HMS Hunter (D80)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialuksesta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Hunter (viirinumero D80) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa. Yhdysvallat lainasi aluksen Britannialle lend-lease sopimuksen nojalla. Sodan ajan alus oli ensin saattuetehtävissä Atlantilla ja muutostöiden jälkeen lokakuusta 1943 alkaen rynnäkkötukialuksena, missä tehtävässä se oli Välimerellä ja Tyynellä valtamerellä. Alus oli mukana Japanin antautuessa Malesiassa.

HMS Hunter
USS Block Island
USS Block Island
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ingalls Shipbuilding, Pascagoula, Mississippi
Kölinlasku 15. toukokuuta 1941
Laskettu vesille 22. toukokuuta 1942
Palveluskäyttöön 11. tammikuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 29. joulukuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (33 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus
Aseistus 2 × DP 4" (102 mm) -tykkiä
8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksi ja yksiputkisina asennuksina
20 lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Yhdysvaltain meriministeriön kanssa tehdyn sopimus mahdollisti tilauksen Pascagoulasta Mississippistä Ingalls Shipbuildingsilta, missä köli laskettiin 15. toukokuuta 1941 nimellä Mormacpenn. Yhdysvaltain laivasto lunasti aluksen 26. joulukuuta 1941 muutettavaksi saattuetukialukseksi nimellä USS Block Island. Se valmistui 9. tammikuuta 1943, jolloin se siirrettiin lend-lease sopimuksen mukaisesti Britannian kuninkaalliselle laivastolle, joka nimesi aluksen HMS Traileriksi. Alus nimettiin 11. tammikuuta uudelleen HMS Hunteriksi.

PalvelusMuokkaa

Alus aloitti valmistuttuaan koeajot, joita jatkettiin 31. tammikuuta alkaen Länsi-Intian saaristossa. Maaliskuun alussa koeajojen päätyttyä alus siirrettiin Norfolkiin Virginiassa. Alus liittyi 5. maaliskuuta Yhdysvaltain laivaston saattueeseen UGF6 Norfolkista Casablancaan, jossa alus erkani saattueesta jatkaakseen matkaansa Clydeen. Alus määrättiin muutostöitä varten telakalle Dundeehen, jonne se saapui 12. huhtikuuta.[1]

Salernon maihinnousuMuokkaa

Elokuussa alus palasi palvelukseen läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus sai kuitenkin nopeasti uuden käskyn osallistua Salernon maihinnousuun. Se vastaanotti 834 laivueen Fairey Swordfish -torpedopommittajat henkilöstöineen. Matkalla Välimerelle alus joutui kovaan myrskyyn, jolloin lentokoneita vaurioitui. Se palasi Clydeen täydentääkseen lentokoneensa ja lähti sitten uudelleen Gibraltarille. Alukselle kuormattiin 899 laivueen Supermarine Seafire -hävittäjät henkilöstöineen.[1]

Alus liittyi 17. elokuuta Clydessä saattueeseen KMF22/WS33 matkalla Gibraltarille, jossa se liitettiin maihinnousun lentotukialusosastoon Force V:hen. Alus liittyi osastoonsa 5. syyskuuta ja aloitti maihinnousuharjoittelun. Seuraavana päivänä alus oli osaston mukana Maltalla. Alus suojasi 8. syyskuuta koneineen Salernon maihinnousuun osallistuneita saattueita. Seuraavana päivänä aluksen koneet johtivat tykistötulta sekä suojasivat ankkurointialuetta ilmahyökkäyksiltä. Viisi aluksen Seafire-hävittäjää laskeutui 12. syyskuuta Paesrumiin rakennetulle tilapäiselle lentokentälle. Alus vapautui 14. syyskuuta maihinnousuoperaatiosta, jolloin se lähti Gibraltarin kautta Britteinsaarille. Alus määrättiin korjattavaksi Dundeehen, jonne se saapui 30. syyskuuta. Alus sai 3. joulukuuta Dundeessa lisävaurioita, joten aluksen korjaustyöt siirrettiin Clydeen. Alukselle määrättiin rynnäkkötukialukseksi muuttamista varten lisää muutostöitä, joten se palasi palvelukseen vasta maaliskuussa 1944.[1]

Etelä-Ranskan maihinnousuMuokkaa

Pääartikkeli: Operaatio Dragoon

Huhtikuussa alus harjoitteli luoteisen reitin alueella suunniteltua Etelä-Ranskan maihinnousua varten (operaatio Anvil). Sen lentolaivueeksi siirrettiin 807 laivue Seafireineen. Alus oli toukokuussa Scapa Flow’ssa osallistuakseen operaatio Hoopsiin eli hyökkäykseen Norjan rannikolle. Toukokuussa alus siirtyi Välimerelle.[1]

Kesäkuussa alus suojasi koneineen Ranskan maihinnousujoukkoja kuljettavia saattueita. Heinäkuussa se liittyi lentotukialusosastoon Maltalla aloittaakseen harjoittelun. Alus liitettiin maihinnousua varten HMS Stalkerin kanssa TG88.2:een. Operaation koodinimeksi vaihdettiin Dragoon. Elokuun alussa alus osallistui Maltalla järjestettyihin maihinnousuharjoituksiin. Se saapui 15. elokuuta maihinnousualueelle aloittaen lentotoiminnan. Alus oli 22. elokuuta levossa Maddalenassa, johon mennessä aluksen lentokoneet olivat tehneet 219 lentosuoritetta. Alus palasi operaatioalueelle 24. elokuuta, mistä se siirtyi 27. elokuuta Maddalenaan täydennettäväksi. Aluksen lentokoneet olivat tehneet 88 lentosuoritetta lisää. Operaatio Dragoonin aikana aluksen koneet olivat tehneet 36 syöksypommitus-, 56 tiedustelu-, 96 osastonsuojaus-, 48 aluesuojaus-, 16 lentokuvaus- ja 55 saattolentoa, joiden aikana se oli menettänyt kolme konetta ilmatorjunnassa, yhden veteen laskeutumisessa ja 11 kannelle laskeutuessa. Maddalenassa alus vapautui operaatiosta palaten Kuninkaallisen laivaston alaisuuteen.[1]

EgeanmerelläMuokkaa

Alus liittyi 30. elokuuta Egeanmeren osastoon tukemaan alueen saarten miehitystä ja saapui 2. syyskuuta Aleksandriaan. Alus lähti 9. syyskuuta estämämään saksalaisten evakuointia Scarpantosta ja Rodokselta operaatio Outing I:ssä, mistä se palasi 15. syyskuuta Aleksandriaan täydennettäväksi.[1]

Alus lähti 30. syyskuuta Aleksandriasta Egeanmerelle operaatio Outing II:een. Aluksen lentokoneet olivat 5. lokakuuta tulenjohtajina risteilijä Auroran tulittaessa Levithaa. Aluksen koneet iskivät 7. ja 9. lokakuuta evakuointialuksiin ja jälkimmäisenä päivänä lisäksi Kosille. HMS Attacker vapautti 11. lokakuuta Hunterin operaatiosta, jolloin se palasi Aleksandriaan koneiden tehtyä 135 lentosuoritetta. Alus vapautui 31. lokakuuta Välimeren laivastosta, jolloin se lähti kotimaahan Attackerin ja Stalkerin kanssa.[1]

Hunter saapui 11. marraskuuta Britteinsaarille, jossa se määrättiin huollettavaksi ennen siirtoa Itä-Intian laivastoon. Alus lähti Maltalle, jossa se siirrettiin 6. joulukuuta telakalle.[1]

Itä-Intian laivastossaMuokkaa

Tammikuussa 1945 alus palautettuub palvelukseen ja lähti 21. helmikuuta Ceylonille. Alus liittyi 8. maaliskuuta Trincomaleessa Itä-Intian laivaston 21. lentotukialuslaivueeseen, jonka mukana se määrättiin tukemaan Rangoonin maihinnousua operaatio Draculassa. Alus viipyi Trincomaleessa huhtikuun alun, jolloin lentomiehistöjä koulutettiin. Lentotukialuslaivue lähti 23. huhtikuuta Akyabiin suojatakseen Rangooniin matkanneita saattueita, kunnes se vapautui 4. toukokuuta operaatiosta. Laivueen lentokoneet iskivät 6. toukokuuta Merguin ja Victoria Pointin välisiin kohteisiin. Seuraavana päivänä laivue jatkoi matkaansa Trincomaleehen, jonne se saapui 9. toukokuuta.[1]

Alus liitettiin 10. toukokuuta laivueensa mukana Force 61:een, jonka tehtävänä oli estää japanilaisten joukkojen vetäytyminen Andamaaneilta ja Nikobaareilta operaatio Dukedomissa. Hunterilta tankattiin 13. toukokuuta suojaavat hävittäjät. Alus erkani seuraavana päivänä osastosta risteilijä HMS Cumberlandin ja 26. hävittäjälaivueen kanssa etsiäkseen Keisarillisen Japanin laivaston aluksia operaatio Mitressä. Hunterin lentokoneet etsivät 15. toukokuuta evakuointialuksia. Eräs 531 laivueen Grumman TBF Avenger -koneista löysi Japanin laivaston hävittäjän Kuroshion ja sukellusveneentorjunta-alus SC57:n suojaaman Nancowrystä Malesiaan matkanneen saattueen, mutta lentokone tuhoutui hyökätessään ilmoittamatta saattueen sijaintia. Seuraavana päivänä Hunterin lentokoneet iskivät yhdessä HMS Khediven koneiden kanssa Andamaaneille. Hunter aloitti 17. toukokuuta osaston mukana paluumatkan Trincomaleehen.[1]

Kesäkuun alusta alkaen alus kuljetti Attackerin kanssa lentokoneita Intiasta Ceylonille, kunnes se määrättiin heinäkuussa Malesian maihinnousuun operaatio Zipperiin. Alus lähti 15. elokuuta Trincomaleesta laivaston mukana perustaakseen operaatio Zipperin eteentyönnetyn tukikohdan Penangiin (operaatio Jurist), jota seuraavana päivänä siirrettiin kahdella vuorokaudella Yhdysvaltain laivaston vaatimuksesta. Operaatiota siirrettiin 19. elokuuta uudelleen Tokion rauhanneuvottelujen vuoksi. Laivasto saapui 28. elokuuta Penangin edustalle. Alukselta seurattiin 1. syyskuuta Penangiin sijoitettujen japanilaisten joukkojen virallista antautumista taistelulaiva Nelsonin kannella. Hunter lähti 4. syyskuuta laivaston mukana Singaporeen. Se suojasi 9. syyskuuta laivueen mukana maihinnousua, joka tehtiin lähellä Port Swettenhamia.[1]

Sodan jälkeenMuokkaa

Hunter palasi Singaporen antautumisseremonioiden jälkeen Britteinsaarille. Marraskuussa aluksen brittiläiset laitteet poistettiin ja varastot tyhjennettiin Clydessä. Alus palautettiin Portsmouthissa käynnin jälkeen 29. joulukuuta 1945 Yhdysvaltain laivastolle. Alus myytiin kauppalaivaksi, jolloin se nimettiin MV Almdijkiksi. Alus myytiin 1973 romutettavaksi Valenciaan Espanjaan.[1]

LähteetMuokkaa

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa