Virka on erillisellä päätöksellä perustettu palvelussuhde julkisoikeudelliseen yhteisöön. Virkoja on valtionhallinnossa, kunnallisissa tehtävissä ja muissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä. Niissäkin on silti myös työsopimussuhteisia työntekijöitä. Viranhaltijalla on erityinen virkavastuu mutta myös joitakin etuja, kuten parempi työsuhdeturva kuin muissa työsuhteissa.

HistoriaMuokkaa

Virkamieskunta alkoi Ruotsissa muodostua keskiajalla, kun kuninkaan ja kansan välille palkattiin eräänlaisia “välimiehiä”, tuomiovallan käyttö siirtyi virkatuomareille ja veronkanto voudeille. Kansa taas valitsi keskuudestaan nimismiehet hoitamaan verojen ja muiden rasitusten jakautumista tasaisesti. Suunnitelmallinen valtion virkakunnan muodostaminen alkoi 1600-luvulla, Ruotsin suurvalta-aikana. Tällöin luotu virkarakenne säilyi vuosisatojen ajan. Ruotsin vallan aikana syntyi virkamiesten vahva virassapysymisoikeus, virkamiehen taloudellisten etujen vakaus ja virkaiän painottaminen virkaylennyksistä päätettäessä. Suomen itsenäisyyden aikana on vähitellen kehittynyt tapa, jolla palkankorotukset ja muut virkaedut määritellään. Virkasuhteen ehdot ovat samalla lähentyneet työsuhdetta.[1]

Vuoden 1926 niin sanottu virkamieslaki sisälsi jaottelun valtion vakituisiin virkoihin ja pysyväisiin toimiin. Virassapysymisoikeus jakautui neljään tasoon: pysyvimpinä tuomarit, toisena muut valtakirjalla nimitetyt viranhaltijat, kolmantena avoimella kirjeellä nimitetyt ja neljäntenä toimikirjalla nimitetyt toimenhaltijat. Lisäksi oli ylimääräisissä toimissa ja tilapäisinä toimenhaltijoina olevia työntekijöitä. Käsitteiden sekavuus ilmenee esimerkiksi siinä, ettei laki antanut selvää vastausta siihen, ketkä näistä toimivat niin sanotusti virkavastuulla tai keihin sovelletaan säädöstä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.[1]

KelpoisuusvaatimuksetMuokkaa

Virkaan nimitettävältä edellytetään sellaiset ominaisuudet, että hän kykenee virkaa hoitamaan. Tämän arvioi se, joka virkanimityksen tekee. Kelpoisuusvaatimukset vaihtelevat työn mukaan. Virkaan nimitettävän tulee yleensä olla Suomen kansalainen, mutta tästä on säädöksissä muutamia poikkeuksia. Virkaan voidaan vaatia tietty tutkinto ja tietty kielitaito sekä muitakin asioita. Yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Sopivuudeksi sanotaan esimerkiksi virkaan nimitettävän nuhteetonta käytöstä ja vakaata taloudellista asemaa koskevia vaatimuksia.[1] Joissakin tapauksissa henkilö voi saada erivapauden virkaan, vaikka ei täyttäisi kelpoisuusvaatimuksia.[2][3]

Viran perustaminen ja lakkauttaminenMuokkaa

Julkisoikeudellisissa yhteisöissä on sekä virkasuhteisia että työsopimussuhteisia työntekijöitä. Tehtävää varten tarvitaan virka, jos tehtävässä tehdään viranhaltijapäätöksiä tai työ edellyttää muuta virkavastuuta.

Viran perustaminen ja virkanimitys ovat eri asioita, sillä virkanimitys voidaan tehdä vain virkaan, joka on olemassa ja vapaana. Virka voidaan täyttää ilmoittamalla se haettavaksi, nimitysmenettelyllä tai virkaehdotuksella, jossa hakijoista asetetaan kolme ansioituneimmaksi katsottua ehdolle, ja nimittävä taho nimittää virkaan jonkun näistä kolmesta. Kun henkilö nimitetään virkaan ja hän antaa siihen suostumuksensa, syntyy virkasuhde. Virkasuhde voi lakata monilla eri tavoilla: virasta eroaminen (myös eläkkeelle jäävä eroaa virasta), työkyvyn menettäminen, eroamispakko tietyssä iässä, viraltapano rikoksen takia tai virasta vapauttaminen sopimattoman käytöksen takia. [1] Virka voidaan myös lakkauttaa. Näin on tapahtunut 2000-luvulla, kun virastoja ja muita julkisoikeudellisia yksiköitä on laajasti yksityistetty. Ennen virkamiehen irtisanomista on hänet pyrittävä siirtämään toiseen virkaan saman viraston sisällä. Ellei se mahdollista, pyritään virkamiehelle löytämään uusia tehtäviä jostakin muualta valtionhallinnosta. Jos tämäkään ei onnistu, virkamies on mahdollista irtisanoa. [4]

VirkaehtosopimusMuokkaa

Vuonna 1970 säädettiin, että virkamiesten työehdot sovitaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kesken virkaehtosopimuksella, joka rinnastuu yksityisten alojen työehtosopimuksiin. Virkaehtosopimus on määräaikainen, ja kun sen voimassaolo päättyy, voidaan ajautua lakkotilanteeseen. Laajoja virkamieslakkoja on ollut vuosina 1986 ja 1995. Ennen vuotta 1970 virkamiesten palkka- ja muut edut päätti työnantaja (valtio, kunta, kirkko tai Ahvenanmaan maakunta) eikä virkamiehillä ollut lakko-oikeutta (tästä huolimatta virkamieslakkoja oli esimerkiksi vuosina 1950 ja 1963)[5][6].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7891–7894, art. virka. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
  2. Valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisu (Diaarinumero OKV/670/1/2010 ym.) Finlex. 15.06.2010. Viitattu 25.11.2021.
  3. Valtion virkamieslain 8 §:n 2. mom:
    ”Jollei valtion virkaan vaadittavista tutkinnoista ja muista vastaavista erityisistä kelpoisuusvaatimuksista ole laissa säädetty, niistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella, jos se on asianomaiseen virkaan kuuluvien tehtävien hoitamiseksi perusteltua. Valtioneuvosto voi erityisistä syistä antaa erivapauden asetuksella säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista, ei kuitenkaan tuomarin virkaan pääsemistä varten.”
  4. Virkamiehen irtisanominen ja viran lakkaaminen. Minilex. Viitattu 25.11.2021.
  5. Virkamieslakko peruutettiin. Helsingin Sanomat 50 vuotta sitten 15.3.1963.
  6. Vastuuta ja vetovoimaa. PDF. Veturimiesten liitto, sivu 8. Viitattu 25.11.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.