HMCS Haida

HMCS Haida (viirinumerot G63 ja vuodesta 1950 runkonumero DDE 215) oli Kanadan laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa.

HMCS Haida
HMCS Haida
HMCS Haida
Canadian Blue Ensign.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong
Kölinlasku 29. syyskuuta 1941
Laskettu vesille 25. elokuuta 1942
Palveluskäyttöön 30. elokuuta 1943
Palveluskäytöstä 11. lokakuuta 1963
Tekniset tiedot
Uppouma 1 880 t (standardi)
2 560 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,13 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 6 × 4,7" tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina
2 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisena asennuksena
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä ja 1 kisko

Alus upotti Kanadan laivaston suurimman bruttotonnistomäärän toisessa maailmansodassa. Se on myös ainoa jäljellä oleva Tribal-luokan 27 aluksesta, sillä se on museolaivana Hamiltonissa Ontariossa.

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 5. huhtikuuta 1941 kolmen muun Kanadan laivaston Tribal-luokan aluksen kanssa Vickers Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 29. syyskuuta 1941 telakan muiden töiden viivästyttäessä uuden aluksen valmistuksen aloitusta. Alus laskettiin vesille 25. elokuuta 1942 kumminaan Lontoon pormestarin Laurien Kanadassa syntynyt puoliso ja valmistui 18. syyskuuta 1943. Alus otettiin palvelukseen jo 30. elokuuta liitettynä Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston alaisuuteen Kotilaivastoon.[1]

PalvelusMuokkaa

Aluksella vieraili 17. syyskuuta Kanadan edustaja Vincent Massey. Seuraavana päivänä alus siirrettiin vastaanottokokeisiin, joiden päätyttyä se lähti Forthista Scapa Flow'hun koulutukseen. Koulutuksen päätyttyä alus suojasi 14. lokakuuta HMS Januksen, HMS Vigilantin, HMS Hardyn, HMCS Iroquoisin ja Yhdysvaltain laivaston USS Corryn kanssa Huippuvuorille täydennyssaattuetta operaatio FQ:ssa, mistä vapauduttuaan se suojasi 16. lokakuuta viisi miinanraivaajaa ja kuusi moottorivenettä Pohjois-Venäjälle operaatio FR:ssä. Se erkani 23. lokakuuta saatettavistaan palaten Scapa Flow'hun. Alus suojasi 25. lokakuuta lentotukialus HMS Formidablea Cape Wrathin edustalta Scapa Flow'hun.[1]

Alus suojasi 2. marraskuuta HMS Onslow'n, HMS Venuksen, Norjan laivaston KNM Stordin, Yhdysvaltain laivaston USS Cappsin ja USS Honsonin kanssa taistelulaiva HMS Ansonia, lentotukialus Formidablea ja risteilijä HMS Jamaicaa suojattaessa Kuolan niemimaalta palaavaa saattuetta RA54A operaatio FT:ssä. Suojaus erkani 8. marraskuuta saattueesta palaten Scapa Flow'hun. Alus suojasi 18. marraskuuta HMS Impulsiven, HMS Onslaughtin, Onslow'n, HMS Orwellin, HMS Obduraten, HMCS Huronin ja Iroquoisin kanssa Kuolaan matkannutta saattuetta JW54A. Alus erkani 24. marraskuuta saattueesta lähisuojauksen saavuttua. Se liittyi 26. marraskuuta saattueeseen RA54B samojen alusten kanssa suojatakseen saattueen paluumatkan Britteinsaarille.[1]

Alus erkani 5. joulukuuta saattueesta palaten Scapa Flow'hun muun suojueen mukana. Se liittyi 22. joulukuuta saattueeseen JW55 Impulsiven, Onslaughtin, Onslow'n, Orwellin, HMS Scourgen, Huronin ja Iroquoisin kanssa. Lähisuojausta vahvennettiin 25. joulukuuta, kun Saksan laivaston taisteluristeilijän Scharnhorstin pelättiin iskevän saattueeseen. Alus erkani 29. joulukuuta saattueesta suojueen mukana saavuttuaan Kuolaan. Alus liittyi 31. joulukuuta palaavaan saattueeseen RA55B samojen alusten kanssa.[1]

1944Muokkaa

Alus joutui 3. tammikuuta 1944 sukellusveneen maaliksi. Alus erkani 7. tammikuuta suojueen mukana saattueesta palaten Scapa Flow'hun. Alus siirrettiin 10. tammikuuta Iroquoisin kanssa Plymouthin alaisuuteen Englannin kanaaliin. Se aloitti palveluksensa Plymouthissa 13. tammikuuta.[1]

Alus partioi 19. tammikuuta Ranskan rannikolla häiriten akselivaltojen rannikkoliikennettä operaatio Tunnelissa. Seuraavana päivänä se palasi Plymouthiin. Alus jatkoi 2. helmikuuta operaatio Tunneliin liittyneitä partiomatkoja palaten seuraavana päivänä Plymouthiin. Alus määrättiin 4. helmikuuta palaamaan Kotilaivastoon ja se lähti yhdessä Iroquoisin ja HMCS Athabaskanin kanssa Scapa Flow'hun, jonne alukset saapuivat seuraavana päivänä.[1]

Alus suojasi 10. helmikuuta Iroquois ja Athabaskan kanssa Ansonia, Richelieutä, HMS Belfastia ja HMS Nigeriaa Norjan rannikolle tehdyn meriliikenteen häirintäpurjehduksen aikana. Osasto palasi 12. helmikuuta Scapa Flow'hun, missä Haida vapautettiin seuraavana päivänä tehtävistään Kotilaivastossa ja määrättiin palaamaan Plymouthiin, jonne se saapui 15. helmikuuta liittyen Iroquoisin ja Athabaskanin kanssa 10. hävittäjälaivueen HMS Tartariin ja HMS Ashantiin muodostaen Force 26:n.[1]

Alus määrättiin 20. helmikuuta laivueen mukana operaatio Neptuneen, jonka valmistaviin harjoituksiin se osallistui. Alus osallistui 11. maaliskuuta Fox ja 24. maaliskuuta Muskrat 2 harjoituksiin. Se liittyi 30. maaliskuuta Huronin kanssa HMS Brissendeniin ja HMS Tanatsideen suojatakseen HMS Black Princeä ja HMS Glasgowia, jotka tulittivat rannikonmaaleja Beaver-harjoituksessa.[1]

Alus osallistui 12. huhtikuuta Needlesin länsipuolisella merialueella suureen yhteisharjoitukseen Trousersiin Huronin ja Tartarin kanssa suojaten raskaita laivastoyksiköitä. Se suojasi 19. huhtikuuta Tanatsiden, HMS Wensleydalen, HMS Melbreakin ja Ashantin kanssa 10. moottorivenelaivueen miinanlaskuoperaatiota Île-de-Batzin edustalle (operaatio Maplen alioperaatio Hostile 26). Alus suojasi 21. ja 22. huhtikuuta Ashantin kanssa seuranneita HMS Apollon suorittamia miinalaskuoperaatioita Ile de Viergen edustalle (operaatio Hostile 29).[1]

Haida, Black Prince, Ashanti, Athabaskan ja Huron muodostivat 25. huhtikuuta Force 26:n, jonka tehtävänä oli häiritä Biskajanlahden meriliikennettä operaatio Tunnelissa. Seuraavana päivänä osasto joutui rannikkotykistön tuleen Ranskan rannikolla ja kohtasi Saksan laivaston torpedoveneet T24:n, T27:n ja T29:n, jotka olivat matkalla laskemaan miinoja rannikkoreitin suojaksi. Seuranneessa taistelussa T29 upposi Île-de-Batzin pohjoispuolella tykkitulessa (48°53′N, 03°35′W ) ja muut saksalaisalukset pääsivät pakenemaan. Force 26 palasi Plymouthiin.[1]

Alus tuki vielä samana päivänä osastonsa mukana operaatio Tigeriä pyrkien estämään E-veneiden toiminnan saattuetta vastaan kanaalin alueella ilman E-veneiden kohtaamista partiomatkan aikana. Haida ja Athabaskan lähtivät merelle Plymouthista jatkamaan Biskajanlahden meriliikenteen häirintää.[1]

Seuraavana päivänä alukset palasivat kotisatamaan kohtaamatta akselivaltojen saattueita. Ne lähtivät 28. huhtikuuta Plymouthista uudelleen merelle suojaamaan kahden moottoriveneen ja kahdeksan partioaluksen miinanlaskua Île-de-Batzin edustalla operaatio Hostile 26:ssa. Seuraavana päivänä osasto sai varoituksen St. Mallin ja Roches Douvresin välillä matkanneista Saksan laivaston aluksista. Haida ja Athabaskan saivat määräyksen tutkia asiaa. Alukset hyökkäsivät yllätettyjen torpedoveneiden T24 ja T27 kimppuun, jolloin T27 tuhoutui samoin kuin Athabaskan (48°43′N, 04°31′W ). Miinanlasku operaatio peruutettiin ja kaikki alukset osallistuivat eloonjääneiden etsintään. Kaikkiaan 42 merisotilasta pelastettiin merestä ja 85 joutui sotavangeiksi, loput 127 saivat surmansa. Paluumatkalla osaston suojana olivat hävittäjät HMS Offa ja Orwell. Palattuaan Plymouthiin alus jatkoi operaatio Neptuneen liittyneitä harjoituksia.[1]

Alus osallistui 4.-6. toukokuuta Fabius harjoitukseen Isle of Wightin itäpuolella, mistä se Plymouthiin palattuaan jatkoi operointia Kanaalin alueella. Se suojasi 15. toukokuuta risteilijä HMS Bellonan ja hävittäjä Tartarin kanssa miinalaiva Apolloa, joka laski miinoitteen Ushantin länsipuolelle operaatiossa Hostile 32. Operaatio peruutettiin onnettomien yhteensattumien vuoksi. Seuraavana päivänä operaatio uusittiin. Samat alukset sekä Huron tekivät samanlaiset miinanlaskuoperaatiot Ushantin pohjoispuolelle (operaatio Hostile 33) 20. toukokuuta, 22. toukokuuta Ile de Viergen edustalle (operaatio Hostile 34) sekä Ushantin luoteispuolelle (operaatio Hostile 40) 25. toukokuuta.[1]

Plymouthista alus lähti 6. kesäkuuta laivueen mukana partiomatkalle Kanaalin pohjoisosiin suojaamaan maihinnousuosastoja. Alus oli alueella aina 8. kesäkuuta saakka, jolloin se siirrettiin uudelle partioalueelle. Samalla muodostettiin Force 26 uudelleen, jolloin alus siirtyi jälleen uudelle toiminta-alueelle Bretagnen rannikon edustalle.[1]

Alus sai 9. kesäkuuta tutkahavainnon, jolloin osasto lähti tutkimaan asiaa. Osasto kohtasi Saksan laivaston osaston, johon kuuluivat T24, Z32, Z24 sekä ZH1. Saksalaisosasto muutti suuntaa ja laukaisi torpedonsa havaitessaan lähestyvät Tartarin, Ashantin, Huronin ja Haidan. Taistelussa vaurioitui pahoin Z32, joka joutui ajamaan matalikolle estääkseen uppoamisensa, ja ZH1 upposi. Loput saksalaisalukset pakenivat. Osasto palasi Plymouthiin.[1]

Haida ja Huron lähtivät 12. kesäkuuta Kanaalin saarten eteläpuolelle ja Roches Douvresin itäpuolelle mukanaan ylimääräisiä viestimiehiä. Seuraavana päivänä aluksilta lähetettiin Cherbourgin länsipuolelle tehtävää maihinnousua kuvaavaa viestiliikennettä. Operaatiosta vapauduttuaan alukset palasivat Plymouthiin, josta aloitettiin seuraavana päivänä partiointi Kanaalissa.[1]

Alus lähti 24. kesäkuuta HMS Eskimon kanssa Lands Endin eteläpuolelle torjumaan sukellusveneitä. Lentokoneen havaitsema sukellusvene U-971 pakotettiin syvyyspommein pintaan, minkä jälkeen alusten tykkituli upotti sukellusveneen. 53 pelastettua sukellusvenemiestä toimitettiin Falmouthiin sotavankeina, minkä jälkeen alukset palasivat Plymouthiin.[1]

Alus oli huollettavana, mistä se palasi palvelukseen 12. heinäkuuta. Seuraavana päivänä alus pyrki estämään Tartarin ja ORP Błyskawican kanssa Lorientissa olevien saksalaisten evakuoinnin meritse, mistä se palasi 14. heinäkuuta Plymouthiin kohtaamatta vihollista. Alukset lähtivät takaisin Lorientin edustalle vielä samana päivänä ja ne kohtasivat seuraavana päivänä saksalaisen evakuointisaattueen. Saattueesta upotettiin yksi rahtialus ja vaurioitettiin kahta muuta. Kuukauden lopun alus etsi laivueen mukana vihollisen aluksia Kanaalin alueelta.[1]

Alus lähti 5. elokuuta Biskajanlahdelle osana Force 26:ta, jonka muut alukset olivat risteilijä Bellona ja hävittäjät Tartar, Ashanti, Iroquois ja Błyskawica. Seuraavana päivänä osasto kohtasi Saksan laivaston evakuointisaattueen Ile d'Yeun lähistöllä. Taistelun aikana Haidan Y-tykillä tapahtui putkiräjähdys, jolloin kymmenen miehistön jäsentä haavoittui kahden haavoittuessa kuolettavasti. Taistelussa upotettiin Saksan laivaston miinanraivaajat M2286 ja M486, partiovene V414 sekä moottorialus, joiden mukana kuoli runsaasti evakuoitavia sotilaita. Myöhemmin kohdattiin toinen saattue Bellislen ja Quiberoninlahden välillä, mutta taistelu päättyi tuloksettomana. Osasto sai määräyksen palata Plymouthiin ennen auringonlaskua. Alus oli 7. elokuuta korjattava Devonportin telakalla ja 9. elokuuta haudattiin molemmat onnettomuudessa surmansa saaneet. Alus palasi palvelukseen 22. elokuuta palaten laivueeseensa.[1]

Alus lähti 30. elokuuta Iroquoisin kanssa kohdatakseen Algerista saapuvan Ranskan laivaston risteilijän Jeanne d'Arcin, joka kohdattiin seuraavana päivänä ja saatettiin Cherbourgiin. Alukset palasivat Plymouthiin.[1]

Alus määrättiin syyskuun alussa huollettavaksi Kanadaan, jolloin se vapautettiin palveluksestaan 10. hävittäjälaivueessa. Alus avusti 6. syyskuuta HMS Keppelin kanssa Ranskan vastarintaliikkeen osastoa, joka pyrki estämään saksalaisten vetäytymisen Brestistä. Alusten ollessa Les Sablesin edustalle ne saivat tiedon saksalaisia La Rochelleen kuljettavasta saattueesta. HMS Kelvin valtasi kaksi aluksista, joista toinen upposi hinauksessa. Aluksilta kerätyt asiakirjat sekä muu materiaali luovutettiin vastarintaliikkeelle.[1]

Alus palasi 8. syyskuuta Plymouthiin valmistautumaan Atlantin ylitykseen. Alus lähti 22. syyskuuta Kanadaan ja se saapui 29. syyskuuta Halifaxiin. Se siirrettiin telakalle, josta se palasi palvelukseen vuoden vaihteessa. Alus saapui 11. tammikuuta 1945 Plymouthiin. Seuraavana päivänä alus siirrettiin telakalle Devonportissa, jossa sille asennettiin uudet tutkat. Alus palasi 22. helmikuuta palvelukseen, jolloin se liitettiin Kotilaivaston 17. hävittäjälaivueeseen. Alus suoritti 24. helmikuuta uusien laitteidensa testejä ennen lähtöään Scapa Flow'hun koulutukseen.[1]

Alus aloitti 28. helmikuuta koulutuksen Kotilaivaston mukana, minkä päätyttyä se liittyi uuteen laivueeseensa. Alus liittyi 19. maaliskuuta saattuetukialusten HMS Premierin, HMS Searcherin, HMS Queenin ja risteilijä Bellonan muodostaman Force 1:n saattueeseen suojaamaan Norjan rannikon miinanlaskuja operaatio Cupolassa. Alus palasi 21. maaliskuuta operaation päätyttyä osaston mukana Scapa Flow'hun.[1]

Se suojasi 24. maaliskuuta Onslow'n, HMS Serapiksen, HMS Carysfortin, HMS Zealousin ja Iroquoisin kanssa saattuetukialuksia Searcheria, HMS Nairanaa, Queenia ja HMS Puncheria, jotka muodostivat Force 2:n iskettäessä Norjan rannikon meriliikenteeseen operaatio Prefix I:ssä. Osaston lentokoneet eivät tavanneet aluksia, jolloin ne iskivät rannankohteisiin. Lentokoneet iskivät 28. maaliskuuta uudelleen operaatio Prefix II:ssa, jonka jälkeen osasto palasi 29. maaliskuuta Scapa Flow'hun.[1]

Alus määrättiin 7. huhtikuuta erillisoperaatioon, minkä vuoksi se siirtyi Greenockiin. Alus liittyi seuraavana päivänä seitsemään sukellusveneidentorjunta-alukseen suojaten niiden matkan saattueeseen JW66 (operaatio Roundel). Alukset saapuivat 15. huhtikuuta Skaalfjordiin Färsaarille myrskyn viivyttyäessä osaston matkaa pakottamalla ne hakemaan suojaa sekä Loch Ewestä että Thursosta. Alus erkani 22. huhtikuuta saattueesta JW66 sen saavuttua Kuolan niemimaalle. Se liittyi 29. huhtikuuta palaavaan saattueeseen RA66, josta se erkani 8. toukokuuta Greenockissa aloittaen paluumatkansa Scapa Flow'hun.[1]

Alus lähti 16. toukokuuta risteilijä HMS Berwickin ja Huronin kanssa Trondheimiin, jonne alukset saapuivat seuraavana päivänä. Ne lähtivät paluumatkalle 23. toukokuuta ja osasto saapui seuraavana päivänä Scapa Flow'hun. Alus lähti 25. toukokuuta Huronin kanssa Greenockiin, jossa ne kohtasivat seuraavana päivänä Iroquoisin.[1]

Alus lähti 4. kesäkuuta Greenockista kahden sisaraluksensa kanssa Halifaxiin, jonne ne saapuivat 10. kesäkuuta. Heinäkuun alus oli huollettavana ja se siirrettiin elokuussa reserviin. Alus palasi 1947 palvelukseen ja oli Korean sodassa. Alus viipyi Kauko-Idässä 18 kuukautta kriisin päättymiseen saakka. Vuodesta 1952 alus oli Kanadan laivaston Natoon liitetyssä osastossa, kunnes vuonna 1962 aluksen todettiin olevan sopimaton aktiivipalvelukseen. Alus poistettiin palveluksesta 11. lokakuuta 1963.[1]

Alus päätettiin vuonna 1964 muuttaa museoalukseksi. Se siirrettiin Torontoon, missä se on ankkurissa pysyvänä laivastomuistomerkkinä ja merimuseona.[1]

LähteetMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMCS Haida.
  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa