HMS Bicester (L34)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Bicester (viirinumero L34) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Bicester
HMS Bicester
HMS Bicester
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company, Hebburn
Kölinlasku 29. toukokuuta 1940
Laskettu vesille 5. syyskuuta 1941
Palveluskäyttöön 9. toukokuuta 1942
Palveluskäytöstä tammikuu 1950
Loppuvaihe romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus 6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 12. joulukuuta 1939 työnumerolla J4210 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Hawthorn Leslie and Companyltä Hebburnista Newcastlesta, missä köli laskettiin 29. toukokuuta 1940. Alus laskettiin vesille 5. syyskuuta 1941 ja valmistui 18. kesäkuuta 1942.[1]

PalvelusMuokkaa

Heinäkuussa 1942 koulutuksen päätyttyä alus liittyi Londonderryn erityissaattajayksikköön (engl. Londonderry Special Escort Force). Alus liittyi 16. heinäkuuta Clydessä saattueeseen WS21 HMS Bramhamin, HMS Wiltonin, HMS Keppelin ja HMS Salisburyn kanssa luoteisen reitin alueen paikallissuojaksi. Alus määrättiin elokuussa suojaamaan Maltalle matkannutta saattuetta.[1]

Alus erkani 4. elokuuta saattueesta WS21 liittyen saattueeseen WS21S, joka lähti 2. elokuuta Clydestä Gibraltarille (operaatio Pedestal). HMS Bicester muodosti 11. elokuuta Gibraltarin salmen saattueen mukana läpäistyään Force X:n yhdessä risteilijöiden HMS Cairon, HMS Manchesterin, HMS Kenyan ja HMS Nigerian sekä niiden suojana olevien hävittäjien HMS Ashantin, HMS Furyn, HMS Intrepidin, HMS Icaruksen, HMS Pathfinderin, HMS Pennin, HMS Derwentin, HMS Ledburyn, Wiltonin ja Bramhamin kanssa. Osaston tehtävänä oli suojata saattuetta Sisilian kapeikossa. Seuraavana päivänä saattue joutui Italian laivaston sukellusveneiden maaliksi, jolloin osastosta upposi Cairo ja Nigeria vaurioitui. Bicester, Derwent ja Wilton määrättiin suojaamaan vaurioitunutta risteilijää paluumatkalla Gibraltarille. Alus vapautui 18. elokuuta operaatiosta palaten Londonderryyn.[1]

Alus liittyi 28. elokuuta Clydessä saattueeseen WS22 HMS Bulldogin, Keppelin, HMS Zetlandin, HMS Beverleyn, HMS Chesterfieldin sekä Puolan merivoimien ORP Błyskawican kanssa paikallissaattueeksi. Alus erkani 1. syyskuuta saattueesta palaten Londonderryyn.[1]

Alus liittyi 4. lokakuuta Clydessä saattueeseen WS23 HMS Beaglen, HMS Wrestlerin, Zetlandin, HMS Puckeridgen ja Kreikan laivaston Kanariksen kanssa suojaamaan saattuetta luoteisen reitin alueella. Alus erkani 8. lokakuuta saattueesta palaten Clydeen ja edelleen Londonderryyn. Alus määrättiin suojaamaan Pohjois-Afrikkaan matkaavia maihinnoususaattueita.[1]

Marraskuussa alus aloitti uudessa sijoituspaikassaan Gibraltarilla. Alus liittyi itäiseen osastoon tukemaan Oranin maihinnousua. Se vapautettiin operaatiosta, minkä jälkeen alus liitettiin Algeriin sijoitettuun 58. hävittäjäviirikköön saattueiden suojaksi.

1943Muokkaa

Vuoden 1943 alussa alus jatkoi saattueiden suojaamista Alger tukikohtanaan. Alus osallistui 17. helmikuuta Italian laivaston sukellusveneen Asterian paikallistamiseen ja 20. helmikuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-443 etsintään yhdessä HMS Lamertonin ja HMS Wheatlandin kanssa. Sukellusvene upotettiin kolme päivää jatkuneen etsinnän jälkeen syvyyspommein (36°55′N, 02°25′E ).[1]

Alus osallistui toukokuussa saksalaisten evakuoinnin häirintään Tunisian ja Italian välillä (operaatio Retribution). Operaation aikana alus joutui 9. toukokuuta oman Supermarine Spitfiren hyökkäyksen kohteeksi, jolloin se kärsi vakavia vaurioita. Alus hinattiin tilapäiskorjauksia varten Maltalle, josta se siirrettiin heinäkuussa kotimaahan varsinaisia korjauksia varten.[1]

Lokakuussa palvelukseen palattuaan alus liitettiin Maltalle sijoitettuun 59. hävittäjäviirikköön, jonne se siirtyi marraskuussa koeajojen sekä koulutuksen jälkeen. Se palveli viirikön mukana Adrianmerellä sekä keskisellä Välimerellä saattuepalveluksessa, kunnes se vaurioitui 2. joulukuuta Barissa ilmahyökkäyksessä. Aluksen vauriot johtuivat räjähtäneestä ammuksia kuljettaneesta rahtialuksesta. Zetland hinasi vaurioituneen aluksen Tarantoon korjattavaksi.[1]

1944Muokkaa

Alus palasi 15. tammikuuta 1944 palvelukseen aloittaen saattueiden suojaksi. Alus palveli Adrianmerellä ja keskisellä Välimerellä. Se tulitti 5. toukokuuta Ardeaa tukiessaan maajoukkojen operaatiota.[1]

Alus siirtyi elokuussa Napoliin liittyäkseen Yhdysvaltain laivaston yksiköihin suojaamaan maihinnousuosastoja (operaatio Zipper). Se suojasi 12. elokuuta saattue SM1 (CAMEL), jonka mukana alus lähti Napolista yhdessä troolarien HMT Crowlinin, HMT Mewstonen, HMT Ailsa Craigin sekä kuuden Yhdysvaltain laivaston aluksen kanssa. Alus erkani kolme päivää myöhemmin saattueesta sen saavuttua sillanpäähän. Alus vapautui syyskuussa operaatio Dragoonista, jonka jälkeen se palasi Välimeren laivaston alaisuuteen Adrianmerelle tukemaan operaatioita.[1]

Alus tuki lokakuusta alkaen Egeanmeren saarten takaisinvaltausta saattueiden suojaamisen ohessa, kunnes se joulukuussa sijoitettiin Pireukseen.[1]

1945Muokkaa

Pireuksessa alus palveli, kunnes se tammikuussa 1945 siirrettiin Maltalle. Alus määrättiin huollettavaksi Aleksandriaan, jonne se siirtyi helmikuussa. Huhtikuussa alus määrättiin Itäisen laivaston 18. hävittäjälaivueeseen, minkä seurauksena se siirtyi toukokuussa ensin kotimaahan. Alus siirrettiin kesäkuussa telakalle, jotta sen kykyä palvella lämpimässä ilmanalassa parannettiin. Aluksen palattua heinäkuussa palvelukseen se aloitti matkansa Intian valtamerelle.[1]

Elokuussa alus saapui Trincomaleehen ennen Japanin antautumista aloittaen palveluksensa uudessa laivueessa. Alus lähti 28. elokuuta Trincomaleesta suojaten maihinnoususaattuetta JMA2BS Port Dicksoniin (operaatio Zipper). Alus viipyi Itäisessä laivastossa, jossa se siirrettiin Bombayhin 29. hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Se lähti marraskuussa paluumatkalle kotimaahan ja se saapui 23. joulukuuta Sheernessiin. Alus sijoitettiin Noren paikallislaivueeseen, jonka johtoalukseksi alus määrättiin 1947.[1]

Bicester poistettiin tammikuussa 1950 palveluksesta, jolloin se sijoitettiin Chathamin reserviin. Alus oli 1953 mukana kruunajaisiin liittyneessä katselmuksessa, mutta se ei palannut palvelukseen ennen poistolistalle siirtämistään 1955. Alus myytiin 1956 T. W. Wardille romutettavaksi ja se saapui 23. elokuuta romuttamolle Grayhin, Essexiin.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa