattueet olivat Britannian kuninkaallisen laivaston huoltotoimituksia Välimeren sotanäyttämöllä toisessa maailmansodassa. Saattueet käyttivät Gibraltarin salmea tai lähtivät Aleksandriasta, jonne alukset kulkivat Englannista Hyväntoivonniemen reittiä pitkin.

Kolme brittiläistä risteilijää operaatio Halberdissa.

Saattueiden suojaamisesta Välimerellä vastasivat Gibraltarille sijoitettu Force H ja Aleksandriaa tukikohtanaan pitävä Välimeren laivasto. Force H suojasi saattueita Bonin niemimaan länsipuolella ja Välimeren laivasto muuten.

Taustaa

muokkaa

Maltan sijainti puolessavälissä Gibraltarin ja Aleksandrian välistä merireittiä ja Sisilian ja Tunisian välissä sekä mahdollisuus vaikuttaa kuljetuksiin Italiasta Libyaan kulkeviin saattueisiin teki siitä merkittävän tukikohdan Välimeren alueen meriliikenteen valvontaan. Lisäksi Ison-Britannian Itä-Aasian yhteydet lyhenivät merkittävästi kuljettaessa Välimeren ja Suezin kanavan kautta eikä kierretty Afrikkaa.

Toisen maailmansodan alussa Välimeri oli hyvin rauhallista aluetta, koska pääosa alueista oli joko liittoutuneiden tai puolueettomien maiden hallussa. Lisäksi alueella oli ainoastaan kolme merkittävää laivastoa, joista Ranska ja Englanti olivat liittolaisia ja Italia oli sotaan liittymätön akselivaltio.

Ensimmäinen saattue GREEN 1 lähti 7. syyskuuta 1939 kello 20.00 Gibraltarilta kohti Aleksandriaa. Saattueessa oli 25 kauppa-alusta. Ensimmäinen saattue BLUE 1 lähti 9. syyskuuta Port Saidista. Tämän jälkeen saattueet kulkivat joka kahdeksas päivä. Saksalaisia kauppalaivoja oli 24. syyskuuta saarroksissa Espanjan ja Italian satamissa kaikkiaan 45.

Italian sodanjulistuksen jälkeen

muokkaa

Toisen maailmansodan alku käytiin pohjoisessa Euroopassa; Puolassa, Norjassa ja Tanskassa. Tällöin Italian osallistuminen taisteluihin liittolaisensa Saksan rinnalla oli merkityksetöntä. Sodan levittyä Ranskaan ja Ranskan puolustuksen luhistuessa Italia julisti sodan liittoutuneille 10. kesäkuuta 1940 ja hyökkäsi Ranskaan.

Välimeren sotilaallinen tilanne muuttui merkittävästi. Italian laivasto oli nyt maailman viidenneksi suurin. Ison-Britannian laivasto oli jäänyt yksin suojelemaan sekä Atlanttia että Välimerta. Ranskan laivaston pelättiin joutuvan akselivaltojen haltuun. Se kuitenkin estettiin iskuilla Ranskan laivastotukikohtiin. Isku puolestaan aiheutti melkein sotatilan Isoa-Britanniaa vastaan Välimerellä.

Saksan ilma-ase Välimerellä

muokkaa

X Ilma-armeijakunta

muokkaa

Saksan ilmavoimien kenraali Hans Geisler perusti X Ilma-armeijakunnan päämajan Taorminaan joulukuun lopulla 1940. Armeijakuntaan kuuluvat laivueet asettuivat Catanian, Comison, Marsalan, Trapanin, Palermon ja Reggio di Calabrian lentokentille. Kentillä toimi saksalaisten rinnalla Italian ilmavoimien pommikoneita (45) ja hävittäjiä (75). Lisäksi Sardiniaan oli sijoitettu 70 pommittajaa ja 25 hävittäjää. Tällöin alueella oli yhteensä noin 400 akselivaltojen lentokonetta.

Saattueet

muokkaa

Lisäksi oli vielä lentokonetäydennykset, joista osa suoritettiin lentämällä Välimereltä tukialukselta lähtien. Operaatioita suoritettiin 25, joiden kuluessa kuljetettiin 770 lentokonetta. Maltalle saatiin toimitettua koneista 718. Koneista menetettiin operaatioissa 40 ja 12 palasi tukialuksille.[1]

Lähteet

muokkaa
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0

Viitteet

muokkaa
  1. Polmar s. 532

Aiheesta muualla

muokkaa