HMS Bedouin

(Ohjattu sivulta HMS Bedouin (F67))

HMS Bedouin (viirinumerot L67, joulukuusta 1938 F67 ja toukokuusta 1940 G67) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Bedouin
HMS Bedouin
HMS Bedouin
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja William Denny and Brothers, Dumbarton
Kölinlasku tammikuu 1937
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1937
Palveluskäyttöön 15. maaliskuuta 1939
Palveluskäytöstä uponnut 15. kesäkuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 850 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 8 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena
2 × nelipiippuinen Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1936 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa Dumbartonista William Denny and Brothersilta, missä köli laskettiin 13. tammikuuta 1937. Alus laskettiin vesille 21. joulukuuta ja valmistui 15. maaliskuuta 1939, jolloin valmistuskustannukset olivat 340 400 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

PalvelusMuokkaa

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 2. Tribal-hävittäjälaivueeseen, joka nimettiin huhtikuussa 1939 uudelleen 6. hävittäjälaivueeksi. Alus etsi 1. kesäkuuta Liverpoolin edustalla kadonnutta sukellusvene HMS Thetistä, joka ei kyennyt nousemaan pintaan. Seuraavana päivänä alus saapui alueelle, minkä jälkeen se osallistui pelastusyritykseen.[1]

Elokuussa alus siirtyi sodanuhan lisääntyessä laivueen mukana Scapa Flowhun, jossa laivue liitettiin Kotilaivastoon. Alus suojasi laivueen mukana raskaita pinta-aluksia ja teki partiomatkoja Pohjanmerelle. Se osallistui lokakuussa Saksan laivaston risteilijän Deutschlandin valtaaman kauppalaivan City of Flintin tuloksettomaan etsintään. Alus suojasi taisteluristeilijä HMS Renownia ja lentotukialus HMS Ark Royalia etsittäessä Saksan laivaston Admiral Graf Speetä Etelä-Atlantilta. Osaston palattua Scapa Flowhun alus jatkoi partiotehtäviä laivueen mukana. Alus oli marraskuussa Kanadasta saapuneiden joukkojenkuljetussaattueiden TC1 ja TC2 suojana.[1]

Tammikuussa 1940 alus poistettiin palveluksesta propulsiojärjestelmässä ilmenneiden vikojen vuoksi. Alus siirtyi Tyneen, jossa se otettiin 23. tammikuuta telakalle. Alus palasi palvelukseen 16. maaliskuuta Scapa Flowhun. Alus suojasi 7. huhtikuuta taistelulaivoja HMS Rodneya ja HMS Valiantia, taisteluristeilijä HMS Repulsea, risteilijöitä HMS Sheffieldiä, HMS Penelopea sekä Ranskan laivaston Émile Bertiniä etsittäessä ilmavoimien ilmoittamia Saksan laivaston aluksia Pohjanmereltä. Alukset palasivat 8. huhtikuuta satamaan saksalaisten Narvikin maihinnousun tultua tietoon.[1]

Alus suojasi 9. huhtikuuta Kotilaivastoa Norjan rannikolle. Seuraavana päivänä alus partioi Ofotvuonon edustalla. Alus liitettiin 12. huhtikuuta Vestfjordin osastoon, jonka mukana alus osallistui 13. huhtikuuta Narvikin toiseen taisteluun. Se suojasi 15. huhtikuuta HMS Hostilen ja HMS Ivanhoen kanssa vaurioitunutta HMS Eskimoa Skelfjordeniin korjattavaksi, minkä jälkeen se palasi partiotehtäviin Narvikin edustalle.[1]

Aluksen miehistö pelasti 4. toukokuuta Ofotvuonossa ilmahyökkäyksessä vaurioituneen ja uppoavan Puolan laivaston hävittäjän ORP Gromin miehistön. Alus palasi kotimaahan vapauduttuaan Norjan rannikon partioinnista, missä se siirrettiin Glasgow'ssa huollettavaksi telakalle. Alus suojasi 7. kesäkuuta Norjan rannikolle taistelulaiva Valiantin, jonka tehtävänä oli suojata evakuointiosasto yhtä. Osasto kohtasi seuraavana päivänä evakuointiosaston Färsaarilla, minkä jälkeen ne palasivat kotimaahan.[1]

Alus suojasi 29. heinäkuuta HMS Tartarin kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa pohjoistasulkua operaatiossa SN14. Syyskuussa alus pelasti Pohjanmerellä uppoavan norjalaisen kalastusaluksen miehistön, minkä jälkeen se määrättiin huoltoon. Alus siirtyi lokakuun alussa Southamptoniin, jossa se otettiin 10. lokakuuta telakalle. Alukselle asennettiin kaksiputkinen nelituumainen ilmatorjuntaan soveltuva tykkitorni 4,7 tuuman X-tornin tilalle. Alus palasi 17. marraskuuta telakalta Scapa Flowhun. Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 miinoilla varustettuja aluksia rakennettaessa Norjan rannikkoreiteille miinakenttää.[1]

Maaliskuussa alus suojasi HMS Princess Emmaa ja HMS Princess Beatrixia, jotka kuljettivat operaatio Claymoressa 3 ja 4 Commandoa Lofooteille. Alus tuki 4. maaliskuuta maihinnousua tykkitulella ja upotti norjalaisen rannikkohöyryn Miran. Alus suojasi 6. maaliskuuta palaavaa osastoa.[1]

Alus määrättiin operaatio EB:hen, jonka tarkoituksena oli vallata saksalainen sääalus Islannin itäpuolelta ja siten saada haltuun enigmalaitteisto sekä koodauksen purkamiseen tarvittavaa materiaalia. Alus suojasi 6. toukokuuta HMAS Nestorin, HMS Somalin ja Eskimon kanssa risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Manchesteria ja HMS Birminghamia etsittäessä sääalusta. Osasto valtasi 7. toukokuuta saksalaisen Münchenin, mutta Enigma-laitteisto ehdittiin heittää yli laidan. Alukselta saatiin ainoastaan dokumentteja. Osasto palasi kotimaahan.[1]

Kesäkuussa alus määrättiin risteilijä HMS Nigerian ja Tartarin kanssa uuteen operaatioon, jonka tarkoituksena oli vallata saksalainen sääalus Jan Mayenin lähistöltä. Osasto lähti merelle 25. kesäkuuta ja se kohtasi 28. kesäkuuta sääaluksen, jonka oma miehistö yritti upottaa ennen valtausta. Valtausmiehistö sai kuitenkin pelastettua alukselta materiaalia, joka liitettynä aiempien kanssa mahdollisti Saksan laivaston viestiliikenteen tulkitsemisen elokuuhun saakka. Heinäkuussa alus määrättiin huoltoon ja se siirtyi Imminghamiin, missä alus otettiin 19. heinäkuuta telakalle. Alukselle asennettiin tyypin 286M tutka. Alus palasi 31. elokuuta palvelukseen, jonka jälkeen se palasi laivueeseensa.[1]

Alus suojasi 14. marraskuuta yhdessä HMS Kenyan ja HMS Intrepidin kanssa Venäjälle menevää saattuetta PQ3, josta suojue erkani 20. marraskuuta paikallissaattueen saavuttua suojaamaan loppumatkaa. Suojaosasto ampui 25. marraskuuta kahden Neuvostoliiton laivaston hävittäjän kanssa Vardon rannikkopattereita. Suojue liittyi 28. marraskuuta Islantiin palaavaan saattueeseen QP3, mistä se erkani 3. joulukuuta palaten Kotilaivastoon. Alus suojasi 22. joulukuuta Somalin, Eskimon, HMS Wheatlandin, HMS Lamertonin, Puolan laivaston hävittäjien ORP Krakowiakin ja ORP Kujawiakin sekä Norjan laivaston korvettien HMS Acanthusin ja HMS Eglantinen kanssa operaatio Ankletissa risteilijä HMS Arethusaa sekä maihinnousualuksia HMS Prinz Albertia ja HMS Princess Charlottea kommandoiskussa Lofooteille. Maihinnousuoperaatiossa hävittäjät partioivat 26. joulukuuta Vestfjordenissa. Ilmahyökkäyksessä 28. joulukuuta risteilijä Arethusa vaurioitui viereen osuneesta pommista. Alus palasi tammikuussa 1942 laivueeseen Scapa Flowssa.[1]

Alus suojasi 1. maaliskuuta hävittäjäosastossa taistelulaivoja HMS King George V:tä ja HMS Duke of Yorkia, lentotukialus HMS Victoriousia, risteilijöitä HMS Berwick ja Kenyaa. Osaston tehtävänä oli olla Venäjälle menevän saattueen PQ12 ja sieltä palaavan saattueen QP8 kaukosuojana, koska Norjan vuonoissa piileskelevä Saksan laivaston taistelulaiva Tirpitz aiheutti vakavan uhan saattueille. Alus erkani 9. maaliskuuta saattueesta ja se aloitti 11. maaliskuuta mahdollisten saattuetta etsivien alusten hakemisen. Etsintä keskeytettiin 13. maaliskuuta, minkä jälkeen alus palasi Scapa Flowhun. Alus suojasi 10. huhtikuuta kaukosuojaosastoa saattueille PQ14 ja QP10, josta se erkani Islannissa palaten Scapa Flowhun. Se siirtyi 20. huhtikuuta Humberiin odottamaan telakalle siirtoa. Alus otettiin seuraavana päivänä Amos & Smithin telakalle Imminghamiin, mistä se palasi 31. toukokuuta palvelukseen laivueeseensa Scapa Flowssa.[1]

Kesäkuussa alus määrättiin suojaamaan saattuetta Maltalle operaatio Harpoonissa. Alus suojasi 5. kesäkuuta Clydestä Gibraltarille saattuetta WS19Z, mistä se erkani 10. kesäkuuta Kenyan ja Kujawiakin kanssa tankatakseen Gibraltarilla. Seuraavana päivänä alus liittyi Force X:ään. Osaston tehtävänä oli olla saattueen lähisuojana Sisilian kapeikosta Maltalle. Saattue joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen, jossa risteilijä HMS Liverpool vaurioitui pahoin. Risteilijä HMS Cairo siirrettiin saattueesta tukemaan Force X:ää. Saattue joutui seuraavana päivänä Italian laivaston risteilijöiden Montecuccolin ja Di Savoian sekä hävittäjien Oriani, Ascari, Vivaldi, Malocello ja Premudan hyökkäykseen. Alus osallistui risteilijän johdolla taisteluun, jossa siihen osui kaksitoista kuuden tuuman kranaattia aiheuttaen suurta tuhoa laivan keulassa ja sytyttäen tulipalon peräsinhuoneessa. Vaurioiden vuoksi alus menetti liikuntakykynsä. Vaurioitunut Partridge otti pahemmin vaurioituneen Bedouinin hinaukseen. Alukset joutuivat torpedopommittajien maaliksi Pantellarian lounaispuolella. Ne ampuivat kaksi hyökänneistä lentokoneista alas, mutta Bedouiniin osui yksi laukaistuista torpedoista upottaen aluksen, joka vei mukanaan 28 miehistönjäsentä. Italialainen sairaalalaiva pelasti 213 eloonjäänyttä sotavankeuteen.[1]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa