HMS Intrepid (D10)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjästä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

HMS Intrepid (viirinumero D10) oli Britannian kuninkaallisen laivaston I-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Intrepid
HMS Intrepid
HMS Intrepid
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 13. tammikuuta 1936
Laskettu vesille 17. joulukuuta 1936
Palveluskäyttöön 29. heinäkuuta 1937
Poistui palveluskäytöstä uponnut 27. syyskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 391 t (standardi)
1 918 t (max)
Pituus 98 m
Leveys 10 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 35,6 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
10 × 21" (533 mm) torpedoputkea
1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin lokakuussa 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 6. tammikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 17. joulukuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 29. heinäkuuta 1937. Tilauksen mukaiset valmistuskustannukset olivat 258 965 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

Toisen maailmansodan alkaessa alus oli Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueessa, joka siirrettiin 3. syyskuuta 1939 Gibraltarilta Maltalle ja edeelleen 11. syyskuuta läntisen reitin alaisuuteen sukellusveneidentorjuntaan. Alus suojasi 17. syyskuuta lentotukialus HMS Courageousia, mistä se määrättiin vielä samana päivänä etsimään kauppa-aluksen havaitsemaa sukellusvenettä. Aluksen palatessa etsintämatkalta miehistö osallistui torpedoidun lentotukialuksen eloonjääneiden pelastamiseen.[1]

Alus upotti 14. lokakuuta Irlannin lounaispuolella HMS Inglefieldin, HMS Icaruksen ja HMS Ivanhoen kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-45:n (50°58′N, 012°57′W ). Alus liitettiin 21. lokakuuta Kotilaivaston 5. hävittäjälaivueeseen suojaamaan laivaston aluksia niiden siirtyessä Scapa Flow’sta Loch Eween taistelulaiva HMS Royal Oakin upottamisen jälkeen.[1]

Marraskuussa alus määrättiin 20. Hävittäjälaivueeseen muodostettaessa kotivesien miinoitusyksikköä. Se siirrettiin 14. marraskuuta Chathamissa telakalle muutettavaksi miinalaivaksi. Alus liittyi 13. joulukuuta uuteen laivueeseensa oltuaan testaamassa miinoitusjärjestelmiään Solentissa. Alus osallistui 17. joulukuuta ensimmäiseen miinoitusoperaatioonsa Emsin suistossa Ivanhoen kanssa (operaatio IB). Alus laski 30. joulukuuta Ivanhoen kanssa ensimmäiset miinansa itäiseensulkuun (operaatio LA).[1]

Tammikuun 1940 alussa alus miinoitti Heligoland Bightia Ivanhoen kanssa operaatioissa EW, ID1 ja ID2. Alus siirrettiin 14. tammikuuta Kotilaivastoon Moray Firthiin sukellusveneidentorjuntaan. Alus etsi 14. helmikuuta Saksan laivaston tukilaiva Altmarkia, jonka se havaitsi seuraavana päivänä. Altmark piiloutui Josingfjordiin Norjan rannikkovartioston puututtua asiaan. Seuraavana päivänä osasto havaitsi saksalaisen tankkerin SS Baldurin, jonka miehistö upotti aluksensa ennen sen valtausta. Intrepidin miehistö pelasti uponneen aluksen 18 hengen miehistön veneistä sotavankeuteen. Sotavangit laskettiin 17. helmikuuta maihin Leithissä, minkä jälkeen alus palasi Pohjanmerelle sukellusveneidentorjuntaan.[1]

Alus kolaroi 17. maaliskuuta troolari HMT Ocean Driftin kanssa, jolloin troolari upposi. Alus korjattiin seuraavana päivänä Invergordonissa ja siirrettiin 22. maaliskuuta Middlesbroughissa telakalle varsinaisia korjauksia varten. Alus palasi 27. huhtikuuta laivueeseensa, jolloin se määrättiin miinanlaskuun Norjan rannikolle operaatioon ZMB. Aluksen miinakiskot kavennettiin Imminghamissa. Aluksen ollessa matkalla Scapa Flow’hun 30. huhtikuuta operaatio peruutettiin.[1]

Alus palasi 6. toukokuuta laivueeseensa leveäkiskoiset miinakiskot asennettuina. 9. toukokuuta Norjan rannikon miinoitusoperaatiot peruutettiin ilmasuojan puutteen vuoksi. Alus määrättiin vielä samana päivään Imminghamiin, josta se lähti seuraavana päivänä laskemaan miinoja Heligoland Bightiin HMS Eskin ja HMS Expressin kanssa operaatiossa ZMC. Operaation päätyttyä osasto suojasi apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa Hollannin rannikon miinoituksessa (operaatio CBX), mistä ne palasivat 11. toukokuuta Imminghamiin kuormaamaan itärannikon sulkuun tarvittavat miinat.[1]

Seuraavan viikon aikana alus osallistui itärannikon sulun täydennysoperaatioihin BS3 ja BS4, kunnes se määrättiin 15. toukokuuta täydentämään Hollannin rannikon miinoituksia HMS Impulsiven kanssa. Alus oli seuraavana päivänä operaatiossa CBX2 yksin, koska Impulsive joutui palaamaan satamaan konevian vuoksi. Se palasi 17. toukokuuta laivueeseensa jatkamaan itärannikon sulun täydentämistä. Alus suojasi 17. toukokuuta apumiinalaiva HMS Princess Victoriaa miinanlaskussa, minkä jälkeen se siirtyi Humberiin ennen apumiinalaivan tuhoutumista. Alus jatkoi itärannikon sulun täydentämistä seuraavan viikon operaatioissa BS6-9, kunnes se määrättiin 28. toukokuuta muiden mukana Doveriin avustamaan Dunkerquen evakuoinnissa.[1]

Aluksen miehistö pelasti 29. toukokuuta SS Mona's Queenin eloonjäänet matkalla Ranskan rannikolle, mistä alukselle kuormattiin vielä 661 sotilasta kuljetettavaksi Doveriin. Alus vaurioitui seuraavana päivänä ilmahyökkäyksessä. Se siirrettiin 2. kesäkuuta korjattavaksi Middleboroughiin, mistä se palasi 13. kesäkuuta miinoitustehtäviin. Alus osallistui kesäkuun aikana operaatioihin BS14-19. Heinäkuussa ja elokuussa aluksen miinoitustehtävät jatkuivat operaatioissa BS22, BS26-30, CBX4 sekä MP1, joista viimeiset olivat maihinnousuntorjuntaan tarkoitettuja. Alus jatkoi elokuun puolen välin jälkeen BS-sarjan itäisen sulun miinoitteiden täydennyksiä operaatioissa BS31-32 ja BS36. Se miinoitti 31. elokuuta Hollannin rannikolla Ivanhoen, Eskin, Expressin ja Icaruksen kanssa operaatiossa CBX5, jolloin paravaani tuhoutui osuttuaan miinaan. Syyskuussa miinoitukset jatkuivat lähellä Goodwiniä operaatioissa MS, kunnes alus siirrettiin 6. syyskuuta partio- ja saattuetehtäviin. Alus palasi 28. lokakuuta itäisen sulun täydennysoperaatioon BS43, jonka aikana se suojasi apumiinalaivoja HMS Teviot Bank ja HMS Plover.[1]

Alus osui miinaan 2. marraskuuta Hartlepoolin edustalla vaurioituen pahoin. Se menetti liikuntakykynsä ja hinattiin Hartlepooliin, jossa korjaukset aloitettiin seuraavana päivänä. Alus palasi 20. joulukuuta laivueenseensa. Se suojasi 8. tammikuuta 1941 Teviot Bankiä täydennettäessä itäistä sulkua operaatiossa BS48. Alus suojasi 12. tammikuuta samaa alusta laskettaessa miinoja Humberin edustalle operaatiossa BS49. Se määrättiin 21. tammikuuta Kotilaivaston Fro Havetin alueen miinoitusoperaatioon EA, minkä vuoksi se siirtyi vielä samana päivänä Scapa Flow’hun.[1]

Alus lähti 2. helmikuuta Norjan rannikolle HMS Arethusan, HMS Auroran, HMS Matabelen ja HMS Tartarin muodostamassa osastossa, mutta operaatio EA peruutettiin matkalla huonon sään vuoksi. Se palasi 11. helmikuuta miinoittamaan Ranskan rannikkoa Icaruksen kanssa. Alus miinoitti 20. helmikuuta Brestin edustalla, jolloin 5. hävittäjälaivueen alukset suojasivat sitä. Se teki seuraavan miinoitusmatkansa 22. helmikuuta Île-de-Batzille Impulsiven kanssa moottoritorpedoveneiden suojatessa operaatiota. Alus teki 26. helmikuuta miinoitusmatkan Cap d'Antiferin edustalle Icaruksen ja Impulsiven kanssa HMS Vansittartin ja HMS Wivernin suojatessa miinoittajia.[1]

Alus miinoitti 20. maaliskuuta Île-de-Batzin edustalla suojanaan 5. hävittäjälaivue sekä neljä moottoritykkivenettä ja paria päivää myöhemmin Le Havren ja Cherbourgin välillä suojanaan Hunt-luokan hävittäjät HMS Fernie, HMS Tynedale ja HMS Cleveland. Se miinoitti 28. ja 31. maaliskuuta Brestin edustalla suojanaan 5. hävittäjälaivue. Alus miinoitti 8. huhtikuuta Le Havren ja Cherbourgin välillä laivareittiä, jota Saksan laivaston alusten tiedettiin käyttävän suojanaan Cleveland ja Fernie. Se miinoitti 20. huhtikuuta Bretagnen rannikolla Traigozin edustalla Icaruksen ja Impulsiven kanssa. Alus määrättiin 21. huhtikuuta Kotilaivaston 3. hävittäjälaivueeseen saattajaksi ja siirrettiin jo samana päivänä muutostöihin Imminghamiin. Muutostyöt alkoivat 26. huhtikuuta, jolloin taaemmat torpedoputket ja X-torni palautettiin alukselle. Muutostöiden valmistuttua alus siirtyi Scapa Flow’hun liittyäkseen laivueeseensa.[1]

Alus suojasi 6. toukokuuta 1. miinalaivuetta HMS Brightonin ja HMS St. Marysin kanssa pohjoista sulkua Färsaarten ja Islannin välillä täydennettäessä. Alus aloitti 16. toukokuuta sukellusveneidentorjunnan Pohjois-Atlantilla tukikohtanaan Hvalfjord Islannissa. Samana päivänä se liittyi saattueeseen HX125 täydentämään saattueen puolustusta. Alus määrättiin 23. toukokuuta liittymään Kotilaivaston suojaksi etsittäessä Saksan laivaston taistelulaivaa Bismarckia, kunnes se joutui seuraavana päivänä palaamaan Islantiin tankattavaksi. Aluksen paluu seuraavana päivään laivastoon viivästyi konehuoneessa havaitun vian vuoksi. Se liittyi laivastoon 27. toukokuuta Bismarckin tuhouduttua.[1]

Alus palasi laivaston mukana Scapa Flow’hun. Se siirrettiin 5. kesäkuuta Hullissa telakalle, mistä se palasi 15. kesäkuuta Scapa Flow’ssa laivueeseensa. Alus suojasi 22. kesäkuuta HMS Furiousia ja HMS Victoriousia hyökättäessä Kirkkoniemeen ja Petsamoon operaatiossa EF. Paluumatkalla yksi miehistönjäsen sai surmansa loukkaannuttuaan oltuaan myrskyssä kannella.[1]

Elokuussa alus määrättiin huollettavaksi Thamesille. Se suojasi 9. elokuuta saattuetta WS8C Clydestä Scapa Flow’hun, jonne se saapui seuraavana päivänä saattueessa. Alus suojasi 15. elokuuta samaa saattuetta Clydeen Azorien maihinnousun peruunnuttua. Alus siirrettiin 29. elokuuta Tilburyssä telakalle, josta palattuaan lokakuussa se aloitti koeajot. Alus palasi 25. lokakuuta laivueeseensa kouluttautuen Scapa Flow’ssa.[1]

Alus suojasi 14. marraskuuta Neuvostoliittoon matkannutta saattuetta PQ3 HMS Kenyan ja HMS Bedouinin kanssa. Alus tulitti 24. marraskuuta Vardön maakohteita saattuetta suojanneiden alusten sekä kahden Neuvostoliiton laivaston hävittäjän kanssa. Alus suojasi 28. marraskuuta Bedouinin kanssa palaavaa saattuetta QP3, josta se erkani 2. joulukuuta liittyäkseen paluumatkaa varten muodostettuun osastoon. Alus palasi laivueeseensa aloittaen laivaston suojaamisen. Se lähti 7. joulukuuta suojatakseen palaavaa HMS Kentiä Murmanskiin, jonne alus saapui 25. joulukuuta. Alukset saapuivat 29. joulukuuta Scapa Flow’hun. Alus suojasi 5. helmikuuta HMS Nigerian ja HMS Faulknorin kanssa Jäämeren saattueita PQ9 ja PQ10, joista hävittäjät erkanivat 10. helmikuuta liittyäkseen palaavaan saattueeseen QP7. Ne erkanivat 15. helmikuuta saattueesta palatakseen laivueisiinsa. Alus suojasi 1. maaliskuuta Kotilaivaston mukana saattueita PQ12 ja QP8. Se osallistui 11. maaliskuuta taistelulaiva Tirpitzin etsintään Norjan rannikolta.[1]

Alus siirrettiin 24. maaliskuuta Grimsbyssä telakalle huollettavaksi. Koeajojen päätyttyä se siirrettiin 30. huhtikuuta Scapa Flow’hun 3. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 3. toukokuuta Yhdysvaltain laivaston lentotukialusta USS Waspia Gibraltarille HMS Echon, USS Langin ja USS Sterettin kanssa. Alus jatkoi 8. toukokuuta Maltalle saman osaston mukana (Force W). Osaston tehtävänä oli toimittaa operaatio Boweryssä lentokonetäydennys Maltalle. Seuraavana päivänä osasto palasi Gibraltarille, mistä se aloitti 10. toukokuuta paluumatkan Kotilaivastosta siirrettyjen alusten mukana Scapa Flow’hun.[1]

Intrepid suojasi 23. toukokuuta Kotilaivaston mukana saattueita PQ16 ja QP12. Alus määrättiin 31. toukokuuta etsimään sukellusveneitä Pohjois-Atlantilta ilman tulosta. Alus matkasi 2. kesäkuuta Murmanskiin, jossa se liittyi 26. kesäkuuta Inglefieldin kanssa saattueeseen QP13. Alus erkani 3. heinäkuuta saattueesta, minkä jälkeen se matkasi kuormaamaan ammuksia ja varaosia Murmanskiin kuljetettavaksi. Heinäkuussa alus lähti Murmanskiin Inglefieldin kanssa. Se purki matkustajansa, joiden joukossa olivat muun muassa risteilijä HMS Edinburghin eloonjääneet. Alus määrättiin elokuussa suojaamaan Maltan avustusoperaatioita.[1]

Alus osallistui 5. elokuuta Maltan saattueen suojaksi määrätyn osaston mukana koulutusoperaatio Berserkiin, jonka päätyttyä se lähti 8. elokuuta samassa osastossa Gibraltarille tankattavaksi. Se liittyi 11. elokuuta saattueen WS12Z suojaksi osastossa Force Z (operaatio Pedestal). Sen miehistö pelasti upotetulta lentotukialus HMS Eaglelta 22 eloonjäänyttä. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Force X:ään tehtävänään suojata rahtialuksia Sisilian kapeikossa, jonne saavuttuaan 13. elokuuta se oli miinanraivaajana saattueen edellä. Alus irrotettiin saattueesta Maltalla ja aloitti paluumatkan tehtävästä selvinneiden sotalaivojen kanssa. Palaavat alukset kohtasivat 14. elokuuta Bougien edustalla odottavan Force Z:n, jonka mukana ne saapuivat seuraavana päivänä Gibraltarille. Alus aloitti 19. elokuuta kotimatkansa Scapa Flow’hun.[1]

Alus suojasi 9. syyskuuta Force B:ssä saattuetta PQ18, mistä se erkani 17. syyskuuta liittyen palaavaan saattueeseen QP14. Alus suojasi 21. syyskuuta torpedoitua HMS Somalia hinannutta HMS Ashantia. Se osallistui 24. syyskuuta uponneen Somalin miehistön pelastamiseen. Alus kuljetti 13. lokakuuta lääkintähenkilöstöä Arkangeliin HMS Argonautin ja HMS Obduraten kanssa. Paluumatkalla aluksella oli ilmavoimien henkilöstöä. Marraskuussa alus määrättiin suojaamaan palaavaa saattuetta QP15, johon se liittyi 20. marraskuuta vapauttaen Murmanskista lähteneet saattajat. Alus erkani 26. marraskuuta saattueesta. Alus siirrettiin 2. joulukuuta Humberissa telakalle.[1]

Koeajojen päätyttyä alus lähti 17. tammikuuta 1943 Scapa Flow’hun 8. hävittäjälaivueeseen. Alus siirtyi 7. helmikuuta hävittäjäosastossa Islantiin. Se suojasi HMS Eclipsen, Impulsiven, HMS Furyn ja Puolan laivaston ORP Orkanin kanssa risteilijä HMS Scyllaa Neuvostoliittoon matkaavan saattueen JW53 suojaksi. Alus erkani 27. helmikuuta saattueesta. Alus liittyi 1. maaliskuuta palaavaan saattueeseen RA53 Scyllan, HMS Obedientin ja Obduraten kanssa. Suojannut osasto erkani 7. maaliskuuta saattueesta palaten Scapa Flow’hun. Alus suojasi 18. maaliskuuta Scrabsterista HMS Milneä, joka kuljetti kuningas Yrjö VI:ta vierailulle Kotilaivastoon Scapa Flow’hun.[1]

Huhtikuussa alus määrättiin laivueen osana muodostamaan 4. saattajaryhmä läntisen reitin alaisuuteen. Se suojasi HMS Belfastia Tanskan salmen valvonnassa, mistä se palasi toukokuussa Scapa Flow’hun suojaten taistelulaiva HMS Ansonia. Alus palasi 17. kesäkuuta 8. hävittäjälaivueeseen, jolloin se samalla määrättiin laivueen mukana Välimeren laivastoon. Alus suojasi Gibraltarille Kotilaivastosta lähetettyä osastoa, jonka tehtävänä oli osallistua Sisilian maihinnousuun. Alus määrättiin 23. kesäkuuta läntiselle Välimerelle suojaamaan raskaita yksiköitä.[1]

Heinäkuussa alus määrättiin itäiselle Välimerelle, jonne siirtyessään se suojasi Sisiliaan matkannutta saattuetta. Alus lähti 7. heinäkuuta Aleksandriasta ja se liittyi paria päivää myöhemmin voimakkaaseen laivasto-osastoon, jonka tehtävänä oli estää Italian laivaston toiminta maihinnousuosastoa vastaan. Alus suojasi 12. heinäkuuta taistelulaiva HMS Warspiten Maltalle tankattavaksi sekä takaisin tulitukiosastoon. Intrepid määrättiin partio- ja tulitukitehtäviin Sisilian rannikolle.[1]

Alus suojasi 2. syyskuuta taistelulaivoja Warspitea ja HMS Valiantia, jotka tulittivat Calabrian rannikon kohteita ennen maihinnousua (operaatio Baytown). Alus siirtyi 9. syyskuuta Force H:hon osallistuakseen Salernon maihinnousuun. Seuraavana päivänä se suojasi Warspitea ja Valiantia vastaanottamaan antautuvaa Italian laivastoa. Alus oli osaston mukana voittokulkueessa Maltan satamaan.[1]

Alus tuki 12. syyskuuta Salernon maihinnousua. Se siirrettiin 16. syyskuuta laivueen mukana Levantin osaston alaisuuteen täydennyksenä Aegean meren alueelle vastatoimena saksalaisten aktiivisuuden lisääntymiselle. Alus pysäytti seuraavana päivänä Stampalian edustalla saattueen ja se upotti sukellusveneiden emälaiva Uj2104:n. Alukselle nousi 18. syyskuuta Haifassa Durhamin 1. kevyt jalkaväkipataljoona, joka sen tuli kuljettaa Lerokselle. Alus palasi Lerokselta Aleksandriaan hakeakseen lisää joukkoja ja materiaalia Lerokselle. Alus matkasi seuraavana päivänä Lerokselle, josta se palasi 21. syyskuuta Aleksandriaan Echon kanssa.[1]

 
Aluksen muistopaasi

Intrepid lähti 25. syyskuuta Egeanmerelle estääkseen saksalaisten saattueiden kulun alueella, mutta se määrättiin matkalla Lerokselle. Alus joutui seuraavana päivänä Port Lakissa ilmahyökkäykseen, jolloin siihen osui pommi keskilaivaan tuhoten kattilahuoneen ja estäen aluksen liikkumisen. Se siirrettiin sivummalle korjattavaksi, mutta se joutui 26. syyskuuta uudelleen ilmahyökkäykseen. Aluksen perään osui pommi, jolloin se jouduttiin hylkäämään. Alus kaatui seuraavana päivänä, jolloin viisitoista miehistönjäsentä sai surmansa. Eloonjääneet siirrettiin Beirutiin.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Amazon to Ivanhoe – British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa