Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Hurworth.

HMS Hurworth (viirinumero L28) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Hurworth
HMS Hurworth
HMS Hurworth
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Newcastle-upon-Tyne
Kölinlasku 10. huhtikuuta 1940
Laskettu vesille 10. huhtikuuta 1941
Palveluskäyttöön 5. lokakuuta 1941
Palveluskäytöstä tuhoutunut 22. lokakuuta] 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 4"/L45 QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä

Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 Vickers Armstrongilta Tynestä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. War Emergency Programme) tilausnumerolla J4207. Sen köli laskettiin 10. huhtikuuta 1940 ja alus laskettiin vesille 10. huhtikuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui 5. lokakuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

HMS Hurworth siirtyi lokakuussa 1941 koeajojen loppuunsaattamiseksi ja aluksen varustamiseksi ulkomaan palvelusta varten Scapa Flowhun, jossa se myös koulutettiin Kotilaivaston mukana. Alus lähti marraskuussa Freetowniin saattueiden suojaksi.[1]

Alus liittyi 18. joulukuuta HMS Brilliantin kanssa saattueen WS14 paikallissaattueeksi matkalle Freetowniin. Alus erkani 21. joulukuuta saattueesta saavuttuaan määränpäähänsä. Se liittyi 25. joulukuuta HMS Ramilliesin, HMS Beaufortin ja HMS Bridgewaterin kanssa samaan saattueeseen valtamerisuojauksena.[1]

1942Muokkaa

HMS Hurworth erkani 4. tammikuuta 1942 Kapkaupungin edustalla saattueesta WS14, minkä jälkeen se jatkoi itsenäisesti matkaansa Intian valtamerelle liittyäkseen uuteen laivueeseensa Aleksandriassa.[1]

Alus liittyi 6. helmikuuta Aleksandriassa Välimeren laivaston 5. Hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita, merenkulun valvontaan sekä laivasto-osaston suojaamiseen. Alus saattoi 9. helmikuuta vaurioituneen saattuehävittäjä HMS Farndalen Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 12. helmikuuta Maltalle matkannutta saattuetta MW9. Ilmahyökkäykset pakottivat saattueen palaamaan lähtösatamaan, mutta kaikki rahtialukset tuhoituivat ennen paluuta. Alus määrättiin maaliskuussa tukemaan Tobrukin puolustusta.[1]

Alus suojasi 21. maaliskuuta Maltalle matkannutta saattuetta MW10 operaatiossa MG1, jonka aikana se osallistui Syrtinlahden toiseen taisteluun. Alus suojasi 25. maaliskuuta vaurioituneen HMS Breconshiren Marsaxlokk Bayhin.[1]

HMS Hurworth palasi huhtikuun alussa Aleksandriaan, minkä jälkeen se palasi Tobrukin saattueiden suojaksi. Alus erkani 27. toukokuuta HMS Heron ja HMS Eridgen kanssa Tobrukiin matkanneesta saattueesta AT47 etsiäkseen sukellusveneen, joka oli havaittu Sollumin edustalla lentokoneesta. Kahden tunnin etsinnän jälkeen sukelusvene havaittiin ja se pakotettiin syvyyspommein nousemaan pintaan. Sukellusvene upotettiin seuraavana päivänä tykkitulella (32°42′N, 24°53′E ).[1]

Alus suojasi 12. kesäkuuta Maltalle matkannutta operaatio Vigorousin saattuetta MW11. Operaatio peruutettiin 16. kesäkuuta jatkuvien ilmahyökkäysten ja Italian laivaston aiheuttaman uhan vuoksi. Alus suojasi heinä-elokuun laivueen mukana paikallissaattueita sekä tuki maajoukkojen operaatioita muun muassa tulittamalla Mersa Matruhia.[1]

Alus osallistui syyskuussa epäonnistuneeseen Tobrukin maihinnousuun operaatio Agreementissä. Se teki lokakuussa kaksi maavoimien etenemistä tukevaa iskua akselivaltojen asemiin. Alus etsi 30. lokakuuta HMS Pakenhamin, HMS Dulvertonin, HMS Petardin ja Ilmavoimien 47. laivueen lentokoneen kanssa Saksan laivaston sukellusvenettä U-559, joka upotettiin Port Saidin koillispuolella (32°30′N, 33°00′E ).[1]

Marraskuun alun alus suojasi Aleksandrian ja Tobrukin välisiä saattueita. Alus suojasi 17. marraskuuta HMS Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Croomen, HMS Dulvertonin, HMS Exmoorin, HMS Belvoirin, HMS Hursleyn, HMS Tettcottin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa Maltalle matkannutta operaatio Stoneagen saattuetta MW13. Seuraavana päivänä saattue joutui ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Arethusa vaurioitui torpedon osuttua. Alus erkani 19. marraskuuta Maltalle saavuttuaan saattueesta palaten Aleksandriaan muun suojauksen mukana. Saattuetta suojannut osasto saapui 21. marraskuuta Port Saidiin.[1]

Alus määrättiin 28. marraskuuta operaatio Rumble Bumbleen. Joulukuun alus suojasi rannikkosaattueita lukuun ottamatta joulua, jonka se vietti Aleksandriassa.[1]

1943Muokkaa

HMS Hurworth suojasi tammikuusta huhtikuuhun 1943 itäisen ja keskisen Välimeren saattueita. Alus esti toukokuussa operaatio Retributionissa akselivaltojen joukkojen evakuointia Tunisiasta Sisiliaan, minkä jälkeen se palasi saattuepalvelukseen.[1]

Alus siirrettiin heinäkuun alussa 22. Hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Se valmistautui laivueensa kanssa Sisilian maihinnousuun sekä liittyi maihinnousun itäisen tukiryhmän saattajaryhmä R:ään. Alus suojasi 5. heinäkuuta Port Saidista saattueen MWF36, josta se erkani 7. heinäkuuta palaten Port Saidiin. Seuraava saattue MWF37 ei valmistunut ajoissa ja se peruutettiin, minkä vuoksi alus keskittyi täydennyssaattueiden suojaamiseen.[1]

Aluksen tukikohdaksi vaihtui elokuussa Malta, josta se jatkoi maihinnousun tukemista sekä itäisen Välimeren saattueiden suojaamista. Alus erkani 15. syyskuuta saattueesta MKS24 ja se siirtyi Egeanmerelle tukemaan alueen puolustusta uutena tukikohtanaan Haifa. Seuraavana päivänä alus liittyi HMS Croomeen, jonka jälkeen kumpaankin alukseen nousi 300 sotilasta kuljetettavaksi Lerokselle. Alukset laskivat 17. syyskuuta joukot maihin Leroksella.[1]

HMS Hurworth tuki 19. lokakuuta Kosin taisteluita tykkitulella yhdessä HMS Furyn ja HMS Beaufortin kanssa. Alukseen osui rannikkotykistön kranaatti, joka surmasi yhden ja haavoitti kolmea miehistönjäsentä. Seuraavana päivänä alus palasi Aleksandriaan risteilijä HMS Phoeben kanssa.[1]

Alus lähti 21. lokakuuta HMS Jerviksen ja HMS Pathfinderin kanssa Lerokselle. Seuraavana päivänä alus etsi Kreikan laivaston Adriaksen kanssa saksalaisia joukkoja kuljettavia maihinnousualuksia Port Vathista ja Port Atklista. Adrias laukaisi Kalymnoksen itäpuolelle rakennetusta uudesta miinakentästä miinan. HMS Hurworthin lähestyessä vaurioitunutta alusta se osui miinaan, joka katkaisi aluksen kahtia. Aluksen keulaosa upposi kolmessa minuutissa ja peräosa viisitoista minuuttia myöhemmin. Aluksen miehistöstä menetti henkensä 113 ja 85 pelastui Turkin aluevesille, mistä heidät pelastettiin sekä kuljetettiin Aleksandriaan.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa