HMCS Micmac

HMCS Micmac (viirinumerot R10 ja vuodesta 1950 alkaen DDE214) oli Kanadan laivaston toisen maailmansodan jälkeen valmistunut Tribal-luokan hävittäjä Korean sodassa.

HMCS Micmac
Canadeese torpedobootjager Huron en Nucinac in Amsterdam, Bestanddeelnr 904-2397.jpg
Canadian Blue Ensign.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Halifaxin telakka
Kölinlasku 20. toukokuuta 1942
Laskettu vesille 18. syyskuuta 1943
Palveluskäyttöön 18. syyskuuta 1945
Palveluskäytöstä 31. maaliskuuta 1964
Tekniset tiedot
Uppouma 1 880 t (standardi)
2 560 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,13 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 6 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina LA asennuksina
2 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisena asennuksena
1 × neliputkinen QF 2 naulan ilmatorjuntatykki
6 × kaksiputkista Oerlikon 20 mm
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä ja 1 kisko, joihin 40 syvyyspommia

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin Halifaxin telakalta, missä köli laskettiin 20. toukokuuta 1942. Alus laskettiin vesille 18. syyskuuta 1943 ja otettiin palvelukseen 18. syyskuuta 1945.

PalvelusMuokkaa

Aluksen palvelukseen oton jälkeen se oli koululaivana eikä koskaan käyttänyt aseitaan sodassa. Alus kuljetti lokakuussa 1945 Kanadan joukkoja toisessa maailmansodassa komentaneen kenraali Creerin tarkastuskäynnille Kanadaan. Alus vaurioitui lievästi HMCS Iroquoisin ollessa ankkurissa aluksen kyljessä. Korjaukset kestivät alle kuukauden, minkä jälkeen alus aloitti palveluksensa Atlantin rannikolla. Se oli ensimmäiset kuukaudet koulutettavana Bermudalla. Alus hinasi 14. helmikuuta 1946 konerikosta kärsineen HMS LCI 164:n takaisin Bermudalle. Alus saattoi SS Aquitaniaa, joka kuljetti kenraalikuvernööriksi saapuvaa sotamarsalkka Alexanderia. Myöhemmin alus saattoi RMS Mauretaniaa, joka kuljetti sotamarsalkka Montgomeryn Kanadaan.[1]

Aluksen koulutustehtävät jatkuivat, kunnes se siirrettiin 27. maaliskuuta 1947 Halifaxiin huollettavaksi. Se aloitti 9. heinäkuuta koeajot, joiden aikana se kolaroi tiheässä sumussa rahtialus Yarmouth Countyn kanssa. Alus vaurioitui pahoin kymmenen miehistönjäsenen saadessa surmansa ja viidentoista loukkaantuessa. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin, jossa ollessaan alus muutettiin saattuehävittäjäksi.[1]

Aluksen A-tykki korvattiin Squid-sukellusveneentorjuntaheittimellä ja B-tykki neliputkisella 40 millimetrin tykillä. Kaksi kaksiputkista nelituumaista sijoitettiin takakannelle, minkä lisäksi alukselle asennettiin neljä Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa sekä neljä 21 tuuman torpedoputkea. Aluksen muutostyöt valmistuivat 16. marraskuuta 1949, jolloin se otettiin uudelleen palvelukseen.[1]

Alus lähti 9. tammikuuta 1950 Bermudalle koulutukseen sekä toimiakseen lentotukialus HMCS Magnificentin lennonvarmistusaluksena. Alus pelasti 25. helmikuuta Fairey Fireflyn tähystäjän ja toisen koneen lentäjän 7. kesäkuuta. Syksyllä alus kuului Kanadan laivaston osastoon Magnificentin ja HMCS Huronin kanssa eikä se palannut kotimaahan ennen kuin 27. marraskuuta.[1]

Aluksella havaittu pienehkö ongelma korjattiin tammikuussa 1951, minkä jälkeen se lähti Karibianmerelle. Alus hinasi 4. huhtikuuta pienehkön matkustaja-aluksen Gilbert Jr.:n", jolta oli loppunut polttoaine, Willemstadiin.[1]

Toukokuusta elokuuhun 1951 alus oli Halifaxissa huollettavana ennen lähtöään Välimerelle Magnificentin lennonvarmistusalukseksi. Se pelasti 24. lokakuuta Sea Furyn lentäjän, kun matkaa oli tehty vasta kolme päivää. Alus saattoi 8. marraskuuta risteilijä HMCS Ontariota, joka kuljetti prinsessa Elizabethia ja Edinburghin herttuaa Charlottetownista St. John'siin Newfoundlandiin.[1]

Alus poistettiin 30. marraskuuta palveluksesta, jotta muutostyöt saattuehävittäjäksi saatettaisiin loppuun. Aluksen pääaseina olivat 14. elokuuta 1953 palvelukseen palatessa neljä nelituumaista (A- ja B-tykit), kaksi kolmiputkista Squid-sukellusveneentorjuntaheitintä takakannella, kaksiputkinen kolmen tuuman 50 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykki kansirakenteiden takaosassa, neljä Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa sekä neljä 21 tuuman torpedoputkea. Aluksen uppouma oli nyt 2 200 tonnia ja sille oli asennettu verkkorakenteinen masto.[1]

Alus osallistui koulutuspurjehduksiin, joiden aikana se vieraili kesäkuussa 1954 Britteinsaarilla ja se saattoi elokuussa kuninkaallisen jahdin HMY Britannian Quebeciin. Aluksella todettiin lokakuussa 1953 vuoto polttoainetankkien viisi ja kuusi liitoksessa ja syttyi sähköpalo 3. huhtikuuta 1954, mikä vaati kahdeksan päivän telakoitumisen Halifaxissa. Alus palasi 25. huhtikuuta telakalta. Se oli huollettavana Halifaxissa joulukuusta 1954 huhtikuuhun 1955, minkä jälkeen alus oli toukokuuhun 1956 saakka koulutuksessa Bermudalla, Yhdysvaltain itärannikolla sekä Karibianmerellä.[2]

Toukokuusta syyskuuhun 1956 alus oli huollossa, minkä jälkeen se liittyi sisaraluksiinsa Huroniin ja Iroquoisiin matkalle Britteinsaarille, Ranskaan ja Portugaliin seuraavaksi pariksi kuukaudeksi. Alus kärsi lukuisista pienistä vioista matkan kuluessa muun muassa ohjaushäiriöstä 12. joulukuuta, kondenssiveden aiheuttamasta ongelmasta Puerto Ricossa ja vaikeasta tärinästä potkurin osuttua Bermudan edustalla koralliriuttaan. Vaurioitunut potkuri irrotettiin ja suoristettiin. Vuosina 1957 ja 1958 alus suoritti lukuisia tehtäviä ja saattoi 1959 kuninkaallista jahtia St. Lawrencen reitin avajaisiin. Aluksen ikä alkoi näkyä ja 24. marraskuuta 1959 se vaurioitui liinan vaihdossa HMCS Cayugan kanssa. Alus oli helmikuusta 1961 kalastusalueen valvonnassa Newfoundlandin vesillä.[3]

Alus huolto St. John'sissa viivästyi telakkalakon, tulipalon ja varaosien hankinnan vuoksi, minkä seurauksena se palasi Halifaxiin vasta 21. joulukuuta 1961. Koulutujakso keskeytyi mekaanisten ongelmien, peräsimen murtumisen, pumppujen rikkoutumisen ja jäähdyttimien ongelmien vuoksi ja alus palasi maaliskuussa 1962 Halifaxiin, jossa korjauksia jatkettiin. Alus vieraili 1962 ja 1963 Euroopassa kärsien lisää vikoja.[3]

Alus poistettiin 13. joulukuuta 1963 palveluksesta Halifaxissa ja sijoitettiin varaosiksi. Lopulta alus myytiin sisaralustensa Cayugan ja HMCS Nootkan kanssa Port Colborneen Marine Salvage Limitedille, joka myi alukset edelleen Shipbreaking Industriesille. Alus saapui 14. lokakuuta 1964 hinattuna Faslaneen romutettavaksi.[3]

LähteetMuokkaa

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g English, John s. 57
  2. English, John s. 57-58
  3. a b c English, John s. 58