HMS Erin (1913)
HMS Erin oli Ottomaanien laivastolleen vuonna 1911 tilaama taistelulaiva Reshadieh, jonka Britannia takavarikoi ja liitti laivastoonsa nimellä HMS Erin ensimmäisen maailmansodan puhjetessa elokuussa 1914.
| HMS Erin | |
|---|---|
 HMS Erin |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers, Barrow-on-Furness |
| Kölinlasku | 1. elokuuta 1911 |
| Laskettu vesille | 3. syyskuuta 1913 |
| Palveluskäyttöön | elokuu 1814 |
| Palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi joulukuussa 1922 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 22780 t (kuormattuna) |
| Pituus | 170,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 27,9 m |
| Syväys | 8,7 m |
| Koneteho | 26500 shp |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 1070 |
| Aseistus |
10 × BL 13,5" Mk V -tykkiä 16 × QF 6" Mk XI -tykkiä 6 × QF 6 naulan -tykkiä 2 × 3" 20 cwt -ilmatorjuntatykkiä 4 × 21" torpedoputkea |
ValmistusMuokkaa
Turkki tilasi 1911 Vickers Limitediltä Barrow-in-Furnessista taistelulaivan, joka sai nimen Reshad V:ksi ja myöhemmin Reshadiehiksi. Sen köli laskettiin vielä samana vuonna 1. elokuuta ja alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1913. Elokuussa ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus oli melkein valmis, kun Britannia ensimmäisen merilordin Winston Churchillin määräyksestä pakko-otti aluksen liittäen sen laivastoonsa. Alus valmistui elokuussa 1914.[1]
Aluksen suunnitteli Vickersin pääsuunnittelija Thurston perustuen HMS King George V:n piirustuksiin, joihin oli liitetty HMS Iron Duken ominaisuuksia. Aluksen runko oli lyhyempi ja leveämpi kuin aiemmilla aluksilla ja sen keskilaivaan sijoitettu 13,5 tuuman tykein varustettu Q-torni oli sijoitettu yhtä kantta korkeammalle.[1]
PalvelusMuokkaa
Alus liitettiin syyskuussa 1914 Suuren laivaston 2. taistelulaivueeseen. Se osallistui laivueensa mukana Skagerrakin taisteluun, jossa alus ei kärsinyt miehistötappioita. Sodan päätyttyä alus sijoitettiin 1919 Noren sijoitetun reserviosaston lippulaivaksi. Se myytiin romutettavaksi 1922 Washingtonin laivastosopimuksen nojalla.[1]
LähteetMuokkaa
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
ViitteetMuokkaa
|
|
Edeltäjä: King George V -luokka |
Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: HMS Agincourt |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |