Lentotukialus

sotalaiva, joka on tehty liikutettavaksi lentotukikohdaksi

Lentotukialus on suuri sotalaiva, joka on tarkoitettu toimimaan lentotukikohtana merellä. Lentotukialuksessa on yleensä laskeutumisalue ja useita katapultteja tai ramppi nousua varten sekä täydelliset huolto- ja säilytystilat lentokoneille.

Lentotukialuksia käyttäneet (vaaleansinisellä) ja nykyään käyttävät (tummansinisellä) valtiot
Ranskalainen Lentotukialus, FS Charles de Gaulle
Katapulttimiehistö tarkistaa vaijerin jännitystä valmistauduttaessa F-4 Phantom II nousuunlähtöön (1974)
Ensimmäinen Yhdysvaltain lentotukialus USS Langley (CV-1) (1928)
Hawker Osprey lähdössä lentoon ruotsalaiselta lentokoneristeilijä Gotlandilta (1935)
USS John C. Stennisin lentokannelle parkkeerattuja lentokoneita (2007)

Varsinaisten lentotukialusten lisäksi palveluksessa on maihinnousualuksia joilla on lentokansi helikoptereita ja VTOL-lentokoneita (esim. Harrier) varten. Näitä ei kuitenkaaan lasketa lentotukialuksiksi.

Palveluksessa olevat aluksetMuokkaa

Lentotukialuksia on kymmenen valtion laivastolla.

Yhdysvaltain laivastolla on 10 ydinkäyttöistä Nimitz-luokan ja yksi Gerald R. Ford-luokan lentotukialus. Viimeksi mainittu luokka tulee korvaamaan ikääntyvät Nimitz-luokan alukset.

Ranskan merivoimien FS Charles de Gaulle on näiden lisäksi ainoa ydinkäyttöinen lentotukialus. Muiden valtioiden alukset ovat Britannian HMS Queen Elizabeth ja HMS Prince of Wales, Venäjän Admiral Kuznetsov, Italian MM Giuseppe Garibaldi ja MM Cavour, Intian INS Vikramaditya, Espanjan Juan Carlos I, Brasilian NAe São Paulo, Thaimaan HTMS Chakri Nareubet sekä Kiinan Liaoning. Kiinan laivaston toinen lentotukialus oli koeajoissa vuoden 2019 alussa. Japanin laivaston helikopterihävittäjiä (DDH) ei lasketa lentotukialuksiin.[1]

TekniikkaMuokkaa

Lentotukialuksilla käytetään pääsääntöisesti koneita, joissa on vaijeripysäytysmahdollisuus. Lentokoneen renkaiden osuttua kiitotiehen lentokoneen perässä olevan pysäytyskoukun pitäisi osua johonkin tukialuksen neljästä–viidestä pysäytysvaijerista. Joskus koukku ei tartu vaijeriin, ja siksi moottorit asetetaan täysteholle renkaiden osuessa kiitotiehen. Koukun tartuttua vaijerit pysäyttävät koneen hallitusti.

Yhdysvaltain, Ranskan ja Brasilian laivaston tukialuksilla käytetään lähdössä katapulttia. Katapultti kiinnitetään useimmissa lentokoneissa nokkalaskutelineeseen, moottori asetetaan täydelle teholle ja katapultti kiskaisee koneen sen jälkeen hetkessä yli 200 km/h nopeuteen. Aiemmin katapultti on toiminut höyryllä mutta uusissa aluksissa (kuten Gerald R. Ford-luokka) katapultti on sähkötoiminen. Katapulttilähdöllä voidaan ottaa mukaan suurempia kuormia. Muut lentotukialuksia käyttävät varustavat tukialukset ”hyppyrillä”, joka auttaa lähtökiidossa koneen ilmaan, tai käyttävät Harrierin kaltaisia VTOL-koneita.

Lentotukialukselle voidaan laskeutua ja nousta hävittäjien ja hävittäjäpommittajien lisäksi myös joillakin erikoisvalmisteisilla pienillä kuljetuskoneilla, sukellusvenetorjuntakoneilla, kaukomeritiedustelukoneilla yms. sekä helikoptereilla.

HistoriaaMuokkaa

Vesikoneiden emälaivatMuokkaa

Kellukekoneita ja lentoveneitä kuljetettiin ja huollettiin myös aluksilla, joissa ei ole lentokantta, emälaivoilla. Koneet nousivat lentoon joko vedestä tai singottiin ilmaan laivasta katapultilla. Vesikoneiden emälaivoja ei ole nykyisin enää käytössä, mutta niitä käytettiin molemmissa maailmansodissa, aina 1950-luvulle asti. Vesikone-emälaivoja oli kahta tyyppiä, varsinaiset emälaivat ja lentokoneristeilijät. Jälkimmäisessä tyypissä alus oli tarkoitettu toimimaan avomerellä taisteluosastojen kanssa, niillä oli voimakas aseistus ja 4–12 lentokonetta. Tällaisia laivoja oli muun muassa Japanilla ja Ruotsin merivoimien HMS Gotland.

Varsinaiset emälaivat olivat joko muutettu kauppalaivoista tai varsinaisesti valmistettuja aluksia, jotka olivat it-tykkejä lukuun ottamatta aseistamattomia. Tämän tyypin emälaivat olivat usein ankkuroituna jonkin saaren tai rannikon läheisyyteen ja huolsivat lentokoneita sieltä käsin. Ensimmäisenä emälaivaa käytti Japanin laivasto vuonna 1914 taistellessaan saksalaisia vastaan Kiinan rannikolla.[2]

Lentotukialukset SuomessaMuokkaa

Lentotukialuksia osallistui taisteluihin Suomessa sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1918 Venäjän sisällissodan aikana Vienanmerellä toiminut brittiläinen vesikoneiden emälaiva lähetti koneitaan suomalaisia heimosotureita vastaan, ja tiettävästi ainakin kerran koneet pommittivat myös nykyisen Suomen aluetta Kainuun rajapitäjissä elokuussa 1918.lähde?

Jatkosodan aikana 31. heinäkuuta 1941 brittiläisiltä lentotukialuksilta Jäämereltä lähtenyt lento-osasto pommitti Liinahamarin satamaa. Lentotukialus HMS Furious lähetti ilmaan kaksi hyökkäysaaltoa Liinahamariin: ensimmäisessä yhdeksän Albacore-torpedopommittajaa brittien 817. laivueesta, ja toisessa saman verran 812. laivueen Swordfish-torpedopommittajia. Koneita suojasi yhteensä yhdeksän Fulmar-hävittäjää. Lisäksi ilmassa oli neljä Hawker Sea Hurricane -hävittäjää suojaamassa laivoja. Lähes tyhjän sataman vahingot olivat vähäiset. Ilmatorjuntatuli oli voimakasta ja pudotti yhden Albacore-pommittajan ja kaksi Fulmar-hävittäjää.[3]

LähteetMuokkaa

  1. World Naval Review 2020 s. 12–63
  2. IJN Wakamiya Seaplane Carrier GlobalSecurity.org. Viitattu 18.2.2009. (englanniksi)
  3. FAA attack on Petsamo to assist its ally the Soviet Union, July 1941 Fleet Air Arm Archive 1939-1945. 2005. Fleet Air Arm of the British Royal Navy. Viitattu 29.6.2008. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lentotukialus.