HMS Holcombe

HMS Holcombe (viirinumero L56) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin III saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Holcombe
HMS Holcombe
HMS Holcombe
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Alexander Stephen and Sons, Govan
Kölinlasku 3. huhtikuuta 1941
Laskettu vesille 14. huhtikuuta 1942
Palveluskäyttöön 19. syyskuuta 1942
Palveluskäytöstä upotettu 12. joulukuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 070 t (standardi)
1 458 t (max)
Pituus 85,3 m
Leveys 10,16 m
Syväys 3,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua (50 km/h)
Miehistöä 168
Aseistus 4   QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII -tykkiä neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × 21" (533 mm) torpedoputkea
4 × syvyyspomminheitintä ja 3 kiskoa, joihin 110 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 23. elokuuta 1940 työnumerolla J1489 osana vuoden 1940 hätäohjelmaa (engl. War Emergency Programme) Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missä köli laskettiin 3. huhtikuuta 1941. Alus laskettiin vesille 14. huhtikuuta 1942 ja valmistui 19. syyskuuta.[1]

PalvelusMuokkaa

Syyskuussa alus siirrettiin koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flow'hun, jossa se oli koulutettavana Kotilaivastossa. Koulutuksen aikana alus määrättiin Välimerelle. Se liittyi 30. lokakuuta Liverpoolissa HMS Offan, HMS Onslowin, HMS Oribin ja HMS Rotherhamin kanssa saattueen WS24 paikallissuojaksi matkattaessa luoteisen alueen läpi. Alus erkani 3. marraskuuta saattueesta varsinaisen suojueen saavuttua, minkä jälkeen se matkasi Freetowniin saattuepalvelukseen.[1]

Alus jatkoi matkaansa 26. tammikuuta 1943 suojaten lentotukialus HMS Illustriousia, joka oli palaamassa Intian valtamereltä kotimaahan huoltoon. Alus liittyi helmikuussa Gibraltarille sijoitettuun 59. hävittäjäviirikköön saattueiden suojaksi ja meriliikenteen valvontaan läntisellä Välimerellä. Alus suojasi maaliskuussa saattueen KMF10A Algeriin ja huhtikuussa saattueita UGS8 sekä KMF15.[1]

Alus määrättiin toukokuussa Sisilian maihinnousuun. Alus liitettiin heinäkuussa itäiseen tukiryhmään suojaamaan saattueita Sisiliaan, minkä vuoksi se siirtyi Bizertaan. Alus suojasi 7. heinäkuuta saattajaryhmä T:n mukana saattuetta KMS18. Seuraavana päivänä se erkani saattueesta liittyen saattueeseen KMF18, josta se erkani 9. heinäkuuta palaten Tunisiin. Seuraavana päivänä alus oli sillanpäässä ilmatorjunta-, tulituki- ja suojaustehtävissä. Elokuussa alus siirrettiin 46. saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat HMS Cleveland, HMS Atherstone, HMS Liddesdale, HMS Farndale, HMS Calpe, HMS Haydon, Puolan laivaston ORP Krakowiak ja ORP Ślązak, suojaamaan Task Force 88:aa, johon kuuluivat risteilijät HMS Euryalus, HMS Scylla, HMS Charybdis, kevyt lentotukialus HMS Unicorn ja saattuetukialukset HMS Battler, HMS Attacker, HMS Hunter ja HMS Stalker.[1]

Alus oli 9.-11. syyskuuta osana Salernon maihinnousun Force V:tä suojaamassa saattuetukialuksia. Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi saattuepalvelukseen keskiselle Välimerelle. Alus siirrettiin marraskuussa Maltalle sijoitettiin Hunt-laivueeseen suojaamaan läntisen Välimeren saattueita.[1]

Joulukuussa alus suojasi HMS Cuckmeren, Calpen, HMS Tynedalen, USS Niblackin, USS Bensonin ja USS Wainwrightin kanssa saattuetta KMS34 keskisellä Välimerellä. Saattue joutui 11. joulukuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-223 maaliksi Algerin edustalla, jolloin Cuckmereen osui torpedo. Seuraavana päivänä saattue joutui U-493:n maaliksi, jolloin Tynedale upposi Bougien edustalla torpedon osuttua. Holcombe osallistui sukellusveneen metsästykseen yhdessä muiden saattajien ja kolmen Kuninkaallisten ilmavoimien 36. ja 458. laivueiden Wellington-pommikoneen kanssa ilman tulosta. Etsinnän aikana alukseen osui akustinen T5-torpedo, jolloin taaemman polttoainesäiliö räjähti. Alus upposi nopeasti perä edellä kadoten pinnan alle viidessä minuutissa vieden mukanaan useita miehistönjäseniä. Ainoastaan 80 pelastui.[1]

LähteetMuokkaa

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa