HMS Haydon
HMS Haydon (viirinumero L75) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
| HMS Haydon | |
|---|---|
 HMS Haydon |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow |
| Kölinlasku | 1. toukokuuta 1941 |
| Laskettu vesille | 2. huhtikuuta 1942 |
| Palveluskäyttöön | 24. lokakuuta 1942 |
| Loppuvaihe | romutettu 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 070 t (standardi) 1 458 t (max) |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 10,16 m |
| Syväys | 3,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua (50 km/h) |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina 2 × 21" (533 mm) torpedoputkea 4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia |
Valmistus muokkaa
- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 työnumerolla J4299 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. 1940 War Emergency Programme) Vickers Armstrongilta Wallsendistä Newcastle on Tynestä, missä köli laskettiin 1. toukokuuta 1941. Alus laskettiin vesille 2. huhtikuuta 1942, jolloin se nimettiin Northumberlandissa pidetyn ketunmetsästyksen mukaan. Alus valmistui 24. lokakuuta.[1]
Palvelus muokkaa
Lokakuussa 1941 alus määrättiin 5. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi koeajojen, varustamisen ja Scapa Flowssa pidetyn koulutuksen päätyttyä. Alus liittyi 18. joulukuuta Clydessä saattueen WS25 avomerisuojaukseen HMS Badsworthin, HMS Wolverinen, HMS Quilliamin, HMS Rockwoodin sekä apuristeilijöiden (engl. Armed Merchant Cruiser, AMC) HMS Carnarvon Castlen ja HMS Cheshiren kanssa. Alus erkani 24. joulukuuta saattueesta Badsworthin ja Wolverinen kanssa matkatakseen Gibraltarille laivueeseensa.[1]
Vuoden 1943 alusta Haydon suojasi saattueita läntisellä Välimerellä. Alus liittyi 9. helmikuuta Yhdysvalloista saapuneeseen saattueeseen UGS5 Yhdysvaltain laivaston sukellusveneentorjunta-alusten PC471 ja PC474 kanssa. Alus siirrettiin maaliskuussa Algeriin sijoitettuun 22. hävittäjälaivueeseen suojaamaan rannikkosaattueita sekä tukemaan maavoimien operaatioita. Alus suojasi saattuetta KMS15/UGS8, joka joutui 13. toukokuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-616 hyökkäyksen kohteeksi Gibraltarin ja Oranin välillä. Alus hyökkäsi tuloksetta muiden paikalla olleiden alusten kanssa sukellusveneen kimppuun onnistuen väistämään sukellusveneen laukaisemat torpedot.[1]
Kesäkuussa alus siirrettiin Oraniin sijoitettuun 59. hävittäjäviirikköön, jonka mukana alus määrättiin Sisilian maihinnousuun. Alus sijoitettiin saattajaryhmä S:ään suojaamaan saattueita, tukemaan maajoukkoja sekä partiotehtäviin. Alus siirtyi Algeriin suojatakseen sillanpäähän saattueen KMS18. Alus lähti 5. heinäkuuta saattueen mukana Algerista. Se erkani 8. heinäkuuta saattueesta tankatakseen, minkä jälkeen se palasi saattueen suojaksi. Saavuttuaan 10. heinäkuuta sillanpäähän alus siirtyi tulitukitehtävään.[1]
Syyskuussa alus siirrettiin Algeriin sijoitettuun saattajaryhmä 50:een, jonka mukana se määrättiin tukemaan Italiaan tehtävää maihinnousua. Alus suojasi lentotukialusryhmää, kunnes se siirrettiin lokakuussa itäiselle Välimerelle tukemaan Italian antauduttua Egeanmeren saarten haltuunottoa. Alus siirrettiin joulukuussa Maltalle saattueiden suojaamistehtäviin. Tammikuussa 1944 alus liittyi Maltalla 18. hävittäjälaivueeseen suojaamaan keskisen Välimeren saattueita sekä torjumaan sukellusveneitä, kunnes se heinäkuussa määrättiin tukemaan Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa Etelä-Ranskan maihinnousua. Elokuussa alus suojasi täydennyssaattueita, kunnes se vapautettiin operaatiosta. Alus palasi laivueeseensa ja Kuninkaallisen laivaston alaisuuteen. Alus jatkoi laivueen mukana saattueiden suojaamista keskisellä Välimerellä, kunnes se määrättiin syyskuussa palaamaan kotimaahan.[1]
Lokakuussa alus aloitti kotimatkansa liittyäkseen Sheernessissä 21. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se aloittaisi Pohjanmeren ja Kanaalin saattueiden suojaamisen. Alus suojasi laivueen mukana saattueita, joiden määrä alueella lisääntyi Atlantin saattueiden kulkiessa ilmauhan poistuttua Kanaalin kautta. Alus määrättiin toukokuussa 1945 Itäiseen laivastoon Maltalla tehtävän huollon jälkeen. Alus siirrettiin Maltalla kesäkuussa telakalle, mistä se palasi elokuussa aloittaen valmistautumisen siirtoon.[1]
Japanin antauduttua alus pysyi Välimerellä liitettynä 3. hävittäjälaivueeseen. Alus palveli Maltalla heinäkuuhun 1947, jolloin se vaurioitui pahoin aluksella syttyneessä tulipalossa. Korjausten jälkeen alus poistettiin palveluksesta ja se sijoitettiin Chathamissa reserviin vuoden 1947 lopulla. Alus makasi Sheernessissä seuraavan vuoden ennen siirtoaan Hartlepooliin, jossa aluksen sotamateriaali varastoitiin. Alus siijoitettiin maaliskuussa 1958 poistolistalle ja se myytiin 17. toukokuuta BISCOlle, joka siirsi aluksen romuttamisen Clayton and Davielle. Alus hinattiin 18. toukokuuta Dunston-on-Tyneen romutettavaksi.[1]
Lähteet muokkaa
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
- English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |