Akatemiaprofessori
Akatemiaprofessori on tutkija, jonka akatemia on nimittänyt professoriksi tai jolle akatemia on myöntänyt professorin arvonimen. Myöntäjänä ei siis ole yliopisto. Tällaisia professoreita on Suomessa, Venäjällä ja joissakin muissa maissa. Akatemiaprofessoriksi voidaan nimittää ansioitunut tutkija, joka edistää tutkimusta oman tieteenalansa piirissä.
Suomessa nimittäjänä toimii Suomen Akatemia, joka on perustutkimuksen valtiollinen rahoitusorganisaatio. Tehtävä on tarkoitettu määräaikaiseen täysipäiväiseen tutkimustyöhön. Akatemiaprofessori toteuttaa omaa tutkimussuunnitelmaansa, johtaa tutkimusryhmänsä työtä ja antaa ohjausta nuorille tieteenharjoittajille.[1] Akatemiaprofessorijärjestelmä syntyi vuonna 1970, kun Suomen Akatemia muodostettiin uudelleen ja kun akateemikon virkojen tilalle luotiin määräaikaisten tutkijaprofessoreiden järjestelmä. Vuonna 1995 virkanimikkeeksi vaihdettiin akatemiaprofessori.[2]
Akatemiaprofessorin tehtävä on viisivuotinen. Heidän määränsä on vähentynyt 2010-luvun puolivälin jälkeen (vuonna 2020 yhteensä 26 virkaa; vuonna 2015: 42[3]).
Kaksi professuuria on varattu tiettyjen tieteenalojen tutkimukseen: Minna Canth -akatemiaprofessuurin tutkimusala on tasa-arvon ja sukupuolentutkimus.[4] Martti Ahtisaari -akatemiaprofessuurin ala on kansainvälinen konfliktien hallinta.[1] Ensin mainittuun valittiin 1999–2004 ensimmäisenä Ulla Vuorela ja jälkimmäiseen 2013– ensimmäisenä hollantilainen oikeustieteilijä Jan Klabbers.[5][6]
Akatemiaprofessorit Suomessa
muokkaaHistoriaa
muokkaaLaki tieteellisen tutkimuksen järjestelystä (760/1969) tuli voimaan vuoden 1970 alussa. Lain nojalla perustettiin 15 sopimuspalkkaista tutkijaprofessorin virkaa.[7] Vuonna 1982 perustettiin 16. professuuri ja 1988 niitä oli 21. Tutkijaprofessuureilla korvattiin osin vanhan Suomen Akatemian tieteen akateemikon virkoja. Tutkijaprofessorin virka oli päätoiminen ja sen haltija vapautui varsinaisen virkansa hoitamisesta. Viroilla ei ollut tarkoitus palkita ansioituneita henkilöitä, vaan turvata lahjakkaille tutkijoille hyvät työskentelyolosuhteet.[8]
Tutkijaprofessorin virkoja täytettiin vain silloin, kun ehdolla oli erittäin päteviä tutkijoita. Virkoja ei julistettu avoimiksi, vaan kuusi valtion tieteellistä toimikuntaa ehdottivat sopivia henkilöitä. Tieteen keskustoimikunta sai sitten esittää enintään kolmea tutkijaa kutakin tutkimusalaa kohden. Lopullisesti asian päätti tasavallan presidentti, jolla oli nimitysvalta.[9] Tutkijaprofessoreille myönnettiin kunkin toimikunnan tutkimusmäärärahoista varat työtiloihin, työvälineisiin, avustavaan henkilöstöön, matkoihin ja muunlaisiin työkuluihin. Kustannusten jaosta toimikunnan ja yliopiston tai laitoksen kesken laadittiin sopimus.[10]
Vuoden 1969 lain mukaan tutkijaprofessorin virkaan voitiin nimittää pysyvästi tai enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan.[7] Kausien pituudet olivat 1970-luvulla tyypillisesti lyhyitä. Tavallisesti uusi henkilö nimitettiin kolmivuotiskaudelle ja nimitys uusittiin aina ensin kaksivuotiskaudeksi. Toisaalta jotkut tutkijat saivat viisivuotisen kauden ja joku jopa vakinaisen viran.[11] Uusia tutkijaprofessoreja nimitettiin 1980-luvulla 35. Heistä viisivuotisen kauden sai 17, nelivuotisen kauden 3 ja kolmivuotisen kauden 14. Olavi Nevanlinna nimitettiin 1986 aluksi vain vuodeksi ja seuraavana vuonna viisivuotiskaudelle. Ensimmäinen viransijainen vapaana olevaan professuuriin oli Antti Vaheri 1979 ja käytäntö sai lainvoiman 1980.[12]
Vuonna 1995 tutkijaprofessoreita alettiin kutsua akatemiaprofessoreiksi. Saman vuoden alussa nimityskäytäntöä muutettiin niin, että akatemiaprofessorien nimitysoikeus siirtyi pois presidentiltä ja päätöksentekijäksi tuli Suomen Akatemian hallitus. Virkojen täyttö tapahtui ilmoittautumismenettelyllä toimikuntien tekemiin ehdotuksiin tukeutuen.[13]
Etevän, kansainvälisesti tunnustetun tutkijan tuli ilmoittautua puolitoista vuotta ennen virassaan aloittamista. Hän laati tutkimussuunnitelman ja julkaisuluettelon, joiden perusteella kyseinen toimikunta valitsi kyvykkäät ehdokkaat. Heistä pyydettiin lausunnot asiantuntijoilta, jotka olivat yleensä ulkomaalaisia. Tämän jälkeen Akatemian hallitus päätti nimityksistä syksyllä ja valitut akatemiaprofessorit aloittivat viroissaan seuraavan vuoden elokuun alussa.[14]
Akatemiaprofessuurien kaudet muuttuivat 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Lähes kaikki uudet nimitykset olivat määräaikaisia. Vuonna 2003 virkaansa toistaiseksi nimitettyjä oli vain kaksi eli Kari Alitalo ja Risto Näätänen.[15] Viroista voivat kaikki tutkijat vapaasti kilpailla, sillä niitä ei ollut etukäteen varattu millekään tietylle tutkimusalalle. Tähän sääntöön oli kuitenkin yksi poikkeus. Suomen Akatemian hallitus perusti 13. helmikuuta 1998 valtion talousarvioesityksen mukaisesti vaihtuva-alaisen Minna Canth -akatemiaprofessorin viran edistämään naistutkimusta. Virkaa ei varattu naisten tutkijanurien edistämiseen, vaan sen tutkimusala oli etukäteen määrätty. Ensimmäinen virkaan nimitetty oli Ulla Vuorela, jonka viisivuotinen kausi alkoi elokuussa 1999.[16]
Akatemiaprofessorit vuonna 2023
muokkaaVuoden 2023 marraskuussa akatemiaprofessorin tehtävässä olleet henkilöt:[1][17]
Nimi | Organisaatio | Kaudet |
---|---|---|
Lauri Aaltonen | HY[18][19][20] | 2002–2007,[18] 2008–2012,[21][22][23][24] 2013–2017, [20] 2019–2023[25] |
Johanna Mappes | JY[26] | 2009–2013[26], 2019–2023[25] |
Tapio Salmi | ÅA[26] | 2009–2013[26], 2019–2023[25] |
Jukka Jernvall | HY[19][27] | 2010–2014,[19][28] 2015–2019[27], 2021–2026[17] |
Olli Raitakari | TY[29] | 2012–2016,[29] 2019–2023[25] |
Yrjö Helariutta | HY[20] | 2013–2017[20], 2021–2026[17] |
Matti Lassas | HY[30] | 2014–2018,[30] 2019-2023[25] |
Anu Wartiovaara | HY[31] | 2017–2021[31], 2021–2026[17] |
Pekka Lappalainen | HY | 2019–2023[25] |
Peter Liljeroth | AY | 2019–2023[25] |
Anssi Peräkylä | HY | 2019–2023[25] |
Kari Rummukainen | HY | 2019–2023[25] |
Pasi Ihalainen | JY[32] | 2021–2026[17] |
Ari Laaksonen | Ilmatieteen laitos ja ISY[33] | 2021–2026[17] |
Karri Muinonen | HY[34] | 2021–2026[17] |
Otso Ovaskainen | JY[32] | 2021–2026[17] |
Heikki Pihlajamäki | HY[35] | 2021–2026[17] |
Katariina Salmela-Aro | HY[36] | 2021–2026[17] |
Guoying Zhao | OY[37][38] | 2021–2026[17] |
Aiemmat tutkijaprofessorit ja akatemiaprofessorit
muokkaaAkatemiaprofessori-nimitys tuli käyttöön 1995. Sitä ennen käytettiin nimitystä tutkijaprofessori.[39] Vuoteen 1991 saakka virantoimitus alkoi 1. syyskuuta ja päättyi 31. heinäkuuta. Tähän sääntöön oli kuitenkin joitakin poikkeuksia.[40] Seuraavaksi siirryttiin menettelyyn, jossa virassa aloitettiin elokuun alussa ja kausi päättyi heinäkuun lopussa. Tähänkin pääsääntöön oli joitakin poikkeuksia.[41]
Lisäksi yleisen historian professori Juha Sihvola (JY) valittiin akatemiaprofessoriksi kaudelle 2012–2016,[29] mutta hän kuoli kesäkuussa 2012.[64]
** Akateemikoksi syksyllä 2015 valittu professori Ilkka Hanski (viimeisin akatemiaprofessorikausi 2012–2016) kuoli toukokuussa 2016.[49][50]
*** Kaudelle 2019–2022 akatemiaprofessoriksi valittiin kaupunkitutkimuksen professori Anne Haila.[25] Hän ehti toimia runsas 9 kuukautta akatemiaprofessorina ennen kuolemaansa syyskuussa 2019.[63]
Akatemiaprofessorit muissa maissa
muokkaaAkatemiaprofessoreja toimii myös Venäjällä:
- Venäjän tiedeakatemia: 713 akatemiaprofessoria[65][66] (vuonna 2024)
- Venäjän koulutusakatemia: 71 akatemiaprofessori[67] (vuonna 2024); ja eräissä muissa maissa, esimerkiksi Kazakstanin alueellinen johtoakatemia (~100 professorit[68], vuonna 2018).
Lisäksi Kiinassa voi Kiinan tiedeakatemia myöntää "Kiinan tiedeakatemian Einstein-professorin" aseman (engl. Einstein Professor of the Chinese Academy of Sciences) erinomaisille ulkomaisille tutkijoille[69].
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Pohls, Maritta: Suomen Akatemian historia II: 1970–1988: yhteiskunta ja tutkimus. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-607-2
- Heikkilä, Hannu: Suomen Akatemian historia III: 1989–2003: kilpailu ja yhteistyö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-608-0
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Akatemiaprofessorit Suomen Akatemia. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Akatemian historia Suomen Akatemia. 12.10.2007. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Jörgensen, Aki: Ylä-Herttuala jatkaa akatemiaprofessorina Savon Sanomat. 27.5.2015. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Koivula, Tuomas: Turun yliopistoon kaksi uutta akatemiaprofessoria ja kaksi FiDiPro-professoria 13.6.2014. Turun yliopisto. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Alestalo, Matti: Ulla Vuorela (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 28.1.2012. Viitattu 28.5.2015.
- ↑ Jan Klabbers valittiin Ahtisaari-professoriksi. Helsingin Sanomat, 6.11.2012, s. A8.
- ↑ a b Laki tieteellisen tutkimuksen järjestelystä, Suomen asetuskokoelma 760/1969.
- ↑ Pohls s. 361 ja 364.
- ↑ Pohls s. 364.
- ↑ Pohls s. 373.
- ↑ Pohls s. 388.
- ↑ Pohls s. 389.
- ↑ Heikkilä s. 278–281.
- ↑ Heikkilä s. 281–281.
- ↑ Heikkilä s. 284.
- ↑ Heikkilä s. 285 ja 293.
- ↑ a b c d e f g h i j k Suomen Akatemia valitsi kymmenen uutta akatemiaprofessoria (valinta kaudelle 1.9.2021–31.8.2026) 16.12.2020. Suomen Akatemia. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd de df dg dh di dj dk dl dm dn do dp dq dr Heikkilä s. 286–292.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Vuosikertomus 2012 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2012, sivu 30–31/32) Suomen Akatemia. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Suomen Akatemia valitsi kahdeksan akatemiaprofessoria kaudelle 2013–2017 5.6.2012. Suomen Akatemia. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b Vuosikertomus 2007 (pdf) (Suomen Akatemian akatemiaprofessorit vuonna 2007, sivu 31/36) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b c d e f Vuosikertomus 2008 (pdf) (Suomen Akatemian akatemiaprofessorit vuonna 2008, sivu 32/36) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Aaltonen, Lauri. 1.1.2008-31.12.2012 ja 1.1.2013 - 31.12.2017 Suomen Akatemia. Arkistoitu 31.1.2016. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Curriculum Vitae: Lauri A. Aaltonen, M.D., Ph.D. (cv) Helsinki.fi. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 31.1.2016. Viitattu 2.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Sofia Virtanen: Kaupungistumista, narsismia, gravitaatioaaltoja, puuraaka-aineita... – Suomen Akatemia valitsi 10 uutta akatemiaprofessoria 193 hakijan joukosta (maksumuuri, tilaajille) Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. 23.5.2018. Viitattu 6.2.2020.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Vuosikertomus 2010 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2010, sivu 30/32) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Suomen Akatemia valitsi seitsemän akatemiaprofessoria kaudelle 2015–2019 Suomen Akatemia. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b Erpo Pakkala: Suomen Akatemia nimitti yksitoista uutta akatemiaprofessoria 11.6.2009. mediuutiset.fi. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Suomen Akatemia valitsi uudet tutkimuksen huippuyksiköt 6.6.2011. Yleisradio. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Suomen Akatemia valitsi uudet akatemiaprofessorit 4.6.2013. Yleisradio. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Suomen Akatemia. Rahoituspäätökset (Päätöspäivämäärä 21.6.2016: Akatemiaprofessorit 2017–2021) Suomen Akatemia. Arkistoitu 17.11.2016. Viitattu 17.11.2016.
- ↑ a b Ekologi Otso Ovaskainen ja historioitsija Pasi Ihalainen valittiin akatemiaprofessoreiksi 17.12.2020. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Ari Laaksonen nimitetty akatemiaprofessoriksi 16.12.2020. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Johanna Pellinen: Tuore akatemiaprofessori Karri Muinonen tutkii planeettakuntaa sironneen valon avulla 20.1.2021 18.12.2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Heikki Pihlajamäki Helsingin yliopisto. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Suvi Uotinen: Akatemiaprofessoriksi valittu Katariina Salmela-Aro tutkii ilmastonmuutoksen ja koronan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin 18.12.2020. Helsingin yliopisto. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Guoying Zhao. PhD. Professor, Affective Computing Oulun yliopisto. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Tekoälyltä odotetaan myös tunnetaitoja Oulun yliopisto. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Heikkilä s. 278.
- ↑ Heikkilä s. 282.
- ↑ Heikkilä s. 286–292.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf bg bh bi bj bk bl bm bn bo bp bq br bs bt bu bv bw bx by bz ca cb cc cd ce cf cg ch ci cj ck cl cm cn co cp cq cr cs ct cu cv cw cx cy cz da db dc dd de df dg dh di dj dk dl dm dn do dp dq dr ds dt du dv dw dx dy dz ea eb ec ed ee ef eg eh ei ej ek el Pohls s. 378–387.
- ↑ Sijaisena Matti Linko Enarin ollessa virkavapaalla 1.2.–31.5.1983
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit Finlands professorer 1640–2007, s. 504. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b c d e f g h Helsingin yliopistolle neljä uutta akatemiaprofessoria ja viisi FiDiPro-professoria 11.6.2010. helsinki.fi. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b Akateemikko Riitta Hari muokattu 16.4.2015. Suoman Akatemia, aka.fi. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b Alitalo, Kari. 1.8.1998-31.7.2000 ja 1.8.2000 lähtien toistaiseksi Suomen Akatemia. Arkistoitu 31.1.2016. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Tieteen uudet akateemikot 27.11.2020. Suomen Akatemia. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ a b c Sirpa Jalkanen ja Ilkka Hanski ovat uudet akateemikot 7.11.2010. Yleisradio. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ a b Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 5.6.2016 s. C 27
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Suomen Akatemia valitsi kahdeksan uutta akatemiaprofessoria 28.05.2015. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b Eva-Mari Aro, Markku Kulmala ja Ilkka Niiniluoto uusia tieteen akateemikoita 10.3.2017. Suomen Akatemia, aka.fi. Arkistoitu 10.3.2017. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ a b c d MC: Minna Canth -akatemiaprofessori, tutkimusalana tasa-arvo ja sukupuolentutkimus.
- ↑ Vuosikertomus 2004 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2004, sivu 37/42) Suomen Akatemia. Viitattu 15.5.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k Vuosikertomus 2011 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2011, sivu 30–31/32) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Vuosikertomus 2005 (pdf) (Akatemiaprofessorit vuonna 2005, sivu 37/44) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b c d Akatemiaprofessorit Itä-Suomen yliopisto, uef.fi. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b c d e f g h i Vuosikertomus 2006 (pdf) (Suomen Akatemian akatemiaprofessorit vuonna 2006, sivu 40/44) Suomen Akatemia. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Kostamovaara, Juha. 1.8.2006-31.7.2011 ja 1.6.2012 - 31.5.2017 Suomen Akatemia. Arkistoitu 28.5.2015. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ MA: Martti Ahtisaari -akatemiaprofessuuri, tutkimusalana on kansainvälinen konfliktien hallinta.
- ↑ a b c Klabbers, Jan. 1.7.2013-30.6.2018 Suomen Akatemia. Viitattu 1.2.2016.
- ↑ a b c d Akatemia- ja FiDiPro-professorit. Turun yliopiston akatemiaprofessorit Turun yliopisto, utu.fi. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ a b c Ines Sirén: Kaupunkitutkimuksen uranuurtaja Anne Haila on kuollut Helsingin Sanomat, hs.fi. 23.9.2019. Viitattu 6.2.2020.
- ↑ Ahola, Suvi: Historioitsija ja filosofi Juha Sihvola on kuollut Helsingin Sanomat. 14. 6. 2012. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Moscow will host the first Symposium of professors of the Russian Academy of Sciences (additional professors are elected in spring 2018 and in spring 2022) Russia News Today. 18.11.2016. Viitattu 2.5.2018.
- ↑ Российский генетик утонул в Костромской области, спасая детей. Interfax.ru 6.7.2021.
- ↑ Профессора Российской академии образования [Professors of the Russian Academy of Education] Venäjän koulutusakatemia (website). Viitattu 31.10.2024.
- ↑ List of Academy Professors Kazakstanin alueellinen johtoakatemia (website). Viitattu 2.5.2015.
- ↑ Nobel Prize Winner Dr. Leggett Visits Shanghai Institute of Microsystem and Information Technology Kiinan tiedeakatemia (website). 11.18.2016. Viitattu 2.5.2018.