Ohjusvene
Ohjusvene on meritorjuntaohjuksin varustettu uppoumaltaan 200–300 tonnin sota-alus, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on vihollisen pinta-alusten torjunta. Ne on kehitetty korvaamaan tykki- ja moottoritorpedoveneet. Suurin ohjusveneisiin kohdistuva uhka tulee ilmasta, mistä syystä niissä on usein monipuolinen ilmatorjunta-aseistus. Nykyaikaisissa ohjusveneissä käytettyjen ilmatorjuntaohjusten kantama on yli kymmenen kilometriä. Lisäsuojaa saadaan käyttämällä aluksen havaittavuutta vaikeuttavaa häiveteknologiaa.
Ensimmäistä kertaa ohjusvenettä käytettiin sotatoimissa, kun Egyptin laivaston neuvostovalmisteiset Komar-luokan ohjusveneet upottivat lokakuussa 1967 kuuden päivän sodassa P-15 Termit-ohjuksilla (Nato-raportointinimi SS-N-2 Styx) Israelin merivoimien hävittäjän Eilatin[1]. Ensimmäinen ohjusveneiden keskinäinen taistelu käytiin 1973 jom kippur -sodassa Israelin merivoimien sekä Syyrian ja Egyptin merivoimien välillä. Kumpikin osapuoli laukaisi useita ohjuksia, minkä seurauksena seitsemän Syyrian ja Egyptin venettä upposi.
Lähteet
muokkaa- Huhtala, Kari: Amiraalin nyrkki Tuima-luokan ohjusveneet 1974-10044. Turku: Forum Marinum, 2024. ISBN 978-952-67466-3-0
Viittet
muokkaa- ↑ Huhtala 2024 s. 17