HMS Atherstone (L05)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Atherstone (viirinumero L05) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Atherstone
HMS Atherstone
HMS Atherstone
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku 8. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 12. joulukuuta 1939
Palveluskäyttöön 23. maaliskuuta 1940
Palveluskäytöstä lokakuu 1945
Loppuvaihe romutettu 25. marraskuuta 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 × QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm yksiputkisina P Mk III -asennuksina
2 × syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 8. kesäkuuta 1939. Alus laskettiin vesille 12. joulukuuta ja valmistui 23. maaliskuuta 1940, jolloin sen vakavuudessa todettiin pahoja puutteita. Niiden korjaamiseksi alukselta poistettiin yksi kolmesta kaksiputkisesta neljän tuuman tykkitornista, vähennettiin yläkuormaa keventämällä kansirakenteita sekä lisättiin painolastia. Seuraavissa luokan aluksissa (tyyppi II) tehtiin rakenteellisia muutoksia vian korjaamiseksi.[1]

PalvelusMuokkaa

Huhtikuussa 1940 palvelukseen oton jälkeen alus liitettiin Portsmouthiin sijoitettuun 1. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli saattueiden suojaaminen sekä Englannin kanaalin ja Pohjanmeren alueen partiointi. Alus siirrettiin kesäkuussa Kotilaivastoon. Se kohtasi 8. kesäkuuta HMS Witheringtonin, HMS Wolverinen, HMS Antelopen ja HMS Viscountin kanssa Norjan evakuointiin muodostetun Group I:n alukset Färsaarten edustalla.[1]

Alus suojasi 10. heinäkuuta risteilijä HMS Coventryn, hävittäjien HMS Inglefieldin ja HMS Imogenin sekä saattuehävittäjien HMS Hambledonin ja HMS Fernien kanssa 1. miinalaivuetta pohjoisen sulun laskussa operaatiossa SN. Elokuussa vapauduttuaan Kotilaivastosta se palasi laivueeseensa Portsmouthiin.[1]

Syyskuussa alus osallistui laivueen mukana maihinnousuntorjuntapartioihin sekä Kanaalin saattueiden suojaamiseen. Se etsi 8. syyskuuta maihinnousualuksia Le Touquetin ja Cap d'Antiferin väliltä. Alus joutui 11. syyskuuta ilmahyökkäykseen suojatessaan saattuetta CW11 Thamesin suistoon, jolloin se kärsi merkittäviä vaurioita kahden pommin osuessa alukseen ja yhden aluksen viereen. Alus siirrettiin 15. syyskuuta korjattavaksi Chathamin telakalle, mistä se palasi palvelukseen tammikuussa 1941.[1]

Alus suojasi laivueen mukana Kanaalin saattueita sekä partioi Kanaalissa ja Pohjanmerellä, kunnes se vaurioitui syyskuussa saattuetta suojatessaan myrskyssä. Alus siirrettiin Devonportin telakalle tarkastettavaksi. Aluksen korjaukset siirrettiin Southamptoniin kaupalliselle telakalle, missä asennettiin Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna parantamaan lyhyenkantaman torjuntakykyä Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus palasi joulukuussa palvelukseen ja siirrettiin koeajojen päätyttyä Plymouthiin 15. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus suojasi laivueen mukana saattueita ja partioi valvonta-alueella, kunnes se määrättiin helmikuussa tukemaan kommandoiskua. Alus liittyi 26. maaliskuuta St. Nazairen kuivatelakalle kohdistuvaa iskua varten koottuun osastoon, jonka muut alukset olivat HMS Cleveland, HMS Brocklesbyja HMS Tynedale. Alukselle nousi operaatio Chariotin iskuosaston miehiä sekä komento-osat. Alus toimi seuraavana päivänä suunnistajana. Se hinasi 28. maaliskuuta moottoritykkivene HMS MTB314:ää, joka seuraavana päivänä kuljetti maihin osaston komentoportaan. Aluksen miehistö pelasti iskun aikana vaurioituneen moottorivene ML156:n eloonjääneet.[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi palvelustaan laivueen mukana, kunnes se siirrettiin toukokuussa Sheernessiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Se aloitti kesäkuussa itärannikon saattueiden suojaamisen, kunnes se määrättiin helmikuussa 1943 Välimeren laivaston 18. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi maaliskuussa Välimerelle liittyäkseen uuteen laivueeseensa. Se aloitti huhtikuussa saattueiden suojaamisen ja partioinnin läntisellä ja keskisellä Välimerellä.[1]

Toukokuussa alus osallistui saksalaisia joukkoja Tunisiasta kuljettaneiden alusten etsimiseen ja tuhoamiseen operaatio Retributionissa. Se siirtyi kesäkuussa laivueen mukana Maltalle, minkä jälkeen laivue määrättiin tukemaan liittoutuneiden maihinnousua Sisiliaan.[1]

Alus liittyi laivueen mukana itäiseen tukiosastoon. Alus suojasi 7. heinäkuuta Bizertasta saattueen KMS18, josta se erkani pari päivää myöhemmin siirtyen Tunisiin liittyäkseen saattajaryhmä Y:hyn. Alus suojasi 10. heinäkuuta XXX Armeijakunnan maihinnousua Syrakusaan.[1]

Alus jatkoi saattueiden suojaamista sekä sotilasoperaatioiden tukemista Sisiliassa, kunnes se määrättiin elokuussa Salernon maihinnousuun operaatio Avalancheen. Se liittyi saattuetukialusosastoon (TF88), joka oli 9. syyskuuta Salernon edustalla TF86:n kanssa. Lokakuussa alus vapautui operaatiosta palaten saattueiden suojaamiseen. Alus antoi tarvittaessa tulitukea Italian länsirannikon sotatoimiin.[1]

Vuoden 1944 alussa alus suojasi joukkojenkuljetussaattueita Pohjois-Afrikan ja Napolin välillä valmistauduttaessa Anzion maihinnousuun operaatio Shingleen. Alus siirtyi heinäkuussa läntisen Välimeren saattueiden suojaksi valmistauduttaessa Etelä-Ranskan maihinnousuun operaatio Dragooniin, mistä tehtävästä se vapautui syyskuussa palaten samalla Välimeren laivaston komentajan alaisuuteen.[1]

Alus jatkoi saattueiden suojaamista Välimerellä, kunnes sen alue laajeni lokakuussa Adrianmerelle. Alus siirrettiin marraskuussa Aleksandriaan sijoitettuun 5. hävittäjälaivueeseen, minkä jälkeen se operoi lähinnä Adrianmerellä tukien sotilasoperaatioita alueella. Aluksen miehistä pelasti 14. joulukuuta HMS Aldenhamin eloonjääneet. Alus oli Adrianmerellä Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka, jonka jälkeen se jatkoi palvelustaan laivueen mukana Välimerellä. Laivueen tuli kouluttautua mahdollista Tyynelle valtamerelle siirtoa varten.[1]

Alus viipyi Välimerellä lokakuuhun 1945, jolloin se siirrettiin reserviin. Se makasi kahdeksan seuraavaa vuotta Portsmouthissa, minkä jälkeen se siirrettiin Cardiffiin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle ja myytiin marraskuussa romutettavaksi BISCOlle. Alus saapui 25. marraskuuta hinattuna Clydeen Smith and Houstonin romuttamolle.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa