Renown-luokka (taisteluristeilijä)

Renown-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston kolmen taisteluristeilijän muodostama alusluokka ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Aluksista ainoastaan kaksi valmistui ja kolmannen HMS Resistancen tilaus peruttiin 26. elokuuta 1914.

Renown-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma	26 924 t (standardi) 31 346 t (täyteen kuormattu)
Pituus	241,9 m (kokonaispituus) 240 m (vesiraja)
Leveys	27,42 m
Syväys	8,91 m
Miehistöä	1 250
Aseistus
Meritorjunta	6 × 15" tykkiä kaksoistorneissa 17 × 4" tykkiä 2 × 21" torpedoputkea
Ilmatorjunta	2 × 3" ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

Alusten oli alun perin suunniteltu olevan Revenge-luokan taistelulaivoja. Odotus lyhyestä sodasta aiheutti alusten rakentamiseen viivettä niin, että ne eivät valmistuneet ajoissa. Amiraali Fisher kuitenkin kiirehti alusten valmistamista, jotta laivasto saisi kaikki mahdolliset raskaat taisteluyksiköt käyttöönsä. Tällöin suunnitteluosaston päällikkö piirsi aluksista taisteluristeilijöitä pidentämällä runkoa, vähentämällä tornien määrää neljästä kolmeen ja ohentamalla panssarointia. Suunnittelun tuloksena rakennusaika lyheni niin, että alukset saatiin palveluskäyttöön Skagerrakin taistelun jälkeen.

Luokan aluksista ainoastaan HMS Repulse osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana taistelutoimiin, kun se otti 1917 osaa toiseen Helgolandin taisteluun 1917. Kumpikin valmistuneista luokan aluksista modernisoitiin kahdesti sotien välillä. 1920-luvulla lisättiin alusten suojaa ja 1930-luvulla modernisointi kattoi suuren osan alusten järjestelmistä. Repulse kiersi HMS Hoodin kanssa maapallon 1923-1924 sekä otti osaa Espanjan sisällissodan aseiden vientikiellon valvontaan. HMS Renown oli kuninkaallisen perheen kuljetuksissa sekä taisteluristeilijäviirikön lippulaivana Hoodin huoltojen aikana.

Toisessa maailmansodassa kumpikin alus osallistui sodan alun Admiral Graf Speen etsintään, Norjan taisteluihin sekä Bismarckin etsintään. Japanin laivaston ilmavoimat upotti 10. joulukuuta 1941 Repulsen Etelä-Kiinan merellä. Renown oli pääosan vuosista 1940-1941 Force H:ssa Gibraltarilla suojaten Maltan saattueita, joiden yhteydessä se osallistui Spartiventon taisteluun. Vuoden 1932 alussa se oli Kotilaivastossa suojaten Jäämeren saattueita. Alus palasi Force H:hon Pohjois-Afrikan maihinnousun aikana, minkä jälkeen se vietti pääosan vuodesta 1943 modernisoitavana tai kuljettaen pääministeri Winston Churchilliä liittoutuneiden kokouksiin. Alus siirrettiin 1944 Itäiseen laivastoon Intian valtamerelle, jossa se osallistui japanilaisten valtaamien alueiden takaisin valtaukseen. Alus palasi vuoden 1945 alussa Kotilaivastoon ja huollettiin sodan päätyttyä ennen reserviin siirtoa. Alus myytiin romutettavaksi 1948.

Tausta

Vuoden 1914 laivasto-ohjelma käsitti kolme parannellun Revenge-luokan taistelulaivaa sekä yhden Queen Elizabeth -luokan taistelulaivan HMS Agincourtin. Resistance ja Agincourt piti valmistaa laivaston telakoilla, Fairfieldin piti valmistaa Renown ja Palmersin Repulse. Alusten piirustukset hyväksyttiin 13. toukokuuta 1914 ja parannuksina Revenge-luokan vanhempiin aluksiin olisivat olleet:

• vesitiiviiden seinien kasvattaminen 1,5 tuumaan
• suurempi torpedojen tulenlaukaisutila
• suurempi tulenjohtotorni, jonka panssarointi oli suunniteltu uudelleen
• suojaisampi tulentarkkaajantila keulassa.
• kölin leveyttä oli kasvatettu, jotta saavutettaisiin kestävämpi keskilaivanrakenne varsinkin telakointia ajatellen.
• pääaseiden ammusvarastoja oli kasvatettu 80 laukauksesta 100 laukaukseen per tykki

Muutosten vaikutus alusten kokoon oli pieni lukuun ottamatta syväyksen pienenemistä lähes puolella metrillä. Ne olivat kuitenkin lähes kaksi solmua hitaampia pienemmän konetehon vuoksi.

Alusten valmistus hidastui ensimmäisen maailmansodan puhjetessa ja molempien laivastontelakoilla valmisteilla olleiden alusten tilaukset peruutettiin 26. elokuuta 1914, koska uskottiin, etteivät ne valmistuisi ennen sodan loppumista. Amiraali Fisher, joka palasi lokakuussa ensimmäiseksi merilordiksi, aloitti Winston Churchillin painostamisen kahden jäljellä olevan aluksen muuttamiseksi taisteluristeilijöiksi. Churchill sanoi, että alusten muutostyöt vaikuttaisivat muihin rakennusprojekteihin, kuluttaisi liian paljon resursseja eivätkä alukset kuitenkaan valmistuisi odotusten mukaisesti. Fisher ilmoitti pystyvänsä pitämään rakennusaikataulun mahdollisimman lyhyenä, kuten hän teki HMS Deardnoughtin kanssa. Churchill oli taipumaton aina Helgolandlahden ja Falklandin taisteluihin saakka, jotka osoittivat alusten nopeuden ja raskaan aseistuksen merkityksen taistelun lopputulokseen. Lisäksi Suuren laivaston komentajan amiraali Jellicoen ja taistelulaivaosaston komentajan vara-amiraali Beattyn painostus käänsivät Churchillin näkemyksen suopeammaksi, ja lopulta kabinettipäätös muutoksen toteuttamiseksi tehtiin 28. joulukuuta.

Fisher esitti vaatimuksensa ensi kertaa suunnitteluviraston päällikölle 18. joulukuuta eli jo ennen hyväksyntää. Vaatimusten mukainen alus olisi pitkä ja korkea muistuttaen esi-dreadnought Renownia, mutta voimakkaammalla aseistuksella varustettuna. Alusten aseistuksena olisi kaksi kaksiputkista 15 tuuman tykkitornia, 20 kansirakenteisiin asennettua vain kilvillä varustettua nelituumaista. Niiden nopeuden tuli olla 32 solmua ja niiden polttoaineena olisi öljy. Suoja muistuttaisi HMS Indefatigablen suojaa. Muutamaa päivää myöhemmin Fisher täydensi vaatimuksia kasvattamalla tykkitornien määrän kolmeen ja lisäämällä kaksi torpedoputkea. Suunnitelma vahvistettiin pienin muutoksin 30. joulukuuta.

Seuraavien viikkojen aikana suunnitteluvirasto tutustui esitettyihin vaatimuksiin sekä taistelulaivoja varten kerättyyn materiaaliin esittäen materiaalin uusiokäytön. Repulsen tilaus siirrettiin Palmersilta John Brown and Companylle, koska Palmersin telakka ei kykenisi valmistamaan suunnitellun mittaista alusta. Kummankin aluksen tuleva valmistaja sai suunnitelmat sekä materiaalit aloittaakseen alusten valmistuksen 25. tammikuuta 1915 eli ennen lopullisten sopimusten vahvistusta 10. maaliskuuta.

Lähteet

• Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
• Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Burt, R. A.: British Battleships of World War One. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 1986. ISBN 978-1-84832-147-2. (englanniksi)

Viitteet

Renown-luokan taisteluristeilijät

HMS Renown – HMS Repulse – HMS Resistance

Edeltäjä: HMS Tiger – Seuraaja: Admiral-luokka

Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat I maailmansodassa

X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä

Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat II maailmansodassa

A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä