HMS Hursley (viirinumero L84) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus siirrettiin 1943 Kreikan laivastolle nimettynä Kritiksi.

HMS Hursley
HMS Hursley
HMS Hursley
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company, Hebburn
Kölinlasku 21. joulukuuta 1940
Laskettu vesille 25. heinäkuuta 1941
Palveluskäyttöön 2. huhtikuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä Kreikan laivastolle 1943 nimellä Kriti
palautettu 1959
Loppuvaihe romutettu 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä 164
Aseistus
Aseistus 6 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä
6 × syvyyspomminheitintä

Valmistus muokkaa

Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. War Emergency Programme) Hebburnistä Hawthorn Leslie and Companyltä, missä köli laskettiin 21. joulukuuta 1940 työnumerolla J4139. Alus laskettiin vesille 25. heinäkuuta 1941 nimettynä Hampshiressä pidetyn ketunmetsästyksen mukaan. Alus valmistui 2. huhtikuuta 1942.[1]

Palvelus muokkaa

Maaliskuussa 1942 alus määrättiin Itäisen laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi koeajojen loppuunsaattamiseksi ja varustettavaksi Scapa Flowhun, missä se liitettiin koulutettavaksi Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi HMS Escapaden, HMS Faulknorin, HMS Inglefieldin, HMS Marnen, HMS Martinin, HMS Oribin, HMS Punjabin, HMS Belvoirin, HMS Lamertonin, HMS Middletonin, USS Madisonin, USS Plunkettin, USS Wilsonin ja USS Wainwrightin kanssa taistelulaivoja HMS King George V:tä ja USS Washingtonia, lentotukialus HMS Victoriousia, risteilijöitä HMS Kenya ja USS Wichita suojattaessa Neuvostoliittoon matkannutta saattuetta PQ15 ja sieltä palannutta QP11. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi Clydeen liittyäkseen saattueeseen WS19.[1]

Alus liittyi 11. toukokuuta HMS Mauritiuksen, HMS Carnarvon Castlen ja Belvoirin kanssa saattueen WS19 valtamerisuojaukseksi. Alus erkani 22. toukokuuta Freetowniin saavuttuaan saattueesta ja liittyi siihen uudelleen 25. toukokuuta jatkettaessa matkaa Hyväntoivonniemelle. Alus jatkoi 5. kesäkuuta matkaansa saattueen mukana Durbaniin, vaikka muu suojue poistui Kapkaupunkiin. Alus lähti 14. kesäkuuta Durbanista Belvoirin kanssa liittyäkseen saattueeseen, mistä se erkani 23. kesäkuuta tankatakseen Mombasassa. Aluksen määränpää vaihtui Aleksandriaksi, kun se lainattiin Välimeren laivaston 5. Hävittäjälaivueelle. Alus liittyi 29. kesäkuuta Aleksandriassa uuteen laivueeseensa.[1]

Alus suojasi laivueen mukana itäisen Välimeren saattueita. Alus suojasi 25. heinäkuuta Belvoirin kanssa vaurioituneen sukellusveneen HMS Porpoisen paluun Port Saidiin. Se osallistui 29. elokuuta Abu Dabban tulitukseen, jolloin se kärsi lieviä vaurioita ilmahyökkäyksessä.[1]

Alus suojasi 14. syyskuuta HMS Aldenhamin kanssa Aleksandriasta hinaaja HMS Brigandin, jonka tehtävänä oli noutaa Tobrukin edustalla ilmahyökkäyksessä vaurioituneet risteilijä HMS Coventry ja hävittäjä HMS Zulu. Hinauksen aikana tapahtuneessa ilmahyökkäyksessä Zulu upposi.[1]

Alus osallistui lokakuussa kahteen maavoimien operaatioita Lightfootia ja Superchargea tukevaan operaatioon. Alus suojasi 17. marraskuuta Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Croomen, HMS Dulvertonin, HMS Exmoorin, Belvoirin, HMS Hurworthin, HMS Tetcottin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa Maltalle matkannutta operaatio Stoneagen saattuetta MW13. Seuraavana päivänä saattue joutui ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Arethusaan osui torpedo pakottaen sen palaamaan Aleksandriaan. Hursley erkani 19. marraskuuta Maltalle saavuttua saattueesta palaten suojauksen mukana Aleksandriaan. Alus saapui 21. marraskuuta Port Saidiin.[1]

1943 muokkaa

Tammikuussa 1943 alus tuki laivueen mukana maavoimien etenemistä sekä suojasi rannikkosaattueita. Alus upotti 14. tammikuuta HMS Pakenhamin kanssa Italian laivaston sukellusveneen R.Smg Narvalon, joka oli kuljettamassa ammuksia ja polttoainetta Tripoliin.[1]

Alus suojasi saattuetta XT3 Aleksandriasta Tripoliin. Se upotti 19. helmikuuta Benghazista luoteeseen HMS Isiksen ja lentokoneiden kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-562 (32°57′N, 20°05′E). Helmikuun lopulla alus siirrettiin Välimeren laivaston 22. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus esti 8. toukokuuta Aldenhamin, Dulvertonin, Lamertonin, HMS Wiltonin, HMS Zetlandin ja Kreikan laivaston Kanariksen kanssa askelivaltojen joukkojen evakuoinnin Tunisiasta Sisiliaan operaatio Retributionissa. Se osallistui 12. toukokuuta Aldenhamin ja Kanariksen kanssa Tunisian rannikon edustalla Zembran maihinnousuun, minkä jälkeen alus vei Maltalle saarella vangitut akselivaltojen sotilaat.[1]

Alus määrättiin kesäkuun lopulla Sisilian maihinnousuun ja se liitettiin heinäkuussa itäisen tukiosaston saattajaryhmä R:ään. Alus purjehti Aleksandriaan, josta se lähti 6. heinäkuuta saattueen MWF36 mukana merelle. Seuraavana päivänä alus palasi Aleksandriaan, josta se lähti 9. heinäkuuta saattueen MWS36 mukana merelle. Saattueesta erottuaan alus matkasi Syrakusaan, mistä se tuki laivueen mukana maajoukkojen taistelua sekä suojasi alueen saattueita.[1]

Syyskuussa alus vapautui operaatiosta ja liitettiin Italian antauduttua Levantin Hunt-laivueeseen tukemaan Egeanmeren saarten miehitystä. Aluksen tukikohtana oli Aleksandria.[1]

Alus suojasi 16. lokakuuta HMS Pennin, HMS Jerviksen ja Kreikan laivaston Miaouliksen kanssa risteilijä HMS Auroraa. Osaston tehtävänä oli estää Kalymnoksen ja Leroksen itäpuolella saksalaisten joukkojen siirrot. Alukset kohtasivat Italian laivaston E-veneitä ja sluupin Port Aktin edustalla, jolloin ne upottivat saattajana toimineen Uj 2109:n. Osasto joutui ilmahyökkäykseen kyeten vetäytymään ilman vaurioita toimittaen täydennyksiä Lerokselle.[1]

Seuraavana päivänä alus makasi valoisan ajan osaston mukana ankkurissa Turkin aluevesillä, minkä jälkeen osasto tuki maajoukkojen taistelua tykkitulella. 18. lokakuuta osasto oli jälleen valoisan ajan Turkin vesillä, minkä jälkeen Hursley tiedusteli Pserimoksen edustalla sekä tulitti Kosin rannikkoa saaden osuman rannikkotykistön tulessa.[1]

Alus lähti 19. lokakuuta osaston mukana Scarpantosta Aleksandriaan, jossa se siirrettiin seuraavana päivänä telakalle. Alus lähti 23. lokakuuta Auroran ja Aldenhamin kanssa merelle. Aluksille kuormattiin seuraavana päivänä risteilijä HMS Phoebelta joukkoja vietäväksi seuraavana yönä Lerokselle. Alus palasi operaatiosta vapauduttuaan Aleksandriaan.[1]

Alus siirrettiin 22. joulukuuta Kreikan laivastolle, joka nimesi sen Kritiksi. Sen laivueena kuitenkin säilyi 22. hävittäjälaivue. Kreikka palautti aluksen Britannialle 12. joulukuuta 1959, jolloin se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin romutettavaksi 27. huhtikuuta 1960 Kreikassa ja se hinattiin romuttamolle vielä samana vuonna.[1]

Lähteet muokkaa

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa