Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo akateemikosta. Samannimisestä basistista katso Ilkka Hanski (muusikko).

Ilkka Aulis Hanski (14. helmikuuta 1953 Lempäälä10. toukokuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen ekologi, jolle myönnettiin tieteen akateemikon arvonimi.[2][3] Hanski oli ekologian ja evoluutiobiologian alalla maailman huomattavimpia tutkijoita, ja hänet tunnetaan erityisesti metapopulaatioteorian kehittäjänä.[2]

Ilkka Hanski
2009
2009
Henkilötiedot
Syntynyt 14. helmikuuta 1953
Lempäälä
Kuollut 10. toukokuuta 2016 (63 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FL 1975)
Oxfordin yliopisto (Ph.D. 1979)
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue ekologia, evoluutiobiologia
Palkinnot Crafoord-palkinto (2011)
Tieteen akateemikko (2015–)

Sisällysluettelo

Nuoruus ja opiskeluMuokkaa

Ilkka Hanski syntyi Lempäälässä vuonna 1953. Lapsena hän keräsi perhosia isovanhempiensa talon pihasta. Myöhemmin Hanski muisteli, että monet hänen tutkimuksistaan sai inspiraationsa lapsuuden seikkailuista ja Helsingin yliopiston genetiikan professorin Esko Suomalaisen kannustuksesta. Hanski oli ottanut yhteyttä Suomalaiseen löydettyään harvinaisen perhosen isovanhempiensa pihasta.[4]

Hanski opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi Oxfordin yliopistosta 1979.[5] Hänen väitöskirjansa käsitteli lantakuoriaisten yhteisöekologiaa. Hanski havaitsi tutkimuksessaan, että suurin osa lantakuoriaisista eli ryhmissä niin, että tietyt lajit olivat yleisiä tietyillä kokkareilla ja harvinaisia toisilla.[4]

Tieteellinen uraMuokkaa

Vielä 1960-luvulla ekologit eivät juuri kiinnittäneet huomiota siihen, ovatko populaatiot levittäytyneet asuinalueelleen tasaisesti vai elävätkö ne useissa paikallisissa rykelmissä. Populaatiobiologi Richard Levins esitti 1969 metapopulaation käsitteen, jonka pohjalle Hanski rakensi oman uransa. Hanski oli erityisen kiinnostunut koko uransa ajan saarten lajistojen ekologiasta ja evoluutiosta, sillä ne olivat luonnollisesti sirpaloituneita elinympäristöjä.[4]

Hanski työskenteli Helsingin yliopistossa vuodesta 1980[6] ja sai professuurin vuonna 1993.[5] Siellä hän alkoi kehittää mallia metapopulaatioiden selviytymisestä. Hän oli 1980-luvun lopulla valmis testaamaan ennustuksiaan kenttäkokeissa. Populaatiobiologi Paul Ehrlichin kanssa käydyn keskustelun jälkeen Hanski päätti alkaa tutkia oletustaan Ahvenanmaalla täpläverkkoperhosen parissa.[4]

Hanski ryhtyi 1990-luvun alussa tekemään karttaa Ahvenanmaan kaikista täpläverkkoperhosen mahdollisista elinympäristöistä. Se on vuoteen 2016 mennessä kasvanut laajaksi tietokannaksi, jossa on yli 4 000 yksittäistä paikkaa, jotka tarkistetaan vuosittain perhosen ja sen parasitoidien ja patogeenien tutkimiseksi.[4]

Hanski perusti 1991 Helsingin yliopistoon metapopulaatiobiologian tutkimusryhmän, josta on tullut myöhemmin Metapopulaatiobiologian tutkimuskeskus.[7] Se on ollut Suomen Akatemian huippuyksikkö vuodesta 2000.[2]

Hanski palasi 2003 väitöskirjansa aiheeseen, kun hän käynnisti tutkimusprojektin, jonka kohteena oli Madagaskarin monimuotoiset kotoperäiset lantakuoriaiset ja niiden selviytyminen elinympäristöjen katoamisessa.[4]

Vuodesta 2011 Hanski työskenteli yhteistyössä allergiatutkijoiden, molekyylibiologien, tilastotieteilijöiden ja immunologien kanssa tarkoituksenaan selvittää ihmisten asuinympäristön biologisen monimuotoisuuden suhdetta allergioihin ja muihin tulehdusperäisiin sairauksiin.[7]

Hanski toimi akatemiaprofessorina vuosina 2006–2011 ja 2012–2016.[8]

Tutkimustulokset ja niiden merkitysMuokkaa

Hanskin tutki urallaan erityisesti metapopulaatioita ja lisäksi laajemmin luonnon monimuotoisuuden merkitystä ja suojelua. Hänen tutkimustyössään yhdistyivät erityislaatuisesti teoreettinen ja empiirinen tutkimus.[3]

Erityisesti Hanskin Ahvenenmaalla toteutetusta täpläverkkotutkimuksesta on tullut kansainvälisesti tunnettu mallisysteemi, jonka avulla on voitu tutkia monia ekologian ja evoluutiobiologian olennaisia kysymyksiä.[3] Ainutlaatuisen tietokannan ansiosta tutkijat ovat pystyneet havainnoimaan, miten lajit sopeutuvat ilmastonmuutokseen ja elinympäristöjen sirpaloitumiseen.[4]

Lisäksi Hanskin vuoden 1999 kirjastaan Metapopulation Ecology (1999) on tullut monien populaatiobiologien, suojelubiologien ja maisemaekologian keskeisimpiä teoksia.[4]

TunnustuksiaMuokkaa

Jäsenyydet ja arvonimetMuokkaa

Professori Hanski valittiin Academia Europæan jäseneksi vuonna 1998[9] ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2001.[10] Hänet kutsuttiin 2005 toisena suomalaisena arvostetun brittiläisen tiedeakatemian Royal Societyn jäseneksi. Yhdysvaltalainen tieteellinen seura American Academy of Arts and Sciences kutsui 2006 Hanskin ulkomaiseksi kunniajäsenekseen.

Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia valitsi 2010 Hanskin yhdeksi ulkomaisista jäsenistään[11]. Tasavallan presidentin myöntämän tieteen akateemikon arvon Hanski sai vuonna 2015.[2][3]

Palkinnot ja huomionosoituksetMuokkaa

PerheMuokkaa

Hanskin toinen puoliso vuodesta 1990 oli ympäristöpolitiikan professori Eeva Furman.[5] He asuivat Helsingissä, ja heillä oli kolme lasta.[17][4] Hanski kuoli vaikeaan sairauteen 63-vuotiaana 10. toukokuuta 2016.[18]

JulkaisujaMuokkaa

KirjoittanutMuokkaa

  • Kutistuva maailma: Elinympäristöjen häviämisen populaatioekologiset seuraukset. The shrinking world: Ecological consequences of habitat loss.) Suomentanut Iiris Kalliola. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-000-8.
  • Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee?. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-026-8.
  • Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-399-3.

ToimittanutMuokkaa

  • Hanski, Ilkka & Niiniluoto, Ilkka & Hetemäki, Ilari (toim.): Kaikki evoluutiosta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-098-5.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Laine, Anna-Liisa: Ilkka Hanski (1953–2016). Nature, 9.6.2016, 534. vsk, nro 7606, s. 180. Nature Publishing Group. Nature.com Viitattu 14.1.2017. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 5.6.2016, s. C 27.
  2. a b c d Sirpa Jalkasesta ja Ilkka Hanskista tieteen akateemikkoja 4.9.2015. Suomen akatemia. Viitattu 5.9.2015.
  3. a b c d Paukku, Timo: Ilkka Hanski ja Sirpa Jalkanen tieteen uusiksi akateemikoiksi Helsingin Sanomat. 4.9.2015. Viitattu 14.1.2017.
  4. a b c d e f g h i Laine: Ilkka Hanski (1953–2016).
  5. a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 150–151. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  6. People: Ilkka Hanski Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmä. Helsingin yliopisto. Viitattu 5.9.2015. (englanniksi)
  7. a b Ilkka Hanski, Professor University of Helsinki. Viitattu 14.1.2017. (englanniksi)
  8. Hanski, Ilkka Akatemiaprofessorit. 13.2.2015. Suomen Akatemia. Viitattu 4.9.2015.
  9. List all members by country (Ilkka Hanski) Academia Europaea - the Academy of Europe, ae-info.org. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
  10. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  11. Hanski Yhdysvaltain tiedeakatemiaan yle.fi. 28.4.2010. Yle. Viitattu 29.4.2010.
  12. Suomen tiedepalkinto akatemiaprofessori Ilkka Hanskille 9.5.2007. Opetusministeriö. Viitattu 12.9.2010.
  13. Akatemiaprofessori Ilkka Hanskille merkittävä eurooppalainen tiedepalkinto verkkouutiset.fi. 17.11.2010. Verkkouutiset. Viitattu 17.11.2010.
  14. Suomalaisprofessorille biotieteiden "pikku-Nobel" Yle.fi. Viitattu 20.1.2011.
  15. Akateemikko Ilkka Hanskille muhkea palkinto Yle Uutiset. Viitattu 2.2.2016.
  16. Löytönen, Markku (toim.): Suomalaiset tutkimusmatkat, s. 206. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-774-2.
  17. Rehevä piha torjuu allergioita Iltalehti. Viitattu 10.5.2016.
  18. Aka­te­miap­ro­fes­so­ri Ilkka Hanski on kuollut Kaleva. Viitattu 10.5.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa