HMS Wensleydale (viirinumero L86) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Wensleydale
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow, Scotstoun
Kölinlasku 28. heinäkuuta 1941
Laskettu vesille 20. kesäkuuta 1942
Palveluskäyttöön 30. lokakuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä marraskuu 1944
Loppuvaihe romutettu 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1 070 t (standardi)
1 458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus
Aseistus 4 x QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 x QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena
3 x Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 x 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

Valmistus

muokkaa

Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 työnumerolla J1870 vuoden 1940 hätäohjelmassa (engl. 1940 War Emergency Programme) Yarrow and Companyltä Scotstounista Glasgowista, missä köli laskettiin 28. heinäkuuta 1941. Alus laskettiin vesille 20. kesäkuuta 1942 nimettynä Yorkshiressä järjestetyn ketunmetsästyksen mukaan ja valmistui vielä samana vuonna 30. lokakuuta.[1]

Palvelus

muokkaa

Alus määrättiin 20. lokakuuta 1942 palvelukseen 15. hävittäjälaivueeseen. Aluksen valmistuttua 30. lokakuuta se siirrettiin hyväksyntätesteihin laivastolle. Se siirrettiin varustettavaksi, testien suorittamisen ja koulutuksen aloittamisen vuoksi Tobermoryyn. Koulutuksen päätyttyä Kotilaivastossa Scapa Flow'ssa alus siirrettiin marraskuussa suojaamaan Pohjois-Afrikan maihinnousuun matkaavia saattueita Gibraltarille. Paluumatkalla alus suojasi Liverpooliin saattueen, josta erottuaan se liittyi laivueeseensa Plymouthissa aloittaen saattueiden suojaamisen, partioinnin ja erilaiset operaatiot Kanaalin ja Lounaisen reitin alueella.[1]

Alus joutui 28. huhtikuuta 1943 suojatessaan saattuetta Kanaalissa taisteluun Saksan laivaston moottoritorpedoveneitä vastaan, jolloin alukseen osui torpedo. Alus palasi telakalta toukokuun lopulla palvelukseen. Aluksella sai 29. toukokuuta surmansa yksi mies sen jouduttua omien moottoritykkiveneiden maaliksi. Wensleydale, HMS Melbreak ja KNM Glaisdale hyökkäsivät 10. heinäkuuta Saksan laivaston moottoritorpedoveneiden suojaaman saattueen kimppuun Oussantin edustalla. Iskussa upotettiin yksi Saksan laivaston miinanraivaaja ja brittialukset kärsivät jonkin verran vaurioita. Elokuussa korjausten päätyttyä alus palasi laivueeseensa.[1]

Syyskuusta 1943 alkaen alus oli Kanaalin alueella suojaamassa saattueita, partioimassa ja iskemässä viholliskohteisiin. Alus poistettiin 3. lokakuuta operaatio Tunnelista, jolloin se liitettiin Bretagnen rannikolla toimivaan hävittäjäosastoon. Osasto kohtasi viisi Saksan laivaston hävittäjää, jotka pääsivät suuremman nopeutensa turvin pakoon. Alus osallistui 22. lokakuuta saarronmurtaja Munsterlandin etsintään. Seuraavana päivänä se taisteli moottoritorpedoveneitä vastaan, jolloin HMS Charybdis ja HMS Limbourne upposivat.[1]

Alus iski 5. helmikuuta 1944 HMS Talybontin, HMS Brissenden ja HMS Tanansiden kanssa saattueeseen Bretagnen rannikolla, jolloin saattajana ollut miinanraivaaja M156 vaurioitui. Alus suojasi 19. huhtikuuta miinanlaskua operaatio Hostile 24:ssa ja uudelleen 25. huhtikuuta operaatiossa Hostile 25, jolloin se joutui rannikkotykistön tuleen.[1]

Toukokuussa alus määrättiin Normandian maihinnousuun. Se liitettiin saattajaksi Force B:hen, joka kuului Läntisen osaston Milford Haveniin sijoitettuun Yhdysvaltain alaiseen laivastoon. Alus liittyi osastoon kesäkuun alussa. Alus suojasi 5. kesäkuuta saattueen Omaha Beachille. Se partioi 8. kesäkuuta Kanaalissa estääkseen saattueiden häirinnän. Alus taisteli 12. kesäkuuta moottoritorpedoveneitä vastaan, jolloin kaksi hyökkääjistä vaurioitui. Se joutui 22. kesäkuuta partiomatkalla ilmahyökkäykseen. Alus vapautui 27. kesäkuuta operaatiosta, jolloin se palasi partiotehtäviin Kanaalin alueella.[1]

Alus kolaroi 3. heinäkuuta hinaajan kanssa, jolloin sen keula vaurioitui. Alus palasi korjausten jälkeen partiotehtäviin. Aluksen miehistö osallistui 4. elokuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-671 upottamiseen ja pelasti merestä uponneen sukellusveneen miehistönjäseniä. Aluksen miehistö osallistui 20. elokuuta U-413:n upotukseen ja miehistön pelastamiseen.[1]

Syyskuussa 1944 alus siirrettiin Sheernessiin 21. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saaattueita ja partioimaan Pohjanmerellä ja Kanaalin pohjoisosassa. Alus vaurioitui pahoin kolaroituaan 21. marraskuuta maihinnousualus HMS LST-367:n kanssa. Aluksen konehuone ja vaihteistotila täyttyivät vedellä rungon repeydyttyä. Alus todettiin 11. joulukuuta korjauskelvottomaksi ja siirrettiin ylläpitämättömään reserviin.[1]

Japanin antauduttua alus siirrettiin poistolistalle. Se oli West Hartlepoolissa, kunnes se myytiin 15. helmikuuta 1946 BISCOlle romutettavaksi. Hylky hinattiin 25. helmikuuta 1947 Hughes Bolcowille Blythiin.[1]

Lähteet

muokkaa
  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa