HMS Neptune (20)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Leander-luokan kevyestä risteilijästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Neptune (viirinumero 20) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1933 vesillelaskettu Leander-luokan kevyt risteilijä. Toisen maailmansodan aikana alus oli pääosan ajasta Uuden-Seelannin Divisioonan (josta vuonna 1941 muodostettiin Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto) käytössä.

HMS Neptune
HMS Neptune 1937
HMS Neptune 1937
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin telakka
Kölinlasku 24. syyskuuta 1931
Laskettu vesille 31. tammikuuta 1933
Palveluskäyttöön 12. helmikuuta 1934
Loppuvaihe uponnut 19. joulukuuta 1941 osuttuaan miinaan Tripolin edustalla
Tekniset tiedot
Uppouma 7 270 t (standardi)
9 740 t (kuormattuna)
Pituus 169,1 m
Leveys 17 m
Syväys 5,8 m
Koneteho 72 000 shp
Nopeus 32,5 solmua
Miehistöä 550 rauhan aikana
680 sodan aikana
Aseistus 4 × BL 6" Mk XXIII -tykkiä kaksiputkisissa Mk XXI torneissa
4 × QF 4" Mk V -ilmatorjuntatykkiä Mk IV HA asennuksena
3 × 0,5" neliputkistakonekivääriä
8 × 21" torpedoputkea

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 24. syyskuuta 1931. Alus laskettiin vesille 31. tammikuuta 1933 ja otettiin palvelukseen 12. helmikuuta 1934.

Aluksen 4 tuuman tykit vaihdettiin kaksiputkisiin Mk XIX torneihin vuonna 1937. Samoin alukselle asennettiin kevyttä vesikonetta varten katapultti, mutta lentokone vaihdettiin Fairey Seafoxiin vuoden 1937 jälkeen.[1]

PalvelusMuokkaa

Käyttöönoton jälkeen Neptune liitettiin Kotilaivastoon, josta se siirrettiin Afrikan asemalle 1937 ja syyskuussa 1939 muodostettuun 6. risteilijäviirikköön Etelä-Atlantille. Alus valtasi 5. syyskuuta saksalaisen kauppalaivan Innin ja 22. lokakuuta Adolph Woermannin Ascension saarten edustalla.[1]

Joulukuussa 1939 risteilijä oli partioimassa Etelä-Atlantilla ja etsimässä saksalaista taskutaistelulaivaa Admiral Graf Speetä. Alus sai käskyn lähteä Uruguaihin samoin kuin kaikki muut alueella partioineet raskaat yksiköt heti HMS Exeterin ja Admiral Graf Speen yhteenoton jälkeen. Alus oli vielä matkalla, kun sille saatiin tieto Admiral Graf Speen upottamisesta.[1]

VälimerelläMuokkaa

Alus saapui Aleksandriaan toukokuussa 1940 liittyäkseen 7. risteilijäviirikköön, jonka osana se osallistui Bardian pommituksiin 21. kesäkuuta.[1]

Risteilijä oli suojaamassa 28. kesäkuuta Maltan saattuetta, kun se sai käskyn osallistua kolmesta Italian laivaston hävittäjästä kootun huoltosaattueen pysäyttämiseen (Espero-saattue).

Calabrian taisteluun alus otti osaa 9. heinäkuuta[1], minkä kuluessa siihen osui Italian laivaston kevyen risteilijän Giuseppe Garibaldin ampuma 6 tuuman kranaatti. Kranaatti murskasi tiedustelukoneen korjauskelvottomaksi, joten se heitettiin yli laidan.

Taistelun jälkeen alus oli valvomassa itäistä Välimerta, jolloin se muun muassa kävi Ateenan lahdella, missä risteilijä yhdessä HMAS Sydneyn kanssa upottivat pienen tankkerin.[1]

Atlantti ja Admiral ScheerMuokkaa

Saksalaisten kaappareiden aktiivisuus pakotti siirtämään lisää aluksia niiden torjuntaan. Risteilijä siirrettiin Atlantille ja marraskuussa alus oli Freetownin vesillä etsimässä saksalaista risteilijää Admiral Scheeriä.[1]

Alus oli huollossa Chathamissa helmikuusta toukokuuhun 1941, jolloin puolen tuuman konekiväärit vaihdettiin kolmeen 2 naulan ilmatorjuntatykkiin sekä asennettiin tutkat tyyppejä 282 (40 millimetrin ilmatorjuntatykkien tulenjohto), 284 (ilmavalvonta) ja 285 (6 tuuman tykkien tulenjohto). Huollon jälkeen alus osallistui Bismarckin huoltolaivojen etsintään ja oli osallisena Gonzenheimin valtauksessa 4. kesäkuuta. Neptune upotti lopulta torpedolla vallatun aluksen.[1]

VälimerelläMuokkaa

Marraskuussa risteilijä siirrettiin lippulaivaksi Force K:hon,[1] jonka tehtävänä oli häiritä saksalaisten ja italialaisten merenkulkua Euroopasta Afrikkaan.[1]

Force K lähti 18. joulukuuta estämään italialaisen saattueen matkan Tripoliin. Alus johti jonossa olevia aluksia 20. joulukuuta vastaisena yönä osuen kahteen miinaan, jotka olivat osa uutta italialaisten rakentamaa miinakenttää. Myös jonossa olleet risteilijät HMS Aurora ja HMS Penelope osuivat miinoihin.

Kolmanteen miinaan alus osui yrittäessään poistua miinakentästä. Räjähdys irrotti aluksen propellit ja jätti sen kellumaan paikalleen. Kumpikaan muista risteilijöistä ei kyennyt auttamaan omien vaurioidensa vuoksi.

Hävittäjät HMS Kandahar ja HMS Lively koettivat lähestyä vaurioitunutta alusta saadakseen sen hinaukseen. Kandahar osui miinaan, jolloin Lively sai käskyn pysyä loitolla.

Risteilijän alla räjähti neljäs miina, jolloin se kaatui. Ainoastaan 30 miestä 767:stä pelastui veneisiin.

LähteetMuokkaa

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Whitley s.99

Aiheesta muuallaMuokkaa