Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Exmoor.

HMS Exmoor (viirinumero L61) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Saksan laivaston E-veneet upottivat 25. helmikuuta 1941 aluksen.

HMS Exmoor
HMS Exmoor
HMS Exmoor
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Newcastle-upon-Tyne
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 25. tammikuuta 1940
Palveluskäyttöön 18. lokakuuta 1940
Palveluskäytöstä upotettu 25. helmikuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (kuiva)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin Parsons Marine Steam Turbines Companylta osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Aluksen rungon valmistus tilattiin Vickers Armstrongin Tynesiden telakalta Newcastlesta. Sen köli laskettiin 8. kesäkuuta 1939 telakkanumerolla J4099 ja alus laskettiin vesille 25. tammikuuta 1940.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Exmoor otettiin palvelukseen 18. lokakuuta 1940 päällikkönään komentajakapteeni Robert Tindle Lampard[2] ja se liitettiin lyhyen koulutusjakson jälkeen Scapa Flowssa 16. Hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 6. marraskuuta HMS Pytchleyn kanssa SS Addan Färsaarille, mistä se palasi 11. marraskuuta Scapa Flowhun jatkamaan koulutustaan.[1]

Alus suojasi joulukuussa AMC Chitralia ja AMC Salopiania, kun ne siirtyivät valvonta-alueilleen. HMS Exmoor siirtyi Portsmouthiin suojaustehtävän päätyttyä. Alus suojasi tammikuussa modernisoidun taistelulaiva HMS Queen Elizabethin Portsmouthista Rosythiin valmistautumaan palvelukseen. Alus siirtyi edelleen Harwichiin aloittaakseen rannikkopartioiden suojaamisen Pohjanmerellä laivueensa mukana.[1]

HMS Exmoor suojasi 23. helmikuuta saattuetta FN417 Thamesin suistosta Methiliin Fifeen yhdessä Kingfisher-luokan partioveneen HMS Shearwaterin kanssa. Saattue joutui 25. helmikuuta Lowestoftin edustalla Saksan laivaston E-veneiden hyökkäyksen kohteeksi. Aluksen perässä tapahtui räjähdys, mikä aiheutti pahoja rakenteellisia vaurioita ja tuhosi polttoaineensyötön. Valuva polttoaine syttyi palamaan leviten nopeasti. HMS Exmoor kaatui, minkä jälkeen se upposi kymmenessä minuutissa vieden mukanaan neljä upseeria ja 100 miehistönjäsentä.[1][2]

HMS Shearwater ja troolari HMT Commander Evans pelastivat merestä aluksen eloonjääneet, jotka kuljetettiin Yarmouthiin. HMS Exmooriin joko osui E-vene S30:n (Klaus Feldt) laukaisema torpedo tai sitten alus osui miinaan.[1] Aluksen hylky on suojeltuhautamuistomerkki.

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa