Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Isis (viirinumero D87) oli Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Isis
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow Shipbuilders, Scotstoun
Kölinlasku 6. helmikuuta 1936
Laskettu vesille 12. marraskuuta 1936
Palveluskäyttöön 2. kesäkuuta 1937
Poistui palveluskäytöstä uponnut osuttuaan miinaan 20. heinäkuuta 1944
Tekniset tiedot
Uppouma 1 391 t (standardi)
1 918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
10 × 21" (533 mm) torpedoputkea
60 × miinaa
1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia

Valmistus muokkaa

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin lokakuussa 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa Yarrowinn telakalta Scotstounista, missä köli laskettiin 5. helmikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 12. marraskuuta samana vuonna ja valmistui 2. kesäkuuta 1937, jolloin sen tilauksen mukaiset valmistuskustannukset olivat 259 377 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus muokkaa

Toisen maailmansodan alkaessa alus oli Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueessa, jonka mukana se siirrettiin 5. syyskuuta 1939 läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan saattueita. Alus lähti 7. syyskuuta Gibraltarilta Plymouthiin. Alus aloitti 11. syyskuuta saattueiden suojaamisen.[1]

Alus suojasi saattueita ja teki sukellusveneentorjuntamatkoja, kunnes se siirrettiin 19. lokakuuta Falmouthissa telakalle huoltoon. Se jatkoi 25. lokakuuta saattuetehtävissä palattuaan huollosta. Alus valtasi saksalaisen saarronmurtajan SS Leanderin, joka esiintyi venäläisenä SS Metallistina. Se yritti 15. marraskuuta Hebridien vesillä hinata Saksana laivaston sukellusvene U-41:n 11. marraskuuta torpedoimaa tankkeri SS Arne Kjodea, mutta hinauksen epäonnistuttua upotti tankkerin torpedolla.[1]

Alus suojasi 4. tammikuuta 1940 HMS Faulknorin kanssa miinaan ajanutta taistelulaiva HMS Nelsonia korjattavaksi Clydestä Portsmouthiin. Alus siirrettiin 8. helmikuuta Falmouthissa telakalle, josta se palasi 12. maaliskuuta aloittaen palveluksensa laivueessa seuraavana päivänä. Se määrättiin 31. maaliskuuta suojaamaan apumiinalaiva HMS Teviot Bankia, joka laski miinoja Norjan rannikolle Stadtlandetin edustalle.[1]

Alus lähti 5. huhtikuuta Norjan rannikolle osana Force MS:ää. Operaatio peruutettiin kaksi päivää myöhemmin, kun havaittiin Saksan laivaston osasto Heligoland Bightissa matkalla Norjaan. Osasto joutui ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus oli 16. huhtikuuta ensimmäisenä brittilaivaston aluksena Tromssassa. Se joutui tulitaisteluun Trondheimin vuonon rannikkotykistön kanssa, mutta ei kärsinyt vaurioita.[1]

Alus osui 8. toukokuuta Balangan vuonossa hylkyyn, jolloin sen molemmet potkurit vaurioituivat. HMS Ilex hinasi liikuntakyvyttömän aluksen Skjelfjordiin odottamaan siirtoa kotimaahan. Alus hinattiin 15. toukokuuta Greenockiin, jonne se saapui kaksi päivää myöhemmin. Hinaaja Buccaneer siirsi 22. toukokuuta aluksen Falmouthiin, jolloin niiden suojana oli HMS Witch. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Falmouthissa telakalle tilapäiskorjauksia varten. Se siirrettiin 15. kesäkuuta Devonportin telakalle viimeisteltäväksi.[1]

Koeajojen päätyttyä alus palasi 20. syyskuuta Scapa Flowhun koulutettavaksi ennen laivueeseen liittymistään. Koulutusjakso päättyi lokakuussa, jolloin alus aloitti saattuepalveluksen. Se lähti lokakuun viimeisenä päivänä Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi 6. marraskuuta aloittaen saattueiden suojaamisen. Alus liittyi 7. marraskuuta Force H:hon saattuetehtäviin operaatio Coatiin, josta vapauduttuaan se palasi 12. marraskuuta laivueeseensa.[1]

Laivueen mukana alus suojasi saattueita Gibraltarin ja Freetownin välillä, kunnes se liitettiin 20. joulukuuta Force H:hon operaatio Hideen. Alus oli operaation Group II:ssa HMS Duncanin, HMS Encounterin, HMS Wishartin ja HMS Jaguarin kanssa suojaten taistelulaiva HMS Malayaa sekä saattueen MG1 Maltalta Gibraltarille. Alus palasi 25. joulukuuta laivueeseensa. Alus suojasi saattueita kotimaan ja Freetownin välisellä reitillä, kunnes se siirrettiin helmikuun alussa 1941 Force H:hon. Alus suojasi 6. helmikuuta Duncanin, HMS Firedraken ja HMS Jupiterin kanssa HMS Ark Royalia. Alukset muodostivat operaatio Grogin Group III:n, jonka tehtävänä oli iskeä Livornoon. Alus palasi 10. helmikuuta laivueeseensa.[1]

Alus pelasti 20. helmikuuta ilmavoimien lentoveneen miehistön Marokon rannikolta Cape Spartelin edustalta. Se määrättiin Välimeren laivastoon Aleksandriaan. Alus suojasi saattuetta Hyväntoivonniemen reittiä Aleksandriaan ylittäen päiväntasaajan 6. maaliskuuta. Alus poikkesi St. Helenalla Encounterin kanssa. Se erkani saattueesta osallistuakseen sotatoimiin Italian Somalimaassa. Se tulitti Dantea, mutta satama oli tyhjä.[1]

Huhtikuussa alus jatkoi matkaansa Aleksandriaan, jossa se liittyi 9. huhtikuuta 2. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 15. huhtikuuta Kreikkaan operaatio Lustren saattueen, joka joutui kaksi päivää myöhemmin ilmahyökkäykseen ja uudelleen päivää myöhemmin. Alus suojasi 20. huhtikuuta Pireuksesta palaavaa saattuetta, joka joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen. Alus suojasi 24. huhtikuuta tankkeri RFA Brambleleafin Sudanlahteen Kreetalle.[1]

Alus evakuoi 27.-30. huhtikuuta laivaston mukana liittoutuneiden joukkoja Kreikasta. Alus laski 1. toukokuuta evakuoituja joukkoja maihin Port Saidissa. Se suojasi 6. toukokuuta saattuetta Egyptiin sekä Maltalle saattuetta MW7 operaatio Tiikerissä (MD4). Se suojasi 9. toukokuuta Maltalta Aleksandriaan palaavaa saattuetta, joka joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen. Alus suojasi 12. toukokuuta saattuetta Sudanlahteen, josta se suojasi 15. toukokuuta SS Lossiebankin ja SS Niew Zeelandin Aleksandriaan. Alus määrättiin 20. toukokuuta tukemaan joukkojen taistelua ja mahdollisesti evakuoimaan ne Kreetalta. Se suojasi 23. toukokuuta Aleksandriaan palaavia aluksia. Alukselle kuormattiin seuraavana päivänä Aleksandriassa joukkoja vietäväksi Kreetalle, mutta se ei kyennyt laskemaan niitä maihin. Alus palasi 25. toukokuuta Aleksandriaan.[1]

Alus määrättiin 5. kesäkuuta Syyrian rannikolle operaatio Exporteriin, jonne se lähti kaksi päivää myöhemmin aloittaen 8. kesäkuuta partioinnin ja maihinnousun suojaamisen. Seuraavana päivänä alus tulitti maakohteita ja taisteli HMS Januksen, HMS Jackalin ja HMS Hotspurin kanssa Vichyn Ranskan laivaston hävittäjiä Guépardia ja Valmyä vastaan. Taistelun tuloksena ranskalaisalukset vetäytyivät alueelta ja Janus vaurioitui.[1]

Alus tulitti 10.-14. kesäkuuta maakohteita. Se joutui 15. kesäkuuta Syyrian rannikolla ilmahyökkäykseen suojatessaan HMS Defenderin kanssa risteilijä HMS Phoebea. Alus vaurioitui pahoin kahdesta lähelle osuneesta pommista. Se oli 20. kesäkuuta Haifassa korjattavana, mistä alus hinattiin 26. kesäkuuta Aleksandriaan. Alus siirrettiin 29. kesäkuuta Aleksandriassa korjattavaksi telakalle. Alus lähti 6. elokuuta Singaporeen hinaten HMS Nubiania. Alukset olivat 14. elokuuta Adenissa, josta ne jatkoivat 20. syyskuuta matkaansa Bombayhin. Alukset saapuivat 27. elokuuta Bombayhin, josta ne jatkoivat 2. lokakuuta matkaansa Colombon kautta Penangiin. Alukset saapuivat 12. lokakuuta Singaporeen, jossa ne siirrettiin seuraavana päivänä telakalle.[1]

Alus vaurioitui 17. tammikuuta 1942 Singaporen laivastontelakalla japanilaisten ilmahyökkäyksessä. Helmikuussa korjausten loppuunsaattaminen siirrettiin Bataviaan. Alus hinattiin 6. helmikuuta Bataviaan, jonne se saapui seuraavana päivänä. Korjaukset osoittautuivat kuitenkin mahdottomiksi ilmahyökkäysten ja maihinnousun uhan vuoksi. Alus hinattiin 10. helmikuuta Trincomaleehen, jossa korjausten viimeistely siirrettiin Bombayhin. Se hinattiin maaliskuussa Bombayhin, jossa se siirrettiin 4. maaliskuuta telakalle. Alus aloitti joulukuussa korjausten jälkeiset koeajot, jotka se sai päätökseen tammikuussa 1943. Alus palautettiin palvelukseen 17. tammikuuta Välimeren laivaston 12. hävittäjälaivueeseen. Alus aloitti matkan Aleksandriaan, jossa se liittyi helmikuussa laivueeseensa. Se upotti 19. helmikuuta Benghazin koillispuolella suojatessaan saattuetta XT3 HMS Hursleyn ja ilmavoimien 38. laivueen lentokoneen kanssa Saksan laivaston sukellusvene U-562:n.[1]

Alus suojasi maaliskuussa ANZAC-joukkoja kuljettanutta saattuetta Egyptistä Australiaan operaatio Pamphletissa. Se siirrettiin huhtikuussa 14. hävittäjälaivueeseen. Alus oli toukokuussa Bônen niemimaalle sijoitetussa osastossa estämässä akselivaltojen joukkojen evakuointia Italiaan operaatio Retributionissa. Alus tulitti kesäkuussa Pantellariaa Ilexin kanssa operaatio Corkscrewissa. Heinäkuussa se määrättiin suojaamaan Sisilian maihinnousujoukkoja kuljettavia saattueita. Alus suojasi risteilijöitä HMS Didoa ja HMS Euryalusta, jolloin osasto nimettiin Force Z:ksi. Alus oli 10. heinäkuuta Joonianmerelle sijoitetussa hävittäjäosastossa suojaten maihinnousulaivastoa suojanneita raskaita yksiköitä. Elokuussa alus oli Gibraltarille sijoitetussa saattajaosastossa. Alus saattoi 15. syyskuuta antautuneita Italian laivaston sukellusveneitä Bonesta Maltalle, mistä tehtävästä se palasi Gibraltarin saattajaosastoon.[1]

Tammikuussa 1944 alus suojasi liittoutuneiden joukkojensiirtoja Anzion sillanpäähän operaatio Shinglessä. Alus siirrettiin helmikuussa 8. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se suojasi Välimeren saattueita. Alus määrättiin huhtikuussa laivueen mukana Kotilaivastoon Normandian maihinnousuun. Alus liittyi 12. toukokuuta Scapa Flowssa Kotilaivastoon, joka sijoitti sen Faulknorin kanssa itäiseen voimaryhmään osaksi Force S:ää. Alus osallistui seuraavana päivänä harjoituksiin, joiden päätyttyä se siirtyi Kanaalin alueelle. Alukselle kuormattiin 5. kesäkuuta Durhamin kevyestä jalkaväkipataljoonasta joukkoja iskuun rannikkopattereita vastaan. Operaatio kuitenkin peruutettiin seuraavana päivänä ja alus määrättiin tulitukitehtäviin.[1]

Alus esti 7. kesäkuuta HMS Saumarezin, HMS Viragon ja Norjan laivaston KNM Stordin kanssa Saksan laivaston pinta-alusten ja sukellusveneiden pääsyn maihinnousualueelle. Se palasi 10. kesäkuuta Portsmouthiin täydennettäväksi. Alus taisteli 13. kesäkuuta HMS Glaisdalen ja HMS Stevenstonen kanssa Le Havren edustalla E-veneitä vastaan, minkä jälkeen se seuraavana päivänä palasi maihinnousunsuojaus tehtäviin. Alus palasi 19. kesäkuuta Portsmouthiin täydennettäväksi. Alus pysyi 27. kesäkuuta jälkeen Kanaalin alueella saattue- ja partiotehtävissä varsinaisen maihinnousun päätyttyä. Aluksen kattilat puhdistettiin 12. heinäkuuta Portsmouthissa, josta se palasi 17. heinäkuuta partiomaan Ranskan rannikolle.[1]

Isis upposi 20. heinäkuuta Normandian rannikolla osuttuaan joko miinaan tai jouduttuaan ilmahyökkäykseen. Aluksen miehistöstä viisitoista sai surmansa ja loputkin olivat pitkään vedessä ennen pelastumista. Seuraavana päivänä miinanraivaaja HMS Hound pelasti 21 miehistönjäsentä, joista yksi kuoli myöhemmin vammoihinsa. Osan miehistöstä pelasti Yhdysvaltain laivaston pelastuskutteri, joka kuljetti pelastuneet USS President Warfieldille ennen siirtoa kenttäsairaalaan.[1]

Lähteet muokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet muokkaa