Riitta Hari
Riitta Kyllikki Hari (o.s. Karkiainen, s. 16. tammikuuta 1948 Mikkeli)[1] on suomalainen aivotutkija, lääkäri ja Aalto-yliopiston professori. Hän on johtanut Teknillisen korkeakoulun kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä vuodesta 1982 lähtien.[2] Hari nimitettiin akateemikoksi 26. marraskuuta 2010.[3]
| Riitta Hari | |
|---|---|
 Riitta Hari tammikuussa 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1948 Mikkeli |
| Kansalaisuus |
 suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Helsingin yliopisto LL 1974, LKT 1980 |
| Instituutti |
Aalto-yliopisto Teknillinen korkeakoulu Suomen Akatemia |
| Tutkimusalue | neurofysiologia |
| Tunnetut työt | magnetoenkefalografia (MEG), peilisolututkimus |
| Palkinnot |
Matti Äyräpään palkinto Suomen tiedepalkinto Louis-Jeantet-palkinto Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäsen |
Harin merkittävimmät saavutukset liittyvät magnetoenkefalografian kehittämiseen ja soveltamiseen terveiden ja sairaiden ihmisten aivokuoritoimintojen tutkimuksessa sekä havaintoihin ihmisten peilisolujärjestelmästä.[4][5] Vuonna 2008 johtava Nobel-veikkaaja, Dagens Nyheterin tiedetoimittaja Karin Bojs, veikkasi Haria ja italialaista, apinoilta peilisolut löytänyttä Giacomo Rizzolattia Nobelin lääketieteen palkinnon saajiksi.[6][7]
Koulutus
muokkaaHari valmistui Helsingin yliopistosta lääkäriksi 1974 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1980 (kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri vuodesta 1981). Helsingin yliopiston neurofysiologian dosentiksi hänet nimettiin 1983.[8]
Tutkija-kouluttaja
muokkaaHari toimi Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana 1982–1991. Hän oli akatemiaprofessorina 1991–1996, 1999–2004 ja 2010–2014 ja toimi professorina Teknillisessä korkeakoulussa 1996–2011.[9] Hän on ollut myös vierailevana tutkijana Japanissa ja Ranskassa. Hari on aktiivinen tutkijakouluttaja ja on ohjannut 29 tohtoriopiskelijan opinnot. Hän kuuluu Finnish Graduate School of Neurosciencen johtokuntaan ja oli myös perustamassa sitä.[10]
Tutkimustyö
muokkaaHari on tutkimusryhmineen kehittänyt magnetoenkefalografia (MEG) -menetelmää, jonka avulla voidaan seurata millisekuntien aikaresoluutiolla aivoissa tapahtuvia muutoksia esimerkiksi liikkeiden, sosiaalisen kanssakäymisen tai puheen aikana. MEG-laitteisto perustuu herkkien suprajohtavien anturien käyttöön. Aivojen hermosolujen toimiessa syntyy pieniä sähkövirtoja. Kun tuhannet solut toimivat synkronisesti, syntyy sähkövirta ja edelleen magneettikenttä, joka on riittävän vahva antureilla havaittavaksi.[11]
Julkaisut
muokkaaHari on julkaissut lähes 300 vertaisarvioitua lehtiartikkelia ja lukuisia muita julkaisuja.[12] Julkaisuihin oli viitattu kevääseen 2009 mennessä yli 12 000 kertaa. Hirsch-indeksi oli tuolloin 62.[10]
Tunnustukset
muokkaaPalkinnot
muokkaa- Award for the Advancement of European Science (1987)[13]
- Matti Äyräpään palkinto (2001)[14]
- Justine and Yves Sergent Prize for Cognitive Neuroscience (2002)[13]
- Louis-Jeantet-säätiön lääketieteen palkinto (2003)[15]
- Erkki Kivalo -palkinto (2006)[13]
- Suomen tiedepalkinto (2009)[2]
- Kunniatohtori[13]
- Lissabonin yliopisto (2003)
- Kuopion yliopisto (2005)
- Aalto-yliopisto (2016)[16]
Jäsenyydet tieteellisissä yhteisöissä
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 156. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Ojanen, Juha: Suomen tiedepalkinto aivotutkija Riitta Harille Etusivu. 28.5.2009. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Akatemiaprofessori Riitta Harista tieteen akateemikko 26.11.2010. Aalto-yliopisto. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Riikonen, Petri: Peilisolut auttavat matkimaan. Tiede. 30.11.2000. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 16.5.2009.
- ↑ What We Know Currently about Mirror Neurons: J.M. Kilner and R.N. Lemon, Current Biology Volume 23, Issue 23, 2 December 2013, Pages R1057–R1062
- ↑ Ritter, Karl: Medicine award kicks off Nobel Prize announcements USA Today. 5.10.2008. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Heikkilä, Mari: Lääketieteen Nobelia veikataan Suomeen Mediuutiset. 6.10.2008. Arkistoitu 3.11.2016. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Aivojen vuosikymmeneltä mielen vuosituhannelle (puhujaesittely) Lääkäripäivät 2009. 2.1.2009. Arkistoitu 26.4.2009. Viitattu 16.5.2009.
- ↑ Riitta Hari Aalto People. Aalto-yliopisto. Arkistoitu 15.3.2018. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ a b Suomen tiedepalkinto aivotutkija Riitta Harille (STT:n tiedote) 12.5.2009. Kauppalehti.fi. Arkistoitu 25.10.2015. Viitattu 13.5.2009.
- ↑ Hari, Riitta: Ihmisen aivokuoritoiminnot: neuromagneettisia tutkimustuloksia Tieteessä tapahtuu. 13.5.1996. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Riitta Hari's list of publications TKK Kylmälaboratorio. Viitattu 26.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Suomen tiedepalkinto aivotutkija Riitta Harille. 12.5.2009. Suomen Akatemia. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Haltia, Matti & Mäkelä, Jyrki: Matti Äyräpään palkinto v. 2001 Riitta Harille. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2011, 117. vsk, nro 7, s. 677–679. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ MEG-tutkija Riitta Hari sai lääketieteen huippupalkinnon Tekniikka & Talous. 16.1.2003. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Tekniikan kunniatohtorit 2016 Aalto-yliopisto. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ List all members by country (Riitta Hari) Academia Europaea – the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 21.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian kotimaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015 (päivitetty 21.5.2017).
- ↑ Riitta Hari Yhdysvaltain tiedeakatemiaan. Tekniikka & Talous. 29.4.2009. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Member directory: Riitta Hari, Aalto University. Election Year: 2004 National Academy of Sciences, nasonline.org. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)