Tribal-luokka (hävittäjä)

Tämä artikkeli on Britannian kuninkaallisen laivaston hävittäjäluokasta, muut Tribal-luokat

Tribal-luokka oli Britannian kuninkaalliselle laivastolle, Australian laivastolle ja Kanadan laivastolle hieman ennen toista maailmansotaa valmistettu hävittäjäluokka, johon kuului kaikkiaan 27 alusta.

Tribal-luokka
Tribal-luokan hävittäjä HMS Afridi
Tribal-luokan hävittäjä HMS Afridi
Tekniset tiedot
Uppouma 1 883 t (standardi)
2 559 t (kuormattu)
Pituus 114,9 m (kokonaispituus)
111,1 m (vesiraja)
Leveys 11,12 m
Syväys 2,75 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 190 (normaali)
219 (laivueenjohtaja)
Aseistus
Meritorjunta 8 × QF 4,7" Mk XIX -tykkiä kaksiputkisina asennuksina
4 × 21" torpedoputkea Mk IX torpedoille
2 × syvyyspomminheitintä ja 30 syvyyspommia
Ilmatorjunta 1 × nelipiippuinen QF 2 naulan Mk VII -ilmatorjuntatykki Mk III asennuksena, jolle 14 400 laukausta
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III ilmatorjuntakonekivääriä, joille 10 000 laukausta

Suunnittelu

muokkaa

Laivastoesikunta määritteli maaliskuun 1935 aikana vaatimukset, jotka olivat lähtökohtana määriteltävälle V-luokan laivueenjohtajalle. Alusten tehtävänkuvauksena oli partiotehtävät, varjostus, hävittäjälaivueiden lähituki sekä yhdessä risteilijöiden kanssa tiedustelu- ja saattuetehtävät. Lisäksi tehtäviksi määriteltiin laivaston, saattueiden ja satamien ilmapuolustus. Seuraavat ominaisuudet katsottiin ensisijaisen tärkeiksi tehtävien suorittamiseksi:[1]

  • 10 kappaletta 4,7 tuuman tykkiä kaksoistykkitorneissa, joista kolme olisi sillan etu- ja kaksi takapuolella
  • hyvät viesti- ja paikanmäärityslaitteet
  • 36 solmun nopeus
  • 5 500 merimailin toimintamatka 15 solmun nopeudella, mikä olisi selkeä parannus edeltäneisiin hävittäjäluokkiin verrattuna
  • torpedoaseistus yötaisteluita varten
  • uppouma ei saisi ylittää voimassa olevien laivastosopimusten hävittäjille asettamaa maksimi uppoumaa 1 850 tonnia

Muiden ominaisuuksien tuli täydentää varsinaisia ominaisuuksia tehtävien täyttämisessä ja niiksi määriteltiin seuraavat:[1]

  • Mahdollisuus 40 asteen korotuskulmaan joko kaikilla tai osalla 4,7 tuuman tykeistä
  • Paras mahdollinen lähi-ilmatorjunta-aseistus. Tämän ajateltiin olevan järjestyksessä:
    • kaksi neljäputkista kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä (pompom)
    • yksi neliputkinen kaksinaulainen ilmatorjuntatykki keskilaivaan ja kaksi moniputkista 0,5 tuuman konekivääriä
    • pieni tulenjohtojärjestelmä
    • tulenjohtotorni
    • yksi 12 jalan etäisyysmittari

Esikunnan esittämät vaatimukset jatkuivat huomautuksella, jonka mukaan pitkän kantaman ilmatorjunta oli tärkeämpää pienehkölle alukselle kuin lähitorjunta. Kaukotorjuntaa ei voitaisi luoda eikä täydentää kriisin tultua, mutta lähitorjunta voitaisiin.[1]

Esikunta sai vaatimuksiin liittyvinä kysymyksinä ratkaistavakseen muun muassa seuraavat hinnan ja uppouman suhteeseen liittyvät:[1]

  • olisiko 35 solmun nopeus hyväksyttävissä
  • olisiko 37 solmun nopeus hyväksyttävä
  • voitaisiinko kaikki tornit varustaa suuremmilla korotuskulmilla
  • olisiko ainoastaan matalat korotuskulmat riittäviä
  • olisiko ainoastaan kahden tornin varustaminen suurilla korotuskulmilla riittävää

Vuoden 1935 laivasto-ohjelma muutettiin maaliskuussa 1935 käsittämään seitsemän 1 850 tonnin V-luokan laivueenjohtajaa, joiden aseistuksena olisi 8-10 kappaletta 4,7 tuuman tykkejä. Laivaston pääsuunnittelija A. W. Johns esitteli 19. maaliskuuta viisi erilaista suunnitelmaa:[1]

  • Malli A: 1 870 tonnin uppouman alus, jonka pääaseina oli viisi kappaletta 4,7 tuuman kaksoistykkitorni, joista kaksi edessä, yksi savuhormien välissä keskilaivassa ja kaksi takana sekä lisäksi kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalle asennettuna. Aluksen mitat olisivat 112,78 m x 10,97 m (sama kuin malleissa B ja C). Mikäli 190 laukauksen määrä tykkeihin olisi riittävä eikä tarvittaisi 240 laukausta, uppouma laskisi 1 850 tonniin.
  • Malli B: Aluksen koneteho laskettaisiin 41 500 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35,5 solmua. Sen uppouma laskisi 1 828 tonniin.
  • Malli C: Aluksen koneteho laskettaisiin 40 000 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35 solmua. Sen uppouma laskisi 1 812 tonniin.
  • Malli D: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia sekä neljä nelipiippuista konekivääriä, joista kaksi olisi komentosillalla sekä kaksi kyljillä. Aluksen mitat olisivat 109,73 m x 11,13 m sekä koneteho olisi 48 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 37 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 832 tonnia.
  • Malli E: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia, neliputkinen kahdennaulan ilmatorjuntatykki savuhormien välissä sekä kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalla. Aluksen mitat olisivat 109,73 m x 10,97 m sekä koneteho olisi 45 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 36 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 845 tonnia.

Kaikissa malleissa aluksen vapaatakorkeutta oli nostettu 75 centtimetriä (2,5 jalkaa) verrattuna edeltäneisiin aluksiin, jolla parannettiin alusten merikelpoisuutta, vähennettiin roiskeita kannella sekä mahdollistettiin etuosaan laajemmat sisätilat. Alusten konehuoneet jaettiin kahteen osaan, joiden väliin rakennettiin vesitiivislaipio. Lisäksi pääsuunnittelija Johns ilmoitti, että:[2]

  • Uusien tykkitornien massa tulisi todennäköisesti kasvamaan 4-5 tonnia tornia kohden
  • Viidessä esitetyssä suunnitelmassa oli oletettu, että neliputkista torpedoputkea eikä neljän putken ryhmää. Mikäli jälkimmäinen valittaisiin se nostaisi uppoumaa viidellä tonnilla.
  • Mikäli kaikuluotain asennettaisiin se kasvattaisi uppoumaa yhdeksällä tonnilla.

Välimeren laivaston hävittäjävoimien komentaja kontra-amiraali Andrew Cunningham kommentoi esitystä siten, että alusten kansirakenteita ja savuhormeja tulisi mataloittaa sekä kaksiputkisen nelitykkisen aluksen komentosiltaa voitaisiin todennäköisesti mataloittaa 1,2 metriä (neljä jalkaa).[2]

Jo aiemmin 1. maaliskuuta pidetyssä kokouksessa oli esitetty etäisyysmittarin ja tulenjohtojärjestelmän pitämistä erillään. Esityksen perusteena oli aluksen vakaus ja uppouma. Aluksiin tarvittavat uudet tykkitornit olisivat valmiita vasta huhtikuussa 1937 ja siten päätettiin:[2]

  • Vuoden 1935 laivasto-ohjelman aluksille olisi oltava mahdollista asentaa olemassa olevat 4,7 tuuman 50 naulan kranaatteja ampuvat tykit, joissa olisi uudistettu Mk IX latausjärjestelmä
  • Vuoden 1936 laivasto-ohjelman aluksille asennettaisiin uudet 4,7 tuuman 62 naulan kranaatteja ampuvat tykit

Laivaston rakennusvalvonta teki 2. huhtikuuta muistioon lisäyksiä, joiden tarkoituksena oli pitää alusten uppouma sopimusten mukaisena eli alle 1 850 tonnissa:[2]

  • laski kunkin aseen ammustäyttöä viidelläkymmenellä, jolloin uppouman lasku oli 20 tonnia
  • laski alusten nopeutta puoli solmua säästäen uppoumassa 40 tonnia
  • kaksi aluksen viidestä tornista muutettiin pienemmän korotuskulman omaaviksi, jolloin säästettiin 17 tonnia uppoumasta

Samassa yhteydessä esitettiin epäilys, että mikäli 35 solmun nopeus olisi todella tarpeen niin rankoissa sääolosuhteissa ei kuitenkaan kyettäisi ylittämään 32 solmun nopeutta runkoon kohdistuvien rasitusten ja aaltojen kannelle nousun vuoksi. Täten 40 tonnin säästö uppoumassa voitaisiin hyödyntää parantamalla aluksen muita ominaisuuksia. Muita lisäyksiä olivat:[2]

  • neljän ja viiden tykin vaihtoehdot pitäisi vielä tarkistaa etsimällä parhaita mahdollisia ampumasektoreita
  • Kaikuluotain ja radiosuuntima välineet tulisi asentaa, jotta laivaston kaikuluotaimella varustettujen alusten lukumäärä ei vaarantuisi

Amiraliteetti teki maaliskuussa 1935 päätöksen, jonka mukaan konehuone ratkaisut olisivat risteilijä HMS Arethusan mukaisia. Ratkaisun piti mahdollistaa aluksen konetehon säilyminen osuman jälkeenkin. Päätöstä jouduttiin kuitenkin muuttamaan sen vaatimien tilojen vuoksi, mikä olisi kasvattanut uppouman 2 100 tonniin.[2]

Tilaus

muokkaa

Tyypin nimeämisestä keskusteltiin 26. kesäkuuta 1935, jolloin esitettiin kahdeksan vaihtoehtoa: tiedustelija, hävittäjä, tiedusteluhävittäjä, hävittäjätiedustelija, partiohävittäjä, risteilijähävittäjä, raskas hävittäjä ja Tribal-hävittäjä. Amiraalineuvosto päätti 28. marraskuuta (esityslistan kohta 3317) nimeksi Tribal-luokka.[3]

Amiraliteetti lähetti 15. marraskuuta 1935 tarjouspyynnöt telakoille, joiden tarjoukset vastaanotettiin 10. joulukuuta. Seitsemän alusta nimettiin 27. helmikuuta 1936 HMS Afridiksi, HMS Cossackiksi, HMS Gurkhaksi, HMS Maoriksi, HMS Mohawkiksi, HMS Nubianiksi ja HMS Zuluksi. Nämä alukset tilattiin 10. maaliskuuta 1936.[3]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMS Afridi Vickers Armstrongs, Walker-upon-Tyne 9. kesäkuuta 1936 8. kesäkuuta 1937 3. toukokuuta 1938 uponnut 3. toukokuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Namsoksen edustalla, Norjassa
HMS Cossack Vickers Armstrongs 9. kesäkuuta 1936 8. kesäkuuta 1937 7. kesäkuuta 1938 uponnut 24. lokakuuta 1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-563 torpedoimana
HMS Gurkha Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan 6. heinäkuuta 1936 7. heinäkuuta 1937 21. lokakuuta 1938 uponnut 9. huhtikuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Stavangerissa Norjassa
HMS Maori Fairfield 6. heinäkuuta 1936 2. syyskuuta 1937 2. tammikuuta 1939 uponnut 12. helmikuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Valettan satamaan Maltalla
HMS Mohawk John I. Thornycroft and Company, Woolston 16. heinäkuuta 1936 15. lokakuuta 1937 7. syyskuuta 1938 uponnut 16. huhtikuuta 1941 Italian laivaston hävittäjän Tarigo torpedoimana
HMS Nubian Thornycroft 10. elokuuta 1936 21. joulukuuta 1937 6. joulukuuta 1938 myyty romutettavaksi 11. kesäkuuta 1949
HMS Zulu Alexander Stephen and Sons, Linthouse 10. elokuuta 1936 23. syyskuuta 1937 7. syyskuuta 1938 uponnut 14. syyskuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Tobrukin edustalla

Kymmenisen päivää ensimmäisten alusten tilaamiseen jälkeen tehtiin lisätilauspyyntö yhdeksästä aluksesta. Tarjoukset saatiin 26. maaliskuuta ja ne tilattiin 19. syyskuuta.[4]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMS Ashanti William Denny and Brothers, Dumbarton 23. marraskuuta 1936 5. marraskuuta 1937 21. joulukuuta 1938 myyty romutettavaksi 12. huhtikuuta 1949
HMS Bedouin Denny tammikuu 1937 21. joulukuuta 1937 15. maaliskuuta 1939 uponnut 15. kesäkuuta 1942
HMS Eskimo Vickers Armstrong 5. elokuuta 1936 3. syyskuuta 1937 30. joulukuuta 1938 myyty romutettavaksi 27. kesäkuuta 1949
HMS Mashona Vickers Armstrong 5. elokuuta 1936 3. syyskuuta 1937 28. maaliskuuta 1939 uponnut 28. toukokuuta 1941
HMS Matabele Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock 1. lokakuuta 1936 6. lokakuuta 1937 25. tammikuuta 1939 uponnut 17. tammikuuta 1942
HMS Punjabi Scotts 1. lokakuuta 1936 18. joulukuuta 1937 29. maaliskuuta 1939 uponnut 1. toukokuuta 1942
HMS Sikh Alexander Stephen and Sons, Linthouse 24. syyskuuta 1936 17. joulukuuta 1937 12. lokakuuta 1938 uponnut 14. syyskuuta 1942
HMS Somali Swan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend 26. elokuuta 1936 24. elokuuta 1937 12. joulukuuta 1938 uponnut 20. syyskuuta 1942
HMS Tartar Swan Hunter 26. elokuuta 1936 21. lokakuuta 1937 10. maaliskuuta 1939 myyty romutettavaksi 6. tammikuuta 1948

Australian laivaston alukset

muokkaa

Australian hallitus päätti tilata 1939 Britannian Tribal-luokan aluksia siten, että ne valmistetaan Sydneyssä Cockatoo Islandin telakalla. Tilaus oli merkittävä Australian laivanrakennusteollisuudelle, koska sen edellinen suurempi alus oli vesilentokoneiden emälaiva HMAS Albatross. Vaikka alus oli ollut suurempi, mutta hävittäjät olivat selvästi monimutkaisempia ja nykyaikaisempia vaatien suurempaa teknistä osaamista.[5]

Britannia lupasi auttaa tietotaidon siirtämisessä ja alusten koneet toimitettaisiin Britanniasta. Aluksista HMAS Arunta ja HMAS Warramunga tilattiin tammikuussa 1939 ja neljä muuta alusta toukokuussa. Näistä myöhemmin tilatuista aluksista ainoastaan HMAS Kurnain köli laskettiin.[5]

Australian laivaston alusten rakentamisen aikana tehtiin muutoksia Britannian laivaston aluksista saatujen kokemusten seurauksena. Alusten X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjuntaan soveltuvalla tornilla ja taaempi savuhorni lyhennettiin ampuma-alan lisäämiseksi.[5]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMAS Arunta Cockatoo Docks and Engineering Company, Sydney 15. marraskuuta 1939 30. marraskuuta 1940 30. huhtikuuta 1942 myyty romutettavaksi 1969
HMAS Warramunga Cockatoo 10. helmikuuta 1940 2. helmikuuta 1942 23. marraskuuta 1942 myyty romutettavaksi 1963
HMAS Bataan (ex-Kurnai) Cockatoo 18. helmikuuta 1942 15. tammikuuta 1944 25. toukokuuta 1945 myyty romutettavaksi 1958

Kanadan laivaston alukset

muokkaa

Kanadalaiset ihastuivat Tribal-luokkaan sen raskaan aseistuksen vuoksi. Kahdeksan päivää siitä, kun Kanadan hallitus oli julistanut sodan Saksalle ja sen liittolaisille, Kanadan laivaston esikuntapäällikkö kontra-amiraali Percy W. Nelles esitteli 18. syyskuuta 1939 parlamentille laivasto-ohjelman. Ohjelma oli tehty alun perin kaksivuotiseksi, mutta siitä muodostui kolmivuotinen. Se käsitti pääosin korvetteja ja miinanraivaajia, mutta siihen oli sisällytetty myös kaksi uutta hävittäjää kummallekin vuodelle.[6]

Hävittäjät oli suunniteltu Kanadan telakkateollisuudelle, mutta myöhemmin todettiin, ettei niiden kapasiteetti riittänyt suunnitelman toteuttamiseen. Britannian Amiraliteetti lupautui neuvottelujen jälkeen lisätä vuoden 1940 laivasto-ohjelmaan Kanadan laivastolle kaksi Tribal-luokan hävittäjää sekä tilata Parsons Maritime Steam Turbine Companyltä kahden aluksen koneistot toimitettavaksi Kanadan laivaston aluksiin ja rungot Vickers-Armstrongin telakalta. Myöhemmin tilattiin huhtikuussa 1941 vielä kaksi alusta samoilta yhtiöiltä.[6]

Nimi Valmistaja Kölinlasku Vesillelasku Palvelukseen Kohtalo
HMCS Iroquois ex-HMCS Athabaskan Vickers Armstrong 19. syyskuuta 1940 23. syyskuuta 1941 10. joulukuuta 1942 myyty romutettavaksi 1966
HMCS Athabaskan ex-HMCS Iroquois Vickers Armstrong 31. lokakuuta 1940 18. marraskuuta 1941 3. helmikuuta 1943 uponnut 29. huhtikuuta 1944
HMCS Huron Vickers Armstrong 15. heinäkuuta 1941 25. kesäkuuta 1942 28. heinäkuuta 1943 myyty romutettavaksi 1965
HMCS Haida Vickers Armstrong 29. syyskuuta 1941 25. elokuuta 1942 18. syyskuuta 1943 museolaivana Hamiltonissa vuodesta 1964
HMCS Micmac Halifaxin telakka, Halifax 20. toukokuuta 1942 18. syyskuuta 1943 14. syyskuuta 1945 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Nootka Halifaxin telakka, Halifax 20. toukokuuta 1942 26. huhtikuuta 1944 9. elokuuta 1946 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Cayuga Halifaxin telakka, Halifax 7. lokakuuta 1943 28. heinäkuuta 1945 20. lokakuuta 1947 myyty romutettavaksi 1964
HMCS Athabaskan Halifaxin telakka, Halifax 15. toukokuuta 1944 4. toukokuuta 1945 12. tammikuuta 1947 myyty romutettavaksi 1969

Lähteet

muokkaa
  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e English, John s. 9
  2. a b c d e f English, John s. 10
  3. a b English, John s. 12
  4. English, John s. 13
  5. a b c Whitley, M. J. s. 19
  6. a b English, John s. 48