Avaa päävalikko

HMS Renown (1916)

brittiläinen taisteluristeilijä
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Renown-luokan taisteluristeilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Renown oli Britannian kuninkaallisen laivaston Renown-luokan taisteluristeilijä. Alus rakennettiin Fairfieldin telakalla ja se otettiin palveluskäyttöön 20. syyskuuta 1916, jolloin se liitettiin Suuren laivaston 1. taisteluristeilijäviirikköön.[1][2]

HMS Renown
HMS Renown
HMS Renown
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan, Skotlanti
Kölinlasku 25. tammikuuta 1915
Laskettu vesille 4. maaliskuuta 1916
Palveluskäyttöön 20. syyskuuta 1916
Palveluskäytöstä 19. maaliskuuta 1948
Loppuvaihe myyty romutettavaksi
Tekniset tiedot
Uppouma 32 000 t
Pituus 242 m
Leveys 27 m
Syväys 9,68 m
Koneteho 120 000 shp
Nopeus 31 solmua
Miehistöä 1 181
Aseistus 6 × BL 15"/42 (381 mm) -tykkiä
20 × 4,5" (114 mm) tykkiä
24 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
4 lentokonetta

Sisällysluettelo

Ensimmäinen maailmansotaMuokkaa

Ensimmäisen maailmansodan lopun alus palveli Pohjanmerellä.

Skagerrakin taistelussa kärsittyjen taisteluristeilijätappioiden vuoksi laivaston komentaja Sir John Jellicoe ehdotti lokakuussa 1916 Renown-luokan taisteluristeilijöiden panssaroinnin lisäämistä, mikä hyväksyttiin ja Renown palasi telakalle Rosythiin helmikuussa 1917. Alukseen lisättiin kaksi tuumaa panssariterästä konehuoneiden yläpuolelle ja kylkipanssareita kasvatettiin 1,52 metriä kummallakin kyljellä, lisäksi kyljen panssarin vahvuutta lisättiin 2,5 senttimetrillä peräsimen kohdalla, viidellä senttimetrillä ammusvarastojen kohdalla samoin kuin tulenjohtotornin alaosassa. Näiden lisäksi alakantta paksunnettiin A- ja B-tornien välistä lähes seitsemän senttimetriä ja tornien asennusrenkaita vahvennettiin. Panssaroinnin lisäys kasvatti aluksen uppoumaa 550 tonnia, mikä tasattiin pienentämällä öljytankin kokoa. Koeajojen jälkeen etummaista savupiippua pidennettiin 1,22 metriä vähentämään savujen aiheuttamaa haittaa.[3][2]

Alukselle asennettiin vuoden 1918 alussa lentoonlähtöalustat B- ja Y-tornien katoille.[3]

Sotien välinen aikaMuokkaa

 
Renown Panaman kanavassa 13. syyskuuta 1920

Renown kuljetti Walesin prinssin Edvardin (kuninkaana Edvard VIII) Kanadan ja Yhdysvaltojen kierrokselle elokuusta joulukuuhun 1919. Alus teki toisen kiertomatkan Australaasiassa maaliskuusta lokakuuhun 1920. Palattuaan matkalta alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin huoltoon 5. marraskuuta. Alus pysyi reservissä odottamassa huollon alkamista vuoden 1921 alussa. Se palasi palvelukseen 15. syyskuuta 1921 ja aloitti kolmannen matkansa Walesin prinssin kuljettajana. Matka suuntautui tällä kertaa Intiaan, Singaporeen, Hongkongiin ja Japaniin. Alus palasi matkalta kotiin 20. kesäkuuta 1922. Alus poistettiin käytöstä 28. heinäkuuta ja sijoitettiin reserviin. Alus siirtyi huoltoon heinäkuussa 1923.[2][4]

Huollossa aluksen kylkien kuuden tuuman panssarointi vaihdettiin yhdeksän tuuman panssarivyöhön. Osa käytetyistä vöistä oli suunniteltu käytettäväksi Chilen laivaston Almirante Cochranessa, joka oli siirretty Kuninkaalliselle laivastolle muutettavaksi lentotukialukseksi. Kylkiin asennetun panssarivyön ja varsinaisen kylkipanssarin väliin asennettiin yläosastaan yhdeksäntuumainen vaimennuskerros, joka kapeni alaosassa viisi senttimetriseksi. Tämä uusi panssarivyö painoi 1 505 tonnia, mutta painon säästämiseksi vanhaa kuuden tuuman vyötä ei asennettu uuden vyön yläpuolelle, jolloin painossa säästettiin 896 tonnia.[5]

Muina panssarointitöinä kanteen lisättiin ammusvarastojen kohdalle viisi senttimetriä terästä ja lisäksi ammusvarastojen suojaa lisättiin kymmenen senttimetrin teräsverhouksella kylkiin 2 jalkaa alaspäin. Konehuoneiden panssarointia lisättiin kanteen 1,5 tuumalla ja kylkiin 2,5 tuumalla. Alakannelle lisättiin kolme tuumaa ammusvarastojen etupuolelle ja 1,5 takapuolelle. Alukseen asennettiin myös vasta kehitettyä mallia olevat torpedovyöt.[5]

Huollon aikana ainoa muutos aseistukseen oli 3 tuuman ilmatorjuntatykkien korvaaminen nelituumaisilla ja lisäämällä kaksi nelituumaista yksiputkista asetta.[5]

Renown palasi palvelukseen 3. syyskuuta 1926 Atlantin laivastoon, mutta määrättiin kuljettamaan Yorkin herttua Albert (kuninkaana Yrjö VI) ja herttuatar Australiaan ja Uuteen-Seelantiin 1927. Alus palveli paluunsa jälkeen Atlantin laivastossa.[6]

Alukselle asenettiin 1931–1932 maston huippuun ilmavalvontajärjestelmä HACS Mk I. Samalla piti asentaa kaksi kahdeksanputkista kahden naulan ilmatorjuntatykkiä, mutta vain toinen asennettiin.[5]

Vuonna 1933 alukseen asennettiin kanteen poikittain katapultti ja keskilaivassa olleet nelituumaiset poistettiin. Samalla asennettiin aikaisemmin asentamatta jäänyt kahdeksanputkinen kahden naulan ilmatorjuntatykki. Lisäksi ilmatorjunta-aseistusta vahvennettiin lisäämällä kaksi neliputkista puolen tuuman konekivääriä.[5]

Tammikuussa 1936 alus siirrettiin Välimeren laivastoon, mistä alus palasi Englantiin jo syyskuussa.[6]

 
Renown ja Repulse 1931

Alus poistettiin huollon vuoksi palveluksesta 2. syyskuuta 1936 ja se palasi palvelukseen vasta 28. elokuuta 1939. Syynä huoltoon oli nopean tukialusosaston perustaminen. Renownista oli tarkoitus tehdä suojasaattueen lippulaiva.[6][2]

Huollossa aluksen pisaranmuotoinen komentosilta korvattiin samantyyppisellä laatikkomaisella kuin HMS Warspitessa. Panssarointia lisättiin ainoastaan uusien 4,5 tuuman ammusten varaston yläpuolelle kymmenen senttimetriä terästä ja konehuoneen päälle viisi senttimetriä terästä. Samoin keulan tykkitornien kylkipanssarien paksuutta lisättiin kymmenestä viiteentoista senttimetriin.[7]

Moottorit korvattiin kahdeksalla Admiralty-kattilalla sijoitettuna neljään kattilahuoneeseen sekä Parsonsin turbiineilla, joiden ilmoitettu teho oli 120 000 hevosvoimaa täydellä 29 solmun nopeudella. Uudet savupiiput olivat hieman aiempaa taaempana.[8]

Renownin 15 tuuman tykkitornit poistettiin paikoiltaan ja uudistettiin. Tornien elevaatio kasvoi 30 asteeseen. Kaikki apuaseet poistettiin ja ne korvattiin 20 kappaleella 4,5 tuuman Mk I - tykillä, jotka sijoitettiin kaksoisasennettuina BD Mk II -torneihin välikansille. Kolmas kahdeksanputkinen kahden naulan ilmatorjuntatykki asennettiin perään, Y-tornin yläpuolelle välikannelle.[8]

Alukseen asennettiin uusi tulenjohtotorni 15 tuuman pääaseille sillan yläpuolelle. Vanha torni asennettiin aluksen takaosaan. Apuaseiden tulenjohtoa varten alukselle asennettiin neljä HACS Mk IV:ää. Aluksen vedenpinnan alle sijoitetut torpedoputket korvattiin kannelle asennetuilla putkilla.[8]

Toinen maailmansotaMuokkaa

Toisen maailmansodan syttyessä Renown liitettiin Kotilaivastoon tehtävänään Islannin ja Färsaarten välisen merialueen valvonta.[6]

Sodan aikana alukseen asennettiin 1941 tyyppien 271, 282, 284 ja 285 tutkat ja kuusi 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Syksyllä 1942 alukseen asennettiin kymmenen 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä lisää ja puolen tuuman konekiväärit poistettiin.[8]

Etelä-AtlanttiMuokkaa

Alus liitettiin 2. lokakuuta Force K:hon Etelä-Atlantille kotisatamana Freetown. Alus oli runkona muodostettaessa ryhmää etsimään Saksan laivaston kaappareita eteläisiltä merialueilta. Kun Admiral Graf Spee havaittiin Intian valtamerellä, Renown lähetettiin osaksi Force H:ta Kapkaupunkiin tuhoamaan saksalaisalus sen pyrkiessä takaisin Etelä-Atlantille.[6]

Laivasto-osasto ei havainnut Admiral Graf Speetä, mutta yhdessä risteilijä HMS Sussexin kanssa Renown pysäytti 2. joulukuuta saksalaisen kauppa-aluksen Watussin (9 552 t), jonka miehistö upotti ennen tarkastusta. Renown määrättiin tämän jälkeen takaisin Etelä-Atlantille ja seurattuaan Admiral Graf Speen upottamista se liittyi takaisin Kotilaivastoon.[6]

Alus tuki ranskalaisaluksia helmikuussa 1940 ja huhtikuussa alus otti osaa Norjan operaatioihin.[6]

NorjaMuokkaa

Norjan retkellä Renown kohtasi 9. huhtikuuta Vestvuonon edustalla Saksan laivaston taisteluristeilijät Scharnhorstin ja Gneisenaun, jotka suojasivat Narvikiin matkaavia hyökkäysosastoja. Kohtaamisen aikana saksalaiset osuivat Renowniin kahdesti, mutta kranaatit eivät räjähtäneet. Gneisenauhun osui kolme Renownin ampumaa kranaattia, mutta vahingot jäivät saksalaisaluksella vähäisiksi – ainoastaan tulenjohtojärjestelmä ja yksi tykki vaurioituivat.[6]

VälimerelläMuokkaa

Alus siirrettiin elokuussa Gibraltarille Force H:n lippulaivaksi. Läntisellä Välimerellä alus osallistui Maltan saattueiden sekä lentokonetäydennysten rynnäköiden suojaamiseen. Välimerellä ollessaan Renown otti osaa myös Spartiventon taisteluun 27. marraskuuta, missä alus kohtasi Italian laivaston risteilijät.[6]

Alus tulitti 9. helmikuuta 1941 Genovaa, minkä jälkeen alus toimi taas Maltan saattueiden suojana, kunnes sai toukokuussa määräyksen osallistua Bismarckin metsästykseen. Bismarckin upottua alus sai tehtäväkseen etsiä saksalaisen tukilaivan Gonzenheimin, jonka risteilijä HMS Neptune upotti 4. kesäkuuta.[9]

Atlantin operaatioiden jälkeen alus suojasi heinäkuussa jälleen saattueen Maltalle, minkä jälkeen alus palasi Englantiin huollettavaksi. Alus oli huollossa elokuusta marraskuuhun.[10]

Alus palasi palvelukseen 22. marraskuuta ja liitettiin osaksi Kotilaivastoa Scapa Flow’ssa, mutta jo 14. huhtikuuta 1942 alus purjehti yhdessä Force W:n kanssa suojaamaan englantilais-amerikkalaista laivasto-osastoa, joka toimitti Maltalle lisää lentokoneita yhdysvaltalaiselta lentotukialukselta USS Waspilta. Renown palasi 27. huhtikuuta Scapa Flow’hun. Samanlainen operaatio toteutettiin vielä 9.–15. toukokuuta.[10]

Aluksen kotisatamaksi määrättiin Islanti ja tehtäväksi Atlantin saattueiden suojaaminen, mutta se jäi lyhyeksi, koska alus palasi jo lokakuussa Force H:hon Gibraltarille. Osaston mukana alus osallistui Pohjois-Afrikan maihinnousujen tukemiseen.[10]

Helmikuussa 1943 Renown palasi takaisin Englantiin huoltoon. Huolto alkoi 22. helmikuuta. Huollossa aluksen ilmatorjuntaa vahvennettiin lisäämällä 13 kaksiputkista ja kolme yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Samalla lentokoneen tarvitsemat rakenteet poistettiin.[8] Huollon valmistuttua 9. kesäkuuta alus liitettiin Kotilaivastoon.[10]

Intian valtameriMuokkaa

Joulukuussa 1943 Renown siirrettiin Itäiseen laivastoon. Alus siirrettiin huoltoon Rosythiin, jossa siihen asennettiin neliputkinen 2 naulan B-tornin katolle sekä seitsemän kaksiputkista ja viisi yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[8] Huollon valmistuttua alus aloitti 23. tammikuuta 1944 purjehduksensa Colomboon, jonne se saapui 27. tammikuuta. Alus suojasi lentotukialus HMS Illustriousia ja Yhdysvaltain laivaston lentotukialusta USS Saratogaa 19. huhtikuuta hyökkäyksessä Sabangiin. Seuraavaksi alus osallistui 30. tammikuuta ja 1. helmikuuta Andamaanien pommitukseen ja hyökkäykseen Surabajaan 17. toukokuuta sekä sitä seuranneeseen hyökkäykseen Port Blairiin 21. kesäkuuta.[10]

Renown oli 25. heinäkuuta osana laivastoa, joka pommitti Sabangia ja myöhemmin samana vuonna suojasi tukialusten suorittamaa rynnäkköä ja pommitti Nikobaareja 17.–19. lokakuuta. Brittiläistä Tyynenmeren laivastoa muodostettaessa alus pysyi uudelleen nimetyssä Itäisessä laivastossa osana 3. taistelulaivaviirikköä. Alus oli huollossa Durbanissa joulukuusta 1944 helmikuuhun 1945, minkä jälkeen maaliskuussa alus kutsuttiin kotiin. Huollon aikana aluksesta poistettiin torpedoputket ja kummaltakin puolelta keulaa kolme etummaista kaksiputkista 4,5 tuuman tykkiä.[8] Alus saapui 14. huhtikuuta Scapa Flow’hun ja liitettiin Kotilaivastoon. Se siirrettiin 15. toukokuuta kuitenkin reserviin ja osa sen aseistuksesta poistettiin heinäkuussa, jolloin kuusi etummaista 4,5 tuuman tykkitornia sekä kaikki kevyet ilmatorjunta-aseet siirrettiin maihin.[10]

Sodan jälkeenMuokkaa

Renown siirrettiin lokakuussa 1946 C-luokan reserviin eli alimpaan mahdolliseen valmiustilaan, jossa se oli 1. kesäkuuta 1948 poistolistalle siirtämiseen saakka. Alus myytiin Metal Industriesille romutettavaksi 1948. Alus hinattiin 3. elokuuta Devonportista Faslaneen romutettavaksi.[2][10]

LähteetMuokkaa

  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Coward s. 68
  2. a b c d e Conway's s. 39
  3. a b Whitley s. 115
  4. Whitley s. 118
  5. a b c d e Whitley s. 116
  6. a b c d e f g h i Whitley s. 119
  7. Whitley s. 116-117
  8. a b c d e f g Whitley s. 117
  9. Whitley s. 119-120
  10. a b c d e f g Whitley s. 120

Aiheesta muuallaMuokkaa