ORP Krakowiak (1941)

Tämä artikkeli kertoo Puolan merivoimien Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

ORP Krakowiak (viirinumero L115) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Puolan merivoimille luovuttama Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä HMS Silverton, jossa oli puolalainen miehistö toisessa maailmansodassa.

ORP Krakowiak
ORP Krakowiakin neljän tuuman kaksoistykkitorni
ORP Krakowiakin neljän tuuman kaksoistykkitorni
Naval Ensign of Poland.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 5. joulukuuta 1939
Laskettu vesille 4. joulukuuta 1940
Palveluskäyttöön 28. toukokuuta 1941
Palveluskäytöstä palautettu 1945
Loppuvaihe romutettu 1958
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
2 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa J. Samuel White and Companyltä Cowesista Isle of Wightilta, missä köli laskettiin 5. joulukuuta työnumerolla J6583. Alus laskettiin vesille 4. joulukuuta 1940 nimettynä HMS Silvertoniksi Devonshiressä pidetyn ketunmetsästyksen mukaan ja luovutettiin sisaraluksensa HMS Oakleyn kanssa Puolalle. Alus nimettiin palvelukseen otettaessa ORP Krakowiakiksi 3. huhtikuuta 1941, jolloin se samalla korvasi Vapaan Ranskan laivastolle luovutetun entisen Ranskan laivaston hävittäjän Ouraganin. Alus valmistui telakalta 28. toukokuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 15. hävittäjälaivueeseen. Alus oli valmistajan koeajoissa toukokuussa ja vastaanottokokeet alkoivat 28. toukokuuta. Se lähti kesäkuussa koeajojen loppuunsaattamiseksi sekä varustamista varten Scapa Flowhun. Aluksen koulutus aloitettiin osana Kotilaivastoa varustamisen päätyttyä.[1]

Heinäkuussa alus liittyi Plymouthiin sijoitettuun laivueeseensa, jonka mukana se aloitti lounaisen reitin ja Irlanninmeren saattueiden suojaamisen sekä merialueen valvonnan. Alus suojasi 26. lokakuuta risteilijä HMS Trinidadin Devonportin telakalta Clydeen hyväksyntäkokeisiin. Alus liitettiin joulukuussa tilapäisesti Kotilaivastoon. Se suojasi Lofooteille matkannutta kommando-osastoa (operaatioissa Anklet ja Archery).[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi tammikuussa 1942 laivueeseensa, joka oli siirtynyt Devonportiin. Alus määrättiin avustamaan laivueen mukana läntisen reitin kotimaan ja Gibraltarin välillä matkanneiden saattueiden suojaamista.[1]

Alus suojasi 17. kesäkuuta HMS Wild Swanin, HMS Beaglen ja HMS Speyn kanssa saattuetta HG84. Se joutui voimakkaaseen ilmahyökkäykseen, jolloin Wild Swan upposi. Se osallistui heinäkuussa Ranskan rannikon meriliikennettä vastaan tehtyihin iskuihin (operaatio Tunnel).[1]

Alus muodosti 13. lokakuuta HMS Brocklesbyn, HMS Fernien ja HMS Tynedalen kanssa Force B:n etsittäessä Saksan laivaston kaapparia Kometia, joka pyrki Saksasta Atlantille. Osasto hyökkäsi yhdessä Force A:n kanssa saksalaisaluksen suojana olleiden E-veneiden kimppuun. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi laivueensa mukana Kanaalin saattueiden suojaksi.[1]

Alus torjui 5. maaliskuuta 1943 Start Pointin edustalla saattueen kimppuun hyökänneet Saksan laivaston E-veneet. Alus jatkoi saattueiden suojaamista, kunnes se sai toukokuussa määräyksen siirtyä Välimerelle Gibraltarille sijoitettuun 60. hävittäjäviirikköön.[1]

Kesäkuussa alus lähti Gibraltarille suojaamaan Atlantin ja läntisen Välimeren saattueita. Se määrättiin heinäkuussa Sisilian maihinnousun itäiseen tukiryhmään tukemaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan hyökkäystä saattajaryhmä S:ssä. Alus siirtyi Algeriin, josta se suojasi 5. heinäkuuta saattueen KMS18. Se erkani 8. heinäkuuta tankatakseen, mistä alus palasi myöhemmin samana päivänä saattueeseen. Alus erkani 10. heinäkuuta saattueesta sen saavuttua määränpäähänsä Bark West sillanpäähän, minkä jälkeen alus siirtyi maihinnousun tulitukiosastoon.[1]

Syyskuussa alus liittyi Maltalle sijoitettuun 48. saattajaryhmään, jonka tehtävänä oli Salernon maihinnousun tukeminen. Alus suojasi 9.-16. syyskuuta saattajaryhmänsä kanssa maihinnousun ilmasuojana ollutta saattuetukialusryhmä 88:aa (engl. Support Carrier Task Force 88), johon kuuluivat HMS Battler, HMS Attacker, HMS Hunter ja HMS Stalker.[1]

Lokakuussa alus siirrettiin Aleksandriaan tukemaan Egeanmeren saarten puolustusta. Alus etsi saksalaisten miehistönkuljetusaluksia alueelta. Se joutui ilmahyökkäykseen jäätyään ilman ilmasuojaa. Alus suojasi 27. lokakuuta risteilijä HMS Auroraa.[1]

Alus partioi 10. marraskuuta Kalymnosin länsirannikon edustalla HMS Petardin ja HMS Rockwoodin kanssa. Alukset tulittivat Kalymnoksen satamaa ja ne joutuivat paluumatkalla liitopommein tehdyn hyökkäyksen maaleiksi. Krakowiak suojasi räjähtämättömän liitopommin vaurioittamaa Rockwoodia Turkin aluevesille hinannutta Petardia.[1]

Alus täydensi 15. marraskuuta varastojaan Famagustassa Kyproksella ennen purjehdustaan Lerokselle, mutta matka peruuntui saarelle sijoitettujen joukkojen antauduttua. Alus suojasi 29. marraskuuta Aleksandriaan risteilijä HMS Birmnghamin, joka oli vaurioitunut Kyrenaikan edustalla torpedosta.[1]

Vuoden 1944 alun alus suojasi saattueita Maltalta, kunnes se määrättiin maaliskuussa palaamaan Britteinsaarille tukemaan Normandian maihinnousua. Alus lähti huhtikuussa Britteinsaarille. Alus sijoitettiin itäisen maihinnousuosaston Force G:hen, jonka mukana se osallistui valmistaviin harjoituksiin. Krakowiak ja HMS Cattistock olivat kesäkuun alussa Solentissa valmiina suojaamaan saattueen G1 sillanpäähän. Alukset suojasivat 5. kesäkuuta vuorokauden viiveen jälkeen saattueen, jonka muodostivat 6. miinanraivaajalaivueen neljä miinalaivaa sekä miinanraivaajat, neljän 55. laivueen moottoriveneen ja moottoritorpedoveneen avustamana merelle. Seuraavana päivänä hyökkäysalueelle saavuttuaan Krakowiak tuki Gold rannan maihinnousua tykkitulella.[1]

Alus partioi 7. kesäkuuta maihinnousualueen reunalla estäen Saksan laivaston pääsyn alueelle. Se sekä HMS Ursa ja KNM Glaisdale torjuivat 10. kesäkuuta Le Havren edustalla Saksan laivaston torpedoveneiden T28, Jaguar ja Möwe pääsyn alueelle. Alus vapautui 27. kesäkuuta operaatiosta, minkä jälkeen se siirrettiin Kanaalin saattueiden suojaksi. Alus siirrettiin elokuussa 16. hävittäjälaivueeseen Harwichiin suojaamaan Pohjanmeren saattueita.[1]

Alus esti 22. maaliskuuta 1945 E-veneiden miinanlaskun Thamesin ja Hollannin rannikon väliselle laivareitille. Euroopan sotatoimien päätyttyä aluksen palvelus jatkui Kotilaivaston mukana miehitettynä puolalaisilla. Se osallistui saksalaisten hallussa olleiden alueiden palauttamiseen liittoutuneiden valvontaan, kunnes alus palautettiin 23. heinäkuuta Kuninkaalliselle laivastolle. Alus sijoitettiin reserviin Harwichiin.[1]

Harwichissa aluksen varastot tyhjennettiin. Alus nimettiin 25. elokuuta HMS Silvertoniksi ja siirrettiin myöhemmin Sheernessiin. Alus valmistautui 1953 osallistumaan kruunajaisten yhteydessä pidettyyn katselmukseen, minkä jälkeen se sijoitettiin reserviin Chathamiin. Alus sijoitettiin 1958 poistolistalle ja myytiin 3. maaliskuuta BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Graysiin Essexiin.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa