Pekka Koskela (professori)

suomalainen matemaatikko ja professori

Pekka Johannes Koskela (s. 1960)[1] on suomalainen matemaatikko ja professori. Hän toimii matematiikan professorina Jyväskylän yliopistossa. Toimikaudella 2010–2014 hän työskenteli Suomen Akatemian nimittämänä akatemiaprofessorina.

Matemaatikkona Koskela on tehnyt joitakin merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja. Hän on kehittänyt mm. professori Juha Heinosen ja apulaisprofessori Piotr Hajlaszin kanssa teorian geometrisen analyysin käytöstä metrisissä avaruuksissa.

Ura muokkaa

Koskela väitteli 1990 filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirjan nimi oli Capacity Extension Domains ja sen ohjaajana oli professori Olli Martio.[2] Sen jälkeen Koskela on toiminut eri tehtävissä Jyväskylän yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksella. Nykyisin hän toimii matematiikan professorina.

Matemaatikkona Koskelan pääasialliset tutkimusalueet ovat kvasikonformikuvaukset, äärellisen väännön kuvausten teoria ja analyysi metrisissä avaruuksissa.[3] Hän on tutkinut myös erilaisia Sobolev-kuvauksia sekä Sobolev-tyypin epäyhtälöitä epäsäännöllisissä ympäristöissä.[4]

Koskela teki huomattavimmat tieteelliset läpimurtonsa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, jolloin hän ratkaisi professori Juha Heinosen kanssa huomattavan avoimena olleen ongelman kvasikonformikuvausten teorian alueella. Hän loi Heinosen ja apulaisprofessori Piotr Hajlaszin kanssa pohjan uudelle matemaattiselle teorialle: analyysi metrisissä avaruuksissa.[5] Hän on sittemmin jatkanut alan tutkimusta.

Vuosina 2010–2014 Koskela työskenteli Jyväskylän yliopistossa Suomen Akatemian nimittämänä määräaikaisena akatemiaprofessorina.[6] Akatemiaprofessorina Koskela alkoi aiempien tutkimusalueidensa lisäksi tarkastella erilaisia äärellisen väännön kuvauksia.[5] Äärellisen väännön kuvauksen teoria on nykyisin osa matematiikan perustutkimusta. Koskela on kehittänyt kyseisen alueen teoriaa tutkimusryhmänsä kanssa. Äärellisen väännön kuvauksen käytännön sovellutus on esimerkiksi aineen elastisuuden määrittäminen matemaattisten mallien avulla: lähtövaatimuksina malleissa ovat muun muassa massan häviämättömyyden periaate ja se, että muutoksessa ei saa syntyä reikiä tai halkeamia, eikä aine saa muutoksessa kulkea itsensä läpi.[3] Koskela on tutkinut myös geometrisiä kaarevuuksia ja selvittänyt, miten niitä voi käyttää uusissa yhteyksissä.[5]

Koskelalta julkaistiin vuosina 1990–2009 yhteensä 110 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia.[5] Useat näistä ilmestyivät matematiikan tunnetuissa kansainvälisissä julkaisuissa.

Tunnustuksia ja luottamustoimia muokkaa

Vuonna 2001 Koskela sai Väisälän palkinnon tieteellisistä ansioistaan matematiikan alalla.[7] Vuodesta 2004 hän on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.[1]

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi itsenäisyyspäivänä 2013 Koskelalle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin.[8]

Teoksia muokkaa

  • Pekka Koskela: Capacity Extension Domains (1990). Jyväskylän yliopisto. (Väitöskirja)

Lähteet muokkaa

  1. a b Suomalaisen Tiedeakatemian kotimaiset jäsenet 13.10.2021 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 13.11.2021.
  2. Pekka Koskela Mathematics Genealogy Project. Department of Mathematics, North Dakota State University. 2016. (englanniksi) Viitattu 7.1.2016.
  3. a b Annual Report 2001 (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta (PDF) 2001. Viitattu 7.1.2016.
  4. Koskela Pekka, professori Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 13.11.2021. Viitattu 13.11.2021.
  5. a b c d Matematiikan professori Pekka Koskela uudeksi akatemiaprofessoriksi (Arkistoitu sivu) 9.6.2009. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 6.4.2016. Viitattu 13.11.2021.
  6. Suomen Akatemia nimitti yksitoista uutta akatemia- professoria HS.fi. 13.6.2009. Viitattu 13.11.2021.
  7. Väisälän palkinto: Aiemmat palkinnonsaajat Suomalainen Tiedeakatemia. Arkistoitu 13.11.2021. Viitattu 13.11.2021.
  8. Itsenäisyyspäivänä myönnetään 4032 kunniamerkkiä. Maaseudun Tulevaisuus, 4.12.2013, s. 16. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 13.11.2021. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa