HMS Attacker (D02)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialuksesta. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Attacker (viirinumero D02) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa. Se oli toimitettu Britannialle Yhdysvalloista lend-lease sopimuksen nojalla.

HMS Attacker
HMS Attacker
HMS Attacker
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Western Pipe and Steel Corporation, San Francisco
Kölinlasku 17. huhtikuuta 1941
Laskettu vesille 27. syyskuuta 1941
Palveluskäyttöön 30. syyskuuta 1942
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 6. tammikuuta 1946
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 1980
Tekniset tiedot
Uppouma 11 600 t (kuormattu)
Pituus 150,04 m
Leveys 21,2 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 17 solmua (31 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus
Aseistus 2 × DP 4" (102 mm) -tykkiä
8 × 40 mm ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisina asennuksina
21 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä kaksi ja yksiputkisina asennuksina
24 lentokonetta

Alus oli sodan ajan ensin saattuetehtävissä Atlantilla ja muutostöiden jälkeen lokakuusta 1943 alkaen rynnäkkötukialuksena, missä tehtävässä se oli Välimerellä ja Tyynellämerellä. Alus oli mukana todistamassa Japanin antautumista Malesiassa.

ValmistusMuokkaa

Yhdysvaltain meriministeriö tilasi aluksen runkona numero 160 Western Pipe and Steel Corporationilta San Franciscosta, missä köli laskettiin 17. huhtikuuta 1941 nimellä Steel Artisan. Yhdysvaltain laivasto otti aluksen palvelukseen 30. syyskuuta 1942 nimellä USS Barnes (runkonumero CVE-7), jolloin se samalla siirrettiin lend-lease-sopimuksen mukaisesti Kuninkaalliselle laivastolle, joka nimesi aluksen HMS Attackeriksi palvelukseen otettaessa.

PalvelusMuokkaa

Alus valmistui 30. syyskuuta 1942 ja sen ensimmäisenä päällikkönä oli W. W. P. Shirley-Tolliaon. Alus oli lokakuun satamassa hyväksyntätesteissä sekä varustettavana. Marraskuussa alukselle siirrettiin Fairey Swordfish -laivue henkilökuntineen ja se aloitti 12. marraskuuta meri- ja laskeutumiskokeet San Franciscon edustalla, mistä se lähti 9. joulukuuta Norfolkiin Virginiaan. Matkalla aluksella olleet neljä 838 laivueen Swordfish konetta jatkoivat laskeutumiskokeita.[1]

Alus läpäisi 22. joulukuuta Panaman kanavan ja saapui tammikuussa Norfolkiin käytyään sitä ennen Curacoassa ja Jamaikalla. Norfolkissa miehistön koulutus jatkui, kunnes se lähti helmikuussa Jamaikalle. Maaliskuussa alukselle siirrettiin neljä 840 laivueen Swordfish-konetta henkilöstöineen ennen sen lähtöä Britteinsaarille saattueessa CV1, mistä se erkani 2. huhtikuuta Clydeen saavuttaessa ja jatkoi matkaansa Liverpooliin. Alus siirrettiin 10. huhtikuuta telakalle muutettavaksi kuninkaallisen laivaston vaatimusten mukaiseksi. Telakalla yhdysvaltalaiset viiden tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin brittiläisiin nelituumaisiin ja polttoaineensyöttöä muutettiin.[1]

Salernon maihinnousuMuokkaa

Alus palautettiin 15. kesäkuuta palvelukseen Clydessä, jolloin 886 ja 879 Seafire laivueiden koulutus aloitettiin. Heinäkuussa alus määrättiin Välimeren laivastoon. Clydessä alukselle asennettiin ennen lähtöä tyypin 79B ilmavalvontatutka ja tyypin 272 merimaalitutka. Alus lähti 3. elokuuta HMS Stalkerin kanssa Välimerelle, jossa ne aloittivat palveluksensa 10. elokuuta.[1]

Alus liitettiin Salernon maihinnousun saattuetukialuksista muodostettuun Force V:hen. Syyskuussa aluksen lentokalustoa täydennettiin 886 laivueella. Alus saapui 5. syyskuuta Maltalle, jossa se liittyi maihinnousun Task Force 88:aan. Alus suojasi 8. syyskuuta koneineen Maltalta sillanpäähän matkannutta saattuetta. Seuraavana päivänä lentokoneet suojasivat maihinnousua tehden 52 lentosuoritetta. Alus joutui jäämään sillanpäähän, koska maihin rakennettavien kenttien valmistuminen viivästyi. Se vapautettiin 13. syyskuuta operaatiosta, jonka jälkeen alus matkasi osastonsa mukana Palermoon. Alus lähti 16. syyskuuta osaston lakkauttamisen jälkeen Gibraltarille.[1]

RynnäkkötukialukseksiMuokkaa

Attacker suojasi 30. syyskuuta Gibraltarilta kotimaahan lähtenyttä saattuetta MKF24, josta se erkani 7. lokakuuta saavuttuaan Clydeen. Alus määrättiin muutettavaksi rynnäkkötukialukseksi, minkä vuoksi se jatkoi matkaansa Rosythiin. Aluksen laivueet ja niiden henkilöstö siirrettiin telakalle siirron vuoksi maihin. Se otettiin 10. lokakuuta telakalle, jossa muun muassa sen komento- ja viestitiloja laajennettiin.[1]

Aluksen palattua marraskuussa palvelukseen se siirtyi Clydeen, jossa se oli joulukuun koulutettavana. HMS Chaser törmäsi 22. tammikuuta 1944 nousuveden aikana aluksen ankkuriköysiin, mutta alukset eivät vaurioituneet. Kaksi päivää myöhemmin tapahtuneessa vastaavassa onnettomuudessa HMS Fencerin kanssa se sitä vastoin vaurioitui ja alus siirrettiin 9. helmikuuta Liverpoolissa Alexandra Dockin telakalle korjattavaksi.[1]

PohjanmerelläMuokkaa

Alus palasi palvelukseen 16. maaliskuuta Clydessä jatkamaan miehistönkoulutusta. Alukselle siirrettiin 879 laivue henkilöstöineen. Alus oli 31. maaliskuuta Belfastissa, jossa se päästi henkilöstöään vapaalle. Alus jatkoi 17. huhtikuuta koulutustaan Clydessä ja se määrättiin kuun lopulla Kotilaivastoon HMS Hunterin ja HMS Stalkerin kanssa tukemaan Norjan rannikkoliikenteen häirintää.[1]

Alus lähti 30. huhtikuuta Scapa Flowhun operaatio Hoopsiin, joka kuitenkin peruutettiin ennen toteuttamista. Aluksen palveluspaikka vaihdettiin Välimereksi, joten se lähti 14. toukokuuta Liverpoolista Gibraltarille suojaten saattuetta OS177/KMS51. Alus aloitti läntisen Välimeren saattueiden suojaamisen.[1]

Etelä-Ranskan maihinnousuMuokkaa

Heinäkuussa alus määrättiin Etelä-Ranskan maihinnousuun operaatio Dragooniin, jota ennen se oli huollettavana Algerissa. Huollon ajaksi lentokoneet siirrettiin maatukikohtaan. Huollon päätyttyä lentokoneet palasivat alukselle ja se lähti Maltalle liittyäkseen maihinnousun lentotukialusosastoon TF88.1:een. Alus osallistui elokuun alussa osaston mukana maihinnousuharjoitteluun Maltan rannikolla.[1]

Alus saapui 15. elokuuta maihinnousualueelle aloittaen lentotoiminnan, kunnes se lähti 19. elokuuta osaston mukana Maddalenaan täydennettäväksi. Alus palasi 22. elokuuta osaston mukana sillanpäähän Marseillen eteläpuolelle jatkamaan lentotoimintaa, kunnes se lähti 24. elokuuta Maddalenaan. Alus vapautui 28. elokuuta operaatiosta palaten Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen. Se siirrettiin Aleksandriaan, jossa se liittyi 30. elokuuta Egeanmeren osastoon tukemaan itäisen Välimeren saarten takaisin valtausta.[1]

Egeanmeren saarten takaisin valtausMuokkaa

Alus saapui 2. syyskuuta Aleksandriaan, josta se lähti 14. syyskuuta vapauttaakseen Hunterin operaatio Outingista eli iskuista Kreetalle ja Rhodokselle. Seuraavana päivänä alus liittyi HMS Pursuerin, HMS Emperorin, HMS Searcherin ja HMS Khediven muodostamaan Force A:han. Alus aloitti 16. syyskuuta ilmaiskut ja tiedustelulennot.[1]

Aluksen koneet syöksypommittivat 19. syyskuuta Rodoksen satamaa. Seuraavana päivänä se vapautui operaatiosta palaten Aleksandriaan huollettavaksi. Alus osallistui 27. syyskuuta alkaen iskuihin Egeanmeren liikennettä vastaan operaatiossa Outing II, kunnes se palasi 5. lokakuuta Aleksandriaan täydennettäväksi. Alus määrättiin Egeanmeren saarten ja Kreikan mannermaan maihinnousuihin operaatio Mannaan.[1]

Saattuetukialukset Attacker, Stalker, Emperor, risteilijä HMS Royalist ja kaksi hävittäjää lähtivät 13. lokakuuta operaatio Mannaan. Alus palasi 18. lokakuuta Aleksandriaan, josta se palasi 23. lokakuuta operaatioon. Alus tuki 26. lokakuuta Mitylenen maihinnousua ja 29. lokakuuta Piskopin maihinnousua, jonka jälkeen se vapautettiin operaatiosta. Alus palasi seuraavana päivänä Aleksandriaan, josta se lähti 31. lokakuuta Hunterin ja Stalkerin kanssa Britteinsaarille.[1]

Itäiseen laivastoonMuokkaa

Alus saapui 9. marraskuuta Plymouthiin, jossa sen miehistö sai vapaata ennen lähtoä Itäiseen laivastoon. Seuraavana päivänä alus siirrettiin Devonportin telakalle. Se lähti 29. marraskuuta Plymouthista huollettavaksi Tarantoon, jossa se otettiin 6. joulukuuta telakalle. Alus palasi 1. huhtikuuta 1945 palvelukseen aloittaen matkansa Ceylonille liittyäkseen Itäiseen laivastoon. Se saapui toukokuussa Colomboon, jossa sen todettiin olevan havaittujen vikojen vuoksi palveluskelvoton. Alus määrättiin Hunterin kanssa kuljettamaan lentokoneita Intiasta ja Etelä-Afrikan satamista Ceylonille, kunnes sitä tarvittiin heinäkuussa laivastossa.[1]

Alus matkasi Trincomaleehen, jossa se valmistautui Penangin maihinnousujen tukemiseen. Se lähti 8. elokuuta Malakan salmeen, mutta operaatio peruutettiin 11. elokuuta ja alus palasi Trincomaleehen. Alus saapui 14. elokuuta Trincomaleehen, jossa se määrättiin tukemaan Penangin miehitystä operaatio Juristia. Seuraavana päivänä alus lähti taistelulaiva HMS Nelsonin, risteilijä HMS Ceylonin, Hunterin ja hävittäjän kanssa merelle. Osasto ankkuroitui 16. elokuuta Nikobaareille operaation viivästyessä.[1]

Osasto jatkoi operaatiota, jolloin osastoon liittyi kaksi hävittäjää lisää sekä maihinnousualus HMS Princess Beatrix. Hunter jäi pois osastosta, joka saapui 26. elokuuta Penangiin, jossa japanilainen varuskunta antautui. Alus lähti 2. syyskuuta Penangista Singaporeen, jossa se seuraavana päivänä laski maihin merijalkaväkeä. Alus ankkuroitui rannikon edustalle vasta 4. syyskuuta. Se meni satamaan vasta seuraavana päivänä. Alus osallistui 11. syyskuuta juhlalliseen laivaston satamaan saapumiseen osana virallisita antautumisseremoniaa. Alus vapautui 14. syyskuuta Malesian operaatioista ja se lähti Trincomaleehen, jonne se saapui 19. syyskuuta.[1]

Alus vapautui palveluksesta Itäisessä laivastossa ja se aloitti 11. lokakuuta matkansa Bombayn ja Maltan kautta Britteinsaarille saapuen 11. joulukuuta Clydeen. Lentolaivueiden maihin siirron jälkeen alus poistettiin palveluksesta, jonka jälkeen pääosa aluksen miehistöstä kotiutettiin. Alusta kunnostettiin Clydessä, minkä jälkeen sille siirrettiin Yhdysvaltoihin toimitettavia lentokoneita ja Yhdysvaltain maavoimien joukkoja Southamptonista. Alus lähti 9. joulukuuta Yhdysvaltoihin saapuen 24. joulukuuta Norfolkiin.[1]

Alus palautettiin 5. tammikuuta 1946 virallisesti Yhdysvaltain laivastolle, joka myi sen kauppalaivaksi. Alus oli nimettynä Castel Forteksi, kunnes se nimettiin 1957 matkustaja-alukseksi muutettuna Fairskyksi. Alus vaurioitui kesäkuussa 1977 törmätessään hylkyyn Jakartan edustalla ja jouduttiin ajamaan matalikolle uppoamisen estämiseksi. Alus palveli korjausten jälkeen kasinona, kunnes se palasi rahtialukseksi nimettynä Philippine Touristiksi. Alus vaurioitui 1979 pahoin tulipalossa ja myytiin seuraavana vuonna romutettavaksi Hongkongissa.[1]

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Attacker (D02).
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa