HMS Ashanti (F51)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Ashanti (viirinumerot L51 8.-12.1938, F51 1.1939-syksy 1940 ja G51 syksy 1940 - 4.1949) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Ashanti
HMS Ashanti
HMS Ashanti
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Denny and Brothers, Dumbarton
Kölinlasku 23. marraskuuta 1936
Laskettu vesille 5. marraskuuta 1937
Palveluskäyttöön 21. joulukuuta 1938
Loppuvaihe romutettu 1949
Tekniset tiedot
Uppouma 1 850 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus 8 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII -asennuksena
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1936 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa William Denny and Brothersilta Dumbartonista, missä köli laskettiin 23. marraskuuta 1936. Alus laskettiin vesille 5. marraskuuta 1937[1] ja valmistui vasta 21. joulukuuta 1938 tykkitornien toimitusvaikeuksien vuoksi. Aluksen koeajot kuitenkin suoritettiin elokuussa, vaikka tykkitornit eivät vielä olleetkaan paikoillaan.[2] Aluksen hinta oli 340 770 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[3][4]

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 2. Tribal-hävittäjälaivueeseen, jossa alus aloitti koulutuksensa. Alus saapui 27. helmikuuta 1939 Takoradiin Kultarannikolle, jossa se esiteltiin ashanti-heimon päällikölle ja vanhimmille, jotka luovuttivat alukselle hopeisen kellon ja kultaisen kilven. Laivaston komentaja lupasi, että lahjat pysyvät aluksella sen palveluksessa oloajan. Alus lähti 9. maaliskuuta Takoradista Gibraltarille, jossa se liittyi Kotilaivastoon. Osasto siirtyi Välimerelle, jossa se osallistui Välimeren laivaston kanssa sotaharjoitukseen. Harjoituksen päätyttyä huhtikuussa alus palasi Chathamiin, jossa sen miehistö päästettiin lomalle. Laivueen nimi muutettiin 6. hävittäjälaivueeksi.[4][2]

Alus oli 3.-8. toukokuuta laivastovierailulla Cherbourgissa. Alus osallistui 1.-4. kesäkuuta sukellusvene HMS Thetiksen pelastusoperaatioon, jonka epäonnistuessa 99 sukellusveneen miehistönjäsentä sai surmansa. Se osallistui laivaston mukana koulutukseen sodan alkuun saakka.[4][2]

Toinen maailmansotaMuokkaa

Alus oli 3. syyskuuta 1939 englantilais-ranskalaisessa laivasto-osastossa Pohjois-Atlantilla. Aluksen turbiinin lavoissa havaittujen ongelmien vuoksi se siirrettiin syyskuussa korjattavaksi telakalle, mistä se palasi 17. lokakuuta palvelukseen liittyen laivueeseensa Scapa Flowssa. Se suojasi laivueen mukana laivaston raskaita yksiköitä, suoritti partiotehtäviä sekä saattueiden suojaamista.[4] Alus ampui alas HMS Somalin kanssa Saksan ilmavoimien lentokoneen Scapa Flown yläpuolelta. Alus osallistui muun muassa kahden ensimmäisen Kanadasta joukkoja kuljettaneen saattueen suojaamiseen.[2]

Aluksen vesitankkeihin pääsi suolavettä, joten alus siirrettiin helmikuussa 1940 Cowesiin Whiten telakalle, missä asennettiin magneettisuudenpoistojärjestelmä. Alus palasi maaliskuun lopulla laivueeseen.[4] Alus osallistui laivueensa mukana Norjan taisteluihin. Alus joutui 27. huhtikuuta HMS Nubianin, HMS Sikhin ja HMS Mohawkin kanssa Saksan ilmavoimien pommitukseen. Alus onnistui väistämään pommit lukuun ottamatta aluksen alla räjähtänyttä, jolloin pääkone irtosi alustaltaan ja alus menetti kaikki sähköt. Se siirrettiin Dundeehen telakalle, jossa se oli 23. toukokuuta saakka. Palvelukseen palattuaan alus palasi Norjan vesille, josta se suojasi joukkojenkuljetussaattueen matkan kotiin. Se osallistui myös tuloksettomaan Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin etsintään näiden upotettua lentotukialus HMS Gloriousin saattajineen.[2]

Norjan operaatioiden päätyttyä alus oli Kotilaivastossa saattue- ja partiotehtävissä. Alus kohtasi 14. lokakuuta vastaisena yönä yhdessä HMS Cossackin, HMS Maorin ja HMS Sikhin kanssa saksalaisen saattueen Egersundin edustalla upottaen kaksi alusta.[2]

Kolme päivää myöhemmin alus määrättiin osastoon, jonka tehtävänä oli kulkea nopeasti Tynen jokisuulle. Tämän oli tarkoitus kuvata taistelulaivaa ja samalla raivata reitillä mahdollisesti olevat miinat. Poijuja oli siirrelty ja karttoja ei ollut päivitetty, ja suurella nopeudella ajettaessa HMS Fame ajoi matalikolle Whitburn Rifle Rangessa. Ashanti korjasi kurssiaan, mutta osui kuitenkin matalikkoon seitsemän solmun nopeudella törmäten lopulta Fameen. Maori sai pohjakosketuksen, mutta ei juuttunut kiinni ja muut hävittäjät pysähtyivät ajoissa. Ashanti saatiin irti yön kuluessa, kun aluksen aseistus oli irrotettu ja reiät korjattu.[5]

Alus korjattiin 9. marraskuuta 1940 - elokuu 1941 Swan Hunterin telakalla Wallsendissä, missä lisäksi jäykistettiin runkoa sekä vaihdettiin potkurit, A osio ja peräsin. Aluksen moottorit sekä kattilat numero 2 ja 3 poistettiin tehtäessä korjauksia, jolloin samalla vaihdettiin asennuslevyt. Aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjuntatykillä ja 20 millimetrin paikat valmistettiin. Ilmatorjunta-aseiden ampuma-alan parantamiseksi taaempi savuhormi lyhennettiin ja poistettiin päämasto. Alukselle asennettiin tyyppien 285 ja 286M tutkat. Valitettavasti rakenteiden epäyhtenäisyys heikensi aluksen merikelpoisuutta eikä se ollut koskaan enää entisensä, vaan se kärsi uransa lopun jatkuvista mekaanisista ja rakenteellisista ongelmista.[5]

Koulutusjakso Scapa Flowssa keskeytettiin, koska Bodøhön 9. lokakuuta ja Lofooteille 26.-30. joulukuuta tehtäviin lentotukialussyöksyihin tarvittiin saattajia. Operaation aikana alus kaappasi asiakirjoja ja koodikirjan Saksan laivaston troolarilta Geieriltä (V5904), joka upotettiin saksalaisen lentokoneen lähestyessä. Operaatioista vapauduttuaan alus oli saattuetehtävissä sekä suojasi Kotilaivaston raskaita yksiköitä saattueiden PQ12 ja QP8 kaukosuojauksessa. Alus siirrettiin 7. toukokuuta 1942 huollettavaksi Imminghamiin, jossa sen mastonhuippuun asennettiin radioluotain. Se palasi telakalta Kotilaivastoon, jossa sen tehtävät jatkuivat samaan tapaan.[5]

Alus oli osaston vanhimpana saattueiden PQ16 ja QP12 lähisuojausosastossa. Kiivaissa ilmahyökkäyksissä alus ampui alas kaksi lentokonetta ja se väisti 26. toukokuuta sukellusvene U-591:n laukaisemat torpedot. Alus oli risteilijäosaston suojauksessa epäonnisessa saattueessa PQ17.[5]

Aluksen ilmapuolustusta vahvennettiin asentamalla Oerlikonin 20 millimetrin tykit ja vuotavat höyryputket tiivistettiin kelluvalla telakalla Scapa Flowssa ennen aluksen lähtöä operaatio Pedestaliin. Alus selvisi useista ilma- ja torpedohyökkäyksistä naarmuitta ja se tuhosi yhden Savoia Marchetti -torpedokoneen. Paluumatkalla Scapa Flowhun alus suojasi HMS Eskimon ja Somalin kanssa taistelulaiva HMS Rodneya.[5]

Alus suojasi saattueita PQ18 ja QP14. Alus luovutti 20. syyskuuta tehtävänsä saattueessa polttoainepulan vuoksi Somalille, johon kuitenkin osui keskilaivaan torpedo. Ashanti otti vaurioituneen sisaraluksensa hinaukseen ja hinasi alusta kolme päivää ja 420 merimailia. Somalin katkettua 24. syyskuuta ja upotessa vieden mukanaan runsaasti miehistönjäseniä.[6]

Alus lähetettiin kattiloiden puhdistukseen Rosythiin, jolloin miehistö voitiin lähettää lomalle. Telakalta palattuaan alus liitettiin Force H:hon Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Oranin tultua vallatuksi alus aloitti HMS Qualityn kanssa tuloksettoman partioinnin Pohjois-Afrikan rannikolla. Gibraltarilla tehtyjen vesisäiliöiden korjausten jälkeen alus suojasi maihinnousualuksia Dakariin, mistä se palasi Gibraltarille. Boneen sijoitettuna alus suojasi HMS Tartarin kanssa risteilijöiden HMS Aurora ja HMS Penelopen partiointia Algerian rannikolla. Alus kuitenkin todettiin partiotehtäviin kelvottomaksi, jolloin se lähetettiin Maltalle korjattavaksi. Telakalta palattuaan se palveli hetken aikaa Välimerellä, kunnes se määrättiin korjattavaksi Green and Silley Weirin telakalle Isle of Dogsiin Lontooseen.[7]

Alus oli telakalla heinäkuusta lokakuuhun 1943, jolloin korjausten lisäksi kolmijalkainen etumasto korvattiin verkkorakenteisella. Aluksen tutkavarustusta parannettiin ja 20 millimetrin Oerlikon ilmatorjuntatykkejä lisättiin. Alus palasi 15. lokakuuta Scapa Flowhun koulutusjaksolle, minkä päätyttyä alus suojasi marras-joulukuussa saattueita JW54A, JW54B, RA54B, JW55A ja RA55A. Alus suojasi taistelulaiva HMS King George V:n Azoreille, minkä jälkeen se palasi Plymouthiin liittyen läntisen reitin 10. hävittäjälaivueeseen.[7]

Alus taisteli 16. maaliskuuta 1944 vastaisena yönä Kanaalissa Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Alus oli 26. huhtikuuta vastaisena yönä HMCS Haidan, HMS Black Princen, HMCS Athabaskanin ja HMCS Huronin kanssa taistelussa Île-de-Batzin edustalla kolmen Saksan laivaston aluksen kanssa. Taistelun aikana Haida upotti saksalaisen T29:n ja Ashanti törmäsi Huroniin, jolloin keula vaurioitui pahoin. Ashanti palasi 27. toukokuuta telakalta. Lyhyen koulutusjakson jälkeen alus suojasi Normandian maihinnousua.[7]

Alus taisteli HMS Tartarin, Haidan ja Huronin kanssa Saksan laivaston T24, Z24, Z32 ja ZH-1 vastaan. Ashanti laukaisi torpedonsa osuen ZH-1:n keulaan ja perään räjäyttäen aluksen. Haida ja Huron sytyttivät tuleen Z32:n, joka ajoi karille Île-de-Batzilla. Ashanti ja ORP Piorun hyökkäsivät 14. kesäkuuta vastaisena yönä saksalaisen saattueen kimppuun St. Malon edustalla upottaen M83:n, M343:n, M412:n, M422:n ja M442:n. Lisäksi alus upotti 1. heinäkuuta vastaisena yönä Kanaalin saarten edustalla kaksi troolaria.[7]

Heinäkuun alus partioi Bretagnen rannikolla. Se yllätti 6. elokuuta vastaisena yönä St. Nazairen edustalla HMS Bellonan, Tartarin, Haidan ja HMCS Iroquoisin kanssa saksalaisen saattueen upottaen M263:n, M456:n, partiovene V414:n sekä rannikkoalus Oton.[7]

Alus oli huonossa kunnossa ja muutaman Falmouthista Plymouthiin ja Milford Haveniin matkanneen rannikkosaattueen suojaamisen jälkeen se saapui syyskuussa Palmersin telakalle Yarrowiin huollettavaksi. Alukselta vaihdettiin apukoneet sekä matalapaineturbiinit. Sen putkitukset vaihdettiin ja dieselgeneraattoreille tehtiin täysremontti. Huollon kustannukset olivat 250 000 puntaa. Koeajoissa todettiin perän putkitusten tuottavan ongelmia ja alus siirrettiin miehittämättömään reserviin. Alus sijoitettiin 31. lokakuuta 1947 poistolistalle ja määriteltiin 21. helmikuuta 1948 maalilaivaksi. Se poistettiin 23. kesäkuuta reservistä ja luovutettiin BISCOlle. Aluksella tehtiin vuoden 1948 aikana Loch Strivenillä vaurionsietokokeita ja se saapui 12. huhtikuuta 1949 romutettavaksi West of Scotland Shipbreakersille Trooniin.[7]

PäällikötMuokkaa

Aluksen päälliköinä olivat:

  • William Gronow Davis (29. marraskuuta 1938 – 9. marraskuuta 1940)
  • Richard George Onslow (1. kesäkuuta 1941 – 13. joulukuuta 1942)
  • John Richard Barnes (13. joulukuuta 1942 – 19. elokuuta 1944)
  • Cuthbert Richard Purse, DSC (19. elokuuta 1944 – 25. kesäkuuta 1945)

LähteetMuokkaa

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave Macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. English, John s. 16
  2. a b c d e f English, John s. 22
  3. English, John s. 13
  4. a b c d e naval-history.net - HMS Ashanti
  5. a b c d e English, John s. 23
  6. English, John s. 23–24
  7. a b c d e f English, John s. 24

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Ashanti (F51).