HMS Searcher (D40)

HMS Searcher (viirinumero D40) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

HMS Searcher
HMS Searcher
HMS Searcher
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Seattle Tacoma Shipbuilding Corporation, Virginia
Kölinlasku 20. helmikuuta 1942
Laskettu vesille 20. kesäkuuta 1942
Palveluskäyttöön 7. huhtikuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 1945
Loppuvaihe romutettu 1976
Tekniset tiedot
Uppouma 14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (33 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus
Aseistus 2 × 4" (102 mm) tykkiä
4 × kaksiputkista 40 mm ilmatorjuntatykkiä
20 × 20 mm yksiputkista ilmatorjuntatykkiä
20 lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin kauppalaivana Virginiasta Seattle Tacoma Shipbuilding Corporationilta, missä köli laskettiin 20. helmikuuta 1942. Alus laskettiin vesille 20. heinäkuuta. Yhdysvaltain laivasto lunasti 27. heinäkuuta aluksen saattuetukialuksena nimellä USS AVG-22. Willamette Iron and Steel Works Portlandissa Oregonissa viimeisteli aluksen, joka siirrettiin 7. huhtikuuta 1943 Tacomassa päivää ennen valmistumistaan Kuninkaalliselle laivastolle nimellä HMS Searcher. Alus varustettiin hyökkäystukilaivaksi, jonka tehtävänä oli maihinnousujen tukeminen.[1]

PalvelusMuokkaa

Maaliskuussa 1943 alus oli Portlandissa valmistajan koeajoissa, mistä se siirrettiin huhtikuussa Tacomaan. Alus otettiin 7. huhtikuuta 1943 valmistajan telakalla Tacomassa Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä HMS Searcher. Se valmistui seuraavana päivänä, jonka jälkeen alus valmistautui merikokeisiin. Alus siirtyi 28. huhtikuuta Puget Soundiin hyväksyntätesteihin. Sille asennettiin seuraavana päivänä magneettisuuden poistaja ja sitä seuraavana päivänä koeajot alkoivat.[1]

Aluksella todettiin 1. toukokuuta konehuoneessa ongelmia, jotka vaativat välitöntä huomiota. Alus palasi vielä samana päivänä telakalta. Se siirrettiin seuraavana päivänä varustettavaksi telakalle Esquimaltiin. Alus jatkoi 7. toukokuuta koeajoja, joihin sisältyi aseiden testaus. Aluksella todettiin 10. toukokuuta neljän tuuman ilmatorjuntatykeillä ammuttaessa vuoto, minkä vuoksi se palautettiin 12. toukokuuta telakalle. Alus siirrettiin 13. toukokuuta telakalta palattuaan Panamaan, mistä se jatkoi 24. toukokuuta edelleen Karibian merelle liittyäkseen saattueeseen HX Atlantin ylitystä varten. Matkalla alus sai 27. toukokuuta myrskyssä pahoja vaurioita, joten matkan määränpääksi vaihdettiin Norfolk Virginiassa. Alus saapui 1. kesäkuuta Norfolkiin, jossa se siirrettiin telakalle korjattavaksi. Telakalta valmistuttuaan alus matkasi New Yorkiin, josta se jatkoi 30. kesäkuuta matkaansa Liverpooliin saattueen HX246:n mukana.[1]

Liverpoolissa alus erkani 14. heinäkuuta saattueesta ja siirrettiin telakalle viimeisteltäväksi palvelukseen Kuninkaallisessa laivastossa. Se määrättiin lokakuussa läntisen reitin alaisuuteen ja vastaanotti laivaston ilmavoimien 882 ja 898 laivueiden Wildcatit henkilöstöineen. Miehistön koulutus alkoi 6. lokakuuta Clydessä, josta alus määrättiin suojaamaan saapuvaa saattueita ON207 ja HX262. Marraskuussa alus lähti Argentiaan Newfoundlandiin, jossa se aloitti palveluksensa 12. marraskuuta. Alus aloitti joulukuussa Atlantin saattueiden suojaamisen. Se suojasi 20. joulukuuta yhdysvaltalaisen tankkerisaattueen UC8 Atlantin ylitystä. Aluksella todettiin 29. joulukuuta konevika, minkä vuoksi Yhdysvaltain laivaston hävittäjä USS Hopping suojasi aluksen matkan New Yorkiin korjattavaksi.[1]

Alus siirrettiin 5. tammikuuta 1944 telakalle korjattavaksi, mistä palattuaan se jatkoi 7. helmikuuta Atlantin saattueiden suojaamista. Alus lähti 10. helmikuuta Liverpooliin, jonne se saapui 22. helmikuuta koulutettavaksi. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi 18. maaliskuuta Scapa Flowhun. Alus suojasi 30. maaliskuuta saattuetta JW58 saattuetukialusten HMS Emperorin, HMS Pursuerin ja HMS Fencerin sekä Kotilaivastosta muodostetun osaston kanssa. Osaston lentokoneet hyökkäsivät 3. huhtikuuta Norjan rannikolla Altavuonossa piileskelleen Saksan laivaston taistelulaivaa Tirpitziä vastaan operaatio Tungstenissa, josta vapauduttuaan alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun valmistautumaan iskuihin Norjan rannikkoliikennettä vastaan.[1]

Alus oli 9. huhtikuuta suojaamassa Kuolan niemimaalta palaavaa saattuetta RA58, mistä se palasi 14. huhtikuuta Scapa Flowhun. Alus liittyi 21. huhtikuuta osastoon, jonka tehtävänä oli uusia isku Tirpitziä vastaan. Operaatio kuitenkin viivästyi huonon sään vuoksi, kunnes se peruutettiin 25. huhtikuuta. Aluksen lentokoneet iskivät 26. huhtikuuta Bodön ja Rörvikin alueen meriliikennettä vastaan (operaatiot Ridge Able ja Ridge Baker), jolloin Bodön alueella upotettiin kolme alusta ennen operaation peruuttamista huonon sään vuoksi.[1]

Alus osallistui 6. toukokuuta laivaston iskuun Norjan rannikolle operaatio Croquetissa, jolloin upotettiin Almor sekä vaurioitettiin Saarburgia ja kolmea pienempää alusta. Aluksen lentokoneet iskivät 8. toukokuuta HMS Strikerin ja Emperorin koneiden tukemana Kristiansundin edustalla olleeseen saattueeseen sekä maakohteisiin operaatio Hoopsissa. Osaston palattua Scapa Flowhun Searcher lähti Rosythiin huollettavaksi ennen siirtoa läntisen reitin alaisuuteen.[1]

Aluksen palattua telakalta se siirtyi 31. toukokuuta Clydeen saattuetehtäviin. Alus suojasi 11. kesäkuuta saattuetta OS80/KMS54 ja 22. kesäkuuta Liverpooliin saattueen SL161/MKS52, josta se erkani 1. heinäkuuta palaten Clydeen. Alus määrättiin heinäkuussa Gibraltarille Force H:hon tukemaan suunniteltua maihinnousua Etelä-Ranskaan (operaatio Dragoon ex-Anvil).[1]

Aluksella ollut 898 laivue yhdistettiin 5. heinäkuuta 882 laivueen kanssa. Alus lähti 15. heinäkuuta Maltalle liittyäkseen Task Force 88:aan (TF88) Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen. Searcher liittyi 25. heinäkuuta Maltalla TF88:n Task Group 88.1:een (TG88.1). Alus osallistui maihinnousun valmistaviin harjoituksiin, kunnes se lähti 12. elokuuta Maltalta osaston mukana. Aluksen koneet suojasivat 15. elokuuta alkaen laivasto-osastoa, toimivat tykistöntulenjohtajina ja rynnäköivät maamaaleihin maihinnousun aikana, kunnes alus lähti TG88.1 alusten mukana Maddalenaan täydennettäväksi. Alus palasi sillanpäähän 21. elokuuta, jolloin sen lentokoneet iskivät vetäytyvien saksalaisjoukkojen kimppuun Rhonen laaksossa. Alus purjehti 24. elokuuta osaston mukana Maddalenaan täydennettäväksi, jossa ollessaan TG88.1 hajotettiin 27. elokuuta. Alus vapautui samalla operaatiosta, jolloin se aloitti matkan Maltalle.[1]

Alus siirtyi 30. elokuuta Aleksandriaan, jossa se liitettiin Egeanmerelle sijoitettuihin laivastovoimiin tukemaan alueen saarten takaisin valtausta. Sen lentokoneet iskivät 9. syyskuuta HMS Hunterin, HMS Khediven ja Pursuerin koneiden kanssa saksalaisten meriliikennettä vastaan sekä tukivat saarten takaisin valtausta operaatiossa Outing I. Aluksen lentokoneet suojasivat 15. lokakuuta Kitheran kanavan miinanraivausta, kunnes alus matkasi 17. lokakuuta Egeanmerelle jatkamaan operaatioita. Alus palasi 21. lokakuuta Aleksandriaan, jolloin se vapautui palveluksesta Välimerellä. Alus lähti 1. marraskuuta Gibraltarille, josta se jatkoi 8. marraskuuta edelleen Belfastiin. Aluksen koneet ja lentohenkilöstö siirrettiin 12. marraskuuta maihin Belfastissa, mistä alus jatkoi seuraavana päivänä Greeniin telakalle. Alus siirrettiin 15. marraskuuta telakalle huollettavaksi.[1]

Alus palautettin 29. tammikuuta 1945 palvelukseen ja samana päivänä alukselle siirtyi 882 laivue. Helmikuun aluksen miehistö oli Clyden harjoitusalueella koulutuksessa, joka päättyi 4. maaliskuuta aluksen aloittaessa palveluksen. Samana päivänä alukselle laskeutui kaksi 746 laivueen Fairey Fireflytä. Alus määrättiin suunniteltuihin lentokonemiinoituksiin ja meriliikenteen häirintään operaatio Cupolaan. Se teki 20. maaliskuuta viimeisen miinoituslentonsa ja iskunsa Norjan rannikolle saattuetukialusten HMS Premierin ja HMS Queenin kanssa suojanaan risteilijä HMS Bellona ja hävittäjät HMS Onslow, HMS Zest, HMS Serapis, HMCS Haida, HMCS Iroquois. Alus iski 26. maaliskuuta Trondheimin alueen meriliikenteeseen Queenin kanssa operaatio Prefixissä. Operaatio oli tulokseton, koska alueella ei havaittu meriliikennettä.[1]

Saattuetukialukset Searcher, HMS Puncher, Queen ja HMS Trumpeter määrättiin operaatio Newmarketiin, jossa oli tarkoitus iskeä sukellusvenetukikohtaan Kilbotnissa lähellä Narvikia. Osasto lähti merelle suunnitelman mukaisesti, mutta operaatio peruutettiin 6. huhtikuuta huonon sään vuoksi. Osasto palasi Scapa Flowhun.[1]

Alus iski toukokuun alussa Narvikin länsipuolisen merialueen liikennettä vastaan sekä 4. toukokuuta Kilbotnin sukellusvenetukikohtaan Queenin ja Trumpeterin kanssa operaatio Judgementissa, jossa upotettiin sodan viimeinen lentokoneiden upottama saksalainen sukellusvene U-711. Alus lähti 6. toukokuuta Kööpenhaminaan Kotilaivaston osastossa, joka vastaanotti Saksan laivaston antautuminen 9. toukokuuta. Alus lähti 10. toukokuuta paluumatkalle Scapa Flowhun, jossa se määrättiin huollettavaksi ennen siirtoaan Itä-Intian laivastoon. Se siirrettiin 15. toukokuuta Clydessä telakalle.[1]

Kesäkuussa telakalla ollut alus määrättiin Itä-Intian laivaston 21. lentotukialusviirikköön Trincomaleehen. Aluksen palattua telakalta sille kuormattiin heinäkuussa 24 Grumman Wildcat hävittäjää kuljetettavaksi Itä-Intian laivastolle. Alus lähti Trincomaleehen. Alus saapui elokuussa Cochiniin, jossa sen kuljettamat lentokoneet siirrettiin maihin. Alus jatkoi matkaansa Colombon kautta Trincomaleehen. Alus ei kerennyt osallistua sotatoimiin ja se lähti 19. syyskuuta kotimatkalle. Alus saapui 9. lokakuuta Clydeen, jossa sen lentokoneet siirrettiin maihin. Alus poistettiin palveluksesta. Aluksen varastojen tyhjentämisen sekä brittiläisten laitteiden poistamisen jälkeen alus lähti 14. marraskuuta Yhdysvaltoihin minimimiehistöllä.[1]

Alus palautettiin 29. marraskuuta Norfolkin laivastotukikohdassa Yhdysvaltain laivastolle, joka sijoitti sen poistolistalle 7. helmikuuta 1946. Alus myytiin 1952 kreikkalaiselle laivayhtiölle J. & A. T. Vatisille, joka nimesi sen Captain Theoksi. Alus myytiin 1966 kiinalaiselle laivanvarustajalle Tung Chao Yungille, joka nimesi sen Oriental Bankeriksi. Se romutettiin 21. huhtikuuta 1976 Kaohsiungissa Taiwanissa.[1]

LähteetMuokkaa

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa